maanantai 15. helmikuuta 2016

Ystävänpäivänä Nosh -kutsuilla.

Viikonlopussa oli paljon hyvää, mutta myös kiukkua ja väsymystä. Vaikka sain nukkua sekä lauantaina että sunnuntaina  niin pitkään kun halusin, en oikein osannut tehdä sitä. Liian paljon pyöri asioita päässä. Liian paljon tekemättömiä hommia, suunitelmia, ajatuksia, hirveästi kaikkea.

Sunnuntaina oli Ystävänpäivä, itse sanon päivää Rakastavaisten päiväksi, koska sitä se minulle on. Ja menimmehän me kolme vuotta sitten 14.2 maistraatissa naimisiin! Kyseessä on siis virallinen hääpäivämme, päivä, joka on kaiverrettu vihkosormukseeni.

Valitettavasti kumpikaan meistä ei ollut hankkinut toiselle lahjaa, ei ollut kukkia tai suklaata - ei mitään erikoista. Aamupalan sain, kun pyysin. Mutta sitä se elämä kai nykyään on, arkea. Juhlitaan sitten myöhemmin, nyt pitää selvitä tästä yksinhuoltaja-arjesta, miehen kouluvuodesta, vauvavuodesta, taaperon uhmasta sekä kaikesta muusta.

Oli viikonlopussa kuitenkin myös paljon hyvää. Lauantaina laitoimme koko perheen voimin taas ruokaa. Tai no, minä siemailin valkoviiniä ja pilkoin salaatin, mies paistoi lohimedaljongit ja hoiti perunat sekä porkkanat uuniin. Ruoasta tuli ihan taivaalliseen hyvää, rakastan kalaruokia.


Sunnuntaina iltapäivästä näin myös ystäviä. Noora emännöi Nosh kutsuja ja niitähän pitää hyvä ystäväni Suvi. Noshin uusin mallisto julkaistiin vasta viime viikolla. Tällä kertaa mallistossa oli  mm. sulkia, tiipiitä, värejä ja Noshin klassikkonorsuja. Tilasin Olivialle sulkamekon, Alexille tiipiibodyn sekä miniraitaleggarit, jotka näkyvätkin alemmassa sovituskuvassa. Leggarit ovat kokoa 86/92 ja lahkeet on kääritty. Eivät purista vyötäröltä ja ovat ihanan pehmeät.


Suvin sylissä: Alexista ei saanut oikein hyvää kuvaa, kun hän ei malttanut pysyä paikoillaan. 

Herkuiltakaan ei voinut välttyä, kun Noora oli leiponut niin kakun kuin mm. pannaria! Viimeksi kun söin Nooran luona pannaria, jäin niin pahaan koukkuun, että tein niitä kuukauden ajan noin kaksi kertaa viikossa. Toivottavasti nyt ei tuu samaa himoa.


Mies lähti taas eilen opiskelukaupunkiinsa ja me ollaan lasten kanssa kolmistaan. Tämä onkin 
V I I M E I N E N  arkiyksinhuoltajuusviikko! Olen niin helpottunut. Vaikka onkin vasta maanantai ja kello ei ole edes 10.30 :D Olen jo imuroinut koko alakerran, Alex on ekoilla päikkäreillä. Oliviallakin on tänään kotipäivä. 

Tästä tulee pitkä viikko.

Karina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Vastaan pian :)