lauantai 21. syyskuuta 2013

Olivia 6kk

Tämä on varmasti monen muunkin äidin mielessä: Mihin aika katoaa? Vastaus on kuitenkin ihan siinä - ei mihinkään. Elämä on vain saanut täysin uuden merkityksen, varsinkin meille, jotka ollaan saatu esikoinen. Meillä on ollut suuri onni seurata rakkaiden rakkauspakkausten kasvua pienistä tissitapinoista yhä isommiksi ja yhä rakkaimiksi lapsiksi.

Vaikka 6 kk on aikuisen elämässä lyhyt aika, on se vastasyntyneelle iso harppaus elämässään. Puolessa vuodessa tapahtuu huima kehitys -  ensin kannatellaan varovasti päätä, löydetään omat kädet, omat varpaat, opitaan kääntymään, ehkä jo ryömimään, osataan jo istuakin vähän aikaa. Suuhun menevät maidon ja kaiken käteen osuvan lisäksi jo sellaisiakin makuja, joita saa nielaista ja joita me äidit aletaan yhä enemmän antamaan. Kaikki ympärillä oleva muuttuu yhä mielenkiintoisemmaksi ja yhä enemmän alkaa tulemaan myös kieltoja.

Vauvojen kehitysnopeus sekä kyky oppia ja ymmärtää on käsittämättömän uskomatonta. Samalla myös vanhempien kyky kasvaa ja oppia vanhemmuuteen on yhtä hienoa. Sen kuuden kuukauden aikana meille kasvaa silmät selkään, refleksit nopeutuu, vastuuntunto kehittyy sekä rakkaus pientä olentoa kohtaan kasvaa loputtomasti.

Minä en ole enää vain Karina. Olen miehelleni vaimo, Olivialle äiti. Minulla on täysin uusi rooli elämässäni. Peiliin katsoessani en näe enää itseäni osittain myös sen takia, että peilin pinta on täynnä pieniä käden jälkiä, vaan näen äidin. Aamuisin en ajattele ensimmäisenä kahvia ja aamupalaa, vaan ajatukset ovat Olivian aamuvaipassa ja aamutississä. Sitten kun Olivia on hoidettu, alkaa minun vuoro haluta sitä kahvia ja leipää. Vanhemmuus muuttaa ja näin sen pitää mennäkin :)

Olivia täytti eilen 6kk, tän hetkisiä mittoja:

pituus 69,6 cm   (67,4cm)
paino 8850g       (8305g)
pipo 43,7 cm      (43,0cm)

Olivia jokeltaa, hymyilee paljon, nauraa ääneen. Kääntyy selältä mahalleen melkein heti, kun hänet selälleen laittaa. Menee konttausasentoon ja hytkyttää pyllyä ees taas. Pakittaa joka paikkaan (etenkin sohvan alle) ja tänään alkoi kierimään eli selän kautta mahalleen ja siitä selälleen ja taas mahalleen. Käsien toiminta on kehittynyt valtavasti, pinsettiotetta harjoitellaan kovasti. Pienetkin roskat, langanpalaset matossa saavat huomioon ja päätyvät etusormen ja peukalon väliin. Tissi on edelleen ehdoton ja paras, mutta banaani, mango ja riisipuuro maistuvat myös. Peruna-porkkana on tuottanut vähän ongelmaa kaiken makean hedelmän jälkeen, mutta ei tässä olekaan vielä kiire. Maistellaan rauhassa.







Sukat on helppo ottaa jalasta ja näin paljon ne venyy!

Mukavaa viikonloppua kaikille! 



