lauantai 5. heinäkuuta 2014

Onnellisuus.

Jonkun mielestä tämä voi olla turha hehkutuspostaus omasta "ah niin ihanasta elämästä", joita bloggaajat kirjoittavat. Tässä kuitenkin minun tarinani.

Ainahan kaikki ei ole täydellistä ja ihanaa, mutta juuri tänään minut on vallannut mieletön onnellisuuden tunne omasta elämästäni. Mitään erikoista ei ole tapahtunut, heräsin vain normaalia tyytyväisempänä.

Minusta tuntuu, että elän juuri nyt elämäni tähän astista parasta aikaa. Mistä tämä tunne sitten tulee? Tyytyväisyydestä. 

Minulla on aivan upea lapsi, joka on elämäni ilo ja valo. Aamuisin herään onnellisena ajatuksesta, että kohta nostan viereeni suloisen pienen ihmisen, joka on tehty minusta - ja minulle rakkaasta ihmisestä, minun omasta miehestäni. Oliviassa yhdistyvät ME. Hän on meidän. Ihan meidän oma.  



Tässä tulikin toinen onnellisuuden aihe - mies. Pitkään etsin täydellistä kumppania itselleni, suukottelin sammakoiden kanssa, olin ystävieni mielestä liian nirso ja sain ohjeeksi laskea vaatimustasoa. Mutta minä en luovuttanut ja lähes viisi vuotta sitten löysin sen, mitä olin aina etsinyt. Miehen, kenen kanssa halusin naimisiin ja yhteisiä lapsia. 

Viime kesänä pidetty hääjuhla on kaunis muisto, jota palaan miettimään lähes päivittäin. Päivä oli täydellinen, täynnä rakkautta ja läheisiä ihmisiä, jotka saapuivat katsomaan ja jakamaan onneamme. Teitte meidän päivästä ikimuistoisen, kiitos!



Ensimmäinen yhteinen lapsemme syntyi vuosi sitten maalikuussa. Voi, miten minä odotin sitä päivää, että minusta tulee äiti! Muistan kun jätimme ehkäisyn pois raskauden toivossa ja tein ensimmäisen testini. Se oli negatiivinen ja kuin isku vasten kasvojani, olin naiivisti kuvitellut tulevani heti raskaaksi! Myös toisesta kierrosta tuli negatiivinen tikku, ja kolmannesta. Kolmannen kohdalla väänsin jo kovaa itkua ja kuvittelin olevaan"viallinen" kun en tullut raskaaksi. Neljännessä kierrossa olin päättänyt, etten tee testiä ennen kuin menkat ovat oikeasti myöhässä vaikka edes viikon. Pari päivää ennen menkkojen oletettua alkamispäivää kärsin kuitenkin valtavan kovista alavatsakivuista ja halusin ottaa Litalgin lääkettä. Purkissa kuitenkin luki, että ei saa käyttää raskauden aikana ja mieleeni hiipi ajatus, mitä jos nyt olenkin raskaana? Voiko testi edes näyttää oikeaa tulosta kolme päivää ennen menkkojen alkamista? Päätin varulta tehdä testin, eikä siinä ollut mitään epäilystä. Raskaana. Litalgin jäi ottamatta ja kivutkin unohtuivat siinä onnellisuuden hurmoksessa.



Vaikka toiveessa oli toinen lapsi mahdollisimman pienellä ikäerolla, en tunne syyllisyyttä ettemme ole onnistuneet tässä. Imetys on ollut minulle niin tärkeää, etten ole raaskinut lopettaa sitä itsekkäistä syistä. Tiesittekö, että gorillat ja simpanssit imettävät omia pienokaisiaan jopa neljään-kuuteen ikävuoteen asti! En tiedä saavatko emot samanlaista emotionaalista hyvänolontunnetta siitä, minkä minä saan, mutta omalla kohdallani se on tosiaan niin vahva, että kun lapseni tulee pyytämään rintaa, en voi olla antamatta sitä hänelle. Ja Olivia todella pyytää tissiä. "Annnnaaa, annaaa, annnnaaaa" kuuluu pienen suusta.



Juuri nyt olen myös  valtavan onnellinen tän hetkisestä työpaikastani. En saa tästä lähellekään sitä palkkaa, mitä koulutukseni töistä saisin, eikä tämä ole millään tavalla edes lähellä koulustani, muuten kuin että työkokemusta alalta on paljon. Olen koko heinäkuun täysipäiväisesti töissä Rantamakasiinilla. Toisin sanoen teen pizzaa ja muita ruokia, myyn olutta, siideriä, kahvia ja herkkuja. Ja tiedättekö, valehtelisin, jos sanoisin, että en tykkää tästä yhtään. Sillä, jos ihan rehellisiä ollaan, niin minä viihdyn täällä todella hyvin. Tykkään olla asiakaspalvelussa ja olen siinä hyvä. Tuon lisäksi teen edelleen promokeikkoja ja tykkään niistäkin! Nih!!! Ja tämän lisäksi teen tarvittaessa vuoroja myös paikallisessa baarissa tiskin takana. Eli töitä riittää! Ainakin tämän kuukauden.

Elokuussa olisi tarkoitus ottaa vähän rennommin ja ehkäpä otetaan perheen kanssa äkkilähtö ja karataan hetkeksi jonnekin :) elokuussa ois tarkoitus tehdä myös Helsinki-reissu yksin, Olivian kummisetä asuu siellä ja mulla on ikävä sitä ja Helsinkiä ylipäätänsä.



Onneni koostuu siis perheestä, kodista, ystävistä ja työstäni. Ja hyvästä itsetunnosta sekä tyytyväisyydestä itseeni :)



Mistä sinun onnesi koostuu?

Super ihanaa viikonloppua kaikille! Be happy!!

7 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Nyt on varmaan joku onnellisuuskausi meneillään, mulla on tosi tyytyväinen ja onnellinen olo. :) Elän myös tällähetkellä elämäni parhaimpia hetkiä, niinkun säkin sanoit. Ihanaa olla näin ilonen.

    -työkamu Nina :)

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus! Toivottavasti saatte pian kaipaamanne plussan :)
    Roosa

    http://nuorenodottajanajatuksia.blogspot.fi

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia ja ihana postaus! Sai miettimään että on sitä itsellään asiat todella hyvin ja olen onnellisempi kuin ikinä ennen, kiitos ihanan Avan joka on antanut kliseisesti merkityksen elämälle! :)

    VastaaPoista
  4. Voi että mikä hyvänolon teksti<3 Ihana! Onni on perhe, koti ja ystävät. Muu on toissijaista, vaikka toki materiakin joskus ilahduttaa;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Vastaan pian :)