tiistai 26. huhtikuuta 2016

"Kaksi lasta ei mene siinä kuin yksi".

Otsikko on peräisin Lähiömutsin viimeisimmästä postauksesta ja tottakai minullakin on kahden pienen lapsen äitinä tähän sanottavaa.

"Se että kaksi lasta menee siinä missä yksikin, on suurinta paskapuhetta ikinä. Eivät ne todellakaan mene. En ikinä voisi olla kolmen lapsen äiti, vaikka tahtoisinkin. Nämä kaksi vievät kaiken, mitä mulla on annettavana."

                                                                                                       - Hanne Valtari

Tiedättekö, mä en allekirjoita tätä ihan noin vaan. Toki, tämä on vain yhden ihmisen omakohtainen kokemus ja mielipide, mutta kun lukee kommentteja niin suurin osa kirjoittaa vain sitä, miten oikeassa Hanne on. 

Toki, elämä kahden pienen lapsen kanssa on ihan erilaista kuin yhden kanssa. Kun lapsia on kaksi, myös hommia on tuplamäärä, varsinkin silloin, kun lapsilla on pieni ikäero. Pahimmassa tapauksessa puettavia on kaksi, syötettäviä on kaksi, komennettavia on kaksi. Nukkumaan laitetaan kaksi lasta, kun yksi lapsi itkee, niin yleensä se toinenkin alkaa itkemään. Kun yksi kiukuttelee ja rauhoittuu, niin toinen aloittaa homman alusta. Kun yksi nukkuu pari kertaa päivässä 1-2h päikkärit, niin se toinen ei nuku niitäkään. Olet sidottu lapsiisi 24/7. Jos molemmat imee sinusta mehut päivisin, niin älä kuvittele, että yöllä saisit nukkua, sillä toinen imee sun tissit rusinoiksi öisin ja oravanpyörä on hyvässä vauhdissa.

Mutta. Kun menet ulkoilemaan sen yhden kanssa, niin kyllähän se toinenkin menee siinä samassa, vaikka vaunuissa nukkuen. Kun laitat ruokaa perheellesi, niin kyllähän sen pienemmänkin soseet valmistuu samalla, kun vaan muistat ottaa ainekset ajoissa sivuun. Kun siivoat yhden lapsen rojut ja lelut, niin kyllähän ne 100 muutakin menee siitä lelukoriin, melkein kuin itsestään. Kun nukutat yhtä, niin kyllähän se toinenkin nukahtaa, ainakin jossain vaiheessa.

Kyllä, arki on kahden kanssa rankempaa, mutta myös antoisampaa. Et seuraa vain yhden lapsen juttuja, vaan kasvatat kahta ihmistaimenta, näet, miten heidän välille muodustuu sisaruussuhde. Opetat molemmille, miten  käyttäydytään. Opetat heitä elämään perheenä. Tottakai kahden kanssa on rankempaa, varsinkin yksin. Vai ovatko juuri nämä arkiyksinhuoltajuusviikot tehneet minusta ns. vahvemman? Enkä nyt takoita, että Hanne olisi heikko. Tarkoitan, että oma ajatusmaailmani on varmastikin muuttunut paljonkin, koska olen joutunut pyörittämään tätä perhearkea ihan yksin. Viikonloput ovat olleet pelastuksiani, sillä silloin mies on ollut kotona. Joten ymmärrän kyllä, mitä Hanne tarkoittaa, kun sanoo, että parastaa aikaa on ollut silloin, kun mies on ollut esimerkiksi vanhempainvapaalla. 


Kahta en vaihtaisi. Toinen on Olivia ja toinen Alex.

Hanne kirjoitti, että hänestä tuli toisen lapsen myötä hirviöäiti, joka huutaa ja raivoaa, sulkeutuu vessaan hengittääkseen, vaikka lapset huutavat hätääntyneinä oven takana. Noh.. parempi etten sano mitään. Ehkä tämä tosiaan on se parmepi vaihtoehto. Olenhan minäkin huutanut, kirjoitinkin siitä aikaisemmin. Minunkin äitikuvani sai kolauksen, kun tajusin, että toisen lapsen myötä synnytin lapsen lisäksi myös hermosoluni, sillä niitä ei todellakaan jäänyt kovinkaan montaa tähän kroppaan. Mutta tietoisesti olen nyt pyrkinyt kiinnittämään huomiota omaan ulosantiini. Hillinnyt ääntäni, kun tekisi mieli huutaa. Ja tiedättekö, minustakin on välillä tuntunut, että tekisi mieli ottaa esikoinen kainaloista kiinni ja heittää seinään. Sen sijaan olen kuitenkin mennyt hänen luokseen, halanut kovasti ja rauhoittanut tilanteen. 

Hän mietti myös postauksensa lopussa, mitä olisi voinut tehdä toisin. Ehkä sitä, ehkä tätä. Loppujen lopuksi, olisiko mikään kuitenkaan auttanut? Vauva - ja taaperovuodet päällekkäin on aika rankka yhdistelmä, kaunisteli sitä miten tahansa. Mun mielestä on vaan tosi surullista, että Hanne ajattelee, että olisi parempi äiti vain yhdelle, että kahdelle hän ei kykene siihen, mihin äitinä haluaa yltää. Tuo on valtavan surullista. Mä uskon, että hän on ihan yhtä hyvä äiti kahdelle lapsellensa, kuin mitä olisi vain yhdelle. Väsymys sumentaa omaa ajatusmaailmaa niin paljon, että joskus sitä vaan kuvittelee olevansa huonompi, mitä oikeasti on. 

"Kaksi lasta ei _aina_ mene siinä kuin yksi. Mutta useimmiten."

                                  -Karina P.

103 kommenttia:

  1. Mä olen kyllä Hannen kanssa samaa mieltä siinä, että kaksi ei mene siinä missä yksi. Niin se vain on, tuplasti enemmän hommaa etkä pysty tarjoamaan huomiotasi/aikaasi vain ja ainostaan toiselle. Minunkin mielestä siis puppupuhetta tuo lausahdus, koska kaikkihan sen tietää että kahden kanssa on ihan eri kuin yhden, vaikka antoisampaa ja helppoa olisikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole sanonut, että se on helppoa, ei todellakaan ole. Mutta kyllä monissa arkisissa tilanteissa kaksi menee siinä missä yksikin.

      Poista
  2. Meillä tytöillä on ikäeroa 3 vuotta, niin kyllä siinä mielessä tämä kaksi mukulaa on ollut hyvä lukumäärä kun vanhempi on todella hoivaviettinen ja haluaa auttaa sekä opettaa pikkusiskoa. Leikitkin sujuu suhteellisen nätisti, jotka helpottaa esim. ruoanlaitto-juttuja jos mies on työkoneessa kiinni. On tämä osaltaan rankempaa kuin yhden, mutta toisaalta taas ehkä hieman helpompaa pikkujuttujen osalta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että isosisko on mukana pienemmän hoidossa! Oliviakin mielellään auttaa <3

      Poista
  3. Kaksi ei mene siinä missä yksi. Ei mitenkään päin. Joskus jokin menee sujuvasti ja jos jotain on tottunut tekemään jotenkin, saattaa se mennä helpohkosti. Lapset saattaa vaikka viihtyä keskenään leikeissä pidempään kuin yksittäin. Mutta helpompaa KAIKKI on silti yhden kanssa 😅

    Nelli / Mistä on pienet pojat tehty? -blogi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä ei nyt Nelli puhuta kyllä kaksosista, että turha vetää herneitä nenään ;)
      Pus.

