tiistai 30. elokuuta 2016

Sillisalaattia siis!

Iso kiitos edellisen postauksen kommentoijille! Yritän vastata teille lähiaikoina, minusta on tullut mahdottoman hidas kommentteihin vastaaja ja tähän pyrin jatkossa tekemään muutoksen.

Mutta, kysyin teiltä, mistä oikein kirjoitan ja kirjoitanko ollenkaan. Rajaanko aiheita vai jatkanko samaa vanhaa sillisalaattia? Oli ihana lukea, että te kaikki olitte sillisalaatin kannalla! Saan siis rauhassa jatkaa kirjoittamista siitä, mikä sattuu minäkin päivänä mielessä pyörimään :)

Tänään mulla pyörii mielessä yllättäen metsä. 





Vietin heinäkuussa kymmeniä tunteja metsässä, keräten mustikoita myyntiin - tutuille ja tuntemattomille. Koska aikani oli aina rajallinen ja metsässäkäynnit riippuvaisia mm. mieheni työvuoroista, säästä ja lapsista, sain kerättyä parissa viikossa vain 130 litraa mustikoita. Tai eihän se ole "vain", 13 ämpärillistä mustikkaa! Noin 78kg. Siihen lisäksi vielä meille pakkaseen noin 10 kg. Tienasin kivasti vähän päälle 550 euroa ja kaikki meni suoraan Thaimaan matkakassaan. Ihanaa, kun siellä ei sitten tarvitse pysyä ihan siinä normibudjetissa, vaan on rahaa myös ylimääräiseen! 500 euroa ei tietenkään koko matkakassaa kata, mutta onneksi veronpalautukset auttaa suuresti asiaa :)

Nyt olen miettinyt, jos keräisin vielä puolukoita, mutta tori.fi:ssa olevat myynti-ilmoitukset ovat saaneet minut perääntymään. Ihmiset myy 10L ämpärillisen puolukkaa 10-15 eurolla. Se on mun mielestä jo niin vähän ottaen huomioon, mitä se vaatii, ettei siihen (kai) kannata ryhtyä. Toisaalta, en ole vielä kerännyt meille pakkaseen ainuttakaan puolukkaa, joten sinänsä en edes tiedä miten pitkään ämpärilliseen menisi. Mustikassa mulla meni 2,5-3h ja siihen päälle reilun tunnin käsinputsaus. Puolukkaa on kuitenkin aika paljon nopeampi kerätä ja mulla ois hyviä paikkojakin tiedossa. Sään salliessa voisin ehkäpä huomenna käydä testaamassa! 

Olen henkeen ja vereen metsäihmisiä ja rakastan sitä tuoksua sekä metsän kauneutta. Sienessä olen tässä kuussa jonkun verran käynyt ja kantarelleja on niin pakastettuna kuin myös jo syötynä. Minä en tosin sienistä tykkää, vaikka keräänkin niitä mielelläni, mutta mies ja Alex ovat syöneet herkullista kantarelli-lihakeittoa. Olivia on tullut minuun, vaikka olenkin pyrkinyt olla siirtämättä omia ruokarajoituksiani lapsille. Itsehän en esimerkiksi tykkää yhtään keitetystä kananmunasta, kun taas Olivia ja Alex syövät niitä mielellään.

Taisin jo aikaisemminkin kertoa, että oma rakkaus metsää kohtaan on tullut täysin edesmenneeltä isoäidiltäni. Olin lapsena hyvin usein mummin mukana metsässä. Saatan kuulostaa hullulta, mutta tykkään myös jutella metsälle ja olen huomannut siinä positiivisia vaikutuksia. Esimerkiksi, kun kävin mustikassa eikä hyvää paikkaa meinanut löytyä, heti kun juttelin metsälle mukavia, kehuin marjoja ja tuoksua, löysin hyvän mustikkapaikan. Viimeksi, kun kävin ihan vaan kävelyllä,  löysin muutaman kantarellin ja palatessani tielle, sanoin metsälle, että kiitos näistä, mutta enpä tiedä, mitä parilla sienellä teen, olisit nyt edes pikkasen armahtanut minua metsäni, ja niin vain jalkani lähtivät kävelemään eri reittiä kuin normaalisti ja löysin sattumalta reilun kilon verran kantarelleja. Kiitin taas metsää <3 Ja juu, puhun metsälle ihan ääneen. 

Metsä on minulle yhtä kuin omaa aikaa ja mieluummin menen sinne, kuin salille. Kohtahan se ei olekaan enää mahdollista, joten tästä ajasta on nautittava tässä ja nyt.

Onko teillä suhdetta metsään? Muita hulluja, jotka juttelee puille? :)

Karina





2 kommenttia:

  1. Metsä on <3
    Ja olen myös sillisalaatin kannattaja. ;)
    - Gina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! Kiitos <3 ihanaa, että olet pysynyt mukana!

      Poista

Kiitos kommentistasi! Vastaan pian :)