tiistai 21. tammikuuta 2014

Lomalla ilman vauvaa.

Palaan vielä tähän aiheeseen, sillä sen ajankohtaisuus tuskin häviää koskaan.

Olivia  oli vasta 9kk ikäinen, kun olin jo toistamiseen vauva-aikana reissussa. Öitä pois kotoa. Ilman vauvaa. Ensimmäisen kerran syyskuun alussa Lontoossa 4 yötä ja 5 päivää Olivian ollessaan 5,5kk ikäinen ja nyt joulukuussa 5 yötä ja 6 päivää, Krabilla häämatkalla, 800km päässä lapsestani.

Tämä on tavallaan arka aihe, sillä moni varmasti tuomitsee minut näitten perusteella vähintäänkin huonoksi äidiksi, joka traumatisoi lapsensa, vaarantaa vauvan minä-kuvan, turvallisuuden tunteen ja pettää vauvan luottamuksen. Olen lukenut aiheeseen liittyvät artikkelit ja tutkimustulokset ja kyllä, osittain tunnen huonoa omatuntoa tästä. Mutta vain osittain.



Miksi lähdin nyt ylipäätään kirjoittamaan aiheesta? Koska liian moni on sanonut minulle, ettei pystyisi olemaan yötäkään pois vauvansa luota. Huom. vauvalla tarkoitan nyt jo meidän 10kk ikäistä palleroa. Kysyn nyt teiltä, miksi? En lähde edes spekuloimaan tähän mahdollisia vastauksia, mielessäni kuitenkin tiedän, mitä tulee. Etkö ole kuullut yksi vuosi yksi yö säännöstä, miten pystyit, etkö rakasta lastasi jne.. heh, spekukloin sittenkin.

Sitten kysyn, että onko tosiaan näin?

Meidän häämatkan eteen tein valtavasti töitä, jotta Olivialla olisi turvallinen ja kotoisa paikka olla meidän poissa ollessa. Tuttu talo, mummi, ukki, eno. Rakastavat sylit, paljon huomiota, omat lelut, oma peitto, oma unirätti, potta, nokkamuki, oma lusikka. Oma maito.

Pumppasin joka ikinen aamu toisen rinnan ennen Krabin matkaa,  mitä olin Thaimaassa ennen Krabin matkaa. Kuukaudessa sain kasaan lähes 6 litraa ja hyvin olin tarpeen laskenut, sillä jäljelle jäi vain yksi 150ml pussukka.

Olivia viihtyi isovanhempiensa kanssa todella hyvin, toki etsiskeli välillä minua ja hamusi mummin tissejä, mutta söi kuitenkin hyvin pullosta ja lautanenkin oli aina syöty tyhjäksi. Teki kakat samalla tavalla pottaan, heräsi yöllä yhtä montaa kertaa ja oli päivisin yhtä iloinen ja aktiivinen kuin meidänkin kanssa. Se tieto helpotti mun oloa ihan valtavasti, sillä koin joka päivä pienen tunnemyrkyisän tilanteen, kun ikävöin Oliviaa henkisesti ja fyysisesti niin paljon, että kyyneleet tippuivat silmistäni.

Kun tulimme matkaltamme takaisin, oli Olivia päiväunilla. Olivian herättyä, kävi mummi hakemassa tytön keittiöön. Me istuimme rauhassa pöydän ääressä ja annoimme pikkuisen tajuta tilanne rauhassa. Voi sitä onnen määrää, kun hän tajusi, että ÄITI on takaisin. Olivia melkein ryntäsi syliini ja katsoi minua kuin epätodellista olentoa, silitti kasvojani ja painoi päänsä rinnalle.

Kertoi minulle, että hänellä oli minua ikävä.

 Niin oli minullakin häntä <3

Toivon vilkasta keskustelua kommenttiboksiin! :)

                                                                   Karina

39 kommenttia:

  1. Voi Karina, mua surettaa sun puolesta jos oot saanu osakses huono äiti- tai etkö rakasta lastasi-kommentteja. Musta ne kommentit kertoo enemmän kommentoijasta kuin kommentoitavasta.

