keskiviikko 13. joulukuuta 2017

RÖLLYKKÄ.



Siinä se on. Minun röllykkäni. Rakkaudella, herkuilla ja laiskuudella kasvatettu. Täysi turhake. Ottaa minulta enemmän kuin antaa. Vie tilaa vaatteista, saa minut peittelemään mahaani, valikoimaan työvaatteet huolella, jotta saisin sen piiloon.

Röllykkä on vaativa. Se haluaa säännöllisesti herkkuja - lähinnä suklaata, mutta kelpaa sille myös sipsit ja rasvaiset ruoatkin. Salaatista se ei tykkää eikä myöskään pienistä annoksista. Röllykkä on sitä mieltä, että mitä enemmän lautaselle mahtuu sen parempi. Meillä on röllykän kanssa ihan hyvät välit, en yleensä aamujen jälkeen mieti häntä sen kummemmin, mutta iltaisin, kun menen suihkuun ja pesen röllykän, tulee surullinen ole. Surullinen siksi, että olen itse syyllinen siihen, että röllykkä on pääsenyt kasvamaan näin isoksi! 

Röllykkä on kasvanut viimeisen kahden vuoden aikana ihan tuhottoman nopeasti. Vähän niin kuin lapsetkin kasvaa, silmissä. Olen ajatellut koko ajan, että kyllä se siitä pienenee, mutta mitä isommaksi se on kasvanut, sitä enemmän sillä on ollut minuun valtaa. Joskus jopa ylivaltaa. Vaikka olen päättänyt, etten tänään ota suklaata, niin röllykkä alkaa huutamaan, möyrymään ja aiheuttaa minulle heikkoa oloa. Saa minut avaamaan sen suklaakarkin, jotta saisin sen hiljaiseksi.

Röllykän vihollinen on liikunta. Se ei voi sietää sitä, koska se pienentää häntä ja hän haluaa kasvaa mahdollisimman isoksi, levitä muuallekkin. Itse asiassa sillä onkin jo serkkuja lantiossa, reisissä ja käsivarsissa. Ne eivät ole vielä liitoksissaan toisiinsa, mutta olen alkanut epäilemään, että röllykällä on tavoitteena levitä ympäri minua niin, että se on yhtä - joka puolelta. Vähän niin kuin osavaltio. Ja se alkanut pelottamaan. Jos röllykkä leviää sisäelimiin, olen kusessa.

Nyt on tullut aika tappaa röllykkä. Voin henkisesti ja fyysisesti pahoin ja olen valmis nujertamaan sen paskiaisen. MINÄ olen vahvempi kuin hän. Tai se. Tai mikälie. Mutta miten? Miten saan itseni taistelemaan? Mistä saan heikkona hetkenä sen voiman? Mikä nujertaa röllykän?

Jos sinulla on kokemusta röllykästä, kerro minulle, miten pääsit siitä eroon?

5 kommenttia:

  1. Ei mulla neuvoja ole, mutta saat mut joukkueeseesi! Oon aina ollut hoikka mimmi, mutta kolmekymppisyys ja kaks pientä lasta näköjään saivat röllykän näkemään mahdollisuutensa täälläkin, ja siinä se nyt sitten on. Muistuttamassa kuin viihdytyävää telkkarin katselukin on, ja vähän väliä herkkuja vinkumassa. Ei dippikasviksia ja smoothieita, vaan niitä toisia. Käyn mukaan taistoon, nyt se on päätetty! -Hantsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Hantsu! Mites me toteutetaan tämä taisto? Vertaistukikumppani ois tervetullut! :) Mä ajattelin, jos kirjoittaisin kerran viikossa tulevan viikon taistosuunnitelman ja kerran viikossa menneen viikon todellisuuden. Esim maanantaisin suunnitelma ja sunnuntaisin miten kävi, oisko hyvä idea? Ja toki sehän tarkoittaa, että pitää nostaa se laiska persikka ylös sohvalta ja alkaa liikkumaan. Plus seurata mitä suuhunsa laittaa (ja miten usein..)! Mennäänkö aluksi näillä?

      Poista
    2. Kuulostaa hyvältä, jospa minä tuun sitten kommentoimaan niitä toteutuspostauksia, että en voi vaan "salaa" jättää pyllyä sohvalle lojumaan. ;) Vertaistuki kelpaa mullekin! Tsemppiä! -Hantsu

      Poista
  2. Toinen röllykkä täällä moi! Jos keksit vastauksen, kerro mullekin! Tai joo, pienenisi varmaan jos lopettaisi sen päivittäisen suklaan mussutuksen. Mutku imetyshormonit.. 😂
    Ei vaa, just sovittiin että vuoden alusta loppuu tää herkuttelu. Saadaa syödä samanverran herkkuja mitä lapset 😅 ja varataan syksylle reissu niin on pakkonolla rantakunnossa! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi toinen röllykkä <3
      sun vauva on vielä niin pieni, että saat herkutella suklaalla ja omistaa pienen röllykän. Mun vauva on jo 2v4kk eli ei enää kelpaa syyksi :D

      Kyllähän mä tiedän ja sinäkin tiedät, miten nämä saa pois. Sitä vaan en tiedä, että mistäs se itsekurin löytää?

      Poista

Kiitos kommentistasi! Vastaan pian :)