lauantai 15. elokuuta 2015

Round 2: Synnytyskertomus

Maanantaina 3.8.2015 klo 10.30 minulla oli äitiyspolilla hyvinvointikontrolli. Viikkoja oli silloin 41+3. Koska vanhempani olivat tulleet edellisenä päivän meille, saimme mieheni kanssa käydä kahdestaan kaupungilla ja sairaalalla, Olivia jäi mielellään mummin ja ukin kanssa leikkimään.

Ensin olin parisenkymmentä minuuttia käyrillä ja klo 11 pääsin lääkärin vastaanotolle. Sisätutkimus kertoi sen, että kohdunkaulaa oli jäljellä 2,5cm ja olin "kahdelle sormelle" auki. Lääkäri sanoi tekevänsä hieman kovakätisemmän tutkimuksen, jos se vaikka auttaisi eteenpäin. 

Ultrauksessa taas näkyi, että vauva voi hyvin, virtaukset ovat hyvät ja lapsivettä on vielä hyvin. Istukkakin toimi. Lapsen arvioitu paino oli 3980g. Tosin lääkäri sanoi itse, että mittaa yleensä hieman yläkanttiin eikä huolta ole, ihan keskikäyrän vauva pitäisi tulla.

Tutkimuksen jälkeen juteltiin minun voinnista (joka oli aivan erinomainen, kaikkia arvoja myöten) ja siitä, että myös vauvalla on kaikki hyvin.. Mutta meidän tulisi varata aika käynnistykseen. Perjantaina 7.8.2015 klo 8.30. Minulla pääsi itku ja pyysin aikaa vasta maanantaille, mutta lääkäri ei muuttanut mieltään. Käynnistys oli juuri se, mitä en missään nimessä halunut ja tuntui niin pahalta, että siihen piti aika varata. Sanat ballonki vilahti, samoin oksitosiini ja mulla kyyneleet vaan valui. 

Lähtiessämme huoneesta, lääkäri sanoi "älä huoli, kyllä vauva syntyy ennen perjantaita". 

Sairaalalta jatkettiin Joensuun keskustaan Houkutukseen hääjuhlapäivän kakkukahveille ja siitä muutaman liikkeen kautta Prismaan. Prismassa mulla alkoi koskemaan alaselkään ja tuntui, että kuntoni romahti ihan täysin. Kävely muuttui vaikeammaksi ja olo oli tosi huono. Puoli kolmen maissa olimme lähikaupan parkkipaikalla, kun päätin jäädä autoon, koska selkään sattui. 

Tässä vaiheessa latasin puhelimeen supistuslaskurin ja aloin huvikseni kellottamaan kipuaaltojani, joita tuli noin 6min välein. Tässä vaiheessa tajusin, että herranen aika, nämähän on supistuksia!

Kotona laitettiin minulle Elle Tens laite selkään ja palauttelin mieleeni, miten sitä käytetään. Olohuoneessa olivat lisäkseni mieheni, äitini ja Olivia ja minua alkoi ahdistaa ihmispaljous, joten pyysin kaikilta anteeksi, otin jumppapallon, vesipullon ja suklaalevyn sekä suuntasin yläkerran aulaan, jossa halusin olla joko yksin tai mieheni kanssa. Äitiäni en jostain syystä halunut ollenkaan yläkerrassa käymään. Olivian pyysin kerran luokseni, koska halusin kertoa hänelle, mitä tapahtuu ja että lähdetään isän kanssa kohta sairaalaan synnyttämään pikkuveljeä, niin kuin ollaan jo aikaisemmin kerrottu. 

Klo 19 jälkeen alkoi tulemaan entistä kovempia supistuksia ja kahdeksan jälkeen aloimme tekemään lähtöä sairaalalle. Kello oli tasan 21, kun oltiin synnärillä ja pääsinkin suoraan synnytysaliin, joka oli sattumoisin sama, jossa synnytin Olivian :) 

Kätilö teki siinä heti sisätutkimuksen ja olinkin 4 cm auki. Sitten kätilö hävisi ja jäätiin miehen kanssa kahdestaan ihmettelemään. Otin muutamat supistukset tensin avulla vastaan, mutta sitten oli pakko soittaa kelloa ja pyytää ilokaasua. Kätilö ehdotti minulle tensia, joka oli minulla jo käytössä (!), ammetta, johon en halunut, vesirakkuloita, joita en myöskään halunut ja kaurapussin, jonka otin vastaan. Ja sitä ilokaasua tottakai.

Klo 21.45 tunsin jo niin kipeitä supistuksia, että tiesin tarvitsevani pian muutakin kun ilokaasua ja tensia, joten soitin taas kelloa ja pyysin epiduraalin, joka laitettiin minulle tasan klo 22.00. Puhetta oli, että klo 23.30 saisin kipupumpun tai jonkun muun jutun, jonka piti vahvistaa epiduraalia. Sitä en kerennytkään koskaan saamaan.

Klo 23.00 minulle tehtiin uus sisätutkimus - 8 cm auki. Klo 23.10 puhkaistiin kalvot ja noin 23.20 alkoi ponnistamisen tarve, jota yritin pidätellä, koska en ollut henkisesti vielä ollenkaan ponnistusvaiheessa. Mun silmissä kaikki tapahtui niin nopeasti! Vastahan minä tulin synnytyssaliin, en minä vielä voi synnyttää! Sain hetkellisesti paniikkikohtauksen, hauoin happea ja toistin kätilölle, että en saa henkee, en voi ponnistaa, en oo valmis jne. Onneksi kätilö sai minut rauhoittumaan ja opasti hengittämään oikein supistuksen aikana. Klo 23.38 syntyi meidän ihana poika, mitoin 3500g (eli todellakin keskikäyrän vauva) ja 51 cm, py 36,5cm,  jonka ensikarjaisua ei voinut olla kuulematta! Jälkeläiset syntyivät täydellisinä ja helposti. Ompeluvaihe kesti taas kauan, koska osumaa tuli niin emättimeen kuin välilihaan, joka kylläkin harkitusti leikattiin. 

