keskiviikko 21. toukokuuta 2014

14 kk ilman tuttia.

Ennen Olivian syntymää emme olleet ajatelleet tuttiasiaa oikeastaan millään tavalla.

Tutteja oli hankittuna muutama, mutta esim sairaalakassiin sellaista en muistanut edes pakata!
Kun pieni lapsukainen sitten syntyi, olin hänestä niin haltioissani, että halusin pitää hänet koko ajan mahdollisimman lähellä ja tarjota hänelle rintaa, aina kun hän sitä halusi.

No, näin humoristisesti voisin todeta tähän, että 14 kuukautta myöhemmin olen edelleen samassa tilanteessa.

Meillä kasvaa tissiapina.

Muutaman viikon ikäinen tissiapina. 


Mutta takaisin tutteihin. En ollut oikein perehtynyt tutteihin enkä siinä alkuhuumassa edes tajunnut tarjota Olivialle tuttia. Hän kun oli rauhallinen ja vähän itkevä alusta alkaen. Sairaalassakaan ei tuttia tarjottu ja koko tutti unohtui kokonaan. Olihan mulla aidot nahkaiset tutit rintsikoissani.

Ajatus täysin tutittomasta lapsesta tuntui kuitenkin vähän oudolta ja varmaan myös kuulostikin oudolta, sillä moni oli ihmeissään, ettei meillä tuttia käytetty.

Miten selviätte kaupassa?
Entäs autossa?
Annatko sitten sitä tissiä sille KOKO ajan?
Eikö ois vaan helpompaa antaa tutti?
No, kohta se alkaa imeskelemään peukolaan ja SIITÄ SE vasta vaikeaa on päästä eroon.
Ai, eikö teillä ole tuttia?

Paljon erilaisia kysymyksiä ja ohjeita tuli korvista sisään ja ulos. 

Hyvin me selvittiin kaupassa, ja autossa. Juu, annoin tissiä kun hän sitä halusi (ja juu, annan edelleen), ei olisi helpompaa vaan antaa tutti, ja ei, Olivia ei koskaan imeskellyt peukaloaan. Ei, meillä ei ole tuttia.

Yritinhän minä silloin tällöin hänelle tuttia tarjota, mutta se loukkantunut itku sai Olivian kakomaan ja työntämään tutin ulos. Ostin sitten erilaisia vaihtoehtoja ja tarjosin niitä silloin tällöin, mutta ei se ollut Olivian juttu. Enemmänkin hän niillä alkoi leikkimään ja pitämään tuttia väärinpäin suussa.

Tutti ei siis kelvannutkaan koskaan ja jossain vaiheessa en edes tarjonnut enää. Paitsi aprillipäivänä laitoin Ollille tutin suuhun ja soitin Facetime puhelun vanhemmilleni, sanoin, että Olivia alkoi nyt syömään tuttia eikä päästä siitä eroon. Äiti tajusi pilan heti, mutta isä ihan kiivastui "jumalauta, nyt se tutti pois suusta, ei sitä enää vuoden ikäiselle tarvii laittaa". Nauratti hieman.

Toiset puhuu kovasta imuntarpeesta ja toiset väittää, että vauvat kyllä pärjää ilman tuttiakin, jos heille annetaan siihen mahdollisuus. Arvostelematta ketään, olen  kuitenkin itsekin sitä mieltä, että tutti ei ole välttämättömyys. Vauvathan itkee välillä, mitä sitten? Ei sitä tuttia tarvii koko ajan tunkea lapsen suuhun..

Järkytyin muutama viikko sitten kaupassa, kun näin erään perheen ostoksilla. Lapsi oli noin Olivian ikäinen ja istui nätisti rattaissa. Osoitteli tavaroita ja yritti muutaman kerran sanoa käkkää, tätttää. Jäi vaan raukalla yritykseksi, sillä hänen äitinsä tunki hänelle tutin samantien suuhun! Siis vain sen takia, että toinen halusi kertoa mielenkiintoisen jutun?! Pisti ihan vihaksi.

Meillä lapsi saa jutella ja kehittää sanavarastoaan, äänteitä ja omaa puhetta. Jos harmittaa, saa itkeä, jos naurattaa saa nauraa. 

Mulla ois tästä aiheesta ihan mielipidekirjoitukseen asti asiaa, mutta yritän pitää tekstin neutraalina, sillä tarkoitus on vain kertoa Olivian tutittomuudesta, ei arvostella muiden tapoja. Taisin tosin jo epäonnistua..

Miten teillä menetellään, kelpasiko tutti heti alusta? Vai myöhemmin? Entäs nyt, onko tutti vielä kuvioissa ja myönnättekö olevanne samanlaisia lastenne hiljentäjiä esim julkisilla paikoilla? 

Ikuisuusjuttujahan tämä tuttiasiat on, varsinkin äitien keskuudessa!

