torstai 17. joulukuuta 2015

Isompi lapsi hoidossa, äiti vauvan kanssa kotona.

Luin eilen nukkumaan mennessäni Nellin postauksen "Valtion tehtävä ei ole järjestää sinulle vapaa-aikaa" ja kirjoittaessani hänelle kommenttia, tajusin, että tästä haluan kirjoittaa ihan oman postauksenkin.

Nellin postauksessa on kyse siis siitä, että eduskunta oli tiistaina  (15.12.2015) päättänyt rajoittaa päivähoidossa olevien lasten hoitoaikaa osa-aikaiseksi, jos toinen vanhempi on kotona. Meidän perheeseen tämä ei tuo minkäänlaista muutosta, koska Olivia on jo nyt hoidossa vain 12-18 tuntia viikossa, mutta monia muita perheitä se varmasti tulee koskemaan hyvinkin paljon.

Mikä on minun kanta tähän päätökseen? Sanoisin, että tismalleen sama kuin Nellillä. Mun mielestä tämä on hyvä päätös, koska kuten Nellikin kirjoitti "Tavallaan siksi, etten ymmärrä miksi yksikään lapsi tarvisi kokoaikaista hoitoa, jos toinen vanhemmista on kotona. Hyvä siksi, että hoitopaikat on julkisella ihan tosi kiven alla ja ryhmäkoot suuria. Hyvä siksi, että pitää olla kuitenkin yhtälainen mahdollisuus ihan jokaisella päästä varhaiskasvatuksen piiriin niin halutessaan."

Minäkään en ymmärrä, miksi yksikään lapsi tarvitsisi kokopäiväistä hoitoa, jos toinen vanhemmista on kotona. Osa-aikaisen hoidon tarpeen taas ymmärrän 100%, käytänhän itsekin sitä. Sillä me olemme juuri se perhe, josta Nellikin kirjoitti: 

"Ja se mikä mun mielestä monelta unohtuu subjektiivisesta päivähoidosta puhuttaessa, on se että parhaimmillaan ja pahimmillaan tuo isompien sisarusten hoitoonviennin mahdollisuus on yksi lapsiperheiden tukitoimista. Hirveen hienoa, jos lähipiiristä löytyy tukea ja lastenhoitoapua, mutta ei kaikilla sitä ole. Päivähoito tukitoimena voi kuulostaa aika rajulta, mutta sitä se monelle on jo nyt."

"Apua, nyt se kaappas mut!"  <3
Me ollaan juuri se perhe, joilla ei niitä tukiverkostoja juurikaan ole! Toki meillä on miehen siskon perhe ja liuta ystäviä, jotka varmasti tarpeen tullessa auttavat, jos apua kaivataan, mutta kun heilläkin on omat perheensä ja arkensa! Mun omat vanhemmat ovat meille apu, mutta hekin asuvat puolet vuodesta ulkomailla. Juuri tässä elämäntilanteessa, kun mies on arkipäivät eli maanantaista perjantaihin perheestään 400 kilometrin päässä ja minä pöyritän arkea omakotialossa yksin, on päiväkoti meidän suurin tuki. Jo se, että saan Olivian pari kertaa viikossa kuudeksi tunniksi sinne leikkimään ja viihtymään, helpottaa minua valtavasti. Eniten siinä, että saan nukkua!

Päiväkotipäivinä, minun päiväni toistavat tälläistä kaavaa: Olivia ysiksi päiväkotiin ja minä ja Alex klo 9.15 takaisin sänkyyn nukkumaan ekoja päikkäreitä, jotka kestävät yleensä sinne 12-12.30 saakka. Mutta ei aina. Jos jo aamulla tuntuu hyvältä ja olo on levännyt, pyhitän ne "vapaat" 5,5 tuntia, jotka olen Alexin kanssa kahdestaan kodin siivoamiselle, uunin lämmittämiselle, blogille jne. Ja en tunne oloani ollenkaan paskamutsiksi, kun sanon, että on valtava HELPOTUS saada Olivia pari kertaa viikossa päiväkotiin! Ensinnäkin, hän oli vauvana todella helppo tapaus, mutta eipä ole enää. Neiti Energiapakkaus vaatii niin paljon leikkejä, huomiota ja tekemistä, etten yksikertaisesti ehdi vastaamaan hänen tarpeitaan. Olenko epäonnistunut äitinä? Pitäisikö lapset hoitaa aamusta yöhön ja uudestaan itse, kun on lapsensa kerran tehnyt? No ei minun mielestäni! Ja toisekseen, Olivia tykkää päiväkodistaan todella paljon ja tänäänkin aamulla kysyi monta kertaa "joko lähdetään, äiti, muut on jo varmasti pihalla, mennään, äiti, joko lähetään, pue Alex". 

Hoidon tarve on siis edelleen perhekohtaista eikä kukaan saisi osoittaa toista perhettä sormella sanomalla "miksi". Tämän virheen olen oppinut itse, sillä yhden lapsen äitinä, muistan sanoneeni, että en ymmärrä, miksi isompi laitetaan hoitoon, kun perheeseen syntyy vauva, eikö äiti voi hoitaa molempia yhtä lailla kotona, kun siellä kuitenkin vauvansa kanssa on. No ei näköjään voi. Tai ainakaan joka päivä.

Itse koen saavani valtavasti voimia ja energiaa niistä (keskimäärin) kahdesta päivästä viikossa, jotka olen Alexin kanssa kahdestaan. Saan nukuttua, joskus siivottua, joskus jopa harrastettua minulle tärkeää asiaa - blogia. Olen ennenkin sanonut, että blogi on minulle pakopaikka ja sitä se on edelleen. Tänne on ihanaa tulla kirjoittelemaan milloin mistäkin. On ihanaa katsella kuvia, miettiä, mitkä laittaisin tänne, sunnittella tulevia postauksia ja ennenkaikkea kirjoittaa niitä!