      Poista
    2. En vetänyt, enkä mä puhunut kaksosista :D puhuin kahdesta lapsesta, mullakin kuitenkin kaksi lasta on vaikka kaksosia ovatkin ;)

      Nelli

      Poista
    3. Tässä ei nyt puhuta kaksosista....mistä tässä sitten puhutaan? Eikö kaksoset ole kaksi lasta?

      Poista
    4. Miks te yritätte vääntää mun tätä asiaa nagetiiviseksi? Kaksoset on tottakai kaksi lasta, mutta tässä puhuttiin kahdesta eri-ikäisestä lapsesta, kuten Hannella ja myös minulla on. En maininnut sitä erikseen, joo, sori mun moka. Kai nyt jokainen ymmärtää, että kaksi vauvaa vs vauva ja taapero on kaksi eri asiaa ja kaksi vauvaa ei nyt varmastikaan mene siinä missä yksi!

      Poista
    5. Mä nyt en sitten ymmärrä sun pointtia että jos sanotkin nyt että kaksi vauvaa, eli kaksi lasta ei mene siinä missä yksi :O kun alunperin kirjoitit että sun mielestä kaksi lasta kyllä menee siinä missä yksikin.

      Poista
    6. Anteeksi nyt, mutta missä kohtaa olen kirjoittanut, että kaikki lasta _menee_ siinä missä yksikin? Minä kirjoitin, että "kaksi lasta ei aina mene yhdestä, mutta useimmiten" ja tällä tarkoitin vain ja ainoastaan omaa kokemustani. Minun pointti oli edelleen kertoa toisesta lapsesta haaveileville, että kaksi lasta ei aina tarkoita sitä, että kaikki muuttuisi radikaalisti huonompaan suuntaan. Mä oon ollu usein ihan helevetin väsynyt näistä kahdesta, olen itkenyt ystävilleni, miehelleni. Mutta useimmiten minua väsyttää enemmän se vanhempi lapsi kuin nuorempi - mikä mun mielestä tarkoittaa sitä, että olisin yhtä väsynyt oli minulla se yksi tai sitten kaksi lasta.

      Poista
    7. En mitenkään yritä negistellä täällä. Kerroin vaan mitä aattelin. Mä en hoksannut et kaksi lasta ei tarkoita kaksosia. Koska mulle hekin ovat kaksi lasta. Ja totta, etten tiedä elämässä kahden 1-3v vuoden ikäerolla olevan lapsen kanssa. Mut mun henkilökohtainen kokemus kahden 16min ikäerolla olevan lapsen kanssa on, ettei yksi mene siinä missä kaksi :)

      Ja ps. Oon toi ano jolla on allekirjoitus. Mun puhelin ei anna kommentoida omilla tunnuksilla :)

      Nelli

      Poista
  4. Oon sitä mieltä että osittain se kaksi menee siinä missä yksikin. Kuitenkin kun sen ensimmäisen lapsen kohdalla (tai kaksosten kanssa) kuitenkin jo tullaan äidiksi ja "luovutaan" omista vapauksista ja on päätetty antaa oman elämän tarkoitus niille lapsille niin siinä se toinenkin sitten menee missä ensimmäinenkin. Mutta kyllähän se aikaa vie ja lepo jää minimiin, mutta ei se vaadi enää samoja muutoksia ja opettelua ja kaikkee sitä ekstra vaivaa mikä käydään läpi kun ensimmäinen lapsi on tulossa. Ja niinkun kirjotit niin ulkoilut ja ruoka tulee siinä samassa. Raskaampaa se elämä lasten kanssa olis jos ensin pitäisi kasvattaa yksi teiniksi ja sitten hankkia seuraavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä! Ihanaa, että joku edes ymmärtää kirjoitukseni pointin. Saan Hannen kommenttiboksissa hieman toisenlaista palautetta eikä tunnu yhtään kivalta. Mutta kaikilla on sanavapautensa..

      Poista
    2. Ihmettelen tota kaksoset juttua, kukaan ei kai kaksosia tietoisesti tee? Itsellä ei kaksosia ole vaan kaksi kaksi pienellä ikäerolla olevaa. Lähipiirissä paritkin kaksoset enkä usko että ne äidit valitsisi kaksosia jos voisi valita ennemmin kaksi eri-ikäistä. Mikään tuskin on niin rankkaa kun kaksi vauvaa!

      Poista
    3. Kolmoset on varmasti vielä rankempaa :D
      Kaksikin samanikäistä vauvaa on kyllä huuh, hurjaa. Ihailen kaikkia kaksosten äitejä <3

      Poista
    4. Täällä kaksosmutsi käsi pystyssä, ja kyllä vaan valitsen kaksoset ennemmin kuin kaksi pienellä ikäerolla! :D vauvavuosi oli sitä paitsi helppo kun vertaa tähän uhmakauteen ;) uhmis ja vauva, versus uhmis ja uhmis. Valitsen edelleen jälkimmäisen! :D

      Ja todella, kaikki pisteet kolmosten vanhemmille! Mutta samalla myös kaikille muille!

      Nelli taas.

      Poista
    5. Pakko tulla Nellille huikkaamaan, että kaksosmutseilla on usein vähän sellainen marttyyriasenne ja halutaan korostaa sitä, kuinka kukaan ei voi ymmärtää kuinka rankkaa on. Eipä sillä välttämättä ole kauheasti eroa rankkuudessa, onko kyseessä kaksoset vai kaksi lasta pienellä ikäerolla. Autettavia kaikki kuitenkin. Kaksosilla voi vähän harjoittaa sellaista liukuhihnameininkiä, tyyliin syöttää samalta lautaselta vuorotellen molempiin suihin jne. Niin, olen siis itsekin kaksosten äiti. Sinulle Nelli haluaisin sanoa, että kyllä sinä vielä aika helpolla pääset, kun sulla on _vain_ ne kaksoset... ;) Tuo oli vähän pilke silmäkulmassa sanottu, mutta itselläni on kaksosten lisäksi muita lapsia.

      Ja Chardonnay, mielestäni kirjoituksesi oli hyvä ja osoittaa sen, että omalla asenteellakin voi joskus vähän helpottaa elämää. Toki toisilla on enemmän voimavaroja kuin toisilla, toisilla on helpommat lapset kuin toisilla... Mutta silti, kiitos sinulle positiivisesta kirjoituksesta! Kiva lukea sellaista rohkaisevaa tekstiä, eikä sellaista jatkuvaa uhriutumista.

      Muuten, sellainen pointti pakko sanoa, että kun oli vain yksi lapsi, saa äippä olla jatkuvana ohjelmatoimistona ja viihdyttäjänä. Kaksoset esimerkiksi viihtyvät jo vauvoina usein lattialla paremmin ja taaperoina ei tarvitse kulkea kaupungin puistoja läpi etsien seuraa. Keksiväthän ne toki yhdessä tihutöitäkin...

      Poista
    6. Kiitos sinulle kommentistasi! Oli todella mukava lukea ajatuksiasi. Onneksi jotkut vielä lukevat tekstini niin, kuin sen olin tarkoittanut.

      Ihanaa kevättä sinun perheellesi!

