sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Neuvolalääkäri määräsi saikkua.

rv 27+2

Torstaina oli neuvolalääkäriaika, jota pidin ensin ihan turhana, No kuinka kävikään, tulin sieltä saikkulapun kanssa pois. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut, kerroin ihan normaalisti, mitä on tähän asti ollut ja miltä tuntunut ja lääkärin mielestä oli parempi, että nyt otan iisimmin.

Palaan töihin vasta 4.5. eli koko ensi viikko menee vielä kotona. Itselläni on tosi ristiriitaiset tunteet tän saikun suhteen: toisaalta poden huonoa omatuntoa siitä, etten ole töissä ja toisaalta taas olen äärimmäisen kiitollinen lääkärille siitä, että hän kirjoitti minulle näin pitkän sairasloman.

Mitä oireita minulla sitten on?


  • päänsärkyä ja migreeniä
  • kivuliaita supistuksia
  • paineen tunnetta alavatsalla
  • turvotusta
  • väsymystä
Mun mielestä ihan normaaleita asioita, kun käy töissä, on raskaana ja 13 kiloisen taaperon äiti, mutta nähtävästi olen aliarvioinut tuntemuksiani. Tarkoitus ei ollut millään tavalla valittaa enkä todellakaan pyytänyt saikkua. Pyysin itse asiassa jopa lyhyemmälle ajalle sairaslomaa, mutta lääkäri oli vahavasti sitä mieltä, että nyt pidetään breikki ja lepäilen kotona. Saikkua voidaan tarvittaessa jatkaa sitten vielä.. öhm. jospa ei nyt kuitenkaan..

Kuukauden päästä on uusi aika, katsotaan kohdunsuun tilannetta ja tehdään myös painoarvio. Sf mitta on kai niin iso verrattuna viime raskauteen, että edessä on tälläinen tutkimus. Olivian aikaan mulle ei koskaan tehty mitään painoarvioo, kätilöt kopeloi käsillä ja kertoi vauvan olevan noin 3,5 kiloinen ja todellisuudessa sieltä tupsahti 2 890g painava ruipelo. Nyt onkin kiva, että tehdään painoarvio, itse toivon tottakai, että vauva ei tule yli 3,5 kg painamaan. 

Vaikka synnytykseen on toivottavasti vielä 13 viikkoa aikaa, on se alkanut käymään mun mielessä yhä useammin, Toivon normaalia alatiesynnytystä ja otan tälläkin kertaa Elle Tens laitteen mukaan. Jos, kaikki menee niin kuin pitää. Ainut, mikä minua pelottaa on se, että synnytys tulee etenemään hurjaa vauhtia enkä henkisesti ehdi siihen mukaan. Olivian kanssa kun ei sitä ongelmaa ollut.. synnytys kesti todella pitkään ja oli myös hyvin raskas, Toinen, mitä pelkään on selkäkipu. Herranjestas, että selkäni meinasi räjähtää silloin kivusta. Se oli aivan kamalaa. Paljon pahempi kuin koko synnytys yhteensä.

Muuten mulla on synnytyksen suhteen positiivinen mieli, on ihanaa päästä kokeilemaan uusiksi, miltä se tuntuu ja tuntuuko se siltä, miten sen muistaa? Sattuuhan se perkeleesti, mutta se pikkuinen <3 se vie kaiken kivun mennessään.

Saikusta vielä sen verran, että tultiin tänään Olivian kanssa mun vanhempien luo. Mies on tällä hetkellä niin kiinni töissään, että täällä minulla on enemmän auttavia käsiä ja saan levättyä paremmin. Olisin toki voinut viedä Olivian ensi viikolla normaalisti päiväkotiin ja nukkua päivät kotona, mutta kivemmalta tuntuu, että hän saa viettää aikaa mummin ja ukin kanssa. Se kun on välimatkan vuoksi harvinaista herkkua. Välimatkasta puheen ollen, kahden tunnin ajomatka sai tänään taas aikaseksi kovaa paineen tunnetta alavatsalla. Voi vain miettiä, mitä 8h työpäivä istualtaan saa aikaseksi! Sitä ei esimerkiksi eilen ollut, kun olin kotona. Mahan kovettumisiakin on tänään ollut vain muutama. Kyllä tää tästä, nyt nautitaan ylimääräisistä vapaista ja otetaan rennosti.

Karina

16 kommenttia:

  1. Toivottavasti helpottaa! Ja nyt vaan hyvällä omallatunnolla lepäät! :)

    VastaaPoista
  2. Nyt lepoa vaan! Sen verran arvokasta lastia kantelet <3 :)