    Mila on 26. päivä 10 kuukautta, mutta mä en ole ollut kertaakaan hänestä yötä erossa. Itseasiassa mä olen tainnu koko 10 kuukauden ajan olla yhteensä viisi kertaa poissa tytön luota - silloinkin max. kaksi ja puoli tuntia kerrallaan.

    Miksi? Niin.. Mä en koe tarpeelliseksi ottaa omaa aikaa tai lähteä reissuun. Mun jaksaminen on hyvä ja tavallaan asennoiduin jo lasta yrittäessä siihen, että nautin täysin siemauksin siitä että saan oman pienen kanssa olla. Toki meillä yökyläilyä vaikeuttaa myös Milan edelleen satunnaiset yösyömiset ja se etten mä heru pumpulle.

    En mä tiedä. Mulla on vaan hyvä näin. Eipä siinä sen kummempaa syytä. Ehkä tavallaan koen sen niinkin, että oon aikanani ehtiny mennä ja reissata, joten mun ei nyt 'tarvi' ja ajattelen tavallaan et ehditään myöhemminkin reissailla miehen kanssa kahdestaan. Tällä hetkellä mä annan Milalle lähes kaiken mitä musta irtoo. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista Seidi! <3 olet jollain tapaa niin tuttu mutta silti niin tuntematon, oli mukava lukea sun mielipidettä!

      Poista
  2. Kiva kun kirjoitit tästä, itseä mietityttikin asia :) tosi rohkeaa lähteä lomalle ilman vauvaa, varsinkin kun vielä imettää. Onneksi teillä kaikki meni hienosti ja pienellä oli hyvät oltavat sillä aikaa kun mami rentoutui :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oisit vaan kysyny aikaisemmin! :) huomenna nähdään!

      Poista
  3. Ihana postaus! Oli varmaan niin ihana jälleen näkeminen Olivian kanssa :) Mun mielestä siinä ei ole mitään pahaa, jos äiti on muutaman päivän tai vaikka viikon erossa vauvastaan, jos vaan vauvalla on ympärillään tuttuja ja turvallisia ihmisiä. Itsekin imetän vielä, mut olen silti ottanut omaa aikaa, hyvällä omalla tunnolla, ja tulen jatkossakin ottamaan. Meillä ainakin se menee niin, että jos mä esim lähden ulos tms, neiti on sillon isänsä kanssa(joka pn yhtä rakas ja tärkeä kun äiti), tai jos lähdetään miehen kanssa kaksin johonkin, toimii hoitajana yleensä mummo/pappa/täti.

    VastaaPoista
  4. Voi mulla tuli itku ku luin tuon Olivian reaktion :) <3 Mun mielestä kans hyvä että kirjotat aiheesta silläkin uhalla et saat kuraa niskaan. Mun mielestä et todellakaan oo huono äiti tai mitään sinne päinkään. Olivia on ollut tutussa ja turvallisessa hoidossa sillä aikaa. Lomat on tehny myös sulle hyvää :) Niin miksi ei!

    Mulla on sama ku Seidillä, että ite en oo vielä kokenu että ois oman ajan tarvetta. Tosin, onhan mun vauva melkein puoli vuotta nuorempi ku teidän :) Tällä hetkellä mua myös ressais ihan hirveästi jättää poitsu yökylään tai saati edes jonkun muun nukutettavaksi, koska meillä nukahtaminen ja nukkuminenkin on vähän hankalaa. Iltaunille nukahtaa vain ja ainoastaan tissille, ja heräilee tunnin välein sitä huutelemaan. Ni mua ressais hoitajan puolesta niin paljon, ku joutuis selkä vääränä ja niska hiessä kantamaan huutavaa poikaa :D Mut pakko on meidänkin vaan kokeilla miten se sujuu ilman äitiä ja tissiä. Maaliskuussa lähdetään miehen kanssa varmaan treffeille katsoo yhden meidän lempiartistin keikkaa, eli ollaan pois max. viitisen tuntia, mut just nukkumisaikana. Ja sit loppukesästä pitää varmaan jättää poika yön yli hoitoon, että pääsemme viettämään hääyötä kahdestaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi höpsö <3 ihana olisi nähdä teitä! Ja kiitos kauniista sanoistasi!!

