tiistai 22. huhtikuuta 2014

Fitmom 8/15 ja 9/15

Viime viikon päivitys jäi välistä, sillä olin mahataudissa enkä liikkunut tai edes syönyt melkein ollenkaan. Painokin kävi siinä 66,8 kg, mutta palautui aika pian 68:iin. Nyt on kuitenkin tapahtunut pientä muutosta ja olen painanut jo peräti neljä päivää saman verran, 67,8kg!

Fitmom 9/15 mitat:

Paino 67,8 kg (-1,4kg)
((Kahden viikon takaa muutosta -1,4kg))
Rinta 94 cm (-)
Vyötärö 72,5 cm (-0,5cm)
Napa 83 cm (-2 cm)
Lantio 94cm (-)
Reisi vasen 55,5 cm (-1,5cm)
Reisi oikea 55,5 cm (-1,5cm)

Viime viikon aikana salilla ei tullut käytyä kertaakaan, vaunulenkillä 7km kerran. Sunnuntaina haravoin aktiivisesti 2 tuntia pihaa. Eilen lähes kuusi tuntia!!

Olen tässä muutenkin ajatellut tätä laihduttamisprojektiani, että onko tässä mitään järkeä. Miksi asettaa itselleen jotain painonpudotustavoitteita, kun on normaalipainoinen, painoindeksi 21,9 , peilikuva miellyttävä jne. Onhan tässä jo yhdeksän viikon aikana nähty, et mä en dieettiä pysty noudattaam, sillä rakastan hyvää ruokaa ja on mukavaa ottaa lasi viiniäkin silloin tällöin.

Lihas vs "läski" on taas ihan eri asia. Kiinteytys, hyvä vointi, hyvä kunto, se että jaksaa fyysisesti hyvin, on taas asia erikseen. Siihen minä pyrin. 

Tein netissä huvikseni tälläisen kuvavertauksen itsestäni, miltä siis näytän nyt ja miltä näyttäisin 3-4 kiloa pienempänä:


Huomaatteko suurtakin eroa? Minä nimittäin en. 

Tää painon kanssa tuskailu on kyllä niin ikuisuusprokteja, et huhheijaa. Yhtenä päivänä mä oon niin tyytyväinen, toisena päivänä taas niin tyytymätön. Miks ei vaan voi hyväksyä itsensä sellaisena kun on ja pyrkiä nimenomaan siihen peilikuvan muuttamiseen eikä tuijotella niitä vaa´an lukemia? 

Minkä esimerkin minä annan tyttärelleni, kun kaivan JOKA IKINEN aamu vaa´an sängyn alta? 

Karina.

15 kommenttia:

  1. Nimenomaan! Miksi ihmeessä rajoittaa liikaa elämäänsä ja siitä nauttimista jos ei sille kerta ole pakottavaa tarvetta?
    Itsellä riippuu ihan päivästä, miten tyytyväinen peilikuvaani olen. Tottakai pari kiloa voisi tiputtaa, mutta missä se sitten muka näkyy? Jos paino on pikkuisenkin yli 60 kg, tunnen itseni läskiksi, kun taas jos se on vaikka 59,9 kg, olo tuntuu hoikalta. Naurettavaa!

    Ja juurikin tuo, että tällainen painontarkkailu tarttuu ihan varmasti tyttäreen :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun oma painontarkkailu on peräisin omalta äidiltäni. Aina se vaaka oli esillä ja aina äiti siinä kävi ja käy edelleen lähes päivittäin. Aina kun nähdään tai puhutaan puhelimessa, puhutaan jossain vaiheessa painosta. Ei liikkumisesta, senteistä tai omasta olosta, vaan siitä mitä se vaaka tänään näytti. Kurjaa, en todellaakaan halua olla Olivialle samanlainen "roolimalli".

      Oliviahan kipuaa jo nyt mun perässä vaalle istumaan tai seisomaan.. Pitäs näitten kaikkien kesäkiri ja painohaasteiden sijasta haastaa kaikki (varsinkin) äidit luopumaan vaikka kuukaudeksi vaa´asta ja pyrkiä vain elämään liikkuvammin. Tuijottamatta niitä lukuja.

      Mä oon saaanu nyt jotenkin tarpeekseni tästä hommasta! :D

      Poista
  2. Mä en myöskään huomaa tuossa kuvassa kyllä minkään sortin eroa.

    Meillä vaaka on vessassa pölyyntymässä. :) Olen päättänyt, että numeroiden tuijotus saa jäädä ja olen käynyt puntarilla nyt muutaman vuoden ajan todella epäsäännöllisesti. Imetyksen loppuvaiheilla ravasin puntarilla vähän useammin, mutta lopetin senkin pian. Äkkiä se menee siihen, että siitä numerosta tulee liian iso osa elämää. Mä meen sen mukaan mikä itsestä tuntuu hyvältä..vaikkei sitä kai koskaan voi olla itseensä tyytyväinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiva, ettet huomaa! Vaikka eihän tuo kuva ole ihan yks yhteen mun vartalon kanssa, mutta sinne päin! :)

      Eikai naiset varsinkaan ole koskaan tyytyväisiä itseensä, liekö hormonaalista tai perinnöllistä :D

      Poista
  3. Älyttömän hyvä pointti! En halua minäkään siirtää pukkuneidille tarvetta tarkkailla jatkuvasti painoa! Täytyy ruveta kiinnittämään asiaan huomiota kunhan neiti kasvaa!