      Poista
    7. Ja hep, täällä käsi pystyssä yksi joka kasvatti esikoisen teini-ikään ja vasta sitten tuli seuraava lapsukainen. Ei ole ollut raskasta (viittaan siis tuohon ylempänä olevaan Kirsin mielipiteeseen) ja esikoisesta on ollut paljon hoitoapua. Toki olemme onnekkaita koska meillä on valtavan ihana ja helppo teini-ikäinen ja erittäin helppo lapsi on ollut tämä seuraavakin. En edes tiedä mitä tarkoittaa räyhäävät teinit tai kamalat uhmaikäiset?? Kohta syntyy kolmas lapsemme ja sitten pääsemme kokemaan arjen myös pienemmällä ikäerolla(3v.) olevien pienokaisten kanssa kanssa. Olen itsekin sitä mieltä, että tuskinpa kaksi tai kolme lasta menee siinä kuin yksikin, mutta arkea helpottaa kun ajattelee positiivisesti ja miksi pitäisi edes pitäisi lähteä valituslinjalle kun nämä ovat kuitenkin omia valintoja. Lapset tuovat valtavasti iloa ja hauskoja hetkiä elämään! :)

      Poista
    8. Siksipä taisinkin tuossa ylempänä sanoa et koen kaksoset helpommaksi kuin eri-ikäiset. :)

      Marttyyriasenteesta en sitte tiedä, haasteensa varmaan kullakin, ja turha lähteä edes vertailemaan. Kukaan ei kuitenkaan toisen arjesta tiedä :)

      Poista
  5. Minä tulin tänne kurkistamaan tuolta Hannen blogin kautta. Jos huomasit, niin taisin olla niitä harvoja kommentoijia lisäksesi joka ei ollut Hannen kanssa samaa mieltä - ja siksi tulinkin ilahtuneena lukemaan tätä kirjoitustasi. Olen täysin samaa mieltä kanssasi ja kahdeksan lapsen äitinä sanon vankkana mielipiteenäni, että kaksi lasta on jopa helpompi kuin yksi, joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kupla vierailustasi sekä kommentistasi! Huomasin sinun kommentin ja siitä rohkaistuin myös kirjoittamaan tämän tekstin. Vau, 8 lasta! Ihanaa kevättä perheellesi!

      Poista
    2. Molempien kommentit Hannen blogissa lukeneena.. Kysyn vain, tuliko mieleenne, että väsyneet ja itsensä epäonnistuneeksi kokevat äidit eivät juuri nyt kaipaa julistusta teidän "onnistumisesta"? Olipa sitten syyt "onnistumiseen/epäonnistumiseen" mitkä tahansa. Jokainen äiti tekee todellakin parhaansa. Teidän kommentit sai ainakin itselleni todella pahan mielen. Teilläkin on elämässä varmasti muita asioita, joissa tunnette epävarmuutta ja epäonnistumista, jos äitiys ei ole sellainen. Eihän tuntuisi kivalta, jos joku ottaisi asiakseen mitätöidä vaikeuksiasi ja kertoa omasta paremmuudesta.
      Ymmärtäkää ja viisastukaa ja olkaa hiljaa. Kiitos.

      Poista
    3. Siis miten ihmeessä te saatte minun tekstistä mollaavan kuvan? Herranen aika, miksi ei saa kirjoittaa, miten itsellään menee? Miksi on aina näin, että kun kertoo miten on väsynyt ja arki raskasta 2 lapsen kanssa saa valtavan tsemmpihali jaxua yms kommentit mutta kun kertookin, että kahden kanssa on itse asiassa ihan ok - niin hei, supermutsi ole hiljaa, aiheutat kaikille pahaa mieltä. Ole hiljaa ja häpeä. Sano mieluummin, että olet masentunut niin kenellekään ei tule paha mieli.
      Tämän tekstin oli tarkoitus avata myös sitä toista puolta niille, jotka haaveilevat toisesta lapsesta!! Vai olisiko sinun mielestä kiva lukea aina vain niitä "elämä on rankkaa" tekstejä, kun haaveilet toisesta? Eikö ole kiva lukea myös toisenlaisesta kokemuksesta?

      Poista
    4. Anonyymi, minä kysyn vain miksi ihmeessä sinulle on OMASSA elämässään tyytyväinen ihminen uhka? Miksi kenenkään muun elämä vaikuttaa omaasi? Rakenna nyt hyvä ihminen itsellesi selkäranka ja itsetunto ja elä niin kuin sinusta hyvältä tuntuu, niinhän me muutkin teemme. Ei meille tullut kukaan laittamaan elämää jotenkin enemmän onnistumaan kuin jollekin toiselle. Se ei ole sinulta pois jos meillä tykätään. Joten mieti todella todella tarkkaan miksi olet niin katkera tuntemattomille ihmisille ja miksi et ole tyytyväinen elämääsi sinuna. Sieltä se ratkaisu parempaan elämänlaatuun löytyy. Ps. Epävarmuutta äitiyden tiellä on ollut paljonkin, mistä ihmeestä sait senKIN käsityksen että tyytyväinen ihminen ei kokisi epävarmuutta, pelkoa tai väsymystä vaikka?? Elämä kuule on kaikkea sitä ja paljon enemmänkin, mutta se voi silti olla hyvää tai jopa parasta.

      Poista
    5. Itse olen juuri niitä yhden lapsen äitejä jotka kauhulla lukee noita juttuja siitä miten hirveää se elämä on kahden pienen lapsen kanssa... Toista tässä kovasti mietitään. En muuten ole lukenut sitä Hannen kirjoitusta, uskallanko lukeakaan?! Oot Karina rohkea kun uskallat tämmöisissä aroissa asioissa sanoa oman mielipitees, varsinkin kun se pääsee aina monilta unohtumaan että se on VAIN sun mielipide ja omakohtainen kokemus. Tulipa eilen muuten vastaan facebookissa sellainen teksti jossa luki; Vain suomalainen on valmis maksamaan viiskymppiä siitä ettei naapuri saa satasta :D :D

      -Sippu

      Poista
    6. Niin tuo lausahdus tuli vaan mieleeni kun luin tuosta vähän ylempää tuon jonkun kommentin jossa onnistuttiin ottamaan henkilökohtaisena loukkauksena jos toinen kokee jossain onnistuneensa :P

      -Sippu

      Poista
    7. Kiitos Sippu, kiitos todella paljon! En tiedä olenko rohkea vai tyhmä, kun kirjoittelet mitä sylki suuhun tuo :D mielipiteet herättää aina keskutelua, en vaan osannut kuvitella, että tästä syntyy tälläinen taistelutanner!
      Ihanaa viikonloppua Sippu!

      Poista
  6. Riippuu tosiaan lapsista, ikäerosta, perheen elämäntilanteesta ja varmaan myös vanhemmista. Mulla on lapset 1v ja 9v, eikä kahdeksan vuoden ikäero ole lainkaan hullumpi! Tietyllä tavalla aloitan alusta uudelleen, mutta toisaalta myös on helpompi hahmottaa ajankulu ja tiettyjen vaiheiden (esim. yövalvomisten) kesto. :D Olen elänyt molempien lasten vauva-ajan yksin, ja koen että elämä on nyt huomattavasti helpompaa kuin ekan lapsen kanssa. Isompi hoitelee jo omat hommansa näppärästi ja auttelee silloin tällöin kotihommissa tai viihdyttää taaperoa. Äitinä oon varmaan rennompi, eikä hartioita paina enää nuoren äidin selviytymispaineet. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimeomaan! Riippuu lapsista, elämäntilanteesta, vanhemmista yms yms yms. Ei se vaan mene niin, että "kaksi ei mene siinä missä yksi" vain siksi, että jotkut niin kokevat. On myös meitä muita, jotka kokevat asian eri tavalla! On minullakin rankkaa, totta helvetissä on, laspilla on ikäeroa 2v4kk, isommalla uhma, pienemmällä eroahdistus - mut siinähän nuo samassa menee :D