      Poista
  5. Minusta on hienoa, että äiti osaa luottaa vauvan hoitajaan / hoitajiin niin paljon, että uskaltaa lähteä pidemmäksikin aikaa pois lapsen luota. Koska nimenomaan luottamuksesta siinä on kyse. Jos ei olisi luotettavaa hoitajaa, ei myöskään voisi lähteä hyvällä mielellä reissuun. Tai ei varmaan edes ajattelisi reissaamisen mahdollisuutta. Pääasia on, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi hoitajan kanssa ja että hänen tarpeistaan huolehditaan. Sehän on lapselle rikkaus, että hänellä on muitakin turvallisia ihmissuhteita. Minusta on hienoa, että teillä on mahdollisuus tällaisiin reissuihin.
    Blogisi on ihan huippu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja olen muuten sun kanssa samaa mieltä! Kyse on luottamuksesta ja rakkaudesta! :)

      Poista
  6. Vaikutat aika nuorelta äidiltä? Näin "vanhemman kalkkiksen äidin näkökulmasta" lomailu ilman vauvaa kuulostaa hurjalta, ehkäpä juuri siksi, että tässä tulee hyvin esille, että äiti ajattelee itseään...nämä on aika vaikeita asioita, mutta hyvä että näistäkin te nuoret nostatte keskustelua!.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä on kans hyvä keskustella asioista ääneen. Olen 26 vuotias, en ihan enää niiin nuori.

      Poista
  7. Ihanasti kirjoitettu tuo Olivian reaktio, tuli hymy huulille! :) Myönnän kyllä itsekin ajatelleeni, kun luin siitä Lontoon reissustasi, että varmasti ainakin imetys loppuu reissun takia. Mutta mitäpä! :D Ihana oli lukea, kuinka hyvin kaikki oli sujunut eikä imetyskään loppunut. Tällä toisella reissullanne asenteeni oli jo ihan erilainen. Kiitos sinun, en olisi jotenkin uskonut tällaisten reissujen olevan edes mahdollista! :)

    Minäkään en ole ollut yhtään yötä erossa pojasta ja ajatus stressaa paljon. Enemmän sen vuoksi, että meidän yöt ovat edelleen aika risaisia, ja tuntisin huonoa omaatuntoa toisten valvomisesta. Mutta meilläkin olisi ensi kesänä häämatka tiedossa, joten viikko tulee erossa oloa meillekin. Pelkään, että ikävöin poikaa kamalasti ja reissu menee ihan piloille. Mutta tiedän pojan olevan hyvässä hoidossa, parhaassa heti meidän jälkeen, joten ei tarvitsisi huolehtia. Enemmän olen siis huolissani omasta voinnistani kuin pojan, oikein hyvä äiti... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkäsin itsekin silloin Lontoossa, että nyt loppuu .. Mutta onneksi ei, ja jatkuu vieläkin :)

      Poista
  8. Voi, eihän sinun tuosta tarvitse tuntea itseäsi huonoksi äidiksi :) Sehän on vain hienoa, että pääset lähtemään ja ottamaan vähän vapaata. Sittenhän sitä jaksaa taas kotona olla parempi äiti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä itse tunnekaan itseäni huonoksi äidiksi, muut tuntee! Mitä varsinkin nyt ihmiset keskustelee kaksplussalla :D