Synnytys kesti kaiken kaikkiaan 8,5 tuntia, mikä on verrattuna Olivian synnytykseen todella lyhyt. Oliviasta olin jo pelkästään synnytyssalissa sen 19 tuntia!

Mutta miten kävi miehen tällä kertaa? Osa lukijoista saattaa muistaa, että hylkäsin mieheni Olivian synnytyksessä täysin, kirjoittelin siitä pari vuotta sitten. Tästä pääset lukemaan. No, tällä kertaa tilanne oli täysin päinvastainen, olisin halunut vaan käpertyä mieheen ja pitää hänet mahdollisimman lähellä. Pidin hänestä kovasti kiinni ja ponnistusvaiheessa hän piti jalastani kiinni (ponnistin kyljelläni, en tiedä, miten siihen asentoon oikein päädyin, en ollut etukäteen yhtään miettinyt ponnistusasentoa..). Eli mies oli minulle tällä kertaa kaikki kaikessa <3

Nyt minulla on myös uusi mies elämässäni:


Synnytyksestä jäi positiivinen mieli ja vaikkakin ponnistusvaihe tuli yllättäen, otan mieluummin tämän synnytyksen kuin ekan. 8,5 tuntia on just sopiva! :)
Ja enpä olisi uskonut, että vauva syntyy vielä saman päivän aikana, vaikkakin lääkäri lupasikin minulle, että hän syntyy ennen käynnistysaikaa ;)

Karina



20 kommenttia:

  1. Synnytyskertomukset ovat aina koskettavaa luettavaa. <3 En käsitä miten tämä mennyt minulta tyystin ohi! :D Onnea vielä koko perheelle! <3

    VastaaPoista
  2. Voi että mikä suloisuus hän on.♥
    Kiitos kun kerroit synnytyskertomuksesi, kaikki sujuikin sitten aika haipakkaa kun sairaalaan pääsit ja ihana juttu ettei käynnistystä tarvittu. :) Tässähän jo odottaa malttamattomana että pääsee itse synnyttämään. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hän on ihana <3
      Oletkohan vielä odotustilassa? :)
      Aika on mennyt niin älyttömän nopeasti!

      Poista
  3. Miten samanlainen voikaan olla synnytyskertomus! :D Meillä oli aika samanlainen tilanne: rv 40+2 kävin aamulla nlassa ja sain seuraavalle päivälle äitipolille ajan mahd. käynnistykseen. Illasta alkoi kuitenkin supistella säännöllisesti ja kipeästi, meijän poitsu päätti että ei mitään käynnistyksiä tarvita kun täältä tullaan nyt ihan itsekseen. ;) Noin 11 aikaan sairaalaan ja 3cm auki. Ensin ilokaasua ja lämpöpusseja kivunlievitykseen. Sitten epiduraali ja kohta siitä kalvojen puhkaisu. Eteni tosi hyvin ilman oksitosiinia vaikka senkin kätilö kerkesi siihen näkösälle ottaa. Puoli viideltä aamulla 6-7 auki ja viideltä sitten jo täysin 10cm auki. Ja ponnistusvaihe kesti tällä kertaa vain sen 10min :D kuin taas esikoiselta se oli sen 2h. Todella paljon parempi kokemus oli kyllä tämä toisen lapsen synnytys täälläkin :) Onnittelut teille sulosesta pojasta! :) ja mukava kun ei tarvinut teilläkään sitten kuitenkaan käynnistellä synnytystä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onpa tosiaan samankaltainen kertomus sullakin! :) joo, luojan kiitos ei tullut käynnistystä!!

      Poista
  4. Oi mikä pienokainen! <3 kuulosti kyllä nopealta synnytys. Hurjaa oli itellä esikoisen synnytys kun kesti 7h. Vitsi ku itteä,pelottaa ponnistusvaihe kun oli niin kivulias. Tuleekoha seuraava vauva rytinällö ku eka noin nopee tuli. Sitäki vaa pelkää. No pitää näistä tuntemuksista käydä pelkopolil juttelee kun sen aika on. Kuitenkin niin haluis toisen lapsen. Jaksele kahden pikkuisen kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että menet pelkopolille, jos tuollaisia tuntemuksia on! Mä en taas pelännyt tätä synnytystä ollenksan ja jopa odotin sitä, onneks meni kaikki niin kuin meni :) toivotaan myös sinulle mieluisaa synnytystä ja helppoa raskausaikaa!

      Poista
  5. Oi, itku tuli <3 synnytystarinat on niin tunteisiin vetoavia!
    Ja niin söpö pikku-mies <3

    VastaaPoista
  6. Ihana pieni <3 onnea vielä! Hienoa, että sitä käynnistystä ei sitten tarvittukaan ja kaikki sujui hyvin! Näitä synnytyskertomuksia On aina kiva lukea ja haikeudella muistella omaakin synnytystä (josta aika jo kullannut muistot) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Mä tykkään kans lukea näitä, onneks tosiaan kaikki meni juuri näin minulla! En vaihtaisi muuta kun ponnistusvaiheen, se ois voinu tulla vaikka vartin myöhemmin niin olisin kerennyt olla henkisesti mukana :D

      Poista
  7. Oi että. Synnytyskertomukset saa aina kyyneleet silmiin <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Vastaan pian :)