      Poista
  7. Näin juuri haluaisin uskoa. Siis että kyllä ne kaksi lasta tuntuvat tavallaan ns. puoleltatoista, kun osa hommista hoituu samaan aikaan. Välillä pelottaa, kun haaveilen toisesta lapsesta, mutta päädyn lukemaan loppuunpalaneiden kahden lapsen äitien postauksia. Esikoinenkin on vaativa (vaikkakin ihana), joten tulee olo, ettei kai minusta sitten ole kahden äidiksi. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukaan muu kuin sinä itse ja puolisosi ei varmaan osa sanoa sinulle, onko sinusta kahden äidiksi, mä voisin uskoa, että on - mutta enhän tunne sinua henkilökohtaisesti. Tämän tekstin olikin tarkoitus ehkä näyttää, että on myös sellaisia perheitä, jossa ne kaksi lasta on vähän niinkuin puolitoista lasta, kuten sanoit :D Usko itseesi <3

      Poista
  8. Minäkin olen kyllä sitä mieltä kuin "Kupla" tuossa ylempänä. Kahden lapsen kanssa on jopa helpompaa kuin yhden, koska kahdesta on seuraa (joo, myös tappeluseuraa...) toisilleen eikä vanhempien tarvitse olla koko ajan keksimässä tekemistä ja leikittämässä. Lisäksi isompana vanhempi lapsi osaa jo katsoa pienemmän perään - itsellä vapautuu aika muille jutuille (kuten nyt vaikka sille ruoanlaitolle :) t.Mari A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon tainnut itse asiassa aikasiemminkin kirjoittaa yksi vs kaksi lasta asetelmasta, siitä on jo 5 kk aikaa, mutta edelleen väittämät pitää paikkansa:
      http://ruusuillatanssimistasittenkin.blogspot.com.es/2015/11/arki-yhden-vs-arki-kahden-lapsen-kanssa.html

      Ajatella, että teitäkin on ollut aikanaan 5 pientä lasta perheessänne ja teidän äiti oli silti ihan super. Aina tuoretta pullaa ja koti siisti <3 saattaa olla, että sinä oli aika usein se vahtiva silmä :*

      Poista
  9. Oon kans melko samaa mieltä. Ajoittain on todella paljo helpompaa, ku näitä on kaksi pitämässä seuraa toisilleen. Yksinään jos ovat kotona ja toinen vaikka mummolassa niin hulluksihan tässä meinaa tulla, ku on tottunu et nuo esim. Ruoanlaiton aikana leikkii keskenään. Eli kaksi lasta kyllä on tavallaan jossain vaiheessa helpompikin! :D sit taas se tappelupuoli, ku nuo riitelee leluista, huoh. :D mut päällisin puolin nuo hyvinkin usein menee jopa paremmin kuin se yksi.

    Nytki ne leikkii yhessä ja mä saan lueskella tätä sun kirjotusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on, kiitos Miia, kun kommentoit! Enpä tajunnut sohaisseeni muuraispesää, kun tämän kirjoitin.

      Poista
    2. En ymmärrä miksi tämä aiheuttaa niin paljon tunteita. Jos sä olet sitä mieltä, että kaksi lasta menee siinä missä yksikin, niin mikset saisi olla? Ja eihän se nyt herrasoikoon tarkoita sitä, että sä AINA olisit sitä mieltä. Mä ainakin haluan nähdä asiat positiivisen puolelta, jolloin se arkikin tuntuu helpommalta.

      Poista
    3. Se herättää tunteita siksi, että tekstissä viitataan rivien välissä muiden kapasiteettiin ja asenteeseen - ja mahdollisiin puutteisiin niissä. Jos teksti olisi laadittu niin kuin haluan uskoa että oli tarkoitettu, se

      * korostaisi kirjoittajan omaa, vajavaista näkemystä ja kokemusta (muiden) lapsista ja elämäntilanteista
      * ottaisi huomioon, että lapset voivat olla täysin erilaisia, ei vain vanhempien asenteet.

      Poista
    4. Kiitokset kritiikistä. Aina voi kirjoittajana kehittyä. ;) Sillä, jos yritit loukata minua niin sori, oon vähän vahvempi kuin nämä sinun argumenttisi tässä. Ihanaa loppuviikkoa!

      Poista
  10. En ole vielä lukenut Lähiömutsin kirjoitusta, mutta hyviä ajatuksia oli kirjoituksessasi sekä ylläolevissa kommenteissa. Tavallaanhan kaksi menee siinä missä yksikin juuri ruoanlaiton, lelujen siivoamisen tai pyykkäämisen näkökulmasta. Meillä tytöillä on ikäeroa 1 v 3 kk ja erityisesti kuopuksen ollessa 6 kk - 1,5 v olisin kuitenkin sanonut, ettei kaksi todellakaan mene siinä missä yksi - yhden kanssa on mahdollisuus hengähtää edes hieman lapsen touhutessa omia puuhia, mutta kahden kanssa ainakin toinen vaatii aina huomiota. Samoin on ollut monia asioita, jotka olisi ollut huomattavasti helpompi tehdä keskittymällä vain yhteen kuin kahteen lapseen.

    Sitten taas toisaalta, kuopus on pian 1 v 10 kk ja nyt voisin melkein (mutta en ihan) sanoa, että kaksi menee siinä missä yksikin. Tytöistä on leikkiseuraa toisilleen ja he pystyvät osallistumaan moneen asiaan molemmat. Kuitenkin edelleen arki yhden kanssa olisi helpompaa eli sikäli kaksi ei mene siinä missä yksi. Että puolensa ja puolensa ja ihan hirmuisesti rasittavuuden kokemukseen vaikuttaa lasten iät, luonteet ja vanhempien jaksaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Veera sinullekin, kun tulit jakamaan omia ajatuksiasi! Näitä lukee tosi mielellään!

      Poista
  11. Ihanan positiivinen postaus! Paljon on ihmisten omasta asenteesta kiinni :) ei tietenkään kaikki, mutta hyvä asenne kantaa jo hieman pidemmälle kun huonompi. Mulla itellä on kaksosveli, ja äiti aina kyllä kiros kuinka kamalaa se oli - tosin tietyt jutut sit oli helpompia kun oltiin saman ikäisiä, leikittii ja tapeltiin yhdessä sillä välin kun äiti vaikka siivos :D

    VastaaPoista
  12. Minä luin myös molemmat.

    Luen mieluiten omakohtaisista kokemuksista, ja yleistyksistä en pidä. Molemmissa teksteissä on yleistäviä kohtia. Se on siksi veikkaukseni, miksi kommenttiosioissa on nyt sanasopua.

    Kaislakerttu

    VastaaPoista
  13. Moni tuntuu tulkinneen kirjoituksesi tahallaan väärin. Tottahan se vauva menee taaperon rinnalla monessakin tilanteessa, ei se kaikkeen aiheuta tuplatyötä. Vauvan ei tarvitse paljoakaan kasvaa kun hän jo saa seuraa esikoisesta, jolloin kaksi lasta on vanhemmalle vähemmän hommaa kuin yksi :)

    Ja sitten on niitä hetkiä, tunteja, päiviä, viikkoja kun se toinen lapsi ei pelkästään tuplaa työn ja stressin määrän vaan tuntuu nelinkertaistavan sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu myös, että minut ymmärretään tarkoituksella väärin. :(
      Kiitos kommentistasi, piristit mieltäni.
      Ps. Juuri nukutin kaksi lasta samanaikaisesti. Must be superMOM. Anteeksi provokaatio.

