torstai 29. joulukuuta 2016

Arki tuli päälle.

Arki tuntuu rullaavan ylitseni nopeammin, kuin mitä olen valmis ottamaan vastaan. Enää muutama hassu päivä ja minä palaan töihin! 6 viikon Thaimaan loma on takana, Joulu vietetty ja aikaerosta pikkuhiljaa toivuttu. Maanantaina se alkaa, uusi elämä.


En halua edes miettiä, miten monen turistin valokuva-albumista löytyy kuvamme, meitä nimittäin kuvattiin niin luvan kanssa kuin salassa. Kaikkialla, mutta varsinkin Bangkokissa.

Uusi elämä pitää sisällään uuden arjen. Minä olen joka arkipäivä noin 8.30-16.30 töissä ja lapset 8-17 päiväkodissa. LapseT eli myös minun pikkuinen vauva Alex. Joka on tosiasiassa jo "iso poika" 1v ja 5kk. Mutta minun silmissäni silti niin pieni, minun vauva. Ja onhan hän pieni, ei edes kahta vuotta. Monet itkut olen itkenyt ja mielelläni kotona vielä jatkaisin, mutta en voi. Kaipa tämä tunne helpottaa, kun muutama viikko on mennyt...

Just nyt sydäntäni kuitenkin painaa tämä töihinpaluu ihan valtavasti. Sen lisäksi, että kodin arki heittää häränpyllyä, aloitan työssäni myös täysin uudessa tehtävässä ja sekin omalta osaltaan stressaa jo etukäteen. Vaikka tehtävä on juuri se, mitä olen jo useamman vuoden halunut, tuntuu äärimmäisen pelottavalta hypätä uuteen ja tuntemattomaan.

Nämä viimeiset päivät täyspäiväisenä kotiäitinä aion viettää lasteni kanssa leikkien. Minun tulee niin ikävä tätä hidasta elämää, kun voi loikoilla sängyssä, harjata hiukset, jos jaksaa, kulkea yökkäreissä, kun huvittaa ja leipoa pullaa keskellä päivää. 

Ihanaa loppuvuotta teille kaikille, koetan kirjoitella meidän matkasta, joulusta ja lasten kuulumisista vielä ennen töihinpaluuta. Pus!

Karina

6 kommenttia:

  1. Tsemppiä uuteen arkeen ja ihania viimeisiä kotiäitipäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Todella yritetään viettää nyt ikimuistoisia kotipäiviä, leikitään, leivotaan ja ollaan yhdessä <3

      Poista
  2. Jännät ajat edessä, mutta varmasti kaikki sujuu hyvin. Tsemppiä uuteen arkeen ja reissu kuulumisia odotellen.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On! Jännitystä ilmassa joka suunnasta. Ymmärrät varmaan mun ikävän Alexia kohtaan, kun Hugokin on samanikäinen :(

      Poista
  3. Hienosti se menee! Sydän särkyy enemmän äidillä kuin lapsella. Kyllä minäkin vietin monta unetonta yötä viime syksyä miettien. Tsemppiä! Niin hoitokuvioihin kuin uuteen työhön ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sulla onkin jo kokemusta, kun aloitit opiskelut! Toivottavasti meillä menee kans hienosti ja stressaan (taas kerran) turhaan! Eniten harmittaa se tuleva yhteinen aika, jota on arkisin 4 tuntia illassa.. onneksi olen viikonloppuisin AINA vapaalla <3 Kiitos tsempeistä, ihanaa huomata, että vakkarilukijat pysyy ja tsemppaa vaikka kuinka pitkä aika olisi edellisestä kirjoituksesta välissä <3 Kiitos <3

      Poista

Kiitos kommentistasi! Vastaan pian :)