lauantai 6. kesäkuuta 2020

1 vuosi ja 2 kk myöhemmin.

Hei! Vuosi ja kaksi kuukautta. Näin pitkä aika on mennyt siitä, kun viimeksi olen tänne kirjoitellut. Melko pitkä aika sitten sanoisinko! Ei hyvästejä, ei selityksiä, ei mitään. Minä vain lopetin.

Syy hiljaisuuteen oli itse asiassa ihan inhimillinen. Meidän kotona oli alkamassa remontti ja kaikessa hässäkässä läppärini vahingoittui eikä toiminut enää. Lykkäsin uuden ostamista niin pitkälle kuin mahdollista ja vihdoin tällä viikolla hain postista uuden koneen. 

Halu kirjoittamiseen on syttynyt pikkuhiljaa uudelleen ja päässä on paljon asioita ja aiheita, joista haluaisin kirjoittaa. Toki aika on edelleen rajallinen ja elämme edelleen remontin keskellä, sillä yläkerta ei ole vielä täysin valmis. Mutta olen valmis kokeilemaan!

Mitä meille tällä hetkellä kuuluu? Hyvää. Kiirettä, mutta hyvää. Remontti alkaa olla loppusuoralla ja Juhannuksen aikoihin todennäköisesti jopa valmis. En voi vieläkään uskoa, että saan sellaisen kodin, josta olen aina haaveillut. Olemme toteuttaneet kaikki ne suunnitelmat, joista olemme puhuneet viimeiset kuusi-seitsemän vuotta. Se on aika uskomatonta. Alakertaa ei edes tunnista enää samaksi! Keittiössä on saareke, kodin sydän, jonka ympärillä laitetaan ruokaa, leivotaan, syödään nopeimmat ruoat, seurustellaan, pelataan lautapelejä. Yläkerran sauna ja kylpyhuone on purettu, alakertaan on rakennettu uusi kylppäri ja sauna. Vanhan keittiön ja olohuoneen välinen seinä on poissa. Ja vaikka mitä muuta! Laitan ennen ja jälkeen kuvia, kunhan remontti on täysin valmis.

Tänä aikana olemme kokeneet myös yksiössä asumisen! Silloin kun remontti alkoi alakerrassa toden teolla, muutimme reilun kilometrin päähän rivitaloon, yksiöön. Työnjako oli selkeä: mies oli noin 16h päivässä talolla tekemässä remonttia, minä hoidin lapset päiväkotiin ja eskariin, ruoat, pyykit ja viihtyvyyden yksiössä sekä kävin töissä. Kun työnjako oli näin selkeä, ei riitoja syntynyt, sillä kumpikaan ei odottanut toiselta muuta kuin sovitun ja kaikki ylimääräinen tekeminen oli ekstraa.

Just nyt elämme melko tavallista arkea. Molemmat käydään töissä ja lapset ovat päiväkodissa hoidossa. Luojan kiitos eskarin suorittanut Oliviakin saa olla vielä kesän päiväkodilla. Koronakevät on meidän kohdalla ollut aika tavallinen kevät, sillä olemme olleet normaalisti töissä ja lapset ovat olleet eskarissa ja päiväkodissa. 

Mulla on tällä hetkellä niin paljon asiaa, että taidan lopettaa tämän kirjoituksen tähän ja vähän jäsennellä ajatuksia ylös, jotta seuraava teksti olisi enemmän johdonmukainen. Ihanaa viikonloppua jokaiselle, joka tänne syystä tai toisesta eksyi tällä kertaa :) 

- Karina -


torstai 18. huhtikuuta 2019

Melkein stressittömät synttärijuhlat (Olivia 6v).

Juhlittiin tänä vuonna Olivian synttäreitä hieman myöhäisellä aikataululla perheen menojen vuoksi. Oliviahan täytti 6 vuotta jo 20.maaliskuuta, mutta juhlat pidettiin vasta viime viikon lauantaina 13.4. ja ensimmäistä kertaa ne menivät täysin ilman stressiä. Tai no melkein!

Pääsin silloin edeltävänä päivänä liukumaan töistä kahden maissa, jotta ehtisin käymään Prismassa ostoksilla ennen lastenhakua ja saisin edes jotakin juhlia ajatellen aikaiseksi. Mieskin oli sopivasti työmatkalla ja oli tulossa kotiin vasta pe-la välisenä yönä.

Teemana meillä oli My Little Pony ja Prismasta löytyikin ihan kivasti rekvisiittaa juhliin. Kakusta olin suunnitellut tekeväni Fluttershy -pään, eli keltaisella kakku sokerimassalla ympäri, pinkkiä "hiusta" päälle,  kasvot ponille ja that´s it. No, haettuani lapset päiväkodista, hoidettiin ensin perushommat, syömiset yms ja leivoin samalla kakun pohjan sekä tein kakun mansikkarahkatäytteen jääkaappiin odottamaan. Siivoilin vähän keittiötä ja ajattelin, että laitan lapset ajoissa nukkumaan ja jatkan sitten kakun sekä muitten tarjottavien tekemistä. Joko arvaatte miten kävi?

Mentiin lasten kanssa sänkyyn klo 20 ja olin laittanut herätyskellon kaikelta varalta klo 21 soimaan, koska tosiaan kakku piti tehdä ja Olivian kummisetä oli tulossa meille myöhäisellä bussilla.