      Poista
    2. Se tarkoittaa lähinnä sitä, että sun lapset nukahtaa samanaikaisesti.

      Poista
    3. Ei, kyllä mä ihan nukutin heidät. Nukkuvat vierekkäin, toiselle työnsin tissin suuhun ja toista silitin ja hyräilin. Olemme Espanjassa ja meillä on meidän huoneessa yksi iso sänky, jossa nukumme kolmestaan.

      Poista
    4. En ymmärrä miksi tuostakin pitää nostaa itsensä jalustalle kun saa lapset samaan aikaan nukkumaan, voi luoja!! Samahan se on vaikka nukkuisitte ja olisitte missä, mutta silti! Noh, jokainen hakee sitä huomiota vähän eritavoin. Itselle tommonen asia nyt ei kuulu siihen mistä pitäisi tiedottaa ja tehdä itsestä se supermutsi. Tuntuu kovin suorittamiselta teidän arki.

      Poista
    5. Tuo nukutusjuttu oli lähinnä vitsi ylempänä olevaan kommenttiin. Itse aloit tuomaan sitä tähän esiin.
      "Tuntuu kovin suorittamiselta teidän arki" hahahah. Anteeksi, saanko nauraa? Mulle on ihan sama, miltä sinusta tuntuu, eiköhän tärkein ole se, miltä minusta minun arki tuntuu - ja suorittamiselta se ei ainakaan tunnu.

      Poista
    6. Et sitten osaa ottaa edes kritiikkiä vastaan kirjoituksistasi vaan vastaat heti hyökkäävästi takaisin!? Minun mielestäni nostat noilla "nukutus" yms. kommenteillasi itseäsi jollain tavalla ylemmäs (ehkä et itse huomaa sitä? Sun tapasi ehkä kirjoittaa/puhua?), niin ja se suorittamis fiilis noista sitten väistämättä tulee.

      Poista
    7. Tässä ei kritisoida enää minun kirjoitusta, vaan minun elämää ja mielipiteitä.
      Ja eikö elämä loppupeleissä ole aikamoista suorittamista alusta asti? Ensin käyt peruskoulun, sitten lukion, yliopiston, perustat perheen, luot uraa jne. Ne asiat mä vielä pidän suorittamisina, mutta tämä perusarki, jota elän - se ei ole suorittamista. Rutiineista meillä pidetään kiinni, käytöstavoista myös, jos nämä asiat tuntuvat jostain ihmisestä suorittamiselta niin sit ne tuntuu. Minusta ei tunnu.
      Nukuttamiskommentti oli alunperin vitsiksi tarkotettu, kakka sopi siihen hetkeen. Nyt kun tätä jankataan kolmatta päivää, niin ei muakaan naurata enää. Mut tästä mä sain hyvän postausidean: näin nukutat vauvan ja taaperon yhtäaikaisesti :)

      Poista
    8. Vähän huvittaa nää kommentit kun ensin itse kirjoitetaan kovin hyökkääviä kommentteja ja sitten kun niihin vastaa niin ne pitäisikin osata ottaa kritiikkinä? Sitäpaitsi tää blogihab kertoo yhden naisen ja perheen elämästä, jos nukutus onnistuu noin hienosti niin so what, miten se on keneltäkään pois? Tai miten se voi ärsyttää lukijaa? Ei mun mielestä C nosta itseään jalustalle vaan kertoo vain omasta elämästään ja miten asiat heillä toimii. Meillä on myös aika hieno asia se että voi ihan itse valita mitä blogia lukee ja jos ärsyttää niin pakkoko sitä on lukea? Mä en tajua miten jaksat lukea tommosia urpoja kommentteja, mä en jaksais. Kiva blogi sulla, jatka samaan malliin!

      Poista
    9. Kiitos ihana! Mukavaa, että joku tuli puolustamaan minua, kiitos!
      Jokainenhan saa valita, mitä lukee, se on ihan totta. Toisaalta, on ihan kiva, että aiheuttaa niin paljon keskustelua yhdellä postauksella. Kaikkien kanssa ei vaan voi aina olla samaa mieltä ja valitettavasti minä provosoidun niin oikeassa elämässä kuin näköjään blogissa aika helposti. Jaksoin ottaa pitkään nämä kommentit asiallisina, mutta jossain vaiheessa paloi käpy ja vastasin samalla tavalla, mitä itse sain lukea.

      Kiitos palautteestasi, jatketaan! :)

      Poista
  14. Minäkin luin lähiömutsin kirjoituksen ja ihmettelin miten uhriutuvia ihmiset (äidit) olivat kommenttiboksin puolella. Sinun kommenttiasi en siellä nähnyt, kaikki vain komppasivat Hannea, ja kertoivat miten paskaa kahden lapsen äitiys on. Itse olen kahden lapsen yh-äiti (ikäeroa 1,5v) ja nautin paljon enemmän tästä kahden lapsen äitiydestä. Minusta tässä on kyse enemmänkin asenteesta - onhan sillä eroa jos heräät naama norsunvitulla ajatellen miten rankka päivä on tulossa ja miten kyrpi herätä monta kertaa yössä, vai odotatko tulevaa päivää innolla. Ei kaksi lasta toki ihan yhdestä mene, mutta tuo vertaus "kaksi lasta tuntuu puoleltatoista" pitää minusta täysin paikkansa. Lasten teko on oma valinta, mutta niin myöskin se, miten siihen arkeen kahden kanssa suhtautuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin nautin enemmän tästä kahden lapsen arjesta kuin yhden lapsen. Tai ainakin luulen niin! Nämä kaksi ovat yhdessä jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa enkä voisi kuvitellakaan enää, että esikoinen olisi koko ajan yksin.
      Hyvin sanottu, että lasten teko on oma valinta, mutta myös se, miten siihen arkeen kahden kanssa suhtautuu! Mun suhtautuminen elämään ei ole muuttunut negatiivisempaan suuntaan - päinvastoin, lasten kanssa haluan kokea vielä enemmän ja entistä mieleknkiintoisempia asioita. Matkustaminen onnistuu myös lasten kanssa, sen olen mielestäni jo melkeinpä todistanut täällä blogissa. Ei lapset ole este mihinkään ellei nyt halua ryyppylomalle mennä! Mikä taas normaaliin arkeen tulee, niin nimenomaan arjen- ja elämänhallinnalla on iso rooli. Aina ei jaksa ja joskus väsyttää, mutta suurimmasta osasta nykyarjestani kyllä nautin täysin rinnoin :)

      Poista
    2. Itse en kyllä nähnyt kommenteissa valitusta siitä kuinka paskaa on olla kahden lapsen äiti. Olisko nyt vähän väritettyä juttua ja kateutta siitä että Hanne tosiaan sai paljon äiti ihmisiä puolelleen jotka ovat kokeneet samoja fiiliksiä?! ja fiilksillä tarkoitan että monet ovat kokeneet asiat niin että kaksi lasta ei mene siinä missä yksi. Lisäksi moni oli kokenut niitä samoja tuntemuksia kuin Hanne.

      Poista
    3. Voin kuule ihan rehellisesti sanoa, että en ole kateellinen Hannele tai kenellekään muulle, haloo, miks olisin? Jokainen elää omaa elämäänsä.

