torstai 20. maaliskuuta 2014

Synnytyskertomus.

Synnytykseni käynnistyi spontaanisti maanantaina 18.3.2013 viikoilla 40+8. Heräsin silloin su-ma välisenä yönä satunnaisiin supisteluihin ja siitäpä se oikeastaan lähti, supistukset kovenivat ja tihenivät. Klo 21 alkoi James Bondin elokuva maikkarilla ja samassa yhteydessä laitettiin minulle Tens laite. Supistusväli oli noin 11 min, kesto 1 min.  Muistan, miten yllättynyt olin supistuksen kivusta, se oli ihan erilainen mitä olin kuvitellut ja minuun sattui ihan eri paikkaan, mitä olin kuvitellut!

Noin puoli kolmeen aikaan ma-ti välisenä yönä supistukset kovenivat ja halusin päästä sairaalaan. Koska synnytysosastolla oli hiljaista,  pääsin suoraan saliin. Kätilö kertoi, että synnytyskanava oli hävinnyt, mutta varsinaista avautumista oli vasta sormen verran. Ei kauhean kiva uutinen ollu siinä vaiheessa! Olin valvonut jo 28 tuntia ja olin herkällä päällä, kaikki sattui ja ärsytti. Sain piikin pyllyyn, mikä rentoutti hieman. Tiistaina 19.3 aamuseitsemän maissa mulle luvattiin vauva sen päivän aikana syliin. Olin innoissani!

Päivä eteni hitaasti. Yritin olla mahdollisimman aktiivinen, liikuin paljon, tein kyykkyjä, ravasin käytävää eestaas, lilluin aammeessa, mutta paikat eivät vaan auenneet kunnolla. Otin supsitukset ja kivut ilokaasulla ja tensin avulla vastaan. Ja Kinder maxi patukoiden. Niitä kului paljon ;) Klo 21 olin 5 cm auki ja tilannetta alettiin seuraamaan aktiivisemmin. Kun klo 00.30 olin edelleen vain 5 cm auki ja kivut yltyivät koko ajan, pyysin epiduraalia. Lääkäriä sai odotella tovin, mutta onneksi pyysin, sillä sen avulla nukahdin ja nukuin kokonaiset kaksi tuntia, joista sain ihan valtavasti voimaa. Herättyäni oli jo 9 cm auki!

En tiedä kauan aikaa mihinkään meni, mutta ponnistusvaihe tuntui tulevan yllättävänkin äkkiä. Sitä kesti 37 minuuttia ja tunsin selvästi jokaisen supistuksen, ponnistustarpeen, ponnistuksen ja kivun.
Kun löysin oikean asennon ja rytmin, tunsin hallitsevani tilanteen täysin ja kätilön opastuksella homma sujui todella hyvin. Valitettavasti Olivialla oli käsi posken päällä ja tämänvuoksi pää meinas jumittaa yhdessä paikassa, tämä pidensi ponnistusvaihetta, ties miten nopeasti se olisikaan mennyt ilman kättä, jumia ja säätöä!

Keskiviikkona 20.3.2013 klo 9.57 syntyi kaunis Olivia Isabella, mitoin 2890g ja 50,5cm. Se tunne, kun saat vauvasi rinnalle, on mieletön. Niin hauras, pieni ja kaunis. Niin oma. Mun rakkaus häntä kohtaan oli syttynyt jo raskausaikana, mutta klo 9.57 se leimahti tuleen. Onnen kyyneleet valuivat onnelisten vanhempien kasvoilla, oma lapsemme oli syntynyt <3



Synnytyksen jälkeen olin vielä tunnin ommeltavana, mutta se on tarina erikseen.

Kun minulta kysyttiin samana päivänä, olisinko valmis kaikkeen uudestaan, vastasin, että en. Kuitenkin jo seuraavana päivänä kerroin miehelle, että haluan kokea synnyttämisen uudestaan, sillä nyt minulla on siitä kokemusta ja vertailukohde. Haluisin nähdä, pystynkö hallitsemaan kehoani paremmin ja pärjäänkö ilman epiduraalia vieläkin pidemmälle? Haluan tietää, tuleeko se toinen oikeasti helpommin, kun on jo se tie raivattu?

Pitkästä ja väsyttävästä synnytyksestä huolimatta, olen kokemukseeni tyytyväinen ja olen sitä mieltä, että synnyttäminen on mahtava ja upea kokemus!



18 kommenttia:

  1. Ihana postaus, ja tuo viimenen kuva on vaan niiiin <3 Oikein oikein paljon onnea Olivialle, yksivuotiaalle pikkuprinsessalle! <3 <3

    VastaaPoista
  2. Mie nyyhkin täällä :') ihana kun kirjoitit tämän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä lauloin Olivialle aamulla Paljon Onnea laulun ja nyyhkytin samalla :D

      Poista
  3. Ja se vielä piti sanoa, että paljon onnea 1v söpöliinille ♥♥♥ ja äitille kans ekasta vuodesta äitinä ;)

    VastaaPoista
  4. Mulla nousi ihan vedet silmiin tätä lukiessa. Synnyttäminen on kyllä niin upea ja ikimuistoinen kokemus. ♥
    Isot onnittelut päivänsankarille ja äidille myös. :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos kun jaoit oman kokemuksen! aika paljon helpottaa omaa jännittämistä tämmöiset kertomukset..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! :) älä jännitä etukäteen liikaa!

      Poista
  6. Rankan kuuloinen synnytys. Jotain samaa oli miulla, en ollut minäkään nukkunut yli vuorokauteen ja epiduraali oli taivas maan päällä! :D Meijän poika syntyi käsi poskella ja synnytyksessä murtuikin poitsun solisluu. Ja tikkiä tuli myös mammalle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän se oli, mutta silti niin ihana! ;D ehkä minussa asuu pieni masokisti sitten? :D mulle tuli myös aika paljon tikkejä :/

      Poista
  7. Onnea erittäin paljon ihanasta pianokaisesta ja täällä odotellaan kanssa miten toinen synnytys menee loppukesästä. Onnea ja jaksamisia vauva arkeen =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maiju-Liina! Onneksi vauva-arki alkaa olla nyt takana ja edessä alkaa täysin uusi vaihe, taaperoarki! Kaikkea hyvää odotukseen sinulle, toivottavasti mekin saadaan pian plussauutisia ;)

      Poista
  8. Onnea hieman jälkijunassa! :) Ihanaa, että sinulle on jäänyt hyvä fiilis synnytyksestä, vaikka aika rankalta synnytykseltä kuulostaa. Itse ajattelin myös kirjoitella synnytyksestä sitten, kun vuosi alkaa olla täynnä. Minä selvisin kyllä paljon helpommalla kuin sinä, mutta silti olin seuraavana päivänä sitä mieltä, että ihan heti ei tarvitse kyllä uudestaan synnyttää. Mutta pian olin jo sitä mieltä, että voisin synnyttääkin. :) Se palkinto siitä kivusta on kyllä niin suuri. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin ihmettelen, miten voin muistella synnytystä niin ruusuisesti, kun se oli loppujen lopuksi oikeasti aika rankka! Mutta kai se palkinto kultaa muistot ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Vastaan pian :)