maanantai 16. tammikuuta 2017

Työssäkäyvän perheen arki.

Työssäkäyvän perheen arki on hektistä. Meillä tätä on takana nyt kaksi viikkoa ja pikkuhiljaa palaset alkavat loksahdella paikoilleen. Perinteinen arkipäivä näyttää tältä:

5.20 mies herää ja hoitaa aamutoimensa, syö, laittaa minulle kahvit valmiiksi
6.20 mies lähtee töihin
6.30 minä nousen ja menen aamupalalle
7.00 käyn herättämässä lapset, jos eivät itse ole vielä heränneet, hoidetaan aamupesut
7.20 aloitetaan ulkovaatteiden pukeminen
7.35 siirrymme autoon ja autolla päiväkotiin
7.45 jätän lapset päiväkotiin aamupalalle ja lähden ajamaan töihin
8.20 jätän auton reilun kilsan päähän parkkiin (ilmainen) ja kävelen rivakasti töihin
8.30 olen työpaikalla ja aloitan työt
16.20 lopettelen työt ja lähden juoksemaan autolle
16.30 starttaan päiväkotia kohti
16.55 saavun päiväkodille, puetaan ja lähdetään kotiin
17.10 saavumme kotipihaan
17.15 siirrymme Alexin kanssa sohvalle, tissihetki. Olivia saa katsoa ipadista lastenohjelmaa sen aikaa
17.30 mies tulee töistä
17.40 syömme koko perhe yhdessä
18-19.30 lasten kanssa leikkimistä, yhdessä olemista. Maanantaisin Olivia käy isänsä kanssa salilla, siellä on iso patja-alue, jossa tekevät kuperkeikkoja, leikkivät hippaa jne. Tänään mies otti myös Alexin mukaan ja käski mun keskittyä blogiini. Tiistaisin sään salliessa mies käy Olivian kanssa luistelemassa.
19.30 iltapala
20.00 iltapesu
20.30 lapset nukkumaan
21.00 jos jaksan, valvon vielä hetken miehen kanssa. Juodaan teetä, laitetaan lasten seuraavan päivän vaatteet sohvalle odottamaan, tarkistan päiväkotireput, laitetaan ulkovaatteet eteisen lattialle odottamaan.
22.00 sänkyyn, somehetki
22.30 nukkumaan



Ja seuraavana päivänä kaikki uusiksi. Kaupassa käydään joko päiväkodin jälkeen lasten kanssa tai illasta jompi kumpi. Ruokaa laitetaan pariksi-kolmeksi päiväksi 18-19.30 välillä. Joinain päivinä saatan laittaa kahta eri ruokaa yhtä aikaa, koska otamme aina eväät töihin mukaan ja ruokaa pitää olla aina valmiina annosrasioissa.

Arki on siis hyvin suunnitelmallista ja organisoitua. Kaupassa käydään vain silloin, kun on oikeasti tarve. Pyykkejä pesen vain viikonloppuisin, koska muuten ne jäisi yöksi koneeseen, en kuitenkaan tai ei meistä kumpikaan muistaisi laittaa niitä yöksi kuivumaan. Siivouspäiväkin on yleensä lauantaisin. Toki keittiötä ja eteistä imuroidaan useammin, jos tarve vaatii - mutta kukapa sinne roskia kantaa, kun ei päivisin ole ketään kotona?

Tällei tää rullaa ja tänään oli ensimmäinen kerta, kun Alex jäi päiväkotiin helposti, itkemättä. Reippaana poikana hän asteli keittiöön ja meni istumaan omalle paikalleen. Nappasi lusikan käteen ja jäi odottamaan puurosatsia lautaselleen. Vaikka minulla on ihan järkyttävän huono omatunto siitä, että lapset ovat päivästä niin pitkän ajan päiväkodissa, lohduttaudun sillä, että tiedän heillä olevan kaikki hyvin. Päiväkoti, jossa he ovat, on todella lämminhenkinen ja ihana paikka. Toinen koti. Hoitajat ovat sydämellisiä ja työlleensä omistautuneita. Kertaakaan en ole joutunut pettymään heidän toimintaan. Lapset ovat päiväkotipäivän jälkeen iloisia ja se on tärkeintä.