Karina

56 kommenttia:

  1. Meillä tyttö 11 kk ja ei syö tuttia. Alussa tarjottiin muutamia kertoja, mutta alkoi kakomaan ja sylki sen heti ulos niin ei sitten alettu tyrkyttämään.. Täällä asuu myös tissiapina ;)

    No huhhu, ihme toimintaa tuolta äidiltä minkä näit kaupassa. Voi laps parka ku tungetaan tuttia suuhun vaikka toinen yrittää jutella...

    -Saara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tissiapinat on ihania <3
      Mä luulen, että imetyksellä on tutittomuudella on joku yhteys. Oliviahan loukkaantui todella kovasti, kun tuttia tarjosin! Tissi vaan kelpasi :D the one (two) and the only.

      Poista
    2. On ne kyllä <3

      Poista
  2. Kovasti yritin että meillä ei olisi tutin syöntiä opeteltu, mutta isi oli erimieltä :D veljeni nyt vuoden ikäinen ei ole suostunut tuttia syömään kuin sekuntteja ja kun on tajunnut ettei ole tissi, sylkeny pois :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa siltä, että veljesikin on tissiapina <3

      Poista
  3. Näiden kahden lapsen kokemuksella voin kertoa että tutti on ihan välttämätön. Joillekin lapsille.

    Meilläkin tyttö eli ilman tuttia, mutta puoliväkisin totutettiin hänet unituttiin, koska hän nukahti heti kun sai jotain imeskeltävää. Eli ihan omaa laiskuutta, olemme tajunneet myöhemmin. Mutta siis unitutti oli käytössä noin 2-vuotiaaksi asti.

    Poika taas itki vauvana aina. Koliikki huudatti, refluksi huudatti, väsymys aiheutti aina itkun ja toisin kuin siskonsa, poju osasi heti imeä tuttia ja tyyntyi siihen nopeasti. Imemisen tarve oli kova! Nykyään tuttia käytetään edelleen (vaikka tuttipullo jäi jo aikoja sitten pois), mutta kesän aikana se aiotaan ottaa pois. Saas nähdä miten käy, nimittäin edelleenkin väsymys tuo itkun, johon ei tunnu auttavan kuin tutti. Luulen kuitenkin, että isoa poikaa on helpompi rauhoitella ja viihdyttää ilmankin tuttia kun vauvaa.

    Ja edelleenkin tulee Paska Mutsi -fiilis, kun en voinut imettää ja tämä tutti-juttukin voisi olla ihan eri, jos olisin voinut. Kaikkeen sekin kurjuus vaikuttaa :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hööh, ei sun pidä potea paskamutsifiilistä! Hölömö!

      Poista
    2. Toivottavasti otat huumorilla edellisen! :)
      Harmittaa puolestasi, että podet huonoa omatuntoa noista, lapsesi ovat varmasti kaiken tärkeimmän eli takkauden saaneet sinulta ja mieheltäsi, joten älä todellakaan muistele vanhoja huona omatuntoa potien!

      Poista
    3. No oon hölömö, tiietään! :D Kyllä mä sen kaiken olen järjellä käsitellyt ja ymmärrän, etten mä mitään mahda omille rajoituksilleni ja toisaalta vähän lohduttaa, kun tiedän, että imetyksen epäonnistumiselle on lääketieteellinen syy (voin vaan kuvitella miten kamalaa olis kun ei tietäisi syytä), mutta... Sydän ja kroppa sanoo, että "huono äiti, kun et lastasi ruokkinut"! Ja kyllä sekin vähän kylmää, että ei-niin-monta-vuotta sitten mun lapset ei olis ehkä jääneet henkiin, koska mä en vaan pystynyt imettään. Kamala! Onneks on korvikkeita!

      Tämä on jokseenkin yleistä, vaikka vähän puhuttua ja imetyspettymykselle on jokin oma nimike ja lokero ja näin ollen on mahdollista saada jopa psykologin apua päästäkseen asian yli, mut jospa mä pärjäisin ilman. Kyllä se silti vaan yllätti, miten kova paikka tämäkin osasi olla (ja minähän tiesin jo etukäteen, että on suuri riski, etten pysty imettämään ja osasin siis varautua ja SILTI tämä on näin hankalaa).

      Poista
  4. meilläkään ei oo neidille koskaan tutti kelvannut, laitoksellakin hoitajat sitä tarjos mut ei huolinu :) pari kertaa kotona kokeilin kelpaisko, mutta tutit jäi kaappiin pöyä keräämään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai teillä tarjottiin laitoksella hoitajien toimesta? Kysyikö ne hoitajat ees sulta lupaa?

      Poista
  5. Kiva blogi, liityin lukijaksi :) http://arjenmiljonaari.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina yhtä ilahduttavaa saada uusi lukija, tervetuloa!

