torstai 18. huhtikuuta 2019

Melkein stressittömät synttärijuhlat (Olivia 6v).

Juhlittiin tänä vuonna Olivian synttäreitä hieman myöhäisellä aikataululla perheen menojen vuoksi. Oliviahan täytti 6 vuotta jo 20.maaliskuuta, mutta juhlat pidettiin vasta viime viikon lauantaina 13.4. ja ensimmäistä kertaa ne menivät täysin ilman stressiä. Tai no melkein!

Pääsin silloin edeltävänä päivänä liukumaan töistä kahden maissa, jotta ehtisin käymään Prismassa ostoksilla ennen lastenhakua ja saisin edes jotakin juhlia ajatellen aikaiseksi. Mieskin oli sopivasti työmatkalla ja oli tulossa kotiin vasta pe-la välisenä yönä.

Teemana meillä oli My Little Pony ja Prismasta löytyikin ihan kivasti rekvisiittaa juhliin. Kakusta olin suunnitellut tekeväni Fluttershy -pään, eli keltaisella kakku sokerimassalla ympäri, pinkkiä "hiusta" päälle,  kasvot ponille ja that´s it. No, haettuani lapset päiväkodista, hoidettiin ensin perushommat, syömiset yms ja leivoin samalla kakun pohjan sekä tein kakun mansikkarahkatäytteen jääkaappiin odottamaan. Siivoilin vähän keittiötä ja ajattelin, että laitan lapset ajoissa nukkumaan ja jatkan sitten kakun sekä muitten tarjottavien tekemistä. Joko arvaatte miten kävi?

Mentiin lasten kanssa sänkyyn klo 20 ja olin laittanut herätyskellon kaikelta varalta klo 21 soimaan, koska tosiaan kakku piti tehdä ja Olivian kummisetä oli tulossa meille myöhäisellä bussilla.

No minä nukahdin. Ja heräsin siihen, että mieheni seisoi sängyn vieressä. Siis se sama mies, kenen piti tulla kotiin puolen yön jälkeen. Ihmettelin kovasti, miten hän jo nyt kotona.. se "nyt" oli sitten klo  00.40. Kirosanojen saattelemana pomppasin keskellä yötä ylös, paniikissa toki miettien, että mitä kummisedälle on käynyt (olin unohtanut ulko-oven lukitsematta, joten oli omatoimisesti mennyt vierashuoneeseen nukkumaan.. kiva vastaanotto hei, sori siitä!) ja eipä mulla ollut muuta vaihtoehtoa, kun alkaa tekemään kakkua keskellä yötä. Väsynyt mieheni tarjoutui avuksi ja laitoin hänet kaulimaan sitä keltaista sokerimassaa, jonka piti tulla Fluttershyn "ihoksi". Se ei sit kuitenkaan mennytkään ihan putkeen, koska se hemmetin massa jäi silikonialustaan ihan totaalisen kiinni eikä mitään ollut enää tehtävissä.

Täytin kakun rahkaseoksella, hengitin syvään ja nostin kakun kylmään. Olihan juhliin vielä 9 tuntia aikaa ja kello oli 02 yöllä. Näin siis parhaaksi mennä nukkumaan ja katsoa tilannetta aamulla uusiksi.

Aamulla pääsin sängystä ylös siinä 8.30 maissa ja juhlat olivat alkamassa klo 11. Tekemättä oli vielä pizza, kakun pelastaminen, koristelu sekä paikkojen siistiminen. Delegoin hommia sujuvasti lapsille, miehelle ja kummisedälle ja kuinka ollakaan, kaikki oli valmista klo 11 :) Paitsi minä itse. Näytin räjähtäneeltä kotiäidiltä. Onneksi silloin 11 aikaan oli tulossa vain lapsia, joten ei niitä niinkään kiinnostanut, miltä minä näytän.