Alex on siis sopeutunut uuteen arkeen varsin hyvin. Varmasti sillä, että Olivia on samassa ryhmässä, on iso merkitys. Hän nukkuu päivisin 2-3 tunnin päikkäreitä, syö itse ja opettelee ryhmässä toimimista. Oliviakin on alkanut nukkumaan nykyisin päiväunia, mikä on hänelle todella hyvä asia. Muuten klo 17 olisi todella kiukkuspyytyttö vastassa.

En voi sanoa, että tässä jäisi varsinkaan arkisin hirveästi luppoaikaa. Mulla alkaa tällä viikolla vielä pari kuukautta kestävä verkkokurssi, sen lisäksi on työpaikan koulutuksia ja esimerkiksi ensi viikolla olen peräti 3 päivää kokonaan pois kotoa, koulutusten vuoksi. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että on aivan turha edes haaveilla mistään liikunnasta, vaikka sekin on toki vain tekosyy. Jos salilla haluaisin oikeasti alkaa käymään niin kyllähän sen saisi järjestymään - joko venyttämällä lasten päiväkotiaikaa aamuisin tai uhraamalla parina iltana yhteisestä ajasta tunnin verran. Kumpikaan vaihtoehto ei vaan valitettavasti kuulosta mun korvaan sopivalta, ainakaan tällä hetkellä. Ehkä alkaisin käymään pikatreenin tekemässä ruokatauolla, niin kuin mies tekee? Will see.

Tälläistä tämä arki nyt on. Onneksi on viikonloput <3


Milloin te perheelliset työssäkäyvät treenaatte?

Karina

6 kommenttia:

  1. No itse suosin aika paljon kotitreenejä,jotka yleensä teen aikaisin aamulla ennen lasten herätystä. Juoksemassa käyn iltaisin. Toisaalta työ on jo fyysistä niin liikuntaa tulee tuutin täydeltä .😊 Varsin pitkiä ovat myös miehesi työajat vai onko työmatka vaan niin pitkä? Hyvin teillä on pv organisoitu! Omaan korvaan kuulostaa tosi raskaalta tuo,mutta toisaalta ei tämä vuorotyökään mitään järin helppoa ole. Ehkä lastenhoitoaikojen puolesta meillä helpompaa,iltavuoroina eivät mene hoitoon lainkaan. Tsemppiä teille! Kyllä se siitä tasaantuu ajan kanssa ja löytyy aikaa yhteen jos toiseen juttuun☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, kun vastaaminen on kestänyt näin kauan!

      Kiitos paljon, kyllä tämä arki tuntuu nyt ihan omalta ja varmasti alkaa löytymään aikaa myös omiin juttuihin jossain vaiheessa :)

      Miehellä on tosiaan pitkiä päiviä ja työmatkaakin on vähän enemmän kuin minulla, mutta on hänellä viikolla yleensä myös arkivapaita, jolloin lapset ovat yleensä kotona hänen kanssaan :)

      Poista
  2. En treenaa kun työ jo niin raskasta eikä sitä aikaa olis edes siihen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole täälläkään aikaa, hyötyliikunta saa nyt rittää :) töissä aina rappusia pitkin ja lasten kanssa ulkoilua yms :) tsemppiä sinnekin!

      Poista
  3. Hui! tuollaistako se arki sitten on. Kauhulla odotan millaista meidän elämä tulee olemaan kun palaan töihin :(

    Ihana blogi muuten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tälläistähän tämä on:) Kiitos paljon!
      Tsemppiä tulevaan arkeen, muista olla armollinen itsellesi :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Vastaan pian :)