    Mäkin voisin käydä kurkkimassa tota painon vertailukuvaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa käydä testaamassa tuota sovellusta! Kyl mä uskon, et se hieman osviittaa antaa :)

      Täytyy vielä sanoa, et mä oon tarkkailu mun painoa jo ihan pikkutytöstä lähtien ja ala-asteella taisin sairastaa jopa jonkin sortin syömishäiriötä, sillä en suostunut syömään mitään, koska halusin olla yhtä laiha (ts anorektinen) kuin mun akrobatia-kaveri. Valehtelin vanhemmilleni ruoasta, sen määrästä ja laadusta. :/

      Poista
  4. Heippa!
    Laiska kirjoittelija täällä vaan.. näytät kyllä todella hyvältä ja oon kans miettiny että miks sun pitää yrittää tiputtaa painoa ku en nää mitää ylimäärästä sun vartalos ja nii normipainoinen... paras tapa onkin saada ittensä näyttämään hyvältä on liikkuminen ja kiinteytys... siihen mä yritän tähdätä... voi kyllä minä oon kehittäny itelle tavan käydä joka aamu puntarilla ku on tää laihutus kuuri päällä ja muutama kilo olisi vielä normaalipainoon... jumppaanki joka toinen päivä ja olen kutakuinkin yhtä pitkä kuin sinä muutaman sentin pidempi.. ehkä sitä vaa haluu johonki lukuun olla tyytyväinen.. joskus sitä olikin laiha... samaa painoa kuin sinä nyt... en varmaa kyl pääse samoihin mittoihin nyt kun aiemmin tai siis painoon.. toi maha vaan tuntuu olecan ikuisuus projekti mutta ehkäpä se siitä.. olen kyllä erittäin tyytyväinen kun vaaka näyttää alle 80kg.. ei oo enää pitkä matka siihen.. ainii harmi en laittanu onnitteluita olivian 1 vee synttäreiden johdost mutta myöhäiset sellaset. :) ensi kuussa minun pieni "vauva" täyttää myös 1... mihin se aika katoo.. heh mut eniveis oikein mukavaa viikkoa. Toivottaen pia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Pia!

      Kiitos kovasti onnitteluista, aika kyllä katoaa mahdottoman nopeasti, onnittelut näin etukäteen sinunkin pikkuiselle! :)

      Onhan tää mun painon tarkkailu tällä hetkellä ihan naurettavaksi mennyt, ei lähes 27 vuotiaan naisen, äidin, kuulukaan näyttää 17 kesäiseltä teinitytöltä sikspäkkeineen. (Vaikkei siinä vatsassa ole kyllä mitään vikaa, miellläni omani 17 kesäisen mahan ottaisinkin..).

      Elämässä on kuitenkin niin paljon muutakin murehdittavaa kun oma paino ja jos aina märehtii vaan kilojaan, menee hauskat ja iloiset hetket elämästään ohi. Tasapaino ja kohtuus pitäisi olla kaikessa. Helppo on se sanoa, toteutus taas vaatii hommaa.

      Tsemppiä sulle sun projektiin, koeta kans unohtaa se "joku luku" ja keskity voimaan hyvin <3

      Poista
  5. Mun äiti tarkkaili painoaan lähes tulkoon päivittäin koko mun lapsuuden ja nuoruuden ja voin sanoa omasta takaa, että kyllä se vaikuttaa ja PALJON. Kesti kauan ennen kuin itse pääsin eroon siitä painofriikkiydestä ja jatkuvasta tarkkailusta ja aloin vaan olla tyytyväinen. Ja kas kummaa, ei se paino noussut, se laski ja on pysynyt siinä samassa, syönpä mitä mieli tekee. Ainakin ne mittailut kannattaa tehdä ilman lapsen valvovaa katsetta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kannattaa tehdä ja jatkossa aionkin mittailla itseäni ilman pienen katseita!

      Poista
  6. Mun äiti on ollut aina hoikka, suorastaan laiha ja kerran (ennen raskautta) se kommentoi mulle, että olen lihonut ja kannattaisko mun tehdä asialle jotain ja "ei tietenkään millään pahalla Tania" Joo eipä tietenkään :D Mutta niin, mulla on ollut oma kroppa myös projektina raskauden jälkeen ja vasta nyt alan olemaan suht tyytyväinen tai itellä on hyvä ja kevyt olo ja se kai se tärkeintä on :) En enää kuuntele omaa äitiä noissa painojutuissa vaan uskon enemmin omaan peilikuvaan ja siihen, että näytän terveeltä:) Kiva blogi siulla jään lukijaksi.

    VastaaPoista
  7. Kiitos Tania! Tervetuloa mukaan :)

    Mulle sanoi kerran mun isä, että "on se sinunkin perse näkökään levinny" olin ihan suu auki sen jälkeen, koska omasta mielestäni en edes ollu Lauran iso! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis Lauran = kauhean eli kauhean iso ;)

      Poista
    2. Eli et omasta mielestä ollut kauhean iso? Tajusin:) No huh, armottomia kommentteja isukilta. Meitsin isä sano mulle raskaana ollessani, että "kylläkai sinä kaksosia ootat ku tuo sun maha on niin järkyttävän iso!" Ja neuvolassa ja muut sano, että se on aikas pieni :D Ei oo isään uskomista siis:)

      Poista
    3. Vanhemmat ei taida tajuta, minkälainen sanallinen voima heillä on lapsiaan kohtaan vaikka ne lapset olisivatkin jo isoja!

      Poista

Kiitos kommentistasi! Vastaan pian :)