    VastaaPoista
  3. Noiden oireiden kanssa (paineen tuntua alavatsalla, supistuksia, päänsärky ja väsymys) minä hetken palloilin, ja vähättelin niitä neuvolalääkärille..Jos en olisi tälläinen jääräpää suomalainen nainen joka ei pienistä hätkähdä, niin ei varmaan lapsemme olisi syntynyt viikoilla 25. Painattelin vielä 12 tuntia töitä sinä päivänä kun yöllä poika synty.
    Myöhemmin sitten eräs lääkäri ripitti minua aika rankasti siitä, että jos ns. ennenaikaisesti alkaa olla etenkin tuota painetta alavatsalla ja supistuksia, asiaa ei pidä vähätellä vaan kertoa reilusti miten vahvoja tuntemukset on ja tutkia se, että kerkeää tehdä jotain ajoissa :) Syy siihen miksi lapsi synty liian aikasin jäi mysteeriksi, koska kaikki oli ok eikä mitään "vikaa" löytynyt mistään, mutta lääkäri kyllä painotti, että jos en olisi vähätellyt "kyllä mä pärjään, ei tää niin paha oo.....tai oikeestaan..ei mulla taija mitään ollakaan." jne. niin pojan syntymä olisi saatu siirrettyä vähän pidemmälle :)
    Jatkossa muistan sen varmasti jos toisen lapsen teen :)
    Ja tää ei ollu mikään "kaikki menee päin v*ttua joka tapauksessa ja ihan hirveetä kaikki" keskustelupalsta kommentti vaan tuli niin mieleen omat fiilikset ja kaikki tunteet mitä sillo oli, kun luin nuo sinun oireet :)
    Otahan rauhallisesti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, mulle ei käynyt mielessäkään että tämä olisi millään tavalla keskustelupalsta-tasoa oleva kommentti vaan tätä lukiessa minulle tuli melkein kyyneleet silmiin, KIITOS sinulle, kun jaoit oman kokemuksesi! Tuo tuntemuksien vähättely kuulostaa ihan minulta, minäkin ensin kerroin mitä on ja sitten yritin pyörtää että eei minulla nyt mitenkään erikoisesti satu, ihan vaan sellaista paineen tunnenko vähän tuolla alla. :/
      Otan rauhallisesti ja kiitos sinulle vielä kerran, ihanaa kevään jatkoa!
      Ps. Toivottavasti pieni poikasi voi nyt hyvin <3

      Poista
    2. Kiitos :) Ja hyvää kevättä teidänkin koko pesueelle!
      Ps. Poika on kuin äitinsä, älytön jääräpää ja porskutti yli vaikeuksien murehtimatta pienistä kolhuista matkan varrella ;)

      Poista
    3. Ihana kuulla <3
      Kiitos, toivottavasti aurinko tulee kohta esiin, ei nyt oikein tunnu keväältä!

      Poista
  4. Pakko kans kommentoida :D löysin blogisi sattumalta. Kannattaa ottaa oikeesti iisisti ilman huonoa omaatuntoa. :) itsellä 29+4 ja neuvolalääkäriltä jouduin suoraan sairaalaan 3 viikkoa sitten sanoilla "sä saatat synnyttää nyt". Olihan se shokki.Eikä mulla ees ole ollut omasta mielestäni muita kipuja kun hemmetinmoinen selkäsärky (hyvä kun sängystä ylös pääsi) mutta perus suomalaisena sissinä ajattelin sen olevan vaan normaalia seisomatyöstä johtuvaa.. No onneks kävi näin ja pikkuinen vielä masussa turvassa :) Tsemppiä lepäämiseen, vaik tylsää oliskin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tsempit myös sinne!
      Kauheeta, mä oisin kans shokissa, jos mulle sanoittaisiin nyt, että synnytys saattaa käynnistyä milloin tahansa! Lepäähän kunnolla :) Kiva, kun kommentoit,kiitos!

      Poista
  5. Tsemppiä! Kyllä se pieni elämä masussa on aina työntekoa edellä ja kaikki sen töissäsikin ymmärtää mikäli järjen omaavat! :)

    Mutta pisti silmään, miksi toivot ettei vauva ylitä ainakaan 3,5kiloa? :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Näin on :)

      Koska pelkään isomman vauvan synnyttämistä :D Olivia oli niin pikkuinen, et se sujahti kivasti ulos, isompi koko pelottaa mua :(

      Poista
    2. Aaa okei sen ymmärrän kyllä! :) Ajoin lähinnä takaa sitä, kun jotkut toivoo tosi miniä vauvaa ihan vaan koska ne on olevinaan ihanempia, joka on musta todella typerää ja itsekästä.
      Mutta älä stressaa, kyllä sieltä ne isommatkin ulos tulee ;) nimim. eka muksu, paino arvio vajaa 3,5kg ja ulos puserreettin 4100g rakkautta :D

      Poista
    3. Eeei todellakaan mitään sellaista ole taustalla! :) niitäkin ihmisiä tosin on, en ymmärrä itsekään sellaista ajatusmaailmaa!

      Poista
  6. Kyllä tuo päänsärky ja kivuliaat supistukset kannattaa ottaa vakavasti, helposti niistä kehittyy vaikka mitä jos ei lepää!Eli ota niin rennosti nyt vaan kuin voit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olette kaikki, se on vaan tosi hankalaa tälläiselle aina liikenteessä olevalle ihmiselle :/ Tänäänkin nukuin 1,5h päikkärit, kyllä mä yritän levätä enemmän :) kauhistuttaa kyllä mennä maanantaina töihin :S

      Poista

Kiitos kommentistasi! Vastaan pian :)