Kakulle tein pikaisen pelastusoperaation: vedin ohuen kermakerroksen päälle, koristelin kakun sateenakaarinauhakarkilla, 3:lla ponilla, strösseleillä ja keltaisilla marengeilla. Ja Olivia tykkäsi kakusta erittäin paljon! 



Pyöräytin siinä samalla pari pellillistä pizzaa ja uskokaa tai älkää, kaikesta huolimatta, en ollut yhtään kiukkuinen, ärtynyt tai stressaantunut ja juhlat menivät kokonaisuudessaan oikein kivasti ja meillä kaikilla oli hauskaa! 

Karina



torstai 4. huhtikuuta 2019

Miten humanisti päätyi pankkialalle? -Työhistoriani.

En ole tainnut aikaisemmin hirveästi avata työhistoriaani tai koulutustaustaani? En ainakaan muista, että olisin. Toki olen voinut myös unohtaa, onhan tämä blogi ollut pystyssä jo vuodesta 2012 alkaen! Välillä on eletty hyvinkin aktiivisia kausia ja välillä vähän vähemmän aktiivisia, mutta lopettanut en tätä missään nimessä ole missään vaiheessa. Vaikka mielessä on toki käynyt monesti. No, tämä pohdiskelu ei nyt kuulu tähän aiheeseen.

Jos lähdetään ihan ekasta työpaikasta liikkeelle niin minähän aloitin kesätyöt 13 -vuotiaana mansikkapellolla. Keräsin 2-4 viikkoa mansikoita kesinä 2000-2004 eli 13-17 -vuotiaana. Teini-ikäiselle tämä oli kuin unelmaleiri, sillä asuin mansikkaviljelijöiden majoituksessa, tein siellä töitä, tutustuin kivoihin ihmisiin ja rankasta työstä huolimatta, nautin ajasta suunnattomasti. 15- vuotiaana olin lisäksi ABC:lla joka paikan höylänä Tienaa X summan euroa 2 viikossa. En edes muista mitä se summa silloin oli. 

Täytettyäni 18 -vuotta alkoi torimyyjäelämäni: kesän 2005 olin töissä Kuopion torilla marjojen myyjänä. Tykkäsin olla torilla töissä, siinä oli omanlaisensa tunnelma ja jokainen päivä oli erilainen. Kesän 2006 olin taas torilla, mutta tällä kertaa Joensuussa torikahviossa. Syksyllä 2006 muutin Savonlinnaan opiskelemaan silloiseen Joensuun ylipistoon venäjän kielen kääntämistä ja tulkkausta ja samalla ilmoittauduin Varamiespalveluun, jonka kautta tein satunnaisia työkeikkoja esim. K-Marketeissa kassalla sekä Savonlinnan kaupungintalolla tiskaajana. 

Sitten tuli kesä 2007 ja suuntasin kesäksi Helsinkiin, jossa olin Kauppatorilla marjojen myyjänä. Palattuani syksyllä Savonlinnaan, jatkoin Varamiespalvelun kautta kassatyöntekijänä ja kesäksi 2008 palasin Helsinkiin marjojen myyjäksi: suurimmaksi osaksi olin Hakunilassa kaupan edustalla töissä.

Sinä opiskeluvuonna en hirveän montaa kassavuoroa tehnyt ja kevään 2008 olin Venäjällä, Tverissä  kolmisen kuukautta vaihdossa. Palattuani Suomeen, pakkasin taas tavarat ja muutin kesäksi Helsinkiin. Sinä kesänä olin marjamyyjänä Vallillassa S-marketin edessä ja asuinkin ihan kiven heiton päässä Aleksis Kiven kadulla Kalliossa. Edellisisistä kesistä oppineena, aloin tekemään lisäksi viikonlopputöitä Soittojumala Armaksessa blokkarina. Miksi oppineena? Koska kaksi edellistä kesää meni aika railakkaasti. Olin päivät töissä ja biletin viikonloput ihan urkalla. Kaivohuone oli kuin toinen olohuoneeni ja rahaa paloi ravintoloihin, takseihin, vaatteisiin jne. Kolmantena kesänä halusin pitää itseni pois baareista asiakkaana, joten menin sinne töihin. Tein enimmäkseen lauantaivuoroja, koska olin silloin päivisin myös marjoja myymässä, mutta silloin tällöin tein kuitenkin myös perjantaiöisin vuoroja ja ne viikonloput olivat kieltämättä aika rankkoja. Kesä oli kuitenkin loppupeleissä todella tuottoisa, kun minulla ei ollut aikaa tuhlata rahoja mihinkään.