      Poista
  9. Minä en ole myöskään ollut yhtään yötä erossa vauvastani ellei lasketa kertaa jolloin olin juhlimassa kavereiden kanssa kerran ja tulin jo 24 aikaan kotiin. Toki olen jo töitä tehnyt (vauva 10kk) ja iltavuorossa tullut 22 aikaan kotiin joten isä on hoitanut iltapuuhat ja nukutukset. Minullakaan ei vaan yksinkertaisesti ole mitään tarvetta lähteä yöreissuun. Olemme nyt sopineet mummulan kanssa n. kk:n päähän että vauva tulee sinne yöksi ja me menemme miehen kanssa jonnekin. Mutta tosiaan tiedän että tämäkin reissu menee niin että puhutaan vain vauvasta enkä edes välttämättä pysty nauttimaan ajasta miehen kanssa kaksin. Tottakai tämä vaihe menee ohi ja olen pyrkinyt siihen että vauvalla olisi kaksi sellaista hoitajaa keiden kanssa on tuttu. Yksi näistä on mieheni. Parisuhde ei ole millään tavalla kriisissä ja nautimme perhe viikonlopuista enemmän kuin mistään muusta. Mies on tyytyväinen ja haluaisimme toisenkin lapsen aika pian. meillä tosin tilanne on eri kun lapsi muutenkin aloitti puolikkaan päivähoidon ihan hetki sitten ja tulee siinä tottumaan automaattisesti muihin hoitajiin. Itse en vaan pystyisi järkätä häitä vauvan aikaan puhumattakaan lähteä häälomalle. Emmekä olekaan vielä naimisissa :) Haluan että olo on varma vaikka luotankin isovanhempiin, mulle se on kivempi että lapsi on sen ikäinen että osaa ilmaista sanoin tunteensa ja halunsa. Mutta kaikkiin näihin vaikuttaa mielestäni PERHEEN ELÄMÄNTILANNE ja vauvan lähtökohdat. Meidän vauva esimerkiksi syntyi elottomana ja mulla ei ole sellasesta "normaalista" pikkuvauva ajasta MITÄÄN haisua. Ehkä siis elän sitä tavallaan nyt :) Nautin omasta pienestä kun pahin ja epävarmin aika on ohi. Huomaa että jos lapsella on ollut jotain häikkää niin myös isän kiintymyssuhde tuntuu olen vahvempi-ainakin omassa kaveripiirissäni. Ei siis mitenkään pahalla vaan isä on joutunut meidän tapauksessa väkisinkin olemaan vähemmän töissä sairaalakäyntien takia ja koska lapsi on esikoinen eikä ole kokemusta/ vertailukohteita niin isäkin on erittäin kiintynyt lapseen.. joskus jopa huvittavan paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, oli todella mielenkiintoista lukea! Kaikkea hyvää sinun perheellesi! :)

      Poista
  10. Kai se on vaan niin sisäänrakennettu, se huoli, joka estää joitakin jättämästä lasta hetkeksikään. Ihmisrotu olis ehkä vähän harvalukuisempi, jos joskus maailman alussa mikään vietti ei olis pakottanut huolehtimaan pikkuisista... :D

    Me saatiin vihdoin varattua se Lontoon matka - jouduttiin sovitella yhteen neljän perheen aikataulut, joten matkaan päästään vasta huhtikuussa! Eli pojukin ehtii täyttää 1v 1kk ennen lähtöä. Silti mulla on niiiiiiin paska mutsi -fiilikset, ettei ole tosikaan. Järjellä mä tiedostan, että hyvin se menee, mutta varmaan itken syyllisyyttäni vielä koko matkan Helsinki-Vantaalle (ja siitä eteenpäin kyynelehdin ikävää :D). Lohduttaudun sillä, että pojalla on hyvien hoitajien lisäksi maailman tärkein, eli isosisko tukena ja sillä, että nykyään saa aika hyvin yhteyksiä otettua vaikka toiselta puolelta maailmaa. Silti nyt huolestuttaa enemmän, kun tytön kohdalla olisi huolestuttanut, sillä poika on täysin äitin vauva ja herkkä loukkaantumaan. Iltapäivän poissaolon jälkeenkin saan monesti maanitella tuntikausia, että hylkäämisestään loukkaantunut vauva suostuu katsomaan päin tai tulemaan syliin. Tosin en usko, että maanittelun tai loukkaantumisen määrä korreloi mitenkään poissaolon pituuteen, tai sitten olen kyllä loppuvuoden paitsiossa :D Eli meillä kyllä huomaa sen, että luottamus kärsii, mutta koska Lontoon jälkeen ei ole muita reissuja suunnitteilla ihan heti, niin onhan tuota aikaa taas korjata luottamusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun pitänyt kysyäkin sinulta teidän tulevasta matkasta! Kyttäsin myös sun (?) facebook profiilia, kun et ollut kommentoinut mitään piiiitkään aikaan, mutten uskaltanut laittaa kaveripyyntöä :D

