torstai 21. elokuuta 2014

Mielipidekirjoitus: Herkkuja taaperolle?

Useammassa blogissa on viime aikoina pohdittu sokeria ja sen "antamista" lapsille, varsinkin pienille, vaikkapa taaperoille. Sokeririippuvaisena, haluan kertoa myös oman mielipiteeni.

Kun minä olin pieni, sain syödä karkkia (herkkuja) vain kerran viikossa, lauantaisin karkkipäivänä. Se oli viikon paras päivä, koska silloin sai vetää sokeriöverit. Jonkun mielestä tämä voi edelleen olla hyvä idea ja vielä vähän aikaa sitten olin itsekin sitä mieltä, että herkkuja kerran viikkoon on se taktiikka, mikä Oliviallekin tullaan joskus tulevaisuudessa opettamaan. 


Vielä puoli vuotta sitten olin myös sitä mieltä, että Olivialle ei anneta mitään herkkuja niin pitkään kuin mahdollista. No se peli on jo menetetty. Kaikki taisi alkaa viattomasta pullanpalasesta, jonka O sai kahvipöydässä. Nyt on tullut maisteltua pullan lisäksi ainakin jäätelöä. Muuta en myönnä.

Kerran mies löysi Olivian makuuhuonesta mussuttamassa sipsejä..onneks Pringles purkin pohjalla oli vain muutama murunen ..

Miksi vaihdoin niin sanotusti leiriä? Koska tajusin, että mun mielestä on parempi syödä kaikkea kohtuudella. Proteiinia, hiilareita, ja kyllä, myös niitä herkkuja. Pullaa on meillä kahvipöydässä tarjolla ehkä kerran kahdessa viikossa - omaa pullaa Olivia ei ole koskaan saanut, pieni palanen on yleensä riittänyt hyvin. Jäätelöä syödään melkeinpä vain kesäisin ja sekin aikakausi alkaa olemaan ohi. Sitäkin O on saanut maistaa meidän jäätelöistä eli ei omaa, ainakaan vielä. Karkkia me ei syödä itsekään, joten sitä ei ole ollut tarjolla. 

Joka päivä meillä ei herkutella, ja silloin kun herkutellaan vaikka suklaalla,  se tapahtuu yleensä klo 21 jälkeen jonkun elokuvan parissa ja siihen aikaan Olivia on jo nukkumassa.

Mehuja ei olla annettu ollenkaan, sillä ne on mun mielestä vähän turhia. Juon itsekin hyvin harvoin mehuja, sillä vesi on paras janojuoma ja sitä koetan opettaa myös Olivialle. Oma mehu on sitten asia erikseen, siinä kun voi sokerimäärään vaikuttaa aika hyvin!

Vaikka Olivia saakin esim kylässä maistaa croissanttia, kaupungilla jäätelöä ja kahvipöydässä silloin tällöin pullaa, se ei tarkoita, että herkkuja vedetään kotona kaksin käsin. Edelleen vastustan liiallista sokeria lapsille ja vaikka asian suhteen en aio hysteerinen olla, en aio kuitenkaan olla myös välinpitämätön  ja antaa lapseni syödä kaikenmaailman paskaa. Anteeksi kielenkäyttöni. 



Olivian mielestä herkkuja ovat kaikki hedelmät ja marjat, etupäässä mansikat, rypäleet ja mandariinit. Iskän tekemät lähes sokerittomat omena-kauraletut ovat suurinta herkkuja viikonloppuaamuina. Ja näinhän se pitäisikin olla, herkkunälkään tulisi syödä luonnon omia sokereita, eikä keinotekoista valkoista sokeria. Vielä kun itsekin oppisin sen omalla kohdallani!


Milloin teidän mielestä on sopiva aika antaa lapsen maistella herkkuja?

Karina

16 kommenttia:

  1. Meillä ei ole saanut vielä herkkuja, eikä edes jogurtteja tai vaaleaa leipää. Totaalinen nollalinja tosin johtuu siitä, että meillä ei kyseisiä tuotteita muutenkaan käytetä lainkaa niin ei ole nähty tarvetta ostaa niitä. Kiellettiin myös päiväkodissa mahdolliset herkut ja vaalea leipä, koska halutaan pitää se päätös meillä koska nämä tuotteet tulee tutuiksi. En pidä pahana pientä maistamista, jos joku näin haluaa lapsensa kanssa toimia, itse en kuitenkaan anna lapselleni mitään mitä en itsekään suuhuni laittaisi ja tähän sattuu kuulumaan lisätty sokeri, ei täysjyvätuotteet ja tietty herkut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliviakaan ei syö kaupan normijogurtteja, juuri sen sokeripitoisuuden takia. Yhdessä pienessä 2dl prukissa on ihan älytön määrä puhdasta turhaa sokeria!
      Ihan vaaleaa leipää ei myöskään käytetä, mut esim paahto ruis on sellainen, mistä olivia tykkää. Eihän sekään terveysruokaa ole, mutta pienempi paha kuitenkin :)