      Poista
  6. Peukku! Hyvä teksti! :)
    Me ajateltiin kans aluksi, että yritetään välttää tuttia, jos pojat ei sitä kaipaa.. Mutta niin noilla vaan on tutit. :D Mä en usko että meidän arjesta tulisi yhtään mitään jos tuttia ei olisi.. Mut nää on varmaan vaan näitä kahden lapsen ongelmia! :D

    Ihan huippua että selvisitte ilman tuttia vauva-ajasta! Selviätte ainakin siltä vierottamiselta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nelli!
      Mä luulen, et se on enemmänkin lapsesta kiinni tarviiko tuttia. Olivia nyt vaan sattuu olemaan helppo tapaus :) todella paljon huomiota vaativa, mutta loppujen lopuksi kuitenkin helppo!

      On kiva kyllä, kun ei tartte vieroittaa tutista!

      Poista
  7. Meillä oli tutti käytössä heti sairaalasta lähtien. Helpotti meidän arkea koska tyttö nukkui huonosti päivisin yms. Ja meillä ei tissitelty kun pari ensimmäistä viikkoa.

    Mutta meillä kyllä pääsääntöisesti syötiin tuttia vain unilla ja joskus pahimmissa harmituksissa tai autossa. Tosi vähän mielestäni. 1v 9kk tyttö vei tutit kaveriperheen vauvalle, eikä ole niitä sen jälkeen kaipaillut.

    Muutaman viikon päästä on neidillä 2v mittarissa. Meidän tyttö rupes aikasin puhumaan ja nyt jo puhuu hyvin monisanaisia lauseita. Joten vaikka meillä on tutti ollut käytössä ei se ole vaikuttanut puheeseen tmv. Enkä usko että sillä on yleisesti vaikutusta tuohon. Jotkut puhuu aikaisemmin kuin jotkut oli sitten tuttia tai ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tarkoittanutkaan, että tutti vaikuittaisi puheen kehitykseen, vaan puhuin ylipäätänsä lapsen ääntelystä, viitaten tuohon kauppaesimerkkiin. Kun lapsi ei itke, niin miksi laittaa tutti suuhun? Eri asia nukutus tottakai!

      Poista
  8. Samaa mieltä sun kanssa! Meilläkään ei U syö tuttia. Ihan muutaman kerran esimerkiksi automatkoilla, kun tuo reppana ei alkuun välittänyt autokyydistä ollenkaan, huusi vaan kurkku suorana. Niin tutti onneksi silloin rauhoitti. Yhdessä vaiheessa nukutukseen käytettiin sitä kun meinas hermot mennä hankaluuteen, mut ei sekään toiminu ku pari viikkoa. Ja mä oon tosi tyytyväinen että ei sitä tuttia tarvittu :) Nyt on hyvä näin. U saa kanssa rintaa aina kun haluaa. Ja mekin kuultiin todella paljon noita "eikö teillä ole tuttia"-kyselyitä. Nykyään mä en edes muista että vauvalle olis mahdollista antaa tutti ja että meillä ollaan niin erikoisia niin erikoisia kun tuttia ei syödä :D Mä ajattelen, että se imemisentarve on vauvan keino pyytää maidon lisäksi syliä ja läheisyyttä, ja hieman kärjistettynä pikkuvauva-aikana ajattelin, että miksi haluaisin moisen sylikaipuun tyydyttää muovisella imeskelypalalla. Ymmärrän kyllä tutin käytön jos on kaksoset tai useampi pieni lapsi tai erittäin hankala vauva. Olisi meilläkin varmasti hankalemmassa tilanteessa tuttia käytetty, mutta nyt ei ollut tarvetta ja olen todella tyytyväinen siitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin samaa mieltä sun kanssa! Mä ajattelin kans silloin pikkuvauva-aikaan, että miksi antaa tutti, kun olen siinä lähellä ja lapsen käyetttävissä, siinäpähän tilailee samalla vähän maitoakin lisää :D
      Toisen lapsen kohdalla voi olla jo aika erilaista, kun ei sitä aikaa olekaan vaan sille yhdelle kullannupulle!

