tiistai 15. joulukuuta 2015

Löytöjä tietokoneelta - Kirja-arvostelu: Pahuuden piiri.

Löysin tietokoneeltani vanhoja yliopistokurssien kirjoitustehtäviä ja ajattelin jakaa muutaman tännekin. Tässä ensimmäin, kirja-arvostelu! Suosittelen kirjaa edelleen, vaikka lukuhetkestä onkin jo ainakin 5 vuotta!

Meg Gardiner: Pahuuden piiri
Otava, 2009
Alkuteos: The Dirty Secrets Club (Dutton Adult, 2008)
Kääntäjä: Natasha Vilokkinen



Kuten jo kirjan alkuperäinen nimikin (The Dirty Secrets Club) kertoo, kyse on Likaisten Salaisuuksien Klubista. Mitä se klubi edustaa ja ketkä siihen kuuluvat, selviää lukijalle pikkuhiljaa, jännitystä tuoden ja herättäen halua lukea lisää ja lisää.

Päähenkilö Jo Beckett on oikeispsykiatri, jonka työnä on laatia kuolleista psykologisia profiileja. Kuolleet kun eivät itse voi kertoa mitä heille tapahtui, kuolivatko he oman käden kautta, oliko kyseessä murha-itsemurha vai murha? Pitkä tapahtumaketju San Franciscossa saa alkunsa, kun takaa-ajossa romuttuneesta autosta löytyy hyvänmaineisen, uransa huipulla olevan syyttäjän Callie Hardingin ruumis. Nuhteettoma tunnetun syyttäjän reiteen on kirjoitettu ”likainen”. Mitä tämä ”likainen” tarkoittaa? Miksi se on Callien reidessä ja kuka sen on sinne kirjoittanut? Nämä ovat vasta ensimmäiset kysymykset, mitkä Jon päähän tulevat. Jolla ei ole hajuakaan tulevasta ja tuleva ei ole varautunut Jon kekseiliäsyyteen, inhimillisyyteen sekä palavaan haluun selvittää mistä on kyse.

Jo Beckett on mielestäni äärimmäisen fiksu ja nopeaälyinen nainen, jolta ei puutu rohkeutta heittäytyä tilanteeseen kuin tilanteeseen, asettaen jopa oman henkensä vaaran alle. Jo Beckett on itse koko kirja, ilman häntä tarinaa ei olisi. Tätä kirjaa et voi lukea kiirellisellä aikataululla, tämä on jännittävä trilleri, jossa tapahtuu koko ajan, ja jos suljet silmäsi edes hetkeksi, tapahtumat menevät eteenpäin kuin itsestään, houkuttaen sinut lukemaan kaikki 367 sivua samalta istumalta. Epäilen, että uskallat hakea edes jääkaapista naposteltavaa, sillä mielessäsi pyörii vain juonen kulku. Kuka on seuraava uhri? Miten nämä uhrit valikoituvat, kuka heidät murhaa, tai kuka saa nämä vaikutusvaltaiset, rikkaat ja hyvämaineiset ihmiset tekemään itsemurhan ja jopa itsemurha-murhan? Voiko ihmisten menneisyydessä olla niin kovia paloja, että ennemmin menetetään henkensä?

Jo Beckettillä on myös itsellään salaisuus jos toinenkin, traaginen menneisyys ja haavoittuvainen luonne, joka kaipaa rakkautta, läheisyyttä. Saako Jo selville mitä Likaisten salaisuuksien klubi on? Löytääkö hän kaiken kuoleman keskeltä valoa huomiseen, entäpä miten käy muille Likaisten salaisuuksien klubin jäsenille? En tiedä miten voisin olla ylistämättä Meg Gardinerin koukuttavaa tapaa kirjoittaa  kuolemasta, murhista, itsemurha-murhista sekä kaikesta näitten ympärillä. San Franciscon maanjäristykset, piipahdukset Jon menneisyyteen, jännite muiden hahmojen kesken on luotu tyylillä, kateutta herättävällä tavalla. Meg Gardiner oli ennen kirjailijaksi ryhtymistään lakimiehenä Los Angelesissa, miten hän osaakaan kirjoittaa näin taitavasti?


Kirjaa suosittelen luettavaksi kaikille, jotka tykkäävät katsoa televisiosta rikosjännäreitä, trillereitä ja psykologisia draamoja. Sillä tätä kirjaa lukiessasi, kirjan tapahtumat vilahtavat silmissä kuin elokuvapätkissä. Ja vaikka et pitäisikään murhista kirjoitetusta kirjallisuudesta, tämän kirjan pääpaino on nimenomaan traagisten tapahtumien ympärillä eikä sinänsä murhissa itseissään. Loistava lukukokemus jokaisena vuodenpäivänä! 

Kiinnostuitko? Nopealla Googlen haulla löysin linkin, josta löytyy myös verkkokaupat, jotka kirjaa myyvät! Kirjastotkin kannattaa tsekata! :)

Kiinnostaako vanhat koulutehtäväni teitä?

Karina

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa lupaavalta! Luoja tietää koska viimeksi olen ehtinyt lukea kirjaa. Siis jotain muutakin kuin Puppe-kirjaa, tai jotain opiskeluihin liittyvää. Sen tiedän, että sain kaksi vuotta sitten lahjaksi kovasti toivomani J.K. Rowlingin "Paikka auki" -kirjan, enkä ole tänäkään päivänä sitä vielä avannut. Tänä jouluna ilmoitin, etten tarvitse lahjoja, mutta että jos joku jotain ostaa, niin ehkä kirjat (ja suklaakonvehdit) kannattaa jättää suosiolla kauppaan. Harmi. Ennen vanhaan tuli ahmittua kirjoja teos per ilta -periaatteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä! Olen viimeksi lukenut aikuisten kirjan elokuussa 2014, kun olimme Turkissa lomalla. Olivia nukkui päikkäreittä, mies otti aurinkoa partsilla ja minä uppouduin kirjaan. Ai luoja on ikävä lukemista!!

      Poista

Kiitos kommentistasi! Vastaan pian :)