tiistai 12. joulukuuta 2017

Pikkuveljen lakkiaiset!

Onpa ihana viikonloppu takana! Isot juhlat on aina kivoja, kun niissä näkee ihmisiä, joita ei muuten kovin usein näe. Toki isoissa juhlissa on haasteena myös sosialisoitua kaikkien kanssa, varsinkin kun sinulla on kaksi pientä lasta (joista toinen on kuumeessa) mukana. Mutta näin kaikenkaikkiaan juhlat meni ihan odotusten mukaisesti ja uskon, että kaikilla oli kivaa.

Ruoista voileipäkakut, kakut ja macaron leivokset vanhempani olivat tilanneet samasta paikasta kuin meidän hääruoat tuli vuonna 2013 eli Juhlapalvelu Remarista. Karjalanpiirakat toin tullessani Kotileipomo Sorsasta. Loput tehtiin itse, minä osallistuin lähinnä venäläisen peruna-makkarasalaatin tekoon. 










Ruokahan oli kieltämättä älyttömän hyvää, mutta taas kerran sitä oli aivan liikaa. Sain sunnuntaina kotiinlähtiessäni ison laatikollisen ruokia mukaan ja edelleen syön niitä. Aamupalaksi kinkkuvoileipäkakkua, täyttejä lettuja ja macaron leivoksia, not bad :) Mutta tulee jo kieltämättä korvista ulos (ei macaron leivokset, ever).

Tuosta Alexin sairastelusta kirjoittelen erikseen, kunhan tiedän itsekin enemmän. Ollaan menossa kohta lääkäriin, jo kolmannen kerran 3 viikon sisällä. Tehdään tänään läpsystä vaihto, mies on töissä 6-14 ja minä 14-19, lapsia ei voi Alexin sairastelun vuoksi päiväkotiin viedä.

Mutta pysytään aiheessa eli lakkiaiset. Tuskailin viimeksi lahjan ja lopulta ostin kaksi settia Finlaysonin pussilakanoita. Ne ovat laadukkaat, ajattomat, pitkäaikaiset ja mielestäni hyvä lahja nuorelle, joka on kohtapuolin muuttamassa pois kotoa ja tulee tarvitsemaan kaiken omaan kotiinsa. Krister nyt toki menee inttiin ensin, mutta sen jälkeen on lennettävä pesästä :) 

Hyvää viikonjatkoa, me aletaan valmistautumaan lääkäriinmenoa varten.

Karina




maanantai 4. joulukuuta 2017

Viikonlopun parhaat.





Kyllä ne viikonlopun parhaat hetket vietettiin tällä kertaa ulkona rakentaen lumiukkoa ja tehden lumienkeleitä. Vaikka ulkona oli varsinkin eilen märkää ja ulkoilun jälkeen melkoisen kasteltu olo, niin lasten ilo Olafia rakentaessa on mittaamaton. Kaikki lumiukothan ovat nykyisin Olafeita, kuinkas muuten!

Tälle viikolle sattuu kivasti kaksi arkivapaata, keskiviikko Suomen itsenäisyyspäivä tottakai, mutta olen vapaalla myös perjantain, sillä pikkuveljeni ylioppilasjuhlia juhlitaan lauantaina ja matkustan lasten kanssa jo perjantaipäivän aikana sinne avuksi ja seuraksi. Viralliset lakkiaiset hänellä on tiistaina eli siis huomenna, mutta niihin en millään pääse, kun olen töissä ja illaksi jo suunnitelmia.

Tästä tulikin muuten mieleen, että mitä sitä hankkisi 19-vuotiaalle miehenalulle ylioppilaslahjaksi? Synttäriksi ostin hänelle lasisisen takeaway Joco Cup kupin, mutta yo lahjaksi en ole vieläkään keksinyt mitäään! Onko ideoita?