      Poista
  9. Meillä lapsi/lapset on syönyt tuttia, nuoremman kohdalla oli vaikeat masuvaivat ja jos olisin antanut joka ikinen kerta maitoa olisi vaan masukivut menneet pahemmaksi... (Ja ihan terveydenhoitaja antoi tämän "neuvon") nykyisin lapsi 1v iässä syö tuttia vaan nukahtaessa ja yölläkin sylkee jossain vaiheessa pois, enemmänkin ne on nukkuessa kädessä :D tutista on ajatusta luopua ihan pian kunhan lapsi tottuu päivähoitoon kunnolla :-) meillä on lapset oppinu puhumaan ihan normaaliin aikaan eikä meillä pidetä kaupassa tuttia mukana :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, että monet uskoo minun tuomitsevan tuttia antavat vanhemmat, sillä tuomitsen sen vain tietyissä tilanteissa, en todellakaan hankalan lapsen, tai nukutukseen käytettäessä! :) mun pitäisi jatkossa oikolukea tekstit paremmin, niin ei tulisi tälläisiä aukkoja :(

      Poista
  10. Meillä ei tuttia Myyn suuhun ihan aluksi samasta syystä tarjottu, eikä se sitten koskaan kelvannutkaan. Todella hyvin pärjättiin ilman, enkä välttämättä tarjoa seuraavillekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon kans ajatellut, että ei tarjota seuraavallekaan, mutta sehän riippuu sitten ihan vauvasta, tarviiko :)
      Yllättävän moni täällä on pärjännyt ilman tuttia!

      Poista
  11. Meille ei tutti alussa kelvannut, samoin kävi minullekin, että en aluksi jotenkin edes tajunnut tuttia tarjota eikä se sitten tahtonut aluksi kelvata. Myöhemmin sitten alkoi tajuamaan sen päälle, nykyisin käytössä on ulos lähtiessä vaunuissa ja autossa, sekä harvakseltaan yöaikaan. Osaa kyllä sen sylkäistä poiskin silloin, kun se ei kelpaa, monesti just yöllä ja siihen kitinään ei muu sitten auta, kuin tissi suuhun! :) Mutta "sääntö" meillä on, että kylässä yms. ei tuttia syödä vaan silloin jutellaan. (Poikkeus just eilen, kun kylässä oli pienempi vauva tutti suussa, ja tokihan sitä toisen tuttia piti silloin mennä kokeilla laittaa omaan suuhun).

    Eipä ne kaikki tutista tykkää, ja eiköhän tuo tutti ole melko uusi keksintö vauvoille, kun ei äidit jaksa/ehdi olla ns. "huvitutteina".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esikoiselle on helppo olla huvitutti, oliviakin nukahti tänään mun rinnalle,sai lutkuttaa ihan rauhass :D saa nähdä miten joskus tulevaisuudessa, kun (toivoottavasti) on toinen lapsi käy, kun aikaa ei olekaan ihan samalla tavalla! Riippuu toki ikäerosta sekin..

      Poista
  12. Meidän ei pitänytkään käyttää tuttia ollenkaan. Parin viikon iässä koitimme jatkuvaan imemisen tarpeeseen tarjota, mutta se ei kelvannut.
    Kiva niin, tutitta ollaan mekin menty nyt yli vuosi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä kans! Kiva kuulla, että meitä on näin paljon! Onhan se jollain tavalla luonnollisempAakin, kun tuttia ei käytetä :)

      Poista
  13. Meillä esikoiselle ei kelvannut tutti ja toiselle taas kelpasi. Esikoinen ei oppinut imemään tuttia, tuttipulloa eikä peukaloa. (Olin laiska äiti, enkä jaksanut pestä pulloja.) Ensimmäisen lapsen kohdalla tutin syönnin oppiminen olisi ollut hyvä asia, haastavasta vauva-ajasta johtuen. Toisen lapsen annettiin kokeilla tuttia muistaakseni noin 3 - 4 viikon ikäisenä ja hän oli tutin (ja rinnan) imijä luonnostaan. =D Tuttia käytettiin lähinnä päiväunille käydessä.

    Omassa tuttavapiirissä tutittomuus on ollut hyvin yleistä, harvempi on käyttänyt tuttia. On myös ollut tapauksia joissa olisi toivottu mieluummin tutille oppimista, kuin peukalon imemistä. Vieroitus tutista on helpompaa. En ole puolesta enkä vastaan, mutta jos lapsi tarvitsee tuttia leikkiessään, on se mielestäni omituista. Riippuvuus on jo vähän liian pitkällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samoilla linjoilla sun kanssa, tutti nukuttamisen yhteydessä on ok, mut leikkiessä ei enää niinkään..riippuvuus enemmänkin.
      Olen yllättynyt, miten moni tässä on kommentoinut, että ei ole tuttia käyttänyt myöskään! Meidän lähipiirissä taas melkein kaikilla on tutit ollu.