Joten, ollaan armollisia toisillemme, koetetaan ymmärtää, että se, mikä on sinun perheessä hyvin, ei vältämättä ole kaikissa perheissä hyvin. Jos sinulla on lasten isovanhemmat arjessa mukana, auttamassa ja olemassa läsnä, niin kaikilla se ei ole näin.

Karina.




10 kommenttia:

  1. Hyvä postaus ja samaa mieltä :)! On vaan hyvä,että lapsi saa seuraa ja tekemistä,unohtamatta kuitenkaan kotona oloa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina! Samaa mieltä, sillä mistä meidänkin Olivia saisi päivisin leikkikaveria, kun asutaan niin korvessa! Aina jonkun pitäisi ajaa meille tai meidän kaupunkiin, kun te kaikki asutte niin "kaukana" meistä <3

      Poista
  2. Samaa mieltä kanssasi :) Se on mun mielestä hyvä että on rajattu päivähoito-oikeutta mutta että se on silti osa-aikaisesti mahdollista. Meillä 4 ja puoli vuotias esikoinen on kerhossa 2päivää viikossa 4tuntia kerrallaan ja meidän kerho onkin aivan huippu ja tosi lähellä meitä. Jos noin hyvää kerhoa ei olisi, harkitsisin osa-aikaista päivähoitoa hänelle koska äiti-lapsi kerhoissa ei pahemmin saman ikäisiä enää ole ja vaikka kuinka puuhaillaan ja askarrellaan, en voi muuttua viisi vuotiaaksi pojaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Tää aihe on kyllä sellainen, että vetää ääripääkeskustelijoita yleensä puoleensa. :)

      Poista
  3. Minusta on hienoa että tiedät omat voimavarasi :) kun sinä
    Voit hyvin myös lapset voivat hyvin :) Nämä ovat todella perhekohtaisia kysymyksiä eikä kukaan voi sanoa toisen puolesta tarvitseeko lapsi hoitoa vai ei!

    Minä koen että pystyn järjestämään riittävästi toimintaa lapsilleni arkena, vaikkei ihan joka päivä kyläilläkään :) meillä oli alkuun tosi rankkaa ja mietin kyllä useasti aden laittamista päikkäriin, mutta ei sitten lopulta koskaan haettu. Hengissä onneksi ollaan! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sanoa Emmi, että vaikka aina ei kaikesta olla samaa mieltä, niin tässä asiassa kyllä ihailen sinua, miten jaksat ja haluat askarrella, ulkoilla, jne. Tuntuu, että keksit ainan jotain kivaa lapsille. Olet kyllä vahva nainen, kun olet olet hoitanut perheesi noin hyvin! Mä taidan päästä itseni liian helpolla :D

      Poista
    2. Tiiätkö, mullakin on huonoja päiviä ja niitä on monta viikossa :D mut kai tuo auttaa että käyn töissä niin on sit tasapainoa arkeen.

      Tsemppiä paljon teille arkeen, ei varmasti oo helppoa yksin hoitaa :(

      Poista
    3. Kiitos paljon! Onneks nyt helpottaa, Pauli on viikon lomalla ja sit 6 viikkoa Joensuussa töissä! :)

      Poista
  4. <3 samaa mieltä. Jos mä jotain oon oppinut äitinä olosta niin sen, että vaikka ite tuntuisi joku miltä, ei se oo tae et toinenkin kokee sen silleen. Toisella voi olla helpot ja sopeutuvaiset lapset ja kotona sujuu kun toisella taas oikeasti on paljon rankempaa kotona. Pitää just tunnistaa omat voimavarat ja mennä sen mukaan. Kaikki meistä kuitenkin on ihan parhaita äitejä omilleen. Kukaan ei siitä hyödy et ruvetaan arvostelemaan hoitovalintojen takia <3<3

    VastaaPoista
  5. Sitten on myös se välimuoto, niinkuin meillä - mies kotona vaavin kanssa ja mä olen täyspäiväinen opiskelija, mutta siltikään tuo ei tule meihin vaikuttamaan, koska mies tekee töitä kotona eikä niitä pysty tekemään jos myös paljon tekemistä ja aktiviteetteja vaativa 3 vuotias pyörisi jaloissa. Hän joutuu niin paljon juttelemaan puhelimen välityksellä asiakkaiden kanssa, joten hiljaisuus täytyy olla taattu arkisin jonka vuoksi myös esikoinen on täyspäiväisenä hoidossa niin kauan ainakin että valmistun itse koulusta eli ensi vuoden loppuun.
    Meillä myöskin se, ettei meidän alueella ole tilaa kunnalliselle, josta sitten siirsivät meidän perhepäivähoitajalle, joka on ehkä parempi kuin kunnallinen pk koska pph:lla lapsimäärät pysyvät väkisinkin pieninä eikä täten vaikuta lasten kehitykseen, kun jos vaikka vertaa normaaliin tai ylisuureen hoitoryhmään mitä monissa päiväkodeissa on jo nyt.
    Tukiverkostoa ei ole oikeastaan lainkaan, joten ei ole vaihtoehtona laittaa 5 kuukautista vauvaa kellekkään muulle hoitoon, joten miehen on todenteolla täytynyt rukata työt niin ettei mun tarvitsisi lykätä koulua parilla vuodella.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Vastaan pian :)