      Poista
  2. Meillä on samanikäinen tyttö eikä hän syö ollenkaan herkkuja. Muutamia kertoja on lättyjä maistanut kesällä, siinä se. Hänen herkkua on kaikki hedelmät ja marjat. Varmaan 2-vuotissynttäreillä annetaan sitten kakkua :) Lapsi ei tarvitse eikä osaa vaatia herkkuja. Elimistön ja hampaiden kannalta parempi näin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on onnistuttu hyvin siinä, mihin itsekin olisin halunut pyrkiä. 1 -vuotissynttäreillähän Olivia sai maistaa kakkuaan, mutta se jäi syömättä, kun ei siitä välittänyt. Tsemppiä sinne!

      Poista
  3. Kiva että on joku joka on edes vähän samalla aaltopituudella mun kanssa näissä asioissa! :) Mä olen päättänyt että meidän tytölle ei tarjota herkkuja, niin kauan kun hän ei ymmärrä että hän ei saa sitä samaa kun me kahvipyödässä, niin kauan hänelle ei anneta mitään herkkuja. Sitten kun hän itse osaa (nätisti) pyytää, silloin hän saa joku pieni maistipala. Limsa ja mehut ovat eiei, vettä juodaan. Sitten kun hän joskus alkaa saamaan herkkuja niin ne on esim muumikeksejä, voilepäkeksejä ja mun oma tekemä pullapitko (siinä voin itse määritä sokerin).
    Minä itse sain karkkia vasta kun olin 4-5 vuotias, koska ennen sitä en ymmärtänyt mitä se on :D
    Mä en ymmärrä ihmiset jokta ihan törkyttää herkkuja alle 1 vuotialle. Ne ei sitä tarvitse, ja herkutella voi, kuten sä mainitsit, marjoilla ja hedelmillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin mielestä on kivaa, että löytyy paljon samalla tavalla ajattelevia!
      Marjat ja hedelmät on nam :)

      Poista
  4. Herkkuja on varmaan molemmat maistaneet ekan kerran omilla yksivuotissynttäreillään, eihän sitä nyt voi päivänsankaria jättää ilman. Mäkin vastustan liiallista sokeria, ja vaikka meillä pyritään korvaamaan sakkaroosi pääsääntöisesti muilla aineilla ja herkuttelemaan hedelmillä, marjoilla yms., niin ei meillä olla tehty herkuttelusta mitään mörköä; välillä herkutellaan, mutta pääasia, että pysytään kohtuudessa. Yksi pullanpala ei vielä lihota ketään saati murskaa kenenkään hampaita - eri, jos jatkuvalla syötöllä puputetaan kaikenmaailman karkkeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samoilla linjoilla ollaan! Turha piilotella herkkuja tai valehdella niistä lapselle. Kun ne on osana elämää ja pysyy kohtuudessa, ei tule sitä samaa addiktioita kun mulla pienenä..tai niin mä ainakin luulen!

      Poista
  5. Hei pitkästä aikaa! :) Aktiivisesti olen kyläillyt, mutta meinaa aina jäädä tämä kommentointi...

    Meillä poika on saanut jo vaikka mitä herkkuja, johtuen pääasiassa siitä, että isosiskokin saa. Esikoinen pääsi sokeristen herkkujen makuun vasta 2,5-vuotiaana ja se oli minusta jo hyvin. Siis siihen nähden, että itse syödään melko paljon herkkuja. Kuitenkaan lapset eivät saa just esim. kokonaista pullaa, vaan joskus sen pikkupalankin syöminen jää kesken... Molemmat ovat tykänneet hedelmistä aina ja nykyäänkin paras herkku on kuivatut ananaspalat tai rusinat. Kuitenkin olen vahvasti sitä mieltä, että lasten ruokavaliosta on turha asioikseen sulkea mitään pois, jos ruokavalio on monipuolinen ja hyvä, niin kyllä sinne joku herkkukin mahtuu. Asia erikseen toki ne perheet, joissa vanhemmatkaan eivät syö juuri esim. sokeria, niin miksipä sitä erikseen lapselle antamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Kiva kun palasit taas kommentoimaan!
      Varmasti seuraavien kanssa on tilanne ihan eri, mut se onkin ihan ymmärrettävää.. Mitä isompi edellä, sitä pienempi perästä, eikös.
      Sokeriruokien tyrkyttämistä en minäkään ymmärrä. Esim juuri se 2dl valion jogurtti. Pelkkää sokeria!