Syksyllä 2009 Joensuun yliopistosta tuli Itä-Suomen yliopisto ja meidän siirto Savonlinnasta alkoi. Lähdin ekassa erässä eteenpäin eli muutin Joensuuhun. 

2010 vuonna aloin tekemään konsulentin/promootiokeikkoja ja Varamiespalvelu oli muuttanut nimeään Vara-avuksi, jota kautta tein taas kassavuoroja Joensuun eri K-marketeissa. Sain myös muutaman näytösmalli keikan mallitoimiston kautta. Kesällä 2010 tein pelkästään Vara-avun kautta keikkoja ja 2011 vuodesta alkaen aloin tekemään konsulentin/tuote-esittelijän/promokeikkoja eri yritysten kautta. Muun muuassa Kohu-Live, Catch on/Lime on, VeraVia, Markkinointitoimisto Johdin, Liv Promotions jne. Olen tehnyt töitä mm. seuraavien brändien parissa: Palmolive, Colgate, Remington, Hugo Boss, Escada, Vaasan&Vaasan, God Morgoni, Ocean Spray, Jägermaister, Golden Cap, Breezer, Corona, Vitamin Well, Leader, Meira, Dole, Sol, Lay´s, Dolce & Gabbana, Valio, Tuborg,  Fosters jne. En edes muista kaikkia.

Koko 2011 kesän olin töissä Liperin Rantamakasiinilla kahvio/pizzatyöntekijänä ja samaan aikaan myös Tokmannilla, jossa jatkoin vielä lokakuun loppuun. 2012 tein edelleen promoja ja kesällä sain vihdoin kandidaatin paperit ulos. Menihän siinä 6 vuotta, mutta koulu ei suoraan sanottuna oikein maistunut, ja tein tosi paljon töitä koulun ohessa, joten selittelen itselleni, että näin piti mennäkin. Luin sivuaineena jonkun verran kauppatieteitä sekä suoritin kokonaisuuden suomen kielestä. Jälkikäteen harmittaa, etten syventynyt juurikin kauppatieteisiin enemmän. Valmistumisen jälkeen aloin tekemään satunnaisia tulkkauskeikkoja Valtiolle sekä tulkkauskeskuksen kautta, tulkkasin sekä venäjää että viroa. Muuten olin kesän 2012 töissä taas Liperin Rantamakasiinilla ja viikonloppuisin tein lähinnä alkoholipromokeikkoja baareissa ja tapahtumissa. Sinä kesänä tulin myös raskaaksi ja vielä syksyllä 2012 tein aktiviisesti promoja sekä Tokmannin kassavuoroja Opteamin kautta, mutta muuten aloin pikkuhiljaa hiljentämään tahtia. 

Olivia syntyi maaliskuussa 2013 ja jäin äitityslomalle. Tein kesällä satunnaisia työkeikkoja sunnuntaisin Liperin makasiinilla, mutta muuten olin ihan kotona ja päivittelin tätä blogia, jonka kautta sain myös pientä lisätuloa eri yhteistöiden ja sivubannereiden mainostulojen kautta.