No minä nukahdin. Ja heräsin siihen, että mieheni seisoi sängyn vieressä. Siis se sama mies, kenen piti tulla kotiin puolen yön jälkeen. Ihmettelin kovasti, miten hän jo nyt kotona.. se "nyt" oli sitten klo  00.40. Kirosanojen saattelemana pomppasin keskellä yötä ylös, paniikissa toki miettien, että mitä kummisedälle on käynyt (olin unohtanut ulko-oven lukitsematta, joten oli omatoimisesti mennyt vierashuoneeseen nukkumaan.. kiva vastaanotto hei, sori siitä!) ja eipä mulla ollut muuta vaihtoehtoa, kun alkaa tekemään kakkua keskellä yötä. Väsynyt mieheni tarjoutui avuksi ja laitoin hänet kaulimaan sitä keltaista sokerimassaa, jonka piti tulla Fluttershyn "ihoksi". Se ei sit kuitenkaan mennytkään ihan putkeen, koska se hemmetin massa jäi silikonialustaan ihan totaalisen kiinni eikä mitään ollut enää tehtävissä.

Täytin kakun rahkaseoksella, hengitin syvään ja nostin kakun kylmään. Olihan juhliin vielä 9 tuntia aikaa ja kello oli 02 yöllä. Näin siis parhaaksi mennä nukkumaan ja katsoa tilannetta aamulla uusiksi.

Aamulla pääsin sängystä ylös siinä 8.30 maissa ja juhlat olivat alkamassa klo 11. Tekemättä oli vielä pizza, kakun pelastaminen, koristelu sekä paikkojen siistiminen. Delegoin hommia sujuvasti lapsille, miehelle ja kummisedälle ja kuinka ollakaan, kaikki oli valmista klo 11 :) Paitsi minä itse. Näytin räjähtäneeltä kotiäidiltä. Onneksi silloin 11 aikaan oli tulossa vain lapsia, joten ei niitä niinkään kiinnostanut, miltä minä näytän.

Kakulle tein pikaisen pelastusoperaation: vedin ohuen kermakerroksen päälle, koristelin kakun sateenakaarinauhakarkilla, 3:lla ponilla, strösseleillä ja keltaisilla marengeilla. Ja Olivia tykkäsi kakusta erittäin paljon! 



Pyöräytin siinä samalla pari pellillistä pizzaa ja uskokaa tai älkää, kaikesta huolimatta, en ollut yhtään kiukkuinen, ärtynyt tai stressaantunut ja juhlat menivät kokonaisuudessaan oikein kivasti ja meillä kaikilla oli hauskaa! 

Karina



torstai 4. huhtikuuta 2019

Miten humanisti päätyi pankkialalle? -Työhistoriani.

En ole tainnut aikaisemmin hirveästi avata työhistoriaani tai koulutustaustaani? En ainakaan muista, että olisin. Toki olen voinut myös unohtaa, onhan tämä blogi ollut pystyssä jo vuodesta 2012 alkaen! Välillä on eletty hyvinkin aktiivisia kausia ja välillä vähän vähemmän aktiivisia, mutta lopettanut en tätä missään nimessä ole missään vaiheessa. Vaikka mielessä on toki käynyt monesti. No, tämä pohdiskelu ei nyt kuulu tähän aiheeseen.

Jos lähdetään ihan ekasta työpaikasta liikkeelle niin minähän aloitin kesätyöt 13 -vuotiaana mansikkapellolla. Keräsin 2-4 viikkoa mansikoita kesinä 2000-2004 eli 13-17 -vuotiaana. Teini-ikäiselle tämä oli kuin unelmaleiri, sillä asuin mansikkaviljelijöiden majoituksessa, tein siellä töitä, tutustuin kivoihin ihmisiin ja rankasta työstä huolimatta, nautin ajasta suunnattomasti. 15- vuotiaana olin lisäksi ABC:lla joka paikan höylänä Tienaa X summan euroa 2 viikossa. En edes muista mitä se summa silloin oli. 

Täytettyäni 18 -vuotta alkoi torimyyjäelämäni: kesän 2005 olin töissä Kuopion torilla marjojen myyjänä. Tykkäsin olla torilla töissä, siinä oli omanlaisensa tunnelma ja jokainen päivä oli erilainen. Kesän 2006 olin taas torilla, mutta tällä kertaa Joensuussa torikahviossa. Syksyllä 2006 muutin Savonlinnaan opiskelemaan silloiseen Joensuun ylipistoon venäjän kielen kääntämistä ja tulkkausta ja samalla ilmoittauduin Varamiespalveluun, jonka kautta tein satunnaisia työkeikkoja esim. K-Marketeissa kassalla sekä Savonlinnan kaupungintalolla tiskaajana. 

Sitten tuli kesä 2007 ja suuntasin kesäksi Helsinkiin, jossa olin Kauppatorilla marjojen myyjänä. Palattuani syksyllä Savonlinnaan, jatkoin Varamiespalvelun kautta kassatyöntekijänä ja kesäksi 2008 palasin Helsinkiin marjojen myyjäksi: suurimmaksi osaksi olin Hakunilassa kaupan edustalla töissä.

Sinä opiskeluvuonna en hirveän montaa kassavuoroa tehnyt ja kevään 2008 olin Venäjällä, Tverissä  kolmisen kuukautta vaihdossa. Palattuani Suomeen, pakkasin taas tavarat ja muutin kesäksi Helsinkiin. Sinä kesänä olin marjