tiistai 2. helmikuuta 2016

Extempore baarireissu ja rattijuopumusrajojen pohdintaa.

Huuh, olipahan viikonloppu ja alkuviikko! Kiirettä on todella pitänyt. 

Lauantaina käytiin taas koko perheen voimin luistelemassa ja iltapäivästä minun oli tarkoitus käydä ystäväni kanssa Joensuussa syömässä, ei sen kummempia. Päivällä sitten viestittelimme ja koska emme päässeet yhteisymmärrykseen siitä, mihin menemme syömään, minulla meinasi mennä hermo ihan kokonaan ja tiuskasin miehellenikin, ettei tästä taida tulla yhtään mitään, kohta jään kotiin ja se siitä "äidin vapaasta iltapäivästä". Kunnes, ystäväni laittoi sitten viestiä, että syödään kotona ja tuu istumaan iltaa.. 

Ilta vaihtuikin sitten extempore baarireissuksi, mikä ei todellakaan ollut tarkoitus vielä lauantaiaamuna, mutta en kyllä kadu hetkeäkään. Alkuilta meni mukavasti viiniä maistellen, josta jatkettiin taksilla Joensuuhun, Ilonaan. Siellä se yö sitten vierähti! En rehellisesti muista, milloin olisin viimeksi tanssinut näin paljon, kuin lauantaina tanssin! Kiitos kuuluu coverbändille nimeltä Playa, joka oli aivan loistava.

Baarissa en juonut muuta kuin vettä ja seistessämme neljän aikaan aamulla taksijonossa, mulle tuli ihan hirvee ikävä kotiin. Siitä tulikin ajatus, että entäs jos ajaisin kotiin, kun olo oli täysin selvä. Vastuullisena aikuisena en kuitenkaan voinut tarttua tuumasta toimeen, vaan käväisin poliisipartion luona puhalluttamassa itseni. Alkometrin näytettyä 0,8 promillea luovuin tietenkin ajatuksesta. Suomessa kun rajana on 0,5 promillea ja minulle itselleni se on ehdoton NOLLA.

Siinä kaverin luona nukkumaanmennessäni aloin kuitenkin googlettamaan rattijuopumusrajoja ja oikeastaan järkytyin, miten esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Briteissä raja on juurikin se 0,8 promillea! Sehän on ihan järjenvastaista, join kuitenkin klo 20 ja 00 välillä 13,5% viiniPULLON ja siihen päälle vielä kaksi puolen litran Crowmoor siideriä! Eihän tuollaisen määrän jälkeen voi todellakaan lähteä autonrattiin klo 05 aamulla, vaikka kuinka olisi juonut klo 00 jälkeen pelkkää vettä. Ihan puistattaa ajatuksin, näin jälkikäteen! Mitä lie idiotismia oli edes ajatella asiaa..

Sunnuntaina tulin sitten vaille 11 kotiin ja sain kuulla, miten hienosti ilta ja yö oli mennyt. Alex oli herännyt vain kaksi kertaa! Onneksi pullosta syöminen vielä onnistuu, vaikka harvemmin siitä rintamaitoa saa. Se päivä meni ihan kotosalla perheen kanssa (pientä tukkakipuakin oli havaittavissa), nukuin Alexin kanssa päikkärit ja illasta hyvästeltiin mies, kun hän lähti taas opsikelukaupunkiinsa viikoksi. Ilta meni kahden pienen kanssa älyttömän nopeasti ja taidettiin olla jo ysin maissa nukkumassa koko jengi.

Maanantaina pakkasin lapset autoon ja ajoimme Pohjois-Savoon vanhempieni kotiin, hoitamaan asioita. Se reissu kesti kokanaisuudessan 7 tuntia ja väsymys oli kova, kun klo 18.30 olimme vihdoin kotona. 

Tänään taas Olivialla olisi ollut päiväkotipäivä, mutta hän itki kokonaisen tunnin ennen päiväkotiin menoa, ettei halua sinne. Lopulta itku alkoi olemaan jo sen verran hysteeristä, että ulkopukeminen jäi kesken ja laitoin päiväkotiin viestiä, että Olivia jää kotiin. Mulle tuli tytön puolesta niin paha mieli, ettei todellakaan ollut sydäntä viedä häntä hoitoon väkisin - varsinkin, kun olen itse kotona. Ihan kotona ei kuitenkaan oltu, vaan meillä oli asioita Joensuussa hoidettavana. Niinpä lapset taas autoon ja menoks.

Vaihdatin viimein puhelimeeni ehjän näytön sekä akun siinä samalla, käytiin kirjakaupassa, mehu-kahveilla, vein postiin viikonloppuna myymäni lastenvaatteet (Fb:ssa eri merkkien kirppisryhmissä), käytiin ruokakaupassa ja lopulta kotiin. Siitä reilu tunti ja mieheni veli tuli hakemaan meidän auton, joka on keskiviikosta perjantaihin huollossa! Ollaan siis ihan loukussa nyt. Onneks on tuplat, päästään käymään kaupassa, jos tarve vaatii. Toisaalta Olivia kyllä jaksaa kävelläkin sinne ja takaisin, joten ei sinänsä mitään hätää.

Huomenna olisi tarkoitus siivota lasten kanssa, saa nähdä mitä saadaan aikaiseksi! Yksin kahden pienen kanssa on niin työllistävää jo ilman ylimääräisiä siivouksiakin, ettei aina tiedä, mitä päivän aikana saa aikaseksi. Tänään tehtiin Olivian kanssa perunamuussia ja jauhelihapullia, kun hän niitä toivoi ja siivosin samalla keittiön, se on yleensä se sotkuisin huone, kun olen lasten kanssa yksin. Tai no, on se olohuonekin täynnä leluja.. ja vaatteita. Iloisin mielin kuitenkin huomiseen! 

Koetan arpoa aloekuituvaatteiden voittajan tässä illalla, joten pysykää kuulolla, voittaja julkistetaan huomenna! :)

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Karina


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Vastaan pian :)