      Poista
    4. Tarkoitinkin kun joku kirjoitti tuolla että "paskaa olla kahden äiti", kun en kyllä tiedä kuka niin on väittänyt?! Veikkaisin siis että asiaa on pikkasen kärjistetty ja tulee fiilis että osaa ihmisiä ottaa päähän se, että näköjään on paljon äitejä jotka kokee niitä fiiliksiä mitä Hanne on kokenut.
      No sepäs se, kun kaikki elää sitä omaa elämää ja kokee niitä fiiliksiä siinä omassa elämässä. Jonkun mielestä kaksi menee siinä missä yksi, mutta useat näytti olevan sitä mieltä että ei mene ja siinä kastissa olen itsekkin. Eikä siinä ole kyse asenteesta.Asenne voi olla vaikka kuinka hyvä, mutta siltikin fiilikset on niin että kokee ettei kaksi mene siinä missä yksi. Asenne ei aina pelasta kaikkea.

      Poista
  15. Hauskaa miten moni tulee tänne vain pahoittamaan mielensä yhden kahden lapsen äidin mielipiteestä. Minulla on aikalailla samanikäiset lapset (3v ja 6kk) kuin tekstin kirjoittajalla ja olen niin samaa mieltä. Ei mulla oo mitenkään vaikeeta, vaikka esikoinen ei nuku päikkäreitä ja uhmaa minkä kerkeää. Pikkusisko oppi nukkumaan päikkärit 4,5kk ikäisenä, sitä ennen huudettiin ja torkuttiin. Varmaan tarvitsee myös kertoa, että yrittäjämieheni käy yleensä kotona vain nukkumassa ma-la. Mutta niinhän se menee, että jokainen kokee vastoinkäymiset omalla tavallaan. Toiselle vartin huuto on maailmanloppu ja toiselle vain vartin huuto onkin lottovoitto. Ei viitsittäis pahastua toisen onnesta, oltais onnellisia toisten puolesta. Jotenkin tuntuu muutenkin olevan muotia ensin tehdä lapsia liukuhihnalla ja sitten valittaa somessa suureen ääneen miten rankkaa on. Olen pahoillani kaikkien puolesta, joilla homma ei pysy kasassa, mutta olen myös onnellinen niiden puolesta joilla se pysyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin en ole yllättynyt siitä että joillakin on vaikeuksia hallita elämäänsä, mutta siitä olen, että mitään haluja ratkaista asioita ei ole - on vaan se (yhteisen) surkuttelun ihanuus. SE jaksaa minua yhä uudelleen kyllä hämmästyttää. Jos itselläni olisi joku asia joka saa minut toivomaan ettei elämäni olisi sellaista, niin kyllä minä kuutelisin herkällä korvalla niitä joilla sitä ongelmaa ei ole - en uskoisi saavani kovinkaan hyviä neuvoja niiltä jotka ovat siellä samassa suossa...

      Poista
    2. Mä oon lähinnä yllättynyt siitä, miten monella se elämänhallinta tuntuu olevan hukassa ja syynä lapset. Lapset on omalla kohdalla tuonu rutiineja, rytmejä ja pysyvyyttä eli nimenomaan parantanu sitä hallintaa. Samaa mieltä olen siitä, että nimenomaan kannattaisi kuunnella niitä, joilla kyseisiä ongelmia ei ole ja miettiä niitä syitä, eikä rypeä vaan seurauksissa. Apuahan kannattaa pyytää, jos tuntuu ettei pärjää.

      Poista
    3. Joo juuri näin :) *peukku*

      Poista
    4. "Jotenkin tuntuu muutenkin olevan muotia ensin tehdä lapsia liukuhihnalla ja sitten valittaa somessa suureen ääneen, miten rankkaa on" - amen. Juuri eilen sanoin miehelleni, että blogimaailmassa pitää olla vähintäänkin vähän masentunut (ja mielellään vähän ylipainoinen), jos on kahden äiti. Pitää valittaa. Ja olenhan minä sitäkin tehnyt, mutta pääasiassa olen kyllä iloinen ja onnellinen :)

      Poista
    5. En voisi kans enempää olla samaa mieltä. Mitä enemmän ruikutat ja vaikka vähä väritätki kamalaa arkeasi sitä enemmän saat peukutuksia ja tsemppejä kuinka aito ja rohkea olet. Eikö voi olla optimisti, olematta epäaito? :s

      Poista
    6. En voisi kans enempää olla samaa mieltä. Mitä enemmän ruikutat ja vaikka vähä väritätki kamalaa arkeasi sitä enemmän saat peukutuksia ja tsemppejä kuinka aito ja rohkea olet. Eikö voi olla optimisti, olematta epäaito? :s

      Poista
    7. Tuskin kukaan tekee lapsia muodin vuoksi ja toisekseen lapsia ei tehdä varsinkaan liukuhihnalla!

      Poista
  16. Ja minä hullu äiti oon sitä mieltä et kolme menee siinä samassa ku kaksi. Ikä haarukka 0-4. Helpommalla tuntuu menevän mitä usiampi. Tai näin ainakin meillä. Ei kaikki ole samaa aikaa vauvoja jne jne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ole hullu, jatka samaa rataa! :* eihän kaikki olekaan samaan aikaan vauvoja tai lusikalla syötettäviä :) ja isommista on varmasti paljon apua! Ihanaa viikonloppua teille!

      Poista
  17. No, meillä on ollut arjessa omat ongelmamme. Eikä mulla ole kovasti vielä kokemusta kahden lapsen äitinä olosta, kun Papu on vasta kaksi kuukautta vanha. Mutta mä tiedän että tämä helpottaa aivan mielettömästi mitä enemmän aikaa kuluu. Joten vielä joskus kun mulla on kaksi lähes saman ikäistä lasta, voin kiittää luojaani. Toivottavasti heistä tulee tiivis parivaljakko. En silti sano, etteikö joskus tekisi mieli lukittautua vessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna ajan kulua. Kyllä rytmit ja uudet tavat toimia harjaantuu pian ja varmasti helpottaa! Toivottavasti en pahoittanut mieltäsi tällä kirjoituksellani, paljon tsemppiä sinne! :*

      Poista
    2. En minä tästä nokkiini ottanut :D Tiedostan, että meillä on normaaliarjesta eroavia tilanteita tässä juuri nyt :) Ymmärrän sun pointin hyvin.

      Poista
    3. Niinhän teillä on :/ toivottavasti asiat selviää pian ja saatte apua! <3

      Poista
  18. Ei todellakaan mene kaksi siinä missä yksikin. Outoa edes väittää, että kaksi voisi hoitaa liuhihnamenetelmällä. Kaksi vauvaa on myös kaksi eri persoonaa. Niin kuin minulla on. Esikoinen sai olla ainoa lapsi joka sai kaiken huomion ja hoivan yksin itselleen. Elämä oli suhthelppoa vaikka ensimmäisen lapsen saaminen onkin aivan oma prosessinsa. Sitten syntyi kaksoset ja alkoi tuo liukuhihnatoiminta. Yritin kovasti hoitaa liukuhihnamenetelmällä, mutta koska kaikki lapset olivat omia persooniaan, ei se aivan mennyt kuin strömsössä. Itselle vain nousi kupla otsaa ja tunsin itseni riittämättömäksi. Elämän kun pitää olla muutakin kuin suorittamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä en voisi olla enempää samaa mieltä: elämän pitää olla muutakin kuin suorittamista. - siksi kannattaakin tehdä omassa elämässä niitä muutoksia, jotta siitä ei tule vain suorittamista. Ottaa ilo irti elämästä! Ehkä huono esimerkki, mut minkäkin pakkasin lapset ja lähdin 5 viikoksi nauttimaan Espanjan auringosta. Toki arki se rullaa täälläkin, mutta ei tää mitään suoriutumista ole, me nautitaan, lapset tykkää ja minä tykkään. Mies saa rauhassa viimistellä opintojaan ja käydä töissä, ei meidän perhe siitä murene, että olemme 5 viikkoa erossa. Ikävä on toki, mutta meillä on loppuelämä aikaa olla yhdessä.