      Poista
  14. Meillä oli tutti käytössä ihan sairaalalta asti ja koen sen helpottaneen paljon. No tosin, minähän en kyennyt immettämään kuin kuukauden enkä silloinkaan täysimetyksellä.
    Tutti auttoi nukkumisessa ja pahan kiukkupuuskan taltuttamisessa, ja siellä autossa jos iski tylsyys ja kiukku.
    Ihan vauvana sai tietysti syödä milloin vain tuttia, mutta iänmyötä ´´huvitutti`` jäi pois ihan itsellään. Ennen 1v. synttäreitä muistaakseni jäi yöunitutti ja harmituttkin pois, kun poika tajusi, että harmin voi haliakin pois. Siitä sitten söi tuttia vain päiväunille nukahtaessaan ja nyt ei syö enään ollenkaan, kirjoitin tutista luopumisesta täällä:
    http://parempiayhdes.blogspot.fi/2014/05/isojen-poikien-juttuja-tutti-pois.html
    Ja tuohon tekstiin lisätäkseni: unet ovat nyt vihdoin taas pidentyneet normaaleiksi, eli voin huokaista ja sanoa: me onnistuttiin! :)

    Tämäkin on tosiaan aihe, josta ollaan montaa mieltä. Itse olen sitämieltä, että kukin tavallaan, mutta tuota en ymmärrä, että yli 2v.llä on tutti ja sitä vielä vähemmän, että taaperot lussuttaa sitä kokoaika ja yrittää sieltä välistä sitten vähän puhua - huonolla menestyksellä tietenkin.
    Jos/kun meille lisää lapsia tulee, niin ajattelin tuttihomman hoitaa pitkälti samallailla, kuin Kevinin kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ihanaa tuo "harmin voi halia pois" <3 ja onnittelut hyvistä unista!
      Mä en kans tajua yli 2 vuotiaiden huvitutittelua..

      Poista
  15. Kivahan se on, että pärjää ilman tuttia mutta kukin voi kokeilla refluksivauvalla tutittomuutta kun isosisarus on 1,5v. Mielummin annan tutin lohduksi kuin huudatan. Välillä on vain pakko vauvankin olla hetki että saa isomman syötettyä ja vaipat vaihdettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti tuo tutti helpotusta arkeen! En tuossa tilanteessa varmasti itsekään pitäisi tutitonta linjaa, jos siitä olisi selvästikin apua. Tsemppiä sulle arkeen!!!

      Poista
  16. Meillä kysyi yksi yöhoitajista sairaalalla, että ei sattuis olemaan tuttia mukana. Poika kun itki ja huusi, vaikka oli maha täynnä ja kaikki mukamas kunnossa. Ei ollut tuttia mukana eikä antaa sairaalan puolestakaan, mutta ihana huonekaveri lahjoitti omalle lapselleen ostetun, sanoi että taidetaan kaivata sitä heitä enemmän :D Sen jälkeen saivat kaikki jälleen nukkua hieman paremmin. Elikkä laitokselta asti on ollut imutarve niin hirmuinen, ettei sitä rinta tyydyttänyt. Nukahtamiseen on tarvinnut tuttia ja autossa nälän iskiessä keskellä moottoritietä. Muuten ei olla annettu, ja sitä oon saanut muistutella läheisillekin, jotka tunkevat pienimmästäkin inahduksesta tuttia suuhun, toinen syy on että lapsi kuulemma näyttää kuvissa söpömmältä tutti suussa. Just.

    7kk iässä vierotettiin tutista kokonaan, kun imutarve alkoi vähentyä. Enemmän siitä oli tullut meille vanhemmille rutiini: tutti suuhun ja unille. Ei ole näyttänyt poika sitä tarvinneen, pari kertaa on ollut (mun poissaollessa) sellainen hetki, että varmasti olisi tutilla rauhoittunut ja nukahtanut, mutta ilman tuttia vaan parkuu naama punaisena. Mutta sen oon huomannut, että jos ennen söi rintaa ainoastaan nälkään, nyt on kuukauden verran syönyt myös rauhoittumiseen ja nukahtamiseen. En sitten tiedä, kumpi on parempi, lutkuttaa tuttia vai tissiä, kun molemmissa pitäisi jossain vaiheessa vierottaa Yösyömisistä ei varmaan päästä ikinä eroon, kun ei voi tuttiakaan enää käyttää korvikkeena :D Peukalo on myös tutin vieroituksen jälkeen ruennut löytämään tiensä suuhun, lähinnä varmaan ikenien kutinaan. Mutta lelu tilalle niin ei opi peukkua syömään.

