sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Mitä mieltä 4-vuotiaan harrastamisesta?

Lauantai on viikon paras, odotetuin päivä. Silloin aamut alkaa satubalettitunnilla. Balettikoulu sijaitsee Joensuussa, joten lauantaisin käydään myös Prismassa, kylässä tai kaupungilla. Samalla reissulla, kun kerran jo ollaan, you know.

Tähän asti Olivia on mennyt balettitunnille joka kerta iloisena ja innokkaana. Mutta eilen ensimmäistä kertaa tuli stoppi. Olimme jo pukuhuoneessa vaihtaneet vaatteet ja menossa tanssisaliin, kun siinä ovella Olivia kääntyi ykskaks minuun päin ja sanoi, ettei halua mennä. Häntä väsyttää. Balettiopettaja kävi pyytämässä  Oliviaa moneen otteeseen tunnille, mutta Olivian pää ei kääntynyt, vaikka näytöspukujakin olisi pitänyt sovittaa.



Mitä olisin voinut tehdä siinä tilanteessa, kun kuunnella lastani? Puimme vaatteet päälle ja lähdimme tanssikoululta. Mietin pitkään, mitä Olivialle sanon, sillä en halunut loukata hänen tunteitaan, mutta halusin kuitenkin tehdä selväksi, että tälläinen ei saa toistua. Jos harrastus on aloitettu ja sitä on enää muutama hassu kerta jäljellä, niin se harrastetaan loppuun. Kauden päätyttyä voidaan jäädä pois, jos siltä tuntuu.

Lahjontaa ja kiristystä en halunut tässä käyttää, sillä minua ärsytti, miten muut vanhemmat olivat oikein korvat höröllä seuraamassa tilannetta, kun puimme vaatteita. Toki siinä pukemisessakin oli oma ohjelmanumeronsa, kun Olivia ei meinannut suostua pukemaan pitkähihaista takin alle, mutta silti. "Tsemppiä" kuului huoneesta, kun lähdin. Tsemppiä mihin? Hetkelliseen 4- vuotiaan kiukkukohtaukseen? Lasten kanssa yksinolemiseen ja töissäkäymiseen, kun mies on työmatkalla? Takin pukemiseen? Lasten autoon saamiseen? Okei, varmasti tämä isä tarkoitti vain hyvää ja vedän herneet nyt täysin turhaan nenääni. Mutta itselleni tuli sellainen olo, että näytinkö tosiaan niin säälittävältä siinä lauantainutturassani kahden lapseni kanssa, että tarvitsin tsempit? Miksi en saanut samantien jaxuhalia? 

Lopputulos eiliseltä oli se, että baletti jäi tanssimatta. Kylässä käytiin ja vitsat koristeltiin. On se kumma, kun ei kotona enää väsyttänytkään. Käytiin myös läpi, ettei aloitettua harrastusta jätetä noin vain kesken, varsinkin, kun toukokuun lopussa on kevätnäytös, jossa Oliviallakin on oma roolinsa. Jos tsempit lähettänyt isä sattuu vahingossa lukemaan tämän tekstin, niin kiitos tsempeistä, en minä oikeasti loukkaantunut. Ärsyynnyin vain hieman, jälkikäteen.




Mitä mieltä te olette 4-vuotiaan harrastamisesta. Mennäänkö tunneille vaikkei huvita vai voiko harrastuksen jättää kesken milloin vain?

Me lähdetään nyt virpomaan, ciao!

Karina

2 kommenttia:

  1. Mä oon sitä mieltä että jatketaan kauden loppuun asti. Jos ei nyt ihan itkua joka viikko väännetä.
    Meillä Nelly sanoi viime maanantaina ensimmäistä kertaa juuri ennen temppujumppaansa ettei halua lähteä. No halus sitten kuitenkin mutta sitten taas salin ovella ei olisi halunnut mutta sain tsempattua osallistumaan tunnille koska aina tykkää kuitenkin tunnista tosi paljon. Ja tykkäsi silloinkik. On kyllä hankalaa kun ei voi pakottaa mutta toisaalta meidän tytöltä saa kyllä melkein aina eri vastauksen kun kysyy haluaako mennä.. Että otan silloin vastuun päättää mitä tehdään mutta onhan se vähän vaikeaa välillä..

    VastaaPoista
  2. Mä oon myös miettinyt Evelynille jotakin harrastusta, mutta jostain syystä se on jäänyt. Ehkä juuri siksi etten ole varma onko vielä 3-vuotiaana tarvetta harrastaa mitään. Ja toiseksi juuri tätä samaa mitä sinäkin kävit läpi Olivian kanssa.

    Mun mielestä harrastusta ei pitäisi kesken kautta lopettaa kesken, mutta toisaalta kyllä tuntuisi pahalta toista pakottaakkaan. Koitan aina miettiä samanlaisia asioita omalle kohdalleni :)

    Saattaahan olla, että Olivialla oli oikeasti joku muu syy miksi ei halua mennä satubalettiin juuri sillä kertaa. Kuka tietää?

    Tämäkin äiti lähettää nyt tsemppejä sinne ja pitää peukkuja pystyssä, että seuraava kerta on jo parempi ♡♡

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Vastaan pian :)