      Poista
    2. Joo, olen kyllä käynyt aikalailla päivittäin blogissasi, mut kun en vaan saa aikaiseksi kirjoitettua :D Siinä käy aina niin, että en osaa jäsennellä sanomisiani ja tulee megapostauksia, joissa ei ole päätä eikä häntää :D

      Facebookin käyttökin on jotenkin jäänyt, kun kyttään nykyään kaverien tekemiset Instagrammista... Siis miten "kiireinen" voi olla kotiäiti, joka ei ehdi edes naamakirjaan? :D

      Poista
  11. Kuka tahansa äiti lähtisi lomalla, viikonlopuksi, viikoksi tms. Jos vauvalla olisi luotettava ja tuttu hoitaja, kuten teillä oli! Ihanaa, että pääsitte reissuun ja viikko on loppujenlopuksi lyhyt aika :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos anonyymi! 5 yötä on lyhyt aika, mutta tarpeeksi pitkä aika olemaan kaksistaan! Välillä tuntui jo liiankin pitkältä :)

      Poista
  12. Voi että meinas itku tulla kun kerroit miten tyty otti äitin vastaan :) <3 Ja minä en muka ole herkkä! Meillä vuoden ikäinen ei ole kertaakaan ollut ilman äiti tai isää, aina jompi kumpi ollut jos toinen jossain. MUTTA vain siksi ettei olla päästy yhdessä mihinkään lähtemään :D Aika ala-arvosia nuo grow up kommentit. Mitä hittoa? Pitää lapsen oppia että kyllä muihinkin aikuisiin voi luottaa, ei äiti ja isi jättäisi kellekkään johon ei voi luottaa! Tuo on päinvastoin tervettä, että jättää lapsen hoitoon ja käy itse tuulettumassa puolison kanssa ja hoitamassa suhdetta. Just ne jotka ei sitä omaa/yhteistä aikaa ota, päätyy eroon jossain vaiheessa. Meillä juuri tästä syystä, eli yhteisen ajan puutteesta puolison kanssa, on ollut kauheat tappelut ja melkein erokin. On se rankkaa aikuisille ihmisille hoitaa väsyneenä lasta sekä itseään ja suhdetta. Eli Grow up- kommentoijat, miten luulette 247 lapsessa kiinni olemisen olevan lapselle hyväksi jos vanhemmat erkanevat toisistaan ja jopa eroavat? Kertokaa toki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi! Totuushan on se, että me ollaan viimeisen 10kk aikana käyty puolison kanssa tasan kerran kahdestaan ulkona eli leffassa ja syömässä, saman iltana siis. Meiltä puuttuu turvaverkko lähes täysin ja nyt kun olikin mahdollisuus lähteä kahdestaan häämatkalle niin tottakai me otettiin äitini tarjous vastaan! Päästiin me sen lisäksi joulu- ja tammikuun aikana kaks kertaa ravintolaan syömään, mut eihän täällä uskalla kertoa enää mitään, kun mut kivitetään joka tapauksessa! :D

      Poista
  13. Meillä on poju 6,5kk ja oon kerran jättänyt hänet yön yli hoitoon mummille ja papalle. Tämän lisäksi poju on noin 6 kertaa ollut 1-3h hoidossa isovanhemmillaan.

    Meijän ensimmäiset 2,5kk olivat melko koliikintäyteisiä. Silloin useampikin lääkäri oikein kehoitti antamaan poikaa hoitoon että saa itse nukutuksi. 4kk neuvolassakin lääkäri kehoitti luottamaan omaan tukiverkostoon ja antamaan pojalle mahdollisuuden luoda luottavaisia suhteita myös muihin aikuisiin. Hoitokerrat tutulla hoitojalla silloin tällöin kun lievittävät myös vauvan kokemaa eroahdistusta tämän lääkärin mukaan. :)

    Toisin sanoen kannatan lapsen satunnaisia hoitokertoja oman jaksamisen ja parisuhteen hoitamisen vuoksi. :)