    Tutti oli siis meidän kohdalla välttämätön, nimenomaan lapsen tarpeeseen. Itse olin raskausaikana vähän vaiheilla, opetanko tutille ollenkaan, mutta eipä tarvinnut miettiä, kun lapsi sen vaati kovaan ääneen. Siinä ei sylit ja rinta auttaneen, toisinaan alkoi vain itkeä entistä enemmän jos erehdyin tarjoamaan tissiä, mutta tuttiin rauhottui saman tien. Mutta ehdottomasti halusin vierottaa heti kun näyttää hyvältä ajankohdalta ja tuntuu, ettei poika sitä enää tarvitse. Juurikin siksi, ettei muodostuisi vankkaa sidettä tai riippuvuutta tai oppisi sitä itse pyytämään sanoin tai elein, siinä vaiheessa kuvittelisin vieroittamisenkin olevan jo hankalampaa. Järkyttävää tuollainen, että tungetaan tutti "varulta" saman tien suuhun, kun lapsi erehtyy suunsa avaamaan, huh huh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau! Teillä on toimittu todella hienosti!
      Mun on helppo huudella, että vauvat pärjää ilman tuttiakin, kun oma kokemus on helposta perustyytyväisestä vauvasta. On mukava lukea myös toisten kokemuksia, se avaa nimittäin silmiä ja saa ajattelemaan asioita muistakin näkökulmista.
      Mun mielestä se, miten kirjoitit teidän tilanteestanne ja miten kerroit sen hoitaneen, kertoo sinusta, että olet todella välittävä äiti. Olet vieroittanut jo silloin, kun tuttia eintarvita etkä aiheuttanut lapselle riippuvuutta. Jos joskus saan toisen lapsen, joka tulee käyttämään tuttia, tulen pitämään mielessä sinun kokemukesi ja seuraamaan lapsen oikeita tarpeita. Kiitos siis kun jaoit kokemuksesi!

      Mukavaa loppuviikkoa! :)

      Poista
    2. Kiitos kauniista sanoistasi :) Vieroituspäätöstä tehdessä ajattelin kyllä lapsen lisäksi myös itseäni, että nyt pääsen huomattavasti helpommalla kun vieroitan tässä vaiheessa enkä sitten 2-vuotiaana. Itsehän olen lutkuttanut tuttia pikkuveljen syntymään asti, ikäeroa melkein 2,5 vuotta. Videolta näkee, kuinka otin tutin hetkeksi pois suusta puhuakseni muutaman sanan ja laitoin kehoituksista huolimatta saman tien takaisin suuhun. Että näin :D

      Omalle lapselleni en halunnut missään vaiheessa opettaa jatkuvaa tutin syömistä, sen käyttö rajattiin ainoastaan nukahtamiseen, minkä jälkeen lapsi sylkäisi sen itse pois. Ensimmäisillä päiväunilla ilman tuttia hieman lutkutti kieltään, alahuultaan ja haroi käsillään näkymätöntä tuttia suuhun. Minuutin päästä huokaisi ja nukahti, sellainen vieroitus meillä :D Sen jälkeen ei ole tainnut edes muistaa koko kapistuksen olemassaoloa. Kapungilla tulee jatkuvasti vastaan vauvoja ja taaperoita, jotka istuvat hiljaa vaunuissa - tutti suussa. Mun mielestä on paljon mukavampi kuunnella lapsen ääntelyä ja höpöttelyä <3 Ja mahdollisen raivarinkin otan mieluummin vastaan kun tungen tutin "varmuuden vuoksi". En yhtään ihmettele, miksi joillekin lapsille tutista tulee niin rakas, että siitä luopuminen on varmasti vaikeaa, jos se suussa nukutaan, leikitään ja touhutaan. Mitä muuuta oikeastaan voi edes olettaa?

      Mutta nyt tosiaan mietin, kuinka saan koskaan vieroitettua pikku takiaisen rinnasta, kun siitä on tullut entistä tärkeämpi tutin kadottua kuvioista. Ei onneksi ole ihan vielä ajankohtaista kun lapsi on vasta 8kk, mutta ei tässä ole enää pitkä aika siihen maagiseen vuoden rajaan (joka tietenkin lipsuu kuukauden, pari, kolme...). Luotan siihen, että saan lukea teidän tissiapinan vieroituksesta ja ottaa kokeneemmalta pari hyvää vinkkiä meillekin, kohan asia käy ajankohtaiseksi :)

      Ihanaa viikkoa sinne myös!

      Poista
  17. Nellalla oli tosi voimakas imemisen tarve vaikka tissillä oli sen 10kk silloin kun halusi. Tuttia vastaan ei oo ikinä ollut mitään, joten miksipä ei! Ja puolivuotiaasta eteenpäin tutti on ollut vaan unikäytössä :) kohta päästään vieroituspuuhiin! :D oujee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne lapset vaan on erilaisia!! Tsemppiä vieroitukseen:)

