maanantai 2. kesäkuuta 2014

Vauva-arkikin voi olla unelma-arkea: osa 1

Toukokuun Kaksplus lehdessä oli Vauvan kanssa kotiin artikkeli Vauva-arkikin voi olla unelma-arkea.
Sain tästä idean kertoa, miten kirjoituksessa esiintyvät kuusi kohtaa ovat toteutuneet meillä. Tästä saankin pienen 6-osaisen juttusarjan!

OSA 1.

Unelma

Sinä ja vauvasi pesitte kotona kaikessa rauhassa. Hiippailet yöpaidassa, syötät vauvaa ja nukutte pitkiä päiväunia. Mihinkään ei ole kiire, mikään ei stressaa.

Meidän todellisuus:

Taisin saada yllämainitun unelman (tai sitten aika todellakin kultaa muistot), sillä meidän arki varsinkin ensimmäisen kuukauden ajan oli juuri tätä. Hiippailin puolialastomana kotona, muistatteko tämän postauksen - Koditon strippaaja, syötin päivät pitkät vauvaa ja nukuin tarvittaessa päiväuniakin.

Koin välillä jopa olevani saamaton, tosin pienen itsetarkastelun jälkeen päädyin, että:

Olen kuitenkin imettänyt tissiapinaa ahkerasti, olen huoltanut rintoja, seurustellut ihanan vauvani kanssa, levännyt paljon, pessy pyykkejä ja silittänyt harsot ja vauvan vaatteet. Muuten talon askareissa on häärinyt ihana mieheni. Mulle tehdään aamupala, välipala tai lounas, päivällinen ja iltapala. Mikä täydellinen palvelu! (Mitä mä teen kun hän palaa lauantaina töihin!!?) Mutta olen minä itsekin tehnyt paljon.. Ja se tuntuu aina alapäässä, ei pitäs liikkua vielä ihan niin paljon..

Tää päivä on mennyt jotenkin todella hitaasti. Annoin tissiapinalle tissiä 8 aikaan aamulla, jolloin se nukahti, menin itse aamupalalle ja sen jälkeen köllötteltiin tytön kanssa 10.30 asti sängyssä, toisinsanoen nukuttiin, syötiin ja paskottiin - ja nyt en puhu itsestäni. 10.30-11 hoidettiin aamupesut ja -hommat, vaipan vaihtoa, yökkäreiden vaihtoa, jne. Sitten seurusteltiin reilu tunti kunnes iskä tuli kaupungilta kotiin :)

Kylläpäs kuulostaa ihanalta vauva-arjelta, eikä vain ;)

Ihanaa vaaleanpunaista hattaraelämää varjosti kuitenkin minun jatkuva sairastelu: milloin oli kohduntulehdusta, milloin pikkulantion tulehdus, oli angiinaa, rintatulehdusta, gastriittiepäilyä, öitä sairaalassa. Onneksi kaikesta on selvitty.

Mihinkään ei tosiaankaan ollut silloin(kaan) kiire ja sain olla kotona vauvani kanssa rauhassa. Muistan vain, miten mieheni laittoi minulle aamupalaa, välipalaa, lounasta, toi herkkuja (vaikka niitä vastustaa), siivosi kotia ja antoi minun maata sohvalla tissiapina tississä kiinni. 

Nyt jos yritän "maata" sohvalle, niin tämä tissiapina tulee repimään mut sieltä ylös :D

Karina

1 kommentti:

  1. Huomasin nämä postaukset jo aiemmin, mutta ehdin vasta nyt lukemaan näitä... Paljon positiivisia asioita vastoinkäymisistä huolimatta, hyvä postaus!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Vastaan pian :)