maanantai 20. toukokuuta 2013

Terveisiä eristyshuoneesta!

Iso kiitos taas kerran kaikille tsempeistä!!! En vastaa edellisen kirjoituksen kommentteihin vaan kirjoitan nyt tästä ihan oman tarinan. Ja tarina on sitten pitkä, koska en osaa lyhyesti kirjoittaa.

Soitin tosiaan 5 aikaan päivystykseen, syinä torstai illasta 37,4-38,4 välillä seilaava kuume, jatkuvasti vahvistuva alavatsakipu, voimattomuus, ruokahaluttomuus, etova olo, kävellessä pohkeet kramppaa, pyöryttää, leposyke 94 jne. Olihan mulla vaikka mitä siis. Sovittiin, että menen näytille kunhan vauvan kanssa pääsen ja olen ollut suurinpiirtein 4 tuntia pissaamatta.

Heti puhelun jälkeen mulle tuli outo olo mahassa ja "juoksin" vessaan. Mulla alkoi kamala ripuli! Mulla on yleensä hyvin herkkä stressivatsa ja ajattelin, että siihen varmaan liittyy.

Vielä kuuden maissa aamulla ajattelin selviäväni yksin. Suunnitelma oli selvä, laitan kaiken valmiiksi, kun Olivia herää, tissi suuhun, vaippa ja yökkärit vaihtoon, tyttö turvakaukaloon ja menoks. No, ei se mennytkään ihan noin. Olivia heräsi klo 7 ja yritin nostaa hänet sängystä ja viedä hoitopöydälle. Siinä vaiheessa kun lapsi oli sylissä, tajusin että en jaksa kävellä toiseen huoneeseen, vaaraana vähintäänkin pyörtyminen.
Laitoin hänet takaisin meidän sänkyyn ja kävin yksin hakemassa tavarat sinne.
Soitin naapurin rouvalle, kenen kanssa ollaan läheisiä ja paljon tekemisissä ja pyysin häneltä apua.

Klo 8.15 oltiin koko kööri sairaalan päivystyksessä. Kerroin taas tulehdushistorian, nykyiset oireet, yllättävän ripulin. Minulta otettiin virtsanäyte, verikoe, verenpaine. Verensokeri mitattiin myös, se oli 3,4 eli matala. Hoitaja juotti mulle kaks pillimehua, meinas oksennus tulla kun oli niin ällön makeaa.
Päivystyksen lääkäri tai kandi tai mikä lie, otti minut vastaan. Kerroin taas kaikki historia ja oireet. Paineli mahaa, teki sisätutkimuksen - kohtu ei aristellut ollenkaan. Mutta koska jotakin oli minussa vialla, laittoi minut gynekologille.

Siinä vaiheessa kello oli 11, mies oli toipunut hotellissa varpajaisistaan ja ajoi suoraan sairaalalle. Naapuri pääsi hänen autollaan takaisin kotiin ja me jäimme koko perheenä odottamaan gynelle pääsyä. Verensokeri oli edelleen 3,4 ja sain lisöö mehua. Sitten taas Odottamaan. Ja odottamaan. Kello oli 13.45 kun sinne pääsin.
Gyne teki sisätutkimuksen, ultrasi, raiskasi mun peräaukon (kyuneleet lirahti silmistä) ja "antoi" puhtaat paperit. Syy ei siis ole gynekologinen.

Lähete kirurgiselle puolelle ja taas päivystykseen odottamaan. Onneks Olivia oli yhtä rauhallinen kuin aina. Sai tissiä, torkahteli, jutteli kovasti.

Kirurgisella lääkäri paineli mahaa, kyseli taas koko historian ja veikkasi umpilisäkettä vaikka piti sitä kyllä epätodennäköisenä (miksi sitten veikata sellaista??). Halusi uudet verikokeet ja käski mennä taas aulaan. Aulassa oli järkyttävä määrä ihmisiä omien yskien, nuhien ja vaivojen kanssa, yritettiin mennä mahdollisimman kauas kaikista. Mulle tuli taas kauhean heikko olo ja mahakipu yltyi, joten pyysin päästä sängylle. Siihen sai verhonkin eteen, joten oltiin edes pikkasen omassa rauhassa vaikka edelleen päivystyksen käytävällä. Olivia imi tissiä ja tuhisi vieressä.

Hoitaja tuli kertomaan, että minulle laitetaan tippa ja antoi purkin ulostenäytettä varten. Tein työtä käskettyä ja menin vessaan. Näytteen mukana tuli suht paljon verta, en tiedä oliko se siinä itsessään vai tuliko haavaumista.