    VastaaPoista
  14. Hyvä ja tarpeellinen postaus! Olen itsekin lähdössä viiden päivän matkalle vauvan ollessa 5 kuukauden ikäinen. Vauva on isänsä ja isovanhempien kanssa, joten vauvan puolesta ei sinänsä ole huolta (tai no, aina kai on vähän). Eniten olen huolissani siitä, että jos en saa rintoja tyhjennettyä niin saanko rintatulehduksen, ehtiikö maidontuotanto loppua tai vieroittaako vauva itsensä tissiltä. Olisin kiinnostunut tietämään miten sinulla sujui imetys heti reissujen jälkeen ja miten onnistui lypsäminen tms. reissussa ja onko tähän jotain vinkkejä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos,
      Pahoittelen, että vastaan kommenttiisi näin pitkän ajan jälkeen!
      Minä tyhjensin rintoja 6 tunnin välein - oli ne pinkeinä tai ei. Laitoin puhelimista muistutuksen ja pumppasin käsipumpulla molemmat tyhjäksi. Aikaa meni aina noin 20-30 min siihen. Kun palasimme lapsemme luo, tarjosin heti rintaa eikä siinä ollut mitään ongelmaa - Olivia jatkoi siitä, mihin viimeksi jäi eli söi täysin normaalisti. Huomasin että viimeisimpänä päivinä kun pumppailin, maitoa alkoi ihan vähän vähentymään, muttei mitenkään merkityksellisesti. Palatessani imettämisen pariin, tuotanto taas tehostui ja palasi normaaliin :)

      Poista
  15. Voi että oon koukussa tähän sun blogiin! Luen tätä vaan uudesta vanhaan päin, kun alkuun en ollut varma että alanko lukemaan... :D Kirjoitat tosi usein just niistä aiheista mitkä mua mietityttää, mutta joihin ei todellakaan saa järkeviä vastauksia sieltä kaksplussasta tai muista keskustelupalstoista. Niissä alkaa vaan sappi kiehumaan kun jotkut on muka niin täydellisiä 100% lapselleen omistautuneita mammoja joiden oma tapa on just se oikea ja paras ja toisin toimivat on täysiä luusereita. Eli tämäkin vauvasta-erossa aihe, kovasti pyörii mielessä nyt kun poika on puolivuotias ja mulla meinaa välillä pää hajota ja tekis niin mieli päästä hetkeksi tuulettumaan. Pisin aika mitä olen ollut pois, taitaa olla 6h... Meillä ei ole oikein minkäänlaista tukiverkostoa lähellä, muuta kuin miehen veljen perhe 25km:n päässä, mut heidänkin kanssa ollaan kuitenkin aika vähän tekemisissä niin ei ole pojalle käyneet niin tutuiksi. Kadehdin kyllä ihmisiä joilla asuu isovanhemmat lähellä! Mutta niin, mulla on ihana mies joka pärjäis mainiosti pojan kanssa yksin, mutta minä en silti vielä raaski lähteä ainakaan yöksi pois! Mut luulen että kohta se on ehkä vähän pakko tehdä, uskon nimittäin täysin siihen että levännyt äiti on parempi äiti :) Enkä voi ymmärtää ihmisiä jotka tuomitsee toisia tällaisissa asioissa, eiköhän jokainen tee just niinkuin itse parhaaksi näkee. Ja sun blogia jos nyt vähänkään on jaksanut lukea, voi nähdä että oot ihan tavallinen äippä joka rakastaa lapsiaan yli kaiken. Mutta näköjään tajuat myös pitää itsestäs ja parisuhteestakin huolta ;)
    Ai niin muuten, se missä kerroit imetyksen alkutaipaleesta rintakumin kanssa, se oli suoraan mun elämästä :)
    Niin ja oon se uus lukija jolla on samanikäinen poika kuin Alex.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Hassua kuulla, että joku on koukussa mun blogiin, kiitos palautteestasi!
      Tää blogi on kyllä melkoinen sekametelisoppa, alunperin aloitin tän Olivian odotusaikana ja tarkoitus oli purkaa omia mietteitä vertaistuen vuoksi. Sitä olenkin saanut täältä aivan huimasti enkä kadu päivääkään, että aloin kirjoittamaan. Mulle kirjoittaminen on tapa purkaa omia ajaruksia ja koska olen juurikin se täysin tavallinen äiti, jolla on samat ajatukset ja murheet kuin tuhansilla muillakin äideillä, on teksteihin helppo samastua. Olen niitä ihmisiä, jotka uskaltaa puhua julkisesesti myös negatiivisista aiheista ja uskon, että tämä onkin suurin syy, miksi vakkarilukijat pysyy mukana. Tervetuloa siis mukaan, vielä kerran :)
      Vauvan jättäminen isänsä kanssa on mun mielestä täysin normaalia ja hyväksyttävää just silloin, kun äidistä siltä tuntuu. Oli se sitten shoppailureissu yksin tai ystävien kanssa, yön yli kestävä meno tai muu, niin lapsi kyllä pärjää tutun ja turvallisen aikuisen kanssa. Mä todella rakastan lapsiani yli kaiken, kiva, että tämä on välittynyt myös tänne. Mutta rakastan kyllä myös miestäni ja ennen kaikkea itseäni. Myös omasta hyvinvoinnista on pidettävä huolta, joten jos sinusta tuntuu, että nyt on se hetki, että haluta olla hetken muualla kuin vauvamaailmassa, niin anna mennä vaan!
      Pääsitkö kans rintakumista muuten eroon? Mä en ALexin kohdalla onneksi ole edes tarvinnut sitä, kai Olivia oli imenyt tissit Alexin suuhun sopiviksi :D Keksi itsellesi nimimerkki, jonka laitat aina kommentin loppuun, niin osaan jatkossa yhdistää, että se olet sinä! :)
      Ihanaa viikonloppua sinne! Minunkin arkiyh viikko päättyy vihdoin, kun mies tulee yöllä kotiin, jippii! Enää yksi viikko tälläistä arkea ja sit meitä on taas kaksi aikuista kotona (tai no töissä, mutta illat kuitenkin kotona) :)