16 kommenttia:

  1. Ihana Olivia ja onnea puolivuotiaalle! <3

    Äkkiä on kyllä aika mennyt, musta tuntuu että vastahan me jännättiin synnytyksen käynnistymistä ja nyt nämä ihanat pienet onkin jo olleet puoli vuotta täällä meidän kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3

      Minusta tuntuu kans, et vasta eilenhän me odotettiin synnytyksen käynnistymistä! Viliseekö loppuelämäkin näin nopeasti? Toivottavasti tahti hidastuu edes hieman :)

      Poista
  2. pakko kysyä sen verran, etyä kun kävit tuolla lontoossa ja olit useamman päivän pois, niin miten sait maidontulon pysymään? itestä tuntuu et en uskalla yheksikään yöksi lähtee pois kun tuntuu et maidontulo varmaan loppuu ja imetys tyssää siihen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli Aventin käsipumppu mukana ja tunnollisesti pumppasin molemmat rinnat 4-6 tunnin välein. Se vei joka kerta sen 20-30 minuuttia, mutta tehtävä se oli, jos halusi tuotannon pitää yllä! Mm polttareissa mulla ei ollut pumppua mukana ja pumppasin käsin vessanpönttöön! mut sillon oli pakko, kun alkoi jo sattumaan rintoihin. Viime lauantaina olin 12 tuntia pois kotoa, töissä, imetin ennen töihin lähtöä, pumppasin tasan 6 tunnin päästä molemmat ja siitä 6 tunnin päästä olin kotona, jolloin imetin toisesta ja pumppasin toisen, siitä se taas tasaantui sitten.
      Eli pumppaamalla :)

      Poista
  3. Onnea puolvuotisuuden johdosta!
    Huijaako kuvat tai minun silmäni, vai omaako teidän tyllerö ihanat punertavat hiukset? (meillä Kevinillä on ;))

    Ps. Nyt on hyvälaatuset kuvat!

    VastaaPoista
  4. Kiitos Petra! :)

    Kyllä, silmäsi kertovat oikein, meillä asustaa pieni porkkanapää <3 meillä ei kummallakaan ole punertavaa tukkaa, mutta miehen suvun puolelta taitaa toi väri tulla.

    Sen jälkeen kun kommentoit kuvien laatua, päätin ryhdistäytyä ja kuvata enemmän järkkärillä, ja postaamaan kuvalliset tekstit tietokoneella, kiitos siis palautteestasi!!

    VastaaPoista
  5. Voi mikä suloisuus! Onnea puolikkaalle tytylle! =) Meilläkin sukat lähtee jalasta, ja kovasti yritellään konttausta,ja ryömintää! Eiköhän se kohta siitä, ja sitten toivotaan,että pysyisivät vielä matollaan paikalla :D

    VastaaPoista
  6. Onnea söpöläiselle! :)
    Voi kun siellä jo hienosti istutaan ja ollaan konttausasennossa, wau! Meillä ei vielä osata noin isojen tyttöjen temppuja, mutta perässä tullaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Söpöläinen kiittää <3

      Kuvaa varten istuttiin noin hienosti, ei olla ilman tukea istutettu ennen eilistä kertaakaan, joten kuva ehkä vähän vääristää ;) mutta hienosti jo menee!

      Poista
  7. Voi jeegama ku Olivian kujeet on ihan samat ku Nuutinpalleroisella :D Nuuttiki pyörii lattialla, hytkyttelee edestakaisin pyllyä konttausasennossa ja pakittelee :D Repii sukkia jalasta, nyppii hyppysiinsä kaiken mahdollisen ja tyrkkää suuhunsa.. :D Ah, mutta voi elämä nää pienet on ihania. <3
    Oon niin kiitollinen joka päivä että sain lapsen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Nuutti! :) ihana kuulla, että kehittyvät samassa tahdissa nämä 1 päivän ikäerolla syntyneet lapsukaiset <3

      Poista
  8. Moikka! Ihana Olivia!
    Hei haluisin sellaista kysyä, että viihtyykö teidän neiti vaunuissa jos on hereillä? Tuntuu että mun täytyy aina ajoittaa vaunulenkit niin, että tyttö nukkuu... Heti alkaa kitinä ja haluaa syliin...

    T. Mama ja neiti 4 kk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Kyllä viihtyy! Jos sattuu heräämään kesken vaunulenkin niin nostan koppaosan selkänojan ja lasken kuomuosan alas niin että Olivia näkee vaunuista ulos, lelu käteen ja matka jatkuu :) jos meinaa kitistä niin juttelen paljon ja laulan, onneks täällä on vain metsä kuuntelemassa :D
      Suunnilleen 30-45 min jaksaa olla siinä, sit alkaa pyytämään syliä. Sekin on jo paljon :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Vastaan pian :)