Kaunis Torremolinos.

Tein viime viikolla iltapäiväretken Fuengirolasta Torremolinokseen, jonne pääsee helposti ja nopeasti junalla parilla eurolla. Olin käynyt siellä kerran aikaisemmin tapaamassa tuttua ja päätin jo silloin, että tulen ehdottomasti takaisin tutustumaan kaupunkiin. Torremolinos on kuten Fuengirolakin hyvin suosittu suomalaisten keskuudessa, mutta uskomatonta kyllä, en kuullut kertaakaan suomen kieltä koko vierailuni aikana!

Vierailun tarkoituksena oli pääasiassa ottaa kuvia ja kävellä ympäriinsä ja kilometrejä kertyikin ihan mukavasti. Kameran saldoa nähdään alla olevista kuvista :)

Kaupunki on mielestäni tosi nätti ja vaikka aluksi tuntuukin hieman sokkeloiselta, on kuitenkin helppo liikkua, vaikka olisikin ensimmäistä kertaa. Rantaboulevardi on samanlainen kuin Fuengirolassakin, mutta kaupunki itsessään poikkeaa paljon. On paljon rappusia, kauniita kujia, näköalapaikkoja ja sellaista pikkukylän fiilistä, vaikkakin asukasmäärältään Torremolinoksessa on virallisesti vain noin 10 000 asukasta vähemmän. Täytyy sanoa, että tykkäsin siitä jopa enemmän kuin Fuengirolasta!

Junapysäkin viereisellä aukioilla sattui olemaan Kuubalainen viikonloppu ja aukiolla oli tarjolla kuubalaista livemusiikkia, mojitoja, tanssia, sikarimyyntikojuja yms. muuta mukavaa. Istahdin mojiton kanssa pöytään ajatuksena juoda drinksu ja lähteä saman tien, mutta esiintyjä oli niin hyvä, että musiikki vei mennessään ja istuin siinä melkein tunnin, fiilistellen toisten tanssia, ihmisten iloa ja naurua. Harmi, että olin yksin, sillä mukavaa olisi ollut myös itse päästä tanssimaan.

Minulla on nyt menossa viimeinen viikko Espanjassa ja harkinnassa on vielä Benalmadenan vierailu. Sinnekin pääsee kätevästi sillä samalla junalla ja olen kuullut, että varsinkin satama-alue on siellä todella upea. Jos saan seuraa niin ehdottomasti lähden käymään, yksin se on hieman...yksinäistä. Mutta ei poissuljettu vaihtoehto sekään!

Karina

Auringonlasku purjeveneellä Fuengirolassa.

Heti alkuun haluan sanoa, että tämä ei ole minkään sortin yhteistyöpostaus enkä itse hyödy tästä millään tavalla. Koin tämän matkan mukavana elämyksenä ystävän kanssa ja  jaan mielelläni kokemukseni sekä Bombay Sapphire veneen yhteistietoja tännekin, ties vaikka juuri sinä olet menossa Aurinkorannikolle ja kaipaat iltaasi jotain spesiaalia!

Itse sain tästä retkestä tietoja "Costalla mitä tahansa ja koska tahansa" Facebook ryhmästä, kun isäni luki minulle mainoksen ääneen. Liityin tämän vuoksi ryhmään ja otin heti ilmoituksesta kuvakaappauksen. Seinälle kun tuppaa tulemaan kaikennäköistä kyselyä ja mainosta vähän väliä, niin itselle tärkeät julkaisut häviää aika nopeasti muitten sekaan.

                                                               Kuva lainattu Johnin luvalla heidän Facebook sivuiltaan.

Bombay Sapphire on 12 metrinen purjevene, jonka kotisatama sijaitsee Fuengirolassa. Alus seilaa kuitenkin Englannin lipun alla ja veneen kapteeni on englantilainen, oikein mukava ja puhelias mies, John. Meidän retkellä henkilökuntaa oli Johnin lisäksi Lorenzo, joka puhui sujuvaa englantia. Lorenzo piti huolta, että matkustajilla on kaikki hyvin ja toimi samalla kapteenin oikeana kätenä. Itselleni turvallisuus on hyvin tärkeää ja kyselinkin Johnilta, miten toimia veneessä ja mitä kaikkia pelastusvälineitä veneestä löytyy, jos sattuisi käymään huonosti? Jokaiselle matkustajalle löytyi tottakai pelastusliivit, mutta sen lisäksi veneessä oli myös kaksi itsestääntäyttyvää pelastuslauttaa, hätäraketti sekä muita turvallisuusjärjestelyitä. Tämän lisäksi vene on varustettu kahdella ruorilla, joten asiakkaan halutessaan kokeilla veneen ohjausta, on viereisellä ruorilla ammattilainen varmistamassa, että kaikki menee hyvin.

