maanantai 16. marraskuuta 2015

Paluumatka Malagasta Joensuuhun.

Me ollaan Suomessa, oltu oikeastaan jo perjantai-illasta lähtien. Valitettavasti maailmalla on taas kerran tapahtunut niin paljon pahaa, että tuntui teennäiseltä kirjoitella lauantaina heei, meillä on kaikki hyvin postausta, kun mm. Pariisissa, joka tuntuu maantieteellisesti niin lähellä, nähdään surua, verta ja kyyneleitä. Muistan kun perjantaina lensin lasteni kanssa Ranskan yllä ja vielä mietin, että aah, Pariisi, siellä haluaisin käydä joskus. Seuraavana aamuna sain sitten lukea kamaluuksia Pariisin tragediasta.

Elämän on kuitenkin jatkuttuva, myös siellä Ranskassa, sillä jos jokaista askeltaan ja tekoaan alkaa pelkäämään, antaa terrorismille voiton.  Helppoa se ei varmasti ole, varsinkaan niissä kaupungeissa, joissa terrorismia on jo esiintynyt. Suomi tuntuu vielä jokseekin turvalliselta maalta, vaikka tosiasiassa sekään ei taida olla enää ihan itsestäänselvyys. 

En halua kirjoittaa blogissani politiikasta, sillä tämä on onnellisen perheen lifestyleblogi. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että mielestäni Suomi on tehnyt monia vääriä ratkaisuja isoissa asioissa ja seuraukset tullaan näkemään vuosien päästä ihan varmasti. Enkä puhu nyt vain pakolaisista. Nyt kuitenkin takaisin postauksen otsikkoon..

Me olemme Suomessa, kotona. Perjantaipäivä alkoi kuudelta aamulla, kun heräsin Fuengirolassa. Malaga-Helsinki lentomme lähti klo 10.30 ja kaikki sujui odotusten mukaisesti. Annoin 3 matkalaukkua (jokainen painoi tasan 23,5kg), tuplarattaat ja turvakaukalon ruumaan ja laitoin Alexin Manducaan. Matkatavaroina minulla oli vedettävä lentolaukku sekä Olivian SkipHopin leppäkerttureppu. Reppuun oli pakattu Alexille vaihtovaatekerta, pari vaippaa, kosteuspyyhkeitä, pillimehu, lasten smoothieita, pähkinäpussi, harso, pari tuttia, Muumikirja ja ehkä vielä jotain, en muista enää. Passit, liput, pieni lompakko ja puhelin olivat pienessä Michael Korssin käsilaukussani.



Lentolaukussa oli Alexille toinen vaihtovaatekerta, Olivialle vaihtovaatteet, molemmille fleecehaalarit Suomea varten, SkyBaby, Manduca (kun ei ollut käytössä), kaukalolämpöpussi, vaihtopaita minulle, lisää vaippoja, ruokia ja juomia yms. Turvatarkastuksessa jouduin ottamaan Alexin pois Manducasta ja kävelemään ensin yksin turvaportista läpi, sen jälkeen Alexin kanssa. Juomat ja ruoat nostin esille ja nekin kävi jonkun turvallisuustestin läpi. Lapsen kanssa matkustaessa nesterajoitukset eivät päde ja minulla olikin esimerkiksi mm. 330 ml sinetöity vesipullo Oliviaa varten matkassa. 

Turvatarkastuksen jälkeen käveltiin suoraan portin luokse istuskelemaan. Siinä tutustuin mukavaan Irikseen, joka sattui istumaan koneessa samalla penkkirivillä käytävän toisella puolella. Pienen paikkojen vaihtelun jälkeen hän kuitenkin istuikin meidän rivillä ja matka meni hänen kanssaan rupatellessa tosi nopeasti. Hän myös auttoi minua mm. Alexin kanssa, kun kävin koneessa Olivian kanssa paristi vessassa. Kokonaisuudessaan lento meni tosi helposti, Alex nukkui 4,5 tunnin lennosta 3 tuntia, Olivia pari. Lapset eivät itkenneet tai kiukutelleet ja jopa liikkuminen oli ihan sulavaa. Tosin kiitos erään lappeenrantalaisen pariskunnan, joka veti mun lentolaukkua koneesta kentälle, kunnes sain istuttua alas ja laitettua Alexin taas Manducaan. Olisin kyllä pärjännyt yksikin, mutta otin tarjotun avun vastaan helpotakseni omaa taakkaa. 

Helsinki-Vantaan lentokentällä meillä oli edessä 3,5 tunnin vaihtoaika. Se meni kivasti, kun kävimme kahvilassa ja paristi vessassa. Suurimmaksi osaksi ajasta olimme lasten leikkipaikalla.


Juuri ennen Joensuun koneeseen nousua, puin lapsille fleecehaalarit päälle ja siinä vaiheessa oli ainut kerta, kun Alex sai raivarin. Itku oli kovaa ja hysteeristä, mutten voinut oikein tehdä asialle mitään, koska Olivian kengännauhat oli sidottava enkä Alex sylissä olisi pystynyt siihen. Niinpä annoin Alexin huutaa ja voin vaan kuvitella minkälaisia katseita olen siinä saanut. Päätin olla kuitenkin välittämättä, pysyin itse rauhallisena ja kun sain Olivian lähtökuntoon, puin Alexin loppuun ja otin syliin. Itku loppui siihen. Laitoin Manducan myös laukkuun, koska ajattelin, että koneessa olisi helpompaa, kun ei tarvitsisi siellä Alexia siitä irroitella jne. Virhe. Edessä oli nimittäin vielä jyrkät rappuset korkealla kaiteella. 

Seisoin sitten siinä yläpuolella vauva sylissä, matkalaukun, repun ja Olivian kanssa ja mietin mielessäni, miten itsekkäitä  pukumiehiä, tavallisia miehiä ja naisia menee kyynärpäätaktiikalla vaan alas. Sinä hetkenä olisin todella kaivannut apua ja juuri kun nostin katseeni ylös, viereeni tuli hopparin näköinen mies, joka sanoi "Anteeksi, saanko auttaa sinua". Voi kyllä saat. Hän ja hänen seurueensa auttoivat minua hyvinkin paljon koneeseen noustessa ja Joensuussa koneesta lähtiessä. Olin niin kiitollinen. Juttelin heidän kanssa niitä ja näitä ja mietin koko ajan, miksi ihmeessä tämä mies on niin tutun näköinen. No en keksinyt.. Mies tuli sitten kentälle meitä vastaan ja kiitti kans mun auttajia, autossa sitten kysyi, että tunsinko Redraman ennestään vai tapasinko nyt :D Hahah. Redrama oli juuri se, joka tarjoitui Helsingissä minua auttamaan ja hänen seurassaan ollut mies auttoi minua koneessa. Onneksi vielä on sydämellisiä ihmisiä. Kiitos teille.

Aion itsekin pitää tulevaisuudessa silmiäni vielä enemmän auki ja tarjoutua rohkeasti avuksi, jos näen jonkun sitä tarvitsevan. Annetaan hyvän kiertää <3

ps. kylmästä huolimatta, on aika ihanaa olla kotona.

Karina

12 kommenttia:

  1. Hyvä että matka meni hyvin ja kiva kun löytyi ystävällisiä ihmisiä auttamaan! :) Olemme menossa pitkälle lentomatkalle (yli 10h) 1,5vuotiaan kanssa, mietin mitä ruokaa ottaisi mukaan. Olisiko sulla hyviä vinkkejä? Entä tiedätkö saako ruokia koneessa kylmään? Esim maitoa. Lapselle ei ole koneessa omaa paikkaa, eikä ruoka kuulu sylilapselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä helpotus, kun kaikki sujui hyvin :) olin tosin myös suunnittellut kaiken etukäteen niin hyvin, että toimin vaan omien ohjeideni mukaisesti :D

      Me lennettiin Turkkiin (okei, ei ihan 10h lento, mut kuitenkin), kun Olivia oli vähän vaille 1,5v ja meillä oli käsimatkatavaroissa iskukuumennettua maitoa, sitähän ei tarvitse pitää kylmässä :) Ainakin Valiolla on myös 2 dl tetria: http://www.valio.fi/tuotteet/maidot/valio-kevytmaito-hyla-uht/#2-dl-tetra-edge eli voit ottaa niitä useamman lennolle mukaan ja jos ei lapsi juo kerralla 2dl niin ei harmita heittää loppuja roskiin.