      Poista
  19. Ääh, nyt oli niin paljon kommentteja että en kerkeä lukea vaikka tahtoisin mutta. Ei mene kaksi siinä missä yksi, sehän on päivänselvää mutta joissakin asioissa oon päässyt jopa helpommalla nyt kun lapsia on kaksi. Kyllähän kaksi lasta vaatii enemmän, mä koen silti kasvaneeni ihmisenä ja äitinä lapsiluvun myötä juuri sopivasti vastaamaan molempien tarpeisiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentteja todellakin on paljon, itsekään en kaikki ehdi vastaamaan heti tai edes niin syvällisesti kuin haluaisin. Kiitos kuitenkin sinullekin tästä, mulla on samat fiilikset, olen lapsien myötä kasvanut henkisesti todella paljon!

      Poista
  20. Hannen kirjoituksessa varmaan oli tarkoituskin päästää ilmoille kerrankin ne negatiiviset ajatukset. Kyllä minusta enempi vallalla juuri esim. perhekerhoissa on se asenne että valittaa ei saa, koska a. Itse olet lapset tehnyt b. Kaikki ei voi saada lapsia c. Olet paska äitinä ja ihmisenä jos niin teet. Ja minusta sinä todistit c kohdan oikeaksi, tuolla kommentilla missä sanoit että etpä viitti mitään edes sanoa siihen, kun toisella on ollut musta hetki ja mm. sulkeutunut vessaan. Vähän niinkuin nostat siinä itsesi toisen yläpuolelle ja paheksut - vaikka enempi minusta äitien pitäisi ymmärtää ja tukea toisiaan. Ei, ei sulla tarvitse olla niitä mustia hetkiä voidaksesi sympata toista. Mutta kun toinen kertoo niistä omistaan sulle niin fiksu ihminen KUUNTELEE, eikä ala kierrellen ja kaarrellen paheksumaan ja arvostelemaan toista. Se on suorastaan julmaa.

    Meneekö kaksi siinä missä yksi.. No juu ja ei. Kyllä sitä pyykkiä saa tuplamäärän tunkea koneeseen -> tulee useampia koneellisia. Toisaalta viihdytyksen määrä puolittuu, koska kahden kanssa lapset pitävät seuraa toisilleen, eikä itse aina tarvitse. Jakaantuminen kahdelle pienelle on hankalaa, joten syyllisyyden määrä yleensä tuplaantuu.

    Ja sitten se fakta että lapset, vanhemmat, elämäntilanteet, tukiverkot jne vaan ON erilaisia. Hyvä asenne auttaa, mutta asenteella ei paikata esim monen vuoden univelkaa. Jos äidillä on esim paljon heräilevät lapset ja olematon tukiverkosto, on paskamainen asenne vain sillä, joka kehtaa väsynyttä äitiä moittia "huonosta asenteesta", sivuuttaen tyystin sen kuinka fyysisesti rasittunut toinen on.

    Ymmärrystä naiset, puolin ja toisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai ne on erilaisia ja tässä päästäkin tähän: miksi Hannella on oikeus sanoa, että kahden kanssa elämä on vaikeaa (tai sinne päin) ja minulla ei ole oikeutta sanoa, että kahden kanssa on kivaa? Kun me olemme erilaisia ja meillä on erilaiset mielipiteet, kokemukset, taustat, lapset jne. On paljon hannen kaltaisia äitejä ja paljon minunkaltaisia äitejä, joten peace and love.
      Kiitos sinulle kommentistasi ja ihanaa viikonloppua, voi hyvin!

      Poista
    2. Lähiömutsi kirjoitti, että hänestä kahden kanssa on usein raskasta. Hänen on vaikea hallita arki kahden lapsen kanssa, ja pohti syitäkin.

      Tässä blogissa kirjoitit hienosti, kuinka valoisaa ja helppoakin kahden kanssa voi olla. Sinä ja lapset olette kuin hyvä paketti: yhteiselo sujuu usein kuin tanssi.

      Molemmat kirjoitukset ovat oikeassa. Ongelma tulee siinä, kun toisen kokemusta pidetään epäonnistuneena tai ylimielisenä. Oman kokemuksen kertominen onnistuu, kun huomaa ikäänkuin tsempata tai sanallisesti arvostaa sitä, joka ei koe samoin. Veikkaan että kaipaamme paljon enemmän hienotunteisuutta kuin julkisesti toivomme.

      Mitä ajattelet tästä kommentistani?

      Kaislakerttu

      Poista
    3. Hei Kaislakerttu!

      Luulen, että oletoikeassa ja jos olisin osannut arvata, että tästä kirjoituksestani syntyy tälläinen kohu, olisin lukenut teksitini ennen julkaisu "vieraan silmin" läpi tai antanut jonkun esilukea se. Itse kun ei aina ymmärrä, että kirjoittaa loukkaavasti tai ei niin hienotunteisesti. Voin rehellisesti myöntää, että vaikka teksitini takana seison, niin kirjoitusasussa minä mokasin. Olisin voinut hieman ajatella, ennen kuin kirjoitin siltä istumalta, mitä sylki suuhun toi.

      Mukavaa kevättä sinulle!

      Poista
  21. Ihmistaimenta 😄😄😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntui sopivalta sanavalinnalta sinä hetkenä! 🙈

      Poista
  22. Se on niin ihmisestä ja lapsista kiinni sekä siitä mainitsemastasi ASENTEESTA. Meidän pojat on 1v7kk ikäerolla ja olihan se hankalaa, kun istut imettämässä tuntitolkulla sohvannurkassa, kun toinen on kuitenkin vielä niin pieni ettei se ymmärrä miksei äiti nyt ole hänen kanssaan. Ja että kaikki tihutyöt tehtiin imetyksen aikana :D Mutta koko ajan se helpottaa, kun nää vanhenee - nyt vanhempi täytti 3v ja nuorempi n.1,5v. Ja onhan nää ollut aika iisejä tapauksia, ei meillä oo ollut koliikkeja tms. Nyt niillä on omia hauskoja hassutuksia, toki myös tappelunaiheita. Ja uskon että vanhemmiten lyhyt ikäerokin on vaan suuri rikkaus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taija kommentistasi! Minä uskon myös, että pieni ikäero on lapsille suuri rikkaus vähän isompina. Tätä vauva-taaperovaihetta kestää kuitenkin niin lyhyen aikaa, että sen seisoo vaikka päällään! Asenne on iso juttu, mutta ei kuitenkaan aina se mikä riittää. Pitää olla myös perusterveet lapset, vanhemmat, talous kunnossa, rutiinit ja muutenkin elämänhallinta kunnossa. Sekään ei aina tosin riitä. Ehkä meillä on vaan onnea? En tiedä ja en rehellisesti sanottuna tiedä mitä tähän kirjoittaa enää, tuntuu että kaikki on sanottu mun puolesta, luettu rivien välistä ja alta ja päältä.
      Ihanaa viikonloppua sinne!