Alus purjehtii joka päivä klo 11-18 sekä iltaisin auringonlaskun merkeissä klo 20-22.30. Hinnat liikkuu 20-830 euron välillä, riippuen miten pitkään ja millaisella porukalla olet liikenteessä. Esimerkiksi päivällä 1h maksaa 20e, 2h 35e. Auringonlaskua pääsee katsomaan 35 eurolla ja reissu kestää 2,5 tuntia. Pienet snacksit, viinit, oluet ja virvoitusjuomat kuuluvat hintaan! Meillä taisi mennä pullo cavaa.. per nenä. Yksityinen 8 tunnin reissu max. 10 hengelle maksaa taas sen 830 euroa eli siksi näin iso hintahaarukka.

Liikkuessa merellä, vastaan voi tulla kaikenlaisia elämyksiä ja yksi yleisin on DELFIINIT!!! 

                                                 Tämäkin kuva lainattu Johnin luvalla Bombay Sapphire FB ryhmästä.

Me ei valitettavasti delfiinejä nähty, koska he tuppaa olemaan liikkuvaista sorttia, mutta Bombay Sapphire Facebookissa on monia asiakkaiden ottamia kuvia, jossa söpöläiset näkyvät. Vastaan on tullut myös muun muuassa kilpikonna ja muutaman lasillisen viinin jälkeen asiakkaat näkevät usein myös merenneitoja. Harmi, ettei me nähty niitäkään, hehe.

Auringonlasku me kuitenkin nähtiin ja mereltä katsottuna se oli upea. Olimme molemmat todella tyytyväisiä, että matkalle tuli lähdettyä  ja kamera onkin täynnä toinen toisiaan upeampia auringonlaskukuvia. 

Jos tiesi tuo tänne Fuengirolaan ja haluat kokea saman, ota rohkeasti yhteys joko englanniksi Johniin +34 679 60 57 19 (myös WhattsApp) tai suomeksi Ericaan +34 677 177 664.

Omasta puolestani voin vilpittömästi suositella!

Karina

Fuengirola kolmessa päivässä.

Fuengirola, tämä suomalaistenkin rakastama eteläespanjalainen kaupunki, kuuluu Malagan maakuntaan sekä Andalusian autonomiseen alueeseen. Sijantina ihanteellinen Välimeren ranta, Costa del Solin eli Aurinkorannikon alueella. Asukkaita täällä on noin 80 000 ja kesäisin määrä kolminkertaistuu suuren turistivirran vuoksi. 

Suomalaiset ovat ottaneet kaupungin omakseen ja Costa del Solin alueella asuu pysyvästi arviolta noin 20 000 suomalaista! Alue, jossa itse asun on Los Pacos ja täällä kuulee enemmän suomea kuin espanjaa. On suomalaisia lääkärinvastaanottoja, kauneusalan yrittäjiä, kauppoja, kahviloita, pubeja, you name it. Toinen hyvin suomalainen alue on viereinen Los Boliches.

Miksi juuri Los Pacos vetää suomalaisia puoleensa? Oma arvioni on, että koulut. Täällä on niin suomalainen peruskoulu kuin myös lukio, jota esimerkiksi oma pikkuveljeni kävi 3 vuotta (syys - ja talvilukukaudet täällä ja kevätlukukauden Suomessa). 

Kuten viime postauksessa kerroin, ystäväni oli täällä vain kolme kokonaista päivää, joten aikaa kiertää paikkoja oli hyvin rajallinen. Katsotaan, mitä kaikkea ehdimme tehdä!

Päivä 1.

