maanantai 22. syyskuuta 2014

3 viikkoa uutta arkea.

Tasan 3 viikkoa sitten perheemme arki heitti häränpyllyä - minä menin töihin ja Olivia päiväkotiin,
Miten meidän ensimmäiset viikot ovat sujuneet?

Eka viikko oli tuskaa, silkkaa tuskaa. Vein iloisen lapsen päiväkotiin, mutta irrotteassani lasta sylistä, alkoi järkyttävä itku ja huuto. Itkin kävellessäni autolle ja puolet työmatkasta.

Toinen viikko meni vähän helpommin, joka toinen aamu hoitoon jäi iloinen tyttö, joka toinen, itkevä. Minä en kuitenkaan enää iteknyt, sillä näin iltapäivisin, miten tyttö oikeasti nautti siellä olostaan.

Kolmas viikko oli jotain ihan muuta. Joka ikinen aamu toistui sama kaava:

Ajetaan päiväkodin parkkipaikalle, Olivia osoittaa porttia ja sanoo "anna". 
Nostan neidin autosta ulos ja määrätietoinen taapertaja suuntaa suoraan kohti päiväkotia.
Eteisessä riisutaan kengät, viedään tavarat kaappiin.
Olivia ottaa auton avaimet käteen ja kävelee hoitotädin luokse "kuittaamaan" lätkällä itsensä sisään. 
Sitten hän ojentaa avaimet minulle, antaa halin, pusun ja sanoo "heee-eei". Vilkuttaa ja lähtee kohti uusia seikkailuja,

Minä jään jähmettyneenä paikoilleni ja mietin: miten tämä muutos tapahtui näin äkkiä?
Milloin minun pienestä vauvasta tuli päiväkotilainen ja noin reipas kotilainen <3

Päiväkoti on kaikin puolin ollut hyvä. Henkilökunta on mukavaa, ammattitaitoista ja ystävällistä.
Olivia syö joka päivä hyvin, nukkuu 1,5-2 tunnin päikkäreitä, käy useasti potalla ja ulkoilee sekä leikkii mieluisasti muitten kanssa. En voisi pyytää enempää. Joka päivä klo 17 saan hieman väsähtäneen, mutta onnellisen lapsen kotiin vietäväksi.

Miten minulla on mennyt? Tosi hyvin, olen sulautunut työporukkaan mukavasti, tykkään työstäni, työpaikastani ja siitä, että klo 16.30 voin laittaa tietokoneen kiinni ja lähteä ajamaan kohti päiväkotia. 

Toki minua harmittaa, että joku muu hoitaa lastani, joku muu halaa lastani, joku muu viettää lapseni kanssa enemmän aikaa kuin minä. Se saa minut itkemään ja tuntemaan itseni huonoksi. Mutta samalla ymmärrän myös sen, että olen aikuinen ja aikuisten on käytävä töissä, jotta voimme tarjota hyvän elämän lapsillemme. Eihän se raha nyt kaikkea ratkaise tietenkään, mutta jos haluamme elää hyvää elämää, niin kyllä siihen vaan rahaa tarvitaan.

Viikonloput on ihan parhaita. Aamuisin voi kölliä pikkuapinan kanssa sylikkäin, pussailla ja halia pitkään. Tehdään me sitä muutenkin joka aamu, mutta viikonlopussa on se oma taikansa - voi olla 100% läsnä eikä kelloa tarvitse tuijottaa.

Yhteenvetona voisin sanoa, että meillä on kaikki tosi hyvin <3

Karina

9 kommenttia:

  1. Oi kiva kuulla että oot viihtyny uudessa työpaikassa ja Olivia päikkärissä :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina <3 voi että mulla on ikävä teitä tyttöjä!!!
      Miten sun työkuviot, onko mitään kuulunut sieltä entisestä?

      Poista
  2. Ihana kuulla, että kaikki on sujunut noin hienosti!! Oot super! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nelli, SÄ oot Super!!! Mä olin yhden viikon Olivian kanssa kahdestaan, kun P oli Tampereella koulutuksessa ja vaikka kaikki meni hyvin, niin olin minä loppuviikosta väsynyt! Samat rutiinit päivästä toiseen, iltaisin jakamaton huomio lapselle ja kun kello löi yhdeksän, olin jo puoliunessa :D Ja sä teet sen joka päivä!

      Poista
  3. Olipas ihanaa lukea tälläinen päikkäritarina! Kiva kuulla, että alun hankaluuksien jälkeen kaikki on sujunut loistavasti! Me juuri pohditaan päiväkotihakemusten laittamista ja jotenkin se tuntuu ylitsepääsemättömän hankalalle. Juu tiedän, että lasten on hyvä olla päikkärissä, he saavat siellä kavereita ja oppivat toimimaan ryhmässä. Mutta silti...mielelläni pitäisin pikkuisen loppuelämäni kainalossa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että oli mieluisaa luettavaa :)
      Kyllä minäkin haluaisin pitää tuon tissiapinan vaan kainalossa 24/7 <3 joo, imetän vieläkin! tissiapina ei siitä mihinkään muutu!
      Mutta päiväkodista vielä: Olivia on kehittynyt siellä ihan huimasti! Syö niin nätisti itse kaikki ruoat, jonottaa vuoroaan ja oppii sosiaalisia taitoja joka päivä lisää :)
      rohekasti vaan hakemus sisään!!

      Poista
  4. Ihanaa, että Olivia on sopeutunut nopeasti päiväkotiin. Ja jos sinä tunnet noin kun käyt töissä, minä tunnen itseni huonoksi kun olen työtön ja hoidan poikaa kotona. Eli teki miten vain, aina syyllisyys kalvaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä työnhakuun, jos etsit tosissasi, niin päätä milloin aloitat työt, esim 1.12 ja tähtäät siihen, kysyjille vastaa, että aloitat 1.12, paikkaa et vielä tiedä, mutta työt aloitat. Tuolla saat itsellesi oikeata motivaatioita työnhakuun, onnistut työhaastattelussa ja valmistut henkisesti koitokseen :) Jos käy yhtä hyvin kun minulla, niin aloitat työt juuri sinä päivänä, mitä olit päättänyt!

      Poista

Kiitos kommentistasi! Vastaan pian :)