      Poista
  18. Meillä esikoinen (keskonen) sai tutin sairaalassa ollessaan, sillä oli sellainen minipieni tutti jo keskoskaapissa, itse en ollut tuttiasiaa ehtinyt edes miettimään mutta varmasti oli ihan hyvä hänellä sairaalassa ollessa. 1v iässä tutti otettiin jo kokonaan pois, esikoinen ei kyllä ikinä ollutkaan kovin tuttiriippuvainen. Kakkosen kohdalla mulla oli sairaalassa tutit mukana, mutta tavoitteena oli, etten antaisi ainakaan ensimmäisiin viikkoihin tuttia. Toisin kävi. Tyttö itki jo sairaalassa niin paljon, etten päässyt edes vessaan, joten kolmen päivän iässä hän sai tutin ja hiljenikin samantien! Kakkonen onkin ollut aina tosi tuttiriippuvainen, imetystä tutin imeminen ei kuitenkaan haitannut ja nyt on jo pitkään ollut käytössä enää yötutti. Oli tarkoitus ottaa yötuttikin pois, mutta tässä asiassa ollaan hävitty taistelu tytölle ja tarkoitus olisi saada yötuttikin vieroitettua kesän aikana. Itse en henk. koht ymmärrä, miksi reilusti taaperoikäiset lapset kulkevat pihoilla ja kaupoissa jne. tutti suussa. Toisaalta tiedän että se on vanhemmille varmasti helpompaa, kuin kuunnella lapsen kitinää, itseäni vaan mietityttää tossa pitkäaikaisessa tutin imemisessä ne mahdolliset purentaviat ym.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi pikkuista, kun on keskosena syntynyt <3 keskosille vissiin annetaan tutti sairaalassa automaattisesti, jotta saa sitä turvallisuuden tunnetta kohdun ulkopuolellakin.

      Tänään näin taas varmasti niin kolmen vuoden ikäisen tytön kaupassa, tutti suussa..

      Poista
  19. Mun poika on nyt 1v 8kk, eikä oo koskaan syöny tuttii :D Oon kyl laittanu tutin sen suuhun joskus sillon ku se oli ihan vauva, muttei se osannu imee sitä xD Toisaalta ihan kiva näin, ei tarvii miettii mitään tutista vieroittamista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että teilläkin tutiton lapsi, pääsee helpommalla, kun ei tartte vieroittaa :D
      Kai se on helpon lapsen merkki, jos ei ole tuttia tarvinnut :)

      Poista
  20. Jos siihen tuttiin on tullut jo ns "riippuvuus" ei siitä ole niin vain helppo luopua juurikaan välttämättä siinä 2 vuoden kynnyksellä. Tämän takia itse en henk. koht. tuomitse kyllä heti niitä joiden lapsilla vielä näkyy 2v tutti suussa. Luulen että he siitä luopuvat kun on oikea hetki?! Ehkä sitten kun pk aloitus saatu hoidettua tai muut muutokset perheessä. Sitä tuttia=turvaa kun ei ihan noin vaan voi lapselta viedä, se täytyy lähteä lapselta iteltäänkin jossain määrin. Ymmärrys pitää olla jo sillä tasolla että lapsi tajuaa että esim. hän luovuttaa sen jollekkin eikä se tule takaisin kun ollaan jo tarpeeksi "isoja".

    Erikseen toki ovat sitten ne "laiskat" vanhemmat jotka eivät vähää välitä vaan lapsi saa lutkuttaa tuttia ja tuttipulloa vielä 4vuotiaanakin ihan vaan huvin vuoksi.

    Itse koen tutin ihan hyvänä juttuja ja aion varmasti opettaa tulevankin vauvan sen käyttöön jos vähääkään on enempi imemisen tarvetta/helpottaa arkea. Imetys kun ei ole minun/meidän juttu. Ja minä kun en koe että tississä roikkuminen olisi yhtään sen parempi juttu! Tutti tai tissi=imetään kumpaakin. Meillä meni esikoisen tutista luopuminen helposti, joten ei pelota ottaa tuttia käyttöön tulevana alkutalvena seuraavallekkaan siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä mä yritinkin vihjailla tuossa, että meillä käytetä kumitutteja, mut aitoa nahkaa- tutteja kylläkin! Kumpi lie pahempi. Ainakin imetys tuntuu mahdottomalta lopettaa, kun toinen haluaa vähän väliä roikkua tissillä. Onneks on työpäivä välillä niin tottuu olemaan päivän ilman tissiä.

      Poista
    2. Miten ja kosk ajattelit alkaa lopettelemaan imetystä? Itse painiskeleb samojen asioiden kanssa..

      Poista
    3. Ei ole mikään salaisuus, että me haluttais toinen lapsi pienellä ikäerolla ja tarkoitus olikin lopettaa imetys kesäkuuhun mennessä, jotta mun hormonitasapaino palautuisi ja menkatkin alkaisi ( imetys ehkäissyt ihan 100% tähän asti).. Mutta kesäkuun alkuun on enää viikko enkä todellakaan pysty lopettamaan vielä! :D yöimetykset meil on jääny pari kuukautta sitten pois, ja ykspäivä yritin antaa tavallista maitoa tissin sijaan, no joihan se sen, mutta tuli heti perään vaatimaan aitoa tavaraa. Viikonloppuna kun olimme miehen kanssa Helsingissä, Olivia joi pelkästään tavallista maitoa ja hyvin pärjäsi. Heti kun tulin takaisin, alkoi tissiriippuvaisuus uudestaan.