Olimme tulleet edellisenä iltana Helsingistä Malagan lentokentälle, josta jatkoimme junalla Fuengirolaan. Jäimme Los Bolichesen asemmalla pois ja kävelimme Los Pacosiin. Kaikkien tavaroiden ja kuuman iltapäivän auringon vuoksi, olimme hiestä läpimärkiä saapuessamme perille. Illallinen läheisessä ravintolassa, nopea kauppareissu aamupalatarvikkeita varten, suihku ja nukkumaan! 

Maanantaina, ensimmäisenä kokonaisena päivänä, aloitimme pihan siivoamisesta. Pöly, palmupuun siemenet ja roskat olivat vallanneet pihan, joten harjojen ja vesiletkun avulla hoidimme työt ensin.

Tämän jälkeen nopea virkistäytyminen taloyhtiön uima-altaassa ja suuntana ranta!

Valitsimme suht rauhallisen paikan ja uimassakin käytiin, mutta vesi oli ihan jäätävän kylmää! Ei siellä montaa minuuttia viihtynyt. Rannallakaan ei itse asiassa kovin pitkään otettu aurinkoa, sillä mahassa alkoi kurnimaan nälkä ja lähdettiin kävelemään rantaboulevardia pitkin paikallista linnaa Castillo Sohalia kohti. Minulla oli mielessä eräs sushipaikka, mutta juuri sen ravintolan lähellä oli mainos toisesta sushipaikasta saatesanoilla "all you can eat" ja loppu onkin historiaa. Käveltiin suoraaan Sukiyaki Sushi & Grill ravintolaan ja vedettiin sushiöverit. Täytyy muuten kehua paikan tilausjärjestelmää. Vaikkakin kyseessä on buffet, niin tilaukset tehdään tabletin välityksellä suoraan keittöön. Kerralla tilattavien määrää on rajoitettu ja tilauksen jälkeen on 10 min aikaa syödä edelliset, ennen kuin uusi tilaus menee läpi - tällä tavalla ravintola pyrkii minimoimaan hävikkiä. Sillä kyllähän sen tietää, miten ihmisen käy buffassa, kun hän tankkaa lautaisiaan täyteen ja sitten huomaakin yks kaks, että hups, maha on täynnä ja puolet kolmannesta lautasesta menee roskiin. Mun sushit ovat yleensä hyvin lohipainoitteisia, en voi mitään, r a k a s t a n.

Ravintolan jälkeen käytiin katsomassa Sohailin linnaa ja reippailtiin kaupan kautta Los Pacosiin. Käveltyjä kilometrejä kertyi sinä päivänä reilusti yli 20. Onnistuin myös polttamaan herkän vaalean ihoni, joten kaksi seuraavaa päivää näytin juuri "siltä turistilta, joka näyttää siltä, ettei ole osannut suojata itseään paahtavalta auringolta". Jep. I was pretty. RED, but pretty.

Anyway, koska virtaa oli kummassakin, mikä oli kylläkin yllättävää, käytiin tsekkaamassa vielä Fuengirolan maanantainen yöelämä. Istuttiin aika pitkään tunnelmallisessa espanjalaisessa katukahvilassa ja pyörähdettiin myös kansainvälisessä karaokebaarissa sekä rockbaarissa. Ilta venähti pitkälle aamuun...

Päivä 2.

Edellinen päivä ja yö verotti vähän voimia, mutta siitä huolimatta jatkoimme suunnitelmien mukaisesti ja kävelimme Feria alueelle markkinnoille. Ikävä kyllä olin muistanut niiden loppumisajankohdan väärin, joten paikalle saapuessamme kaikki olivat jo pakkaamassa tavaroitaan. Niinpä lähdimme kävelemään kohti keskustaa, ihaillen pieniä kujia ja kauniita maisemia. 

Tiemme vei lopulta kauppakeskus Miramariin, jossa tehtiin nopea kierros ja bussilla Los Pacoseen. Kotona taas nopea vaatteiden vaihto, pieni laittautuminen ja bussilla (jep, aloimme käyttää enemmän busseja, koska se maksoi vain 1,15e hlö) lähemmäksi Fuengirolan satamaa, ilallinen satamassa ja edessä oli matkan kohokohta: auringonlasku purjeveneellä. Veneilyä kesti 2,5 tuntia ja maisemat olivat superkauniit. Cava kuului hintaan.