      Poista
  23. Hyvä kirjoitus, itsekään en allekirjoittanut kaikkia Lähiömutsin pointteja. Itsellä on lapset 2v5kk ja 3kk. Mies aloitti vauvan synnyttyä uudessa työssä ja on toistaiseksi tehnyt monta tuntia ylitöitä joka päivä. Esikoinen ei nuku päiväunia, joten lepohetkiä ei päivän aikana ole. Silti meillä on mennyt ihan kivasti. Välillä hermot menee, mutta enemmänkin miehelle, eikä todellakaan ole tehnyt mieli heittää lapsia seinään. Toki elämä voi tästä vaikeammaksi muuttua tulevaisuudessa, kun tuo vauva tuosta lähtee liikkeelle, mutta eiköhän siinä samalla tuolle esikoisellekin tule jo enemmän järkeä päähän ja opi omatoimisemmaksi. Parasta on ollut seurata noiden kahden sisarussuhdetta, vielähän ne eivät osaa riidellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Teillä kuulostaa olevan aika samanlaista kuin meillä. Alex liikkuu jo ryömimällä ja nousee tukea vasten seisomaan - Olivia on monesti takana tukemassa tai muuten pitämässä huolta pikkuveljestään. Heidänvälinen suhde on jo nyt aivan ihana, ilo seurata ja tukea tätä! Mukavaa viikonloppua perheellesi!

      Poista
  24. Ei kaksi mene siinä, missä yksi. Hyppäys yhdestä kahteen on iso ja vaikuttaa arkeen paljon. Sen sijaan kolme menee siinä missä kaksi, sillä olet jo tottunut jakamaan huomion ja rakkauden, hoitamaan kahta. Tuo sinun kommenttisi irtiotosta lähteä Espanjaan alkoi sen sijaan ärsyttää. Olet kova arvostelemaan muita ja tykkäät nostaa itseäsi ylemmäs ja paremmaksi. Luulin, että olisit päässyt tästä jo yli. Petyin. Harmi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin, Espanja irtiotto oli vain esimerkki, ei jalustalle nostamista. Kirjoitat, kuin tuntisit minut henkilökohtaisesti, joten laitathan minulle toki viestiä ihan omalla nimelläsi.
      Toisekseen, en edelleenään ole kirjoittanut, että kaksi menee siinä missä yksikin. Kirjoitin, että useimmiten. Opettele lukemaan.

      Poista
    2. Ihanaa joku muukin ano sitä mieltä että tykkäät nostaa itseäsi ylemmäksi yms. joten en ole ainoa...

      Poista
    3. Niin ja tässäkin välitön hyökkäys kommentoijaa kohtaan "opettele lukemaan" melko tylyyn sävyyn siis. Blogin kirjoittajana kannattaisi opetella ottamaan vastaan sitä kritiikkiä myös ihan asiallisesti.

      Poista
    4. Otin palautteet vastaan niin pitkään asiallisesti, kunnes alkoi jo riittämään. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

      Poista
    5. Ja Ano 0.19 - kiitos palautteestasi, jatkan samaan malliin, koeta kestää, jos meinat lukijana pysyä :* olen tässä blogissa täysin oma itseni.

      Poista
  25. Me on pyöritelty mielessä ajatusta toisesta lapsesta ja sillä eksyin lukemaan sekä tätä postaustasi, että mielenkiinnosta myös kommentteja. Meillä typy nyt 1v 7kk ja olen huomannut että ympäriltämme alkaa vähitellen kuulua sitä: "eikö sulla ala jo olla vauvakuume" ym. huokailua. Tämä tuntuu oikeastaan aika pahalta, sillä me ollaan tosi tarkkaan jouduttu pohtimaan tätä asiaa. Mä (me) haluttaisiin vielä toinenkin lapsi, mutta koska (kiitos hallituksen) hoitomaksut kahdesta lapsesta on aivan järjettömän suuret (+ mikäli perheellisten palkoista kynitään vielä vähän jotain muutakin irti) JA mua pelottaa että seuraavakin vauva olisi koliikki/refluksi vaivainen, en ole varma jaksaisinko. Luulen että energisen taaperon ja koliikki vauvan kanssa eläminen olis mulle liikaa vaikka kuinka kaksi lasta olis mun mielestä se ideaalitapaus... joten kukkaruukusta takaisin asiaan, mikä mun pointti oli; En usko että kahden kanssa menee elämän pyörittäminen samoin kuin yhden kanssa, mutta jostakin syystä (rakkaudesta) ne lapset tähän maailmaan monesti silti halutaan ;) - Ninni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Ninni :)
      Onneks utelut loppuvat, kun ja jos saatte toisen lapsen! Mutta rasittavia tuollaiset kyselyt tottakai on, kun eihän se kuulu edes kenellekään muulle, kuin teidän perheelle.

      Hoitomaksut on ihan jäätäviä! Mulla on sihteerinä niin pieni palkka, että ei todellakaan ole edes "järkeä" viedä molempia hoitoon, maksmilla kun vielä menee! Sen vuoksi olenkin miettinyt muita työtehtäviä työpaikassani. Toivottavasti kaikki menee parempaan suuntaan :)
      Julkaisin tänään postauksen: 7 syytä, miksi minun lapset menevät usein kaksi yhdestä, kannattaa lukaista se, saat ehkä positiivista toivoa, että kahdenkin kanssa pääsee välillä tosi helpolla!

      Poista
  26. Höh, onpas paljon tylsiä kommentteja tullut, tarkoituksella aletaan ymmärtää väärin :(. Mielestäni kaksi lasta menee nyt vauvavuoden jälkeen jo monessa kohtaa siinä missä yksi (sama ruoka, ulkoilut yhtäaikaa, yhteisiä leikkejä yms.). Sen sijaan kauppareissut ja sellaiset on tietysti helpompia vain yhden kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkia ei voi miellyttää. Ymmärrän kyllä, miksi minut on ymmärretty väärin ja olen myös provosoitunut kommenteissa, mutta uskon, että tämä unohtuu pian :) Hauskaa vappua ja kiitos kommentistasi!

      Poista
  27. Itse koin tokan vauvavuotena että muutos yksilapsisesta kaksilapsiseki perheeksi oli suurempi kuin se eka vauva. Se että esikoinen joutui joissain asioissa "uhrautumaan" vauvan takia oli raastavaa. Kun ei voinutkaan olla 100% yhden lapsen käyettävissä vaan piti jakaa itsensä mahdollisimman tasapuolisesti kahdelle. Mutta sekin vauvavuosi loppui aikanaan. Nyt tuntuu että sylissä, sydämessä ja perheessä on taas tilaa uudelle jäsenelle ja kovasti odotettua pikkusiskoa odotetaan syntyväksi kesällä. Elämän ei tarvitse olla aina helppoa ollakseen mielekästä ja täynnä iloa ja rakkautta. Olen kokenut että voi olla samaanaikaan väsynyt ja onnellinen. T.pian kolmen äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, samaan aikaan voi olla sekä väsynyt, että onnellinen.
      Onnellista loppuodotusta sinulle! Ja kiitos kommetistasi!

      Poista
  28. Mun mielestä yhden lapsen kanssa on varmasti paljon helpompaa, mutta eihän kaiken tarvi aina ollakkaan niin helppoa :) ja varmasti monessakin asiassa kaksi lasta menee siinä kun yksi kun on tottunut tekemään asiat yhdenkin lapsen kanssa niin toinen menee siinä "samalla rutiinilla" ainakin sitten kun lapset on isompia. :)

    VastaaPoista
  29. Minusta kolmekin menee joskus siinä kuin yksi :) Harmi, jos jollain on toisenlainen kokemus, rankempaa ja vaikeaa. On sitä joskus ollut täälläkin, ja on joskus edelleenkin. Mutta se on väliaikaista ja siten suhtaudun siihen. Enkä niin, että kun nuo lapset on tuollaisia tai että kun minä olen tällainen.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Vastaan pian :)