keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Mä käveeelen, mä kävelen.

Olin tänään lasten kanssa leikkipuistossa ja mieleeni tuli, että voisin tehdä "päivä meidän kanssa" postauksen tässä lähiaikoina, kiinnostaisiko se? Mun pitäis vaan muistaa ottaa kuvia pitkin päivää, voi olla haastellista tälläiselle lahopäälle!

Käveltiin eilen äidin kanssa lasten päiväuniaikaan kauppakeskus MiraMariin. Matkalla tsekattiin markkinat ja kaikki mielenkiintoiset kadut, mitä vastaan tuli. MiraMarissa kierettiin muutama vaateliike, syötiin, huollettiin lapset eli Alexin vaipanvaihto ja imettäminen pari kertaa, yms, Olivian ruokailu ja kaikki muu. Takaisin kotiin käveltiin hieman rivakammin, mut siitäkin huolimatta oltiin reissun päällä 5h ja 20 min. Tulihan siinä sykemittarin mukaan käveltyä 13 km.

Kävely onkin sellainen asia, joka yhdistää minua ja äitiäni - ollaan valmiita kävelemään minne vaan, kauan vaan! Ollaan kävelty kolmena edellisenä päivänä yli 30 km - tutustuttu kaupunkiin, tutkittu katuja ja löydetty hyviä reittejä meille tarvittaviin paikkoihin. Tänään tosin tuli totaalinen stoppi kävelyä kohtaan. Halusin niin kovasti oman vapaan hetken kaikesta - lapsista, vanhemmistani, K A I K E S T A , että päätin olla itsekäs ja lasten nukahdettua napata sushit olohuoneen pöydälle ja lyödä läppäri auki. Mulla on niiin ikävä kirjoittamista, ettei tosikaan! 

                                        Kuvakaappaus omalta instatililtä :) chard_87

Yleensähän me siis kävellään äidin kanssa juuri päikkäriaikaan ja olen luvannut äidille, että tehdään niin joka päivä. Hänellä on yks mekko, johon hänen on mahduttava 30.10 isoihin juhliin ja meidän kävelylenkit ovat sulattaneet hänestä ihan kivasti senttejä jo pois!

Venyttelin aamulla leikkipaikalla ja tuntuu, että sen jälkeen minusta hävisi kaikki voima ja virta. Olin nytkin kahden välillä nukkumisen ja bloggaamisen välillä. Rakkaampi harrastus kuitenkin vei voiton. Nukkua voi yölläkin, jos voi! Viime yönä nukuttaminen itse asiassa sujui suht kivuttomasti! Imetin ensin Alexin ja hän nukahtikin siihen. Sitten tuli Olivia kainaloon ja nukahti myös. Tasan puolessa tunnissa olin saanut molemmat lapset nukkumaan! Aina sen vain ei onnistu, Alex on niin äänekäs nukkuja, ettei Olivia pysty nukhatamaan, kun toinen öhisee ja ähisee, murisee kuin pieni leijonanpoikanen. Itelläkin on välillä vaikeuksia olla Alexin kanssa samassa sängyssä! Havahduin muuten viime yönä siihen, että olin kääntymässä Alexin päälle. Ihan kamala tilanne. Vaikka perhepeti on hyvä asia ja helpottaa imettämistä, niin kyllä mä odotan, että saan Suomessa laittaa Alexin oman sänkyynsä nukkumaan! 

Sellaista löpinää tällä kertaa, oisko teillä postaustoiveita? Mulla itelläni ois lista asioista, joista haluaisin kirjottaa ja kirjoittelenkin mahdollisuuksien mukaan, mutta jos teillä ois jotain, mistä haluasitte mun kirjoittavan, niin otan myös ehdotuksia vastaan! :) 

PS. ARVONTA tulossa heti, kun tulee 200 lukijaa tuohon Bloggerin omaan lukijaraatiin ;)

Ihanaa keskiviikkoiltaa!

Karina


2 kommenttia:

  1. Kuulostaa kyllä niin ihanalta teidän matka,oi kun itsekin joskus pääsisi pitkäksi aikaa reissuun :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä on kyllä ollutkin, ihana reissu! Välillä ihmettelen itsekin, että näinkö sitä vaan lähdettiin kahden pienen lapsen kanssa Espanjaan pariksi kuukaudeksi! Suosittelen irtiottoa kodista ja arjesta jos vaan pystyy järjestämään asiat niin!! Nyt on kuitenkin jo hieman ikävä kotiin, harvinaista mulle!

      Poista

Kiitos kommentistasi! Vastaan pian :)