Tästä matkasta kerron lisää erikseen postauksessaan!

Päivä 3.

Keskiviikko oli ystäväni  viimeinen kokonainen päivä ja  se oli tarkoitus viettää vesipuisto Aquamijaksessa. Tämä oli koko kolmepäiväsen suurin virhe, paikka oli ammuttu täyteen, jonot olivat valtavat ja sisäänpääsyn lisäksi (26€) paikka otti kaiken kävijöistään irti. Esimerkiksi lukollinen pieni tallelokero maksoi 4e plus pantti 5e. Jos liukumäestä halusi laskea niillä rinkuloilla, jotka ovat yleensä vesipuistoissa ilmaisia, niin täälläpä se piti vuokrata erikseen! 9e vuokra ja 10e pantti. Osa laitteista oli vielä erikseen maksullisia. Aika monessa vesipuistossa käyneenä, voin sanoa, että tuonne en toista kertaa mene.

Vesipuiston jälkeen kävelimme kauppakeskus Miramariin, siellä taas nopea kierros nr.2 ja bussilla Los Pacoseen. Kotona pientä ehostautumista ja viimeisen illan kunniaksi päätimme vielä lähteä junalla katsomaan kaunista Malagaa! 

Malagassa tutkittiin vanhaa kaupunkia, käytiin Tripadvisorissakin kehutussa Las Papas del Museo ravintolassa syömässä täytettyjä uuniperunoita ja nautittiin vaan kaupungin aurasta. Klo 22.00 junalla takaisin kotiin, ystäväni alkoi pakkaushommiin ja seuraavana aamuna hän lähtikin junalla Malagan lentokentälle ja Suomeen.

Sellaiset kolme päivää! Olen sitä mieltä, että saatiin kyllä paljon aikaseksi näin lyhyessä ajassa. Eikä se siltikään tuntunut suorittamiselta, vaan edettiin rauhassa ja nautittiin yhteisestä lomastamme <3

Miltä kuulosti, olistko sinä viihtynyt matkassamme? :)

Karina

Lähteet: 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Fuengirola

https://www.tripadvisor.co.uk/ShowUserReviews-g187438-d2669050-r334292933-Las_Papas_del_Museo-Malaga_Costa_del_Sol_Province_of_Malaga_Andalucia.html

Miksi juuri Espanja ja mitä aion tehdä täällä?

Kun päätös kuukauden irtiotosta oli tehty, piti miettiä, minne lähtisin. Kulullisista syistä vaihtoehtoja oli oikeastaan vain kaksi: Pattaya tai Fuengirola. Vanhemmillani on molemmissa paikoissa asunnot, ja he lupasivat sponssata lomaani sillä, että saan asua heidän asunnossaan. Sääolosuhteet taas huomioon ottaen vaihtoehtoja oli enää yksi - Fuengirola. Vaikkakin täälläkin on tällä hetkellä todella kuuma ja mittari näyttää varjossa +31´C. Lisäksi olimme täällä 2015 ja 2016 vuosina yhteensä 16 viikkoa, kun Alex oli ihan pieni ja olin vielä äitiyslomalla ja vanhempainvapaalla, joten kaupunki ja ympäristö ovat ennestään tuttuja ja minun on helppo liikkua täällä, minne tahansa haluankin.

Ihan yksin en tänne aluksi tullut. Matkaani lähti hyvä ystäväni, valitettavasti hänellä oli mahdollisuus olla täällä vain 3 kokonaista päivää (plus matkustuspäivät) ja hän lähtikin jo torstaina takaisin Suomeen ja Pohjois-Karjalaan. Nyt opettelen olemaan täysin yksin ja koetan saada päiviini jotain rytmiä. Oon nimittäin valvonut yli puoleen yöhön ja herännyt vasta 11-12 aikaan päivällä. Suurta luksusta, mitä en ole tehnyt viiteen vuoteen. Olen aina ollut enemmän iltaihmisiä ja yökukkuujia. Nukun myös mielelläni aamulla pidempään. Lasten ja työn takia tällainen teinirytmi on toki väistynyt. Mutta minulle se sopii ja täällä voin toteuttaa omaa luontaista sisäistä kelloani.