Kesällä 2014 olin taas kerran koko kesän Liperin Rantamakasiinilla töissä ja aloin miettimäään jatkoa. Olivia oli melkein 1,5 -vuotias ja minun oli aika palata töihin. Olimme hakeneet Olivialle hoitopaikkaa jo keväällä, koska ilmoitin miehelleni, että 1.9.2014 minä aloitan työt – en tiedä vielä missä, mutta jossakin. Elokuun puolessa välissä minulla ei vielä ollut syksylle töitä, mutta 1.9.2014 minä aloitin kuin aloitinkin työt Alexandria Pankkiirilikkeessä yhtiösihteerinä Joensuun konttorilla. Sanoin jo työhaastattelussa, että haluamme toisen lapsen mahdollisimman pienellä ikäerolla ja hups, marraskuun lopussa teinkin plussatestin Alexista.



Tein siinä ohessa myös promokeikkoja niin jo aiemmin mainitttujen yritysten kautta kuin myös uutena Ramson & co. Brand Ambassadorin kautta. Jäin sitten toukokuussa 2015 pidemmän sairasloman kautta äitiyslomalle ja keskityin taas enemmän blogiin. Alexin syntymävuosi taisikin olla blogin kulta-aikaa ja myös itselleni paras aika rahallisesti, mitä blogista sain. Töitä en tämän äitiysloman aikana sen kummemmin tehnyt. Minulla oli työpaikka odottamassa Alexandriassa, mutta sihteerin hommat eivät enää houkuttaneet ja haaveilin sijoitusneuvojan työstä. Näinpä kävin pitkät keskustelut esimieheni, aluepäällikön ja toimitusjohtajan kanssa ihan virallisesti työhaastatteluiden kautta ja sainkin paikan neuvonantajana.

Aloitin Alexandria Pankkiiriliikkeen asiamiehenä 2.1.2017 toiminimeni kautta ja suoritin mm. APV 1 eli sijoituspalvelututkinnon. Siellä olin töissä kesäkuuhun 2018 saakka ja lopetettuani työt siellä, pidin heinäkuun 2018 kesäloman sekä elokuun omaa lomaa Espanjassa, jossa mietin elämääni nyt ja tulevaisuudessa. Palattuani Suomeen menin työhaastatteluun OP:n tytäryhtiölle Opsetille ja aloitin siellä työt syyskuun lopussa henkilöasiakaspalvelussa. No pitkään en siinäkään ollut, kun hainkin töihin suoraan OP:lle ja suureksi onnekseni sain vakituisen paikan yrityspalvelun puolelta, asiakaspalvelutehtävissä. Tässä työssä aloitin tosiaan helmikuun 2019 alussa ja tähän asti olen viihtynyt ihan super hyvin! 

Sellainen työhistoria minulla! Eli tavallaan monen mutkan kautta humanisti päätyi pankkialalle ja mikä parasta, humanisti viihtyy täällä!

ps. teen edelleen satunnaisia edustuskeikkoja, mutta valikoin ne tosi tarkkaan 😊

Miten sinä päädyit nykyiseen työhösi?

pps. käytin CV:täni  tukena tätä kirjoittaessani, enhän mä muuten muistaisi missä oon ollu töissä, kun tuntuu, että minulla on ihan järkyttävän pitkä..

                                                                            -Karina-



tiistai 2. huhtikuuta 2019

Väsyneen päiväkirja: Mitä nyt kuuluu?


Pitkästä aikaa alan olemaan enemmän oma itseni. Tämä on toki monen eri muutoksen aiheuttama positiivinen reaktio: vaikka edellisestä työpaikastani tykkäsinkin, on nykyinen ollut henkisesti huomattavasti helpompi eikä esimerkiksi toimeentulosta tarvitse samalla tavalla stressata, kun on kiinteä kuukausipalkka. Myös Alexin imetys loppui syksyllä ja oma hormonitoiminta on palautunut ennalleen. Kaipaan hellyyttä ja vaikkapa mieheni kosketusta ihan eri tavalla kuin imetyksien aikana. Silloin koin saavani kaiken läheisyyden lapsista enkä oikein halunut mitään tai oikeastaan ketään.

