Sivut

tiistai 2. huhtikuuta 2019

Väsyneen päiväkirja: Mitä nyt kuuluu?


Pitkästä aikaa alan olemaan enemmän oma itseni. Tämä on toki monen eri muutoksen aiheuttama positiivinen reaktio: vaikka edellisestä työpaikastani tykkäsinkin, on nykyinen ollut henkisesti huomattavasti helpompi eikä esimerkiksi toimeentulosta tarvitse samalla tavalla stressata, kun on kiinteä kuukausipalkka. Myös Alexin imetys loppui syksyllä ja oma hormonitoiminta on palautunut ennalleen. Kaipaan hellyyttä ja vaikkapa mieheni kosketusta ihan eri tavalla kuin imetyksien aikana. Silloin koin saavani kaiken läheisyyden lapsista enkä oikein halunut mitään tai oikeastaan ketään.

Työpaikan vaihdon lisäksi ja saatuani tietää matalasta ferritiinistä aloin syömään säännöllisesti rautalisää ja käytyäni tammikuussa kontrollissa, yllätyin positiivisesti, miten nopeasti luku lähti nousuun. Väsymys ja voimattomuus eivät tietenkään sormia napsauttamalla hävinneet enkä koe vieläkään olevani elämäni kunnossa, mutta vihdoin olen saanut liikkumisen taas osaksi arkea. Tämän uskallan nyt ihan ääneen julistaa, sillä nyt alkoi neljäs viikko säännöllistä liikkumista. Pyrin käymään 2 kertaa viikossa salilla, 3 kertaa kävelylenkeillä sekä pitämään 2 lepopäivää. Esimerkiksi viime viikkoni näytti tältä (vaikkakin lepopäiviä tuli migreenin vuoksi tavallista enemmän):

ma 25.3 Kävelylenkki 8,2 km 1h 15min
ti 26.3 Kuntosali, 60min
ke 27.3 lepopäivä
to 28.3 lepo/migreenipäivä
pe 29.3 lepo/migreenipäivä
la 30.3 kävelylenkki 4,23km, 45min + kotitreeni
su 31.3 kävelylenkki 10,24 km, 1h 30min



ja tämä viikko on alkanut:

ma 1.4 salilla Crosstrainerilla 30 min + vatsatreeni
ti 2.4 kuntosali 45 min (7min kuntopyörä, 3 min soutulaite, kyykky, jalkaprässi, jalannosto sivuttain, penkkipunnerrus, ylätalja, pystypunnerus sekä vatsat ja kyljet. Kaikkia sarjoja joko 15-15-10-10 tai 15-10-10).

Huomenna olisi periaatteessa lepopäivä, mutta loppuviikosta on niin paljon muuttujia, että näillä näkymin sekä pe että la ja pahimmassa tapauksessa vielä sunnuntaikin jäävät ilman urheilusuoritusta, joten menen huomenna lenkille ja torstaina salille.

Niin kuin jo ylempänä kirjoitin, pitkästä aikaa minä alan olla enemmän oma itseni ja kaikista parasta tässä on se, että urheileminen ja ennen kaikkea liikkuminen tulevat täysin omasta tahdostani. En mene lenkille, koska mun pitää mennä, menen koska minä haluan. Olin kadottanut sen euforisen tunteen, mikä suorituksen jälkeen tulee useammaksi vuodeksi ja nyt vihdoin alan saamaan samoja fiiliksiä kuin ennen vanhaan.

/viime viikon lauantaina kaivoin varastosta ikivanhat tuplarattaat esiin ja kävin reilun 4km kävelyllä. Kyllä oli kädet hapoilla, kun työnsin 40kiloa lapsia loskassa./

Täysin en kuitenkaan ole väsymyksestä/uupumuksesta toipunut ja aika ajoin olen iltaisin hyvin poikki. En ihan samalla tavalla kuin syksyllä, sillä nyt jaksan laittaa ruokaa, pestä pyykkejä ja leikkiä lasten kanssa, mutta silti tunnen sen saman tunteen aika ajoin – ei ole voimia mihinkään. Silloin pyrin ottamaan lepohetken, pienet päikkärit tai olen ihan vaan tekemättä mitään. Sillä kokemuksesta tiedän, että kun painaa täysillä, vaikka keho on eri mieltä, ei hyvää seuraa.

En tiedä, ehkä tämä on myös tätä kevään ja valoisuuden aikaa – aurinko saa hymyn huuliin, vai onko se todella sitä, että varastorauta alkaa kerryttämään tavaraa itseensä? Joka tapauksessa on ihanaa nauttia taas elämästä ja siitä, ettei koko ajan tarvii miettiä missä ja milloin voin laittaa silmät kiinni.

Oikein ihanaa alkanutta huhtikuuta sekä kevättä jokaiselle!

Karina

9 kommenttia:

  1. Onpa hienoa lukea (taustaa tietämättä), että olet saanut lisää energiaa ja voimia arkeen! Todella paljon tsemppiä jatkoonkin ja muista levätä myös aina kun siltä tuntuu!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Kyllä, lepääminen on todella tärkeää :)

      Poista
  2. Ihanaa, että vointi parempi! Hyvää kevään alkua sinnekin :)

    VastaaPoista
  3. Oi vitsi ihan huippua, että oot voinu nyt paremmin <3. Toivottovasti törmätään tiedepuistolla joku kerta vielä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Tiina! Törmätään ehdottomasti! Joko sovitusti tai vahingossa :)

      Poista
  4. Kovasti voimia ja jaksamista uupumisesta toipumiseen <3 Se on joskus mentävä ääreen, jotta osaa pysähtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Näin on ja tämä kanssa on käyty kyllä pohjalla, ihan sinne ääriin saakka :/

      Poista
  5. Varastorauta oli täälläkin matalalla ja nyt kolme kuukautta rautaa syöneenä on olo pikku hiljaa parempi. Hyvä että sielläkin alkaa pikku hiljaa tehota ja liikunnalle löytyy vieläkin aikaa :)

    hanna
    https://hannamariav.vaikuttajamedia.fi

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Vastaan pian :)