      Olin ajatellut, että siirtyisin nyt siihen, että rintaa antaisin vain aamuisin 5 maissa ja iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Päivällä saisi tavallista maitoa. Pitää vaan olla tiukkana, mutta vaikeetahan se tulee ainakin alussa olemaan. Ei viiti itkettää toista :/ mulla alkaa nyt pyörimään lähirantabaarissa pe ja la iltaisin 18-24 vuorot, jolloin saa ainakin iltamaidon sit pullosta. Vaikea tilanne, kun en tiedä mikä on nyt parasta.

      Miten sinä ajattelit tehdä?

      Poista
  21. Meillä on ollut tutti varmaan alusta asti, mutta nyt oikeastaan vaan iltaisin ennen nukkumaan menoa ja heti nukahdettuaan se tippuu pois suusta (ja hyvä niin). En oo koskaan asiaa oikeastaan kummemmin ajatellut, mutta ehkä siitä on joissain tilanteissa ollut hyötyä :D Mutta ei samankaltaisissa tilanteissa niinkuin siel kaupas. On väärin tunkea puhuvan lapsen suuhun tuttia tyylin et "oo hiljaa ei kiinnosta" :(( Ja minusta kai se on parempi jos laps ei oo tottunu tuttiin..ei tarvii vierotella ainakaan siitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillähän on toiminut hyvin, jos ei turhaan ole tuttia suussa pidetty :)

      Poista
  22. Niin joo, ymmärrän hyvin jos toista lasta ajattelitte yrittää :) Mulla taas menkat on ollu suht normaalisti vaikka imetän.. Mutta siis neiti täyttää ens kuun alussa vuoden ja sitä oon pitänyt sellasena "rajana" imetykselle.. Toisaalta taas voisin jatkaakin imetystä pidempään.. Välillä vaan ärsyttää kyselyt: " Vieläkö sä imetät".. Mutta joo, eiköhän mekin lopetella sit pikku hiljaa vähentämällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin oli vuosi takarajana, vaan kummasti se raja aina venyy ja venyy :D ei kai tässä niiin kiire ole!

      Poista
  23. Mulla oli ajatuksena, ettei annettaisi tuttia (mitä monet ihmettelivät ensimmäisinä viikkoina..). Pelkäsin, että voi häiritä imetystä ja muutenkin jos vauva ei tarvitse, niin turhaan semmoista antamaan. Kamala tuo kuvaamasi tilanne kaupassa. o_O

    Noo, muutaman viikon ikäisenä alkoi iltaitkut nukkumaan mennessä, joihin tutti sitten huomattiin helpotukseksi, kun ei tissiäkään voinut koko aikaa suussa pitää (aluksi tyttö ei osannut syödä tuttia kunnolla, mutta kyllä se siitä sitten).
    Meillä tuttia ei käytetty kuin nukahtamistuttina. 1,5-vuotiaana tyttö jätti lopulta sitten tutin helposti pois, kun leikattiin pala pois ja selitettiin, että tutti meni rikki (jo 1-vuotiaana yritettiin vieroittaa, mutta silloin se oli vielä tärkeä eikä sitten jaksettu huudattaa ylikauaa...). :)

    Ja joo, vähän yli 1,5-vuotiaaksi mä imetin (eikä tyttö koskaan pullosta maitoa suostunut juomaan eli melkoinen tissitakiainen oli). :D

    Jos nyt ihan totta puhutaan, niin en kyllä ihan ymmärrä, kun välillä vaikka kaupassa näkee jtn selvästi yli 2-vuotiaitakin, jotka tuttia imee. Joo, voi se tutti olla oikeasti tärkeä ja vieroittaminen siksi tosi vaikeaa, mutta joku raja sentään. Ehkä vielä unituttina jollain 2-vuotiaalla voisi ymmärtää, mutta että päivisin kesken kauppareissujen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein perheen vanhempi selittää, että pääsee helpommalla, kun antaa sen yli kalsivuotiaalle tutin. Mieluummin tutti kun raivarit yleisellä paikalla, olen kuullut sanottavan.. Itsehän en osaa tähän sanoa mitään, kun ei kokemusta vielä sen kaltaisista tilanteista ole, mutta.. En kyllä itse pitäisi niin isolla lapsella tuttia suussa päiväsaikaan..

      Poista
  24. Ade oppi tutille 3kuisena, annettiin koska lupsutti nyrkit rikki :( Oli selkeesti ylimääräisen imemisen tarve ja imetin todella tiuhaan!
    Yö/unituttina on mennyt, uskon että helppo vierottaa kun ei aina edes nukahda tuti suussa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi pientä! Mieluummin tutti kun nyrkit!

      Poista

Kiitos kommentistasi! Vastaan pian :)