Työpaikan vaihdon lisäksi ja saatuani tietää matalasta ferritiinistä aloin syömään säännöllisesti rautalisää ja käytyäni tammikuussa kontrollissa, yllätyin positiivisesti, miten nopeasti luku lähti nousuun. Väsymys ja voimattomuus eivät tietenkään sormia napsauttamalla hävinneet enkä koe vieläkään olevani elämäni kunnossa, mutta vihdoin olen saanut liikkumisen taas osaksi arkea. Tämän uskallan nyt ihan ääneen julistaa, sillä nyt alkoi neljäs viikko säännöllistä liikkumista. Pyrin käymään 2 kertaa viikossa salilla, 3 kertaa kävelylenkeillä sekä pitämään 2 lepopäivää. Esimerkiksi viime viikkoni näytti tältä (vaikkakin lepopäiviä tuli migreenin vuoksi tavallista enemmän):

ma 25.3 Kävelylenkki 8,2 km 1h 15min
ti 26.3 Kuntosali, 60min
ke 27.3 lepopäivä
to 28.3 lepo/migreenipäivä
pe 29.3 lepo/migreenipäivä
la 30.3 kävelylenkki 4,23km, 45min + kotitreeni
su 31.3 kävelylenkki 10,24 km, 1h 30min



ja tämä viikko on alkanut:

ma 1.4 salilla Crosstrainerilla 30 min + vatsatreeni
ti 2.4 kuntosali 45 min (7min kuntopyörä, 3 min soutulaite, kyykky, jalkaprässi, jalannosto sivuttain, penkkipunnerrus, ylätalja, pystypunnerus sekä vatsat ja kyljet. Kaikkia sarjoja joko 15-15-10-10 tai 15-10-10).

Huomenna olisi periaatteessa lepopäivä, mutta loppuviikosta on niin paljon muuttujia, että näillä näkymin sekä pe että la ja pahimmassa tapauksessa vielä sunnuntaikin jäävät ilman urheilusuoritusta, joten menen huomenna lenkille ja torstaina salille.

Niin kuin jo ylempänä kirjoitin, pitkästä aikaa minä alan olla enemmän oma itseni ja kaikista parasta tässä on se, että urheileminen ja ennen kaikkea liikkuminen tulevat täysin omasta tahdostani. En mene lenkille, koska mun pitää mennä, menen koska minä haluan. Olin kadottanut sen euforisen tunteen, mikä suorituksen jälkeen tulee useammaksi vuodeksi ja nyt vihdoin alan saamaan samoja fiiliksiä kuin ennen vanhaan.

/viime viikon lauantaina kaivoin varastosta ikivanhat tuplarattaat esiin ja kävin reilun 4km kävelyllä. Kyllä oli kädet hapoilla, kun työnsin 40kiloa lapsia loskassa./

Täysin en kuitenkaan ole väsymyksestä/uupumuksesta toipunut ja aika ajoin olen iltaisin hyvin poikki. En ihan samalla tavalla kuin syksyllä, sillä nyt jaksan laittaa ruokaa, pestä pyykkejä ja leikkiä lasten kanssa, mutta silti tunnen sen saman tunteen aika ajoin – ei ole voimia mihinkään. Silloin pyrin ottamaan lepohetken, pienet päikkärit tai olen ihan vaan tekemättä mitään. Sillä kokemuksesta tiedän, että kun painaa täysillä, vaikka keho on eri mieltä, ei hyvää seuraa.

En tiedä, ehkä tämä on myös tätä kevään ja valoisuuden aikaa – aurinko saa hymyn huuliin, vai onko se todella sitä, että varastorauta alkaa kerryttämään tavaraa itseensä? Joka tapauksessa on ihanaa nauttia taas elämästä ja siitä, ettei koko ajan tarvii miettiä missä ja milloin voin laittaa silmät kiinni.

Oikein ihanaa alkanutta huhtikuuta sekä kevättä jokaiselle!

Karina