      Saako ruokia kylmään, sitä en tiedä, jotenkin luulen, että ei, koska jos kaikki lasten kanssa matkustavat haluaisivat laittaa maitojaan/ruokiaan kylmään, koneessa pitäisi olla oma jääkaappi niitä varten. Voin olla toki väärässäkin, ainahan kannattaa lentoemolta kysyä :)

      Itse ottaisin lennolle mukaan sellaisia ruokia, joita tiedän lapsen varmasti syövän, esim. Turkin lennolle oli mukana piltin puurojauhetta , pyysin henkilökunnalta kuumaa vettä ja sain siitä puuroannoksen lapselle. Hedelmäsoseita tais kans olla.. 1,5 vuotiashan syö jo aika hyvin samoja ruokia kuin aikuinen ja esim omasta ruoasta voi antaa jotain, mikä maistuu, pitkillä lennoilla on useita ruokailuhetkiä. Ja kun ruoat on jaettu, kannattaa henkilökunnalta kysyä olisiko kärryyn jäänut ylimääräistä annosta, jota voisi lapselle antaa, vaikka se ei "kuulu" sylilapselle, ylimääräiset annokset annetaan varmasti mielellään pois pyörimästä.

      Maissinaksuja oli meillä mukana ja purkissa pilkottuja hedelmiä, jotain smoothieta, kaikkea ns herkkua, jotta jotain saisi alas :) Silloin kun lennettiin Bangkokiin Olivian ollessa 8,5kk oli aika sama homma, tissiä, puuroa, hedelmäsosoita jne.

      Toivottavasti tästä oli edes jotain vinkkiä ja apua :) Oikein mukavaa lentoa teille, oletteko menossa Aasiaan, Jenkkeihin vai kenties Ausseihin?

      Poista
    2. Suuri kiitos vastauksesta! Nuo 2dl hyla maidot voisivat tosiaan olla hyvä valinta. Puurojauhe olisi myös hyvä, mutta tyttö ei puuroa syö. Pitää ottaa mukaan paljon pientä naposteltavaa ja tosiaan omasta ruoasta antaa myös. Tyttö syö jo itse, eikä saa auttaa joten jotain "siistiä" ja maistuvaa ruokaa pitää keksiä mukaan :D Jenkkeihin ollaan menossa, hieman jännittää kun ekaa kertaa noin pitkälle matkalle lapsen kanssa :)

      Poista
    3. Ole hyvä vain :) Onasta asenteesta on myös kaikki kiinni, jos on valmis lentämään lapsen ehdoilla ja keskittymään siihen, että lapsella on kivaa ja kaikki hyvin niin varmasti kaikki menee loistavasti! Ihanaa matkaa teille! Mun Jenkkimatka lähestyy kans koko ajan :O enää 20kk, hihi. Eli sinä kesänä kun täytän 30 ;)

      Poista
  2. Olen odottanut tätä postausta perjantaista saakka :D Tarinoitasi on kiva lukea!
    Olet niin jalat maassa oloinen äiti, että ajattelinkin teidän pärjäävän hienosti lentelyt, melkein kateeksi käy :) -Myy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, ihanaa, että joku odottaa mun tarinoita <3 Kiitos sulle ihanista sanoista Myy!

      Poista
  3. Tervetuloa takaisin Suomeen :D Mä olen menossa lauantaina katsomaan Redramaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hän on kyllä mukava mies näin ensivaikutelman perusteella!

      Poista
  4. Tervetuloa takaisin! Mukava lukea että matka meni hyvin ja ihmiset auttavat - ovat julkkiksia tai ei! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Selina! Nimenomaan, ihanaa, että ihmiset auttavat, olivat julkkiksia tai ei!

      Poista
  5. Kiva kuulla että teidän kotimatka sujui noin hienosti! Ja saitte apuakin <3
    Tervetuloa kotiin :D <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Vastaan pian :)