      Poista
  6. Voi minä olen ollut pitkään niin soekrinatsi kun vain voi olla. Lapsi ei pitkään aikaan saanut mitään. 2v iän jälkeen on saanut maistella enemmän leivonnaisia ns kahvipöydästä eli pari kertaa kuussa korkeintaan. Karkkia ei ole koskaan saanut, ei limpparia eikä mehua. Päiväkodissa valitettavasti välipala on aina ns. jälkiruokaa eli kiisselliä/rahkaa, leivosta mikä on mun mielestä ihan älytöntä koska ei ne pidä nälkää sinne päivälliseen saakka.

    Mun mielestä turhat sokerit eti vaan kuuluu meidän aikuistenkaan elämään. Toki syön itse karkkiä välillä. Syön iltaisin kun lapsi on käynyt nukkumaan, mutta voin myös syödä lapsen nähden kun se tietää että ne on isompien juttuja. Saa nähdä miten pitkään on mahdollista pitää erossa karkista. Luulen ettei meille koskaan tule ns. karkkipäivää, mutta joskus voidaan ostaa jos mieli tekee, ei kuitenkaan joka päivä. Omassa blogissa oonkin aiheesta aiemmin kirjoittanut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiva kun kommentoit, pitää selailla sinunkin blogia! :)
      Mies meillä liputtaa karkkipäivän puolesta, mut minä en. Saa nähdä, mikä tulee olemaan kompromissi sitten joskus :)

      Poista
  7. Minusta teidän linja K (en laita koko nimeä, kun en tiedä käytätkö sitä julkisesti:) vaikuttaa terve\järkiperäiselle. Meillä on käynyt niin, että eka oli pisimpään ilman herkkuja ja toiset valitettavasti pääsivät herkkujen maailmaan jo paljon aiemmin. Kieltäminen on hankalampaa, kun kerta muutkin saavat... Saman ajattelen koskevan päiväkoteja, mahtaa tuntua lapsesta pahalta, jos muut saavat jotain joka vaikuttaa hyvälle. Siksipä olisi ihanteellista, jos päiväkodilla olisi yhtenäinen niukahko linja herkkujen suhteen. T. Mari a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari! Lukee mulla postauksen lopussa aina Karina ;)
      Niinhän se yleensä tahtoo käydä, että eka on pisimpään ilman ja seuraavat saa kaiken jo vähän aikaisemmin.
      Ajattelin muuten ihan samaa, ertä on varmasti lapsista päiväkodissa tosi kivaa, kun markkuaino saa pannaria ja olivialle annetaan hapankorppu :D kohtuus on edelleen se avainsana ja niukka sokerilinja hyväksi päiväkodeille, samaa mieltä!

      Poista
  8. Samoilla linjoilla mennään 14kk pojan kanssa. Omasta mielestäni kiellot ja tabut aiheuttavat helpommin ongelmia kuin pala marjapiirakkaa kerran tai kaksi kuussa. Ja paha mielihän tuonkin ikäiselle tulee, jos näkee muiden syövän ja herkuttelevan, mutta itselle ei anneta.
    Karkkia, limsaa ja mehua ei meillä syö kukaan, eli ei pieninkään. Suklaatakin nautin esim. nyt kahvin kanssa, kun lapsi nukkuu.
    Pala pullaa, piirakkaa tai keksiä silloin tälöin ei todellakaan pilaa lasta tai hampaita, eikä edes ruokahalua, kun määrät on pieniä ja ajoitus oikea.

    VastaaPoista
  9. Kiva kuulla, että samoilla linjoilla!
    Oon kansssasi ihan samaa mieltä myöskin. Ei pidä tehdä tavallisesta asiasta mörköä! Marjapiirakka kahvin kanssa on taivaallista, ja jos ei sitä joka pöivä syö, niin voi kyllä antaa pienellekin hiukan maistaa :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Vastaan pian :)