Sitten alkoi jumalattoman kovat vatsakivut. Ihan joka suunnasta, kouristukset, mitkä vaan jatkui ja jatkui. Lääkäri sattui juuri kävelemään ohi ja tuli painelemaan taas mahaa ja ilmoitti, että minulla taitaa olla antibioottiripuli, johtuen siitä olen syönyt niin paljon antibiootteja. Tämän lisäksi epäilee mahakatarria eli gastriittia. Oli jutellut tilanteestani sisätautien kirurgin kansss. Minut siirretään K2 osastolle eristyshuoneeseen, jossa saan antibioottia (eikö olekin ristiriitaista?) ja särkyyn lääkettä.

Kello oli 17 kun tänne osastolle pääsin. Mies ja lapsi tulivat mukanani. Kun selvisi tarkemmin, mitä lääkkeitä saan, päätin, etten imetä ja mies saa lähteä vauvan kanssa kotiin, meillä oli jääkaapissa luovutukseen menevät maidot sekä pakkanen täynnä hyvää maitoa.
Varpajaisistaan väsynyt mutta reipas mieheni lähti klo 18.15
Siitä lähtien olen nukkunut, ollut tipassa. Yöllä heräsin kun olin hiestä läpimärkä, hoitaja vaihtoi mulle kaiken. Klo 3 heräsin räjähtävien rintojen takia, toinen oli valunut pitkiin paitaa ja sänkyä, pumppasin siitä vielä melkein 150ml ja toinen odotti kiltisti pumppaista ja antoikin 300ml. Unet jatkui. Heräsin kuudelta. Nukahdin. Heräsin 8 pumppasin taas rinnat.

Nyt minusta on otettu taas verikoe. Lääkäri on aloittanut kierroksen joten odotan omaa vuoroani. Ripulia ei ole esiintynyt eilisen klo 14 jälkeen. Olo on huomattavasti parempi, johtunee tipasta ja unesta.

Miehen kanssa juttelin klo 8, yö oli mennyt normaalisti, Olivia syö oikein hyvin siitä medelan äidinmaitoratkaisu pullosta vai mikä lie, siis se mistä maito ei tuu itsestään olleenkaan vaan vauvalla on samanlainen imuote kuin rinnalla ja ihan samalla tavalla on tehtävä töitä ja imeä kunnolla, jotta maitoa tulee. Kotona kaikki hyvin.

Minä odotan nyt lääkäriä ja vastauksia. Pienet torkut ehtisin tässä vielä ottamaan. Pahoittelen etten osannut kertoa tätä tarinaa lyhyesti, pitkä päivä kun oli!

Kiitos kaikille Teille tsempeistä! Niitä täällä yksin sairaalan sängyn pohjalla eristyshuoneessa kyllä tarvitaan! :)

Karina

..Mahakin kuihtui tässä välissä, pullistuu kyllä taas kun alan syömään normiruokaa..kuvassa näkyy myös pampers 1 koon vaippapaketti joka meille tuotiin kun ei vielä tiedetty jääkö vauva yöksi. Tuli nauru, Olivialla on jo 3 koko käytössä :)) mutta ihanaa että toivat niitä ja sängyn ja rintapumpun :) hyviä hoitajia on täällä.


8 kommenttia:

  1. Hui että miten hurjalta kuullostaa! Kovasti kovasti tsemppiä ja paranemisia! Toivottavasti saadaan varma selitys vaivoillesi, ja olosi paranee pian ja pääset taas kotiin :) Vaikka varmasti tekee myös hyvää nyt vaan levätä sairaalassa yksin ja nukkua hyvin, vaikka joudut Oliviasta erossa olemaankin.

    VastaaPoista
  2. Voi sua, kyllä sua nyt koetellaankin! Paranemisia, onneksi olet siellä hyvässä hoidossa! :)

    VastaaPoista
  3. Onneksi on ilmeisesti asiansa osaava henkilökunta siellä:) toivotaan pikaista paranemista ja että kyseinen jää ainoaksi kerraksi!

    VastaaPoista
  4. Kuullostaa tosi rankalta :( mutta onneksi Olivia syö pullosta! Ja että kotona on kaikki hyvin. Sekö tietysti se on tärkeää, että saat hyvää hoitoa! Paranemisia! :)

    VastaaPoista
  5. Voi kauheeta, on sulla kestämistä :( tsemppiä ihan tosi paljon! On kyllä hieno juttu, että sulta sitä maitoa tulee ja Olivia pärjää sillä kaikesta huolimatta. Toivottavasti paranet pian :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Vastaan pian :)