      Poista
  16. Kuten sanoin, se sun rintakumi-tarina oli TÄYSIN mun elämästä, eli ensin se jäi pois päiväsyötöistä ja sit lopulta ihan itsestään myös yösyötäistä :) Ehkä joskus parin kuukauden kohdalla...
    En muuten koskaan ikinä oo yhtä kertaa useammin kommentoinut mihinkään blogiin, siitä voit päätellä kuin paljon tykkään tästä sun meiningistä ;)
    Mut kauhean vaikea keksiä nimimerkkiä, mutta olkoon se nyt vaikka meidän syntymättömän lapsen työnimi.
    (ensimmäinen raskaus meni kesken viikolla 10.)
    -Nuppu

    VastaaPoista
  17. Nämä lapsesta erossa olemiset on vähän kakspiippusia juttuja.. Tutkimuksissa on todettu, että 1/3 suomalaislapsista on turvallisesti kiinnittynyt vanhempiinsa. Nykyään on jopa "muotia" viedä vauvaa heti yökylään isovanhemmille ja pitäähän lapsen tottua muihinkin ihmisiin. Suomalainen kasvatustapa on saada nopeasti mahdollisimman itsenäiseksi. Ihmisen ensimmäinen ikävuosi on siitä tärkeä, että jos kiintymyssuhde siihen läheisempään eli yleisesti äitiin kärsii niin siitä on todettu olevan vaikutusta aikuisikään.. ihmisestä tulee "liian" itsenäinen ei osata pyytää apua tai parisuhteessa ripustautuva. Alle vuoden ikäinen ei pysty säilyttämää muistoa äidistä vuorokautta pidempään joten se katkaisee tunne siden siihen ja siirtää sen mm. Mummoon ja juuri kun se on tottunut niin äiti tulee ja taas lapsi on sekaisin tunne elämältään. Lapsen sisälle tulee paniikin tunne kun läheiset ihmiset häviää ja tulee taas.. tulee turvaton olo. Lähemmäs kaksi vuotias jaksaa muistaa äitiä kauemmin ja niin, ettei tunneside katkea. Tämän asian takia en ymmärrä miksi alle vuoden ikäisen pitäisi joutua kokemaan turvattomuutta.. aikuinen osaa järkeillä asiat, mutta pieni lapsi ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Jokainen perhe tekee omat valintansa eikä kaikkea saatikaan kaikken päätöksiä tarvitsekaan ymmärtää :)
      Mukavaa loppuviikkoa sinulle!

      Poista

Kiitos kommentistasi! Vastaan pian :)