Sen lisäksi, että aion täällä nauttia omasta vapaasta ajasta, nukkua pitkään, syödä hyvin ja levätä, aion keksittyä myös siihen, mitä oikeasti rakastan tehdä - ja se on kirjoittaminen. Ja nyt en tarkoita blogin päivittämistä vaan ihan oikeasti kirjoittamista. Blogin aktivoin siksi, että saisin kirjoittamiseen vauhtia ja inspiraatiota, tämä on helppo paikka tulla purkamaan ajatuksia. Ja tänne aion päivittää aktiivisesti kuulumisia koko kuukauden ajan.

Mitä sitten aion konkreettisesti kirjoittaa? Ennen kuin tulin tänne, mielessäni oli lastenkirja. Aina kun kerron lapsilleni iltasatuja, keksin ne yleensä omasta päästäni, täysin extempore ja osa niistä on ollut sen verran hauskoja, ettei Olivian nukahtamisesta ole tullut yhtään mitään, hän on vain nauraa räkättänyt. Siitä lähti ajatus, että alkaisin kirjoittamaan niitä ylös, mutta ajatus ei ole kuitenkaan kantanut vielä tulosta ja kaikki on jäänyt siihen ajatustasolle. Kotona oli aina niin paljon kaikkea muuta tekemistä ja hiljaista hetkeä, saatikaan aikaa ei tuntunut löytyvän. Olin myös iltaisin aina niin väsynyt, että pidin läppärin mielelläni kiinni.

Ikuinen haaveeni on ollut kirjan kirjoittaminen. Muistan kerran jopa aloittaneeni sen, mutta taas kerran ajanpuute sotki kaiken ja se jäi. Tiedän kyllä, ettei kirjaa kirjoiteta kuukaudessa, mutta minulla on muutama juoni mielessä ja toivon, että saan edes jonkinlaisen raakileen kasaan.

Olen myös hakenut yhdestä yrityksestä sisällöntuottajan paikkaa, sillä luonnollisesti laskut on kotona maksettava myös elo - ja syyskuussa. Mulla on menossa projektiTONNI, josta aion kertoa myöhemmin. Vielä en ole lopullista vastausta saanut, sainko paikan vai en, mutta toivon kovasti, että viimeistään maanantaina tämäkin selviää ja pääsen kirjoittamaan tekstejä myös rahasta.

Eli tiedossa on hyvin paljon kirjoittamista ja lukemista. Lainasin kirjastosta muutaman kirjoittamiseen liittyvän kirjan ja iltaisin perehdyn niihin. Etsin myös aktiivisesti uutta työpaikkaa, ja juuri ennen reissuun lähtöä olin videohaastattelussa, josta pääsin jatkoon. Henk.koht haastattelu on edessä heti, kun palaan Suomeen. Työ alkaisi aikatauluuni täydellisesti sopien, 3.9. Täytyy vaan vakuuttaa haastattelussa, että juuri minä olen siihen työhön sopiva :) Toki aion hakea elokuun aikana myös muita paikkoja, yhden kortin varaan ei voi kaikkea laskea.

Tässä nyt tulikin kaksi eri postausideaa kerralla: miksi olen Espanjassa ja mitä seuraavaksi. Seuraava teksti tulee olemaan "Fuengirola kolmessa päivässä" - liittyen ystävän kanssa vietettyyn kolmeen päivään täällä. Aurinkoista iltapäivää sinne!

Karina

Väsyneen päiväkirja: mitä minulle kuuluu just nyt?

Hei kaikki! Long time, no see! Viimeisin postaus on kesäkuulta ja sen jälkeen onkin tapahtunut hyvinkin paljon.

Toukokuussahan sain jonkinlaisen hermoromahduksen, mitään virallista diagnoosia ei minulle ole. Väsymys ja uupumus, ei masennusta - sanoi lääkäri silloin kuin olin muutaman päivän avohoidossa. Stressihän sen teki, kyllä minä sen nyt tiedän. Stressi rahasta, tulevaisuudesta, parisuhteesta, omasta jatkuvasti nousevasta painosta, väsymyksestä, siitä että olin koko ajan ärtynyt ja kiukkuinen ja niin edelleen. Oravanpyörä, joka vain pyöri ja pyöri, kuin loputun hyrrä liukkaalla lattialla.

10 päivän sairasloma ei paljon mieltä nostanut - eikä voimavarojakaan. Koetin välttää sitä stressiä, sain angiinan, makasin "luvan kanssa" sängyssä. Välillä itkin, välillä nauroin. Vietin aikaa lastemme kanssa, keräsin rippeitä itsestäni kasaan ja koetin reipastua. 

Sairasloman jälkeen palasin töihin, mutta tiesin jo silloin, etten kauaa tule talossa olemaan. Hain nimittäin sairasloman aikana toista työpaikkaa, jossa olisi ollut kuukausipalkka. 50:sta hakijasta olin neljän parhaan joukossa, mutta minun harmikseni paikka meni ihmiselle, jolla oli jo sen alan työstä pitkä kokemus. Tärkein kriteeri uudelle työlle oli nimenomaan kiinteä palkka. Olin kyllästynyt tulospalkkaukseen, peruuntuneisiin kauppoihin, taloudelliseen stressiin. 

Oma rohkeus ei kuitenkaan riittänyt irtisanoutumiseen, joten esimieheni teki sen minun puolesta. Hän irtisanoi minut samana päivänä kuin olin ollut työhaastattelussa. Parin päivän kulutta sain tietää, etten saanut paikkaa, joten ykskaks olinkin tilanteessa, jossa en ollut aikaisemmin ollut: työtön. Normaali ihminen voisi samantien ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi ja hakea työttömyyspäivärahaa, mutta minä tein töitäni partnersopimuksella toiminimeni kautta ja joudun nyt odottamaan tämän kuun 15.päivään, jolloin saan viimeiset rippeet edellisestä työpaikastani. Sitten toiminimi lyö pillit pussiin ja menee pöytälaatikkoon odottamaan uudelleenaktivointia, maybe. YEL-vakuutuksen toki irtisanoin jo kesäkuussa. Mut tämä on tarina erikseen, palataan kuulumisiin.

Ollessani sairaslomalla, meillä kävi kotona kuntamme perhetyöntekijä. Tämä siksi, että kahden pienen lapsen äiti oli 3 yötä aikuispsykiatrisessa avohoidossa ja siitä tehtiin osaston puolesta huolestumisilmoitus lastensuojeluun..? Tai jonnekin. Kaksi naista tulivat arvioimaan meidän kodin olosuhteet sekä avuntarpeen. Lopputulos oli se, ettei apua ole meille tarjolla, koska koti näyttää hyvältä eikä lasten kasvatuksessa ole puutteita tai muuta. Mutta keskusteluapua olisi tarjolla. Joko minulle yksin tai mieheni kanssa yhdessä, vähän niin kuin pariterapiaa, mutta perhetyöntekijän kanssa. 

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä lähes 9 vuotta, mutta jostain syystä olen viime aikoina kokenut vaikeaksi puhua hänen kanssaan omista ajatuksista ja tuntemuksista. Kun eteemme tulikin henkilö, joka osasi meidän puolesta kysyä juuri ne oikeat kysymykset, tuntui ihanan vapauttavalta alkaa puhumaan kaikesta! Se oli lähes maaginen hetki, kun istuimme kotimme terassilla ja minä aloin vain puhumaan ja puhumaan. Perhetyöntekijä kysyi, mistä nauttisin juuri nyt? Heitin sitten, että olisi ihanaa päästä yksin jonnekin kauas, kirjoittamaan, lepäämään, lukemaan kirjoja ja vain olemaan. Keräämään voimia. Hänen lähdettyään mieheni sitten kysyi: miksi et lähtisi ihan oikeasti? Vaikka 1-3 kuukaudeksi? Kyllä hän pärjää kotona lasten kanssa, ei se ole mikään ongelma. Mene, toteuta haaveitasi.

Ja niin minä sitten tein. Pari päivää siitä ja olin varannut itselleni lentoliput Espanjaan. Kuukaudeksi. Yksin. Ilman lapsia. Ilman miestä.

Ja täällä mä nyt oon, viidettä päivää. 24 päivää jäljellä.

ps. seuraavassa postauksessa kerron, mitä aion tehdä täällä ja miten on mennyt :)

Karina