Itse sain aikoinani lahjaksi astioita, rahaa, koruja ja liinavaatteita. Osa hyödyllisiä ja edelleen tallessa tai käytössä, mutta osa taas mennyt jo eteenpäin, tai on jossakin tallessa odottamassa seuraavaa paikkaa. Minusta on vähän typerää ostaa esimerkiksi astioita sellaiselle, joka ei ole erikseen jotain tiettyä sarjaa toivonut. Sillisalaatti astiakaapissa voi toki monella toimia, mutta uskon, että nykyisin monet hakee selkeyttä niin vaate - kuin astiakaappiinsakin.

Raha on toki helpoin vaihtoehto niin lahjan antajalle kuin saajalle, mutta sen koen taas liian epähenkilökohtaiselta. Jollekin vieraalle voisin antaa rahaa lahjaksi, mutta omalle pikkuveljelle pitää olla jotain muuta. Pitäisihän minun isosiskona tuntea hänet edes sen verran.. 

Täytyy ilmeisesti ihan ajatuksen kanssa pohdiskella tätä..

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Karina





sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Hei joulukuu!

H E I  J O U L U K U U !

Heti ensimmäisenä haluan pyytää Sinulta, rakas joulukuu, anteeksi. Anteeksi siksi, että en ole sinusta oikein koskaan pitänyt. Vuosia sitten oli vielä ihan kiva, oli pakkasta, valkoista ja valoisaa. Nyt talvet ovat muuttuneet niin paljon, etten ole ihan varma vuodenajasta, onko sittenkin huhtikuu? Lumi tuntuu sulavan seuraavana päivänä satamisestaan ja joulun aaton aattona saa jännittää, tuleeko musta vai valkoinen joulu.



Sen lisäksi, etten pidä sinun lämpötiloistasi, en myöskään ole jouluihmisiä. Siis se JOULU, tiedäthän. Joulu, joka saa ihmiset sekaisin. On tonttuovia, kransseja, tonttuja, pukkeja, pikkujouluja, lahjoja, laatikoita, kinkkuja, kaloja ja koristeita. En minä sano, että se on väärin, mutta itsestäni se ei tunnu omalta, ehkä sitten joskus, kun kotona näyttää kodilta?

Jotta saisin tehtyä itsestäni edes pikkuisen jouluihmisen, ajattelin haastaa itseni ja laadin nyt listan, mitä minun täytyy kuukauden aikana tehdä. 
  • nosta jouluvalot ikkunanlaudalle
  • leivo pipareita ennen 15.12
  • askartele lasten kanssa lumihiutaleita ja kiinnitä ne ikkunoihin
  • nappaa Hope-joulukuusesta 2 lappua ja toteuta ne
  • juo glögiä 
  • tee työkavereille pienet lahjat itse, ei saa ostaa
  • käy perheen kanssa kuuntelemassa Kauneimpia joululauluja
Mitähän vielä? Yritän kovasti luoda joulufiilistä lapsille, en millään haluaisi siirtää tätä antijoulunismiäni heille. Itsehän olen viettänyt yhdenkin jouluaaton lentokoneessa nukkuessa eikä sekään haitannut yhtään. Haluaisin tänä jouluna hankkia meille valkoisen kuusen, mutta luulen, ettei hankita kuusta ollenkaan, sillä vietämme joulun vanhempieni luona. Olin joskus kauan sitten valkoisia kuusia vastaan, eihän ne ole mitään joulukuusia, kuusen pitää olla vihreä! Mutta sitten käänsin takkini ja oikein mielelläni laittaisin nyt sen valkoisen kuusen.

Lapsilla on tänä vuonna samanlaiset suklaakalenterit, Ryhmä Haun kuvalla varustettuina. Olivia on malttanut ottaa yhden luukun päivässä auki, mutta Alex onnistui selkäni takana tyhjentämään jo 4 luukkua! Ihan niin kuin minäkin tein pienenä. Pitäisiköhän hankkia itsellekin joulukalenteri? Vielähän sitä ehtisi.

Mikä tekee joulusta joulun ja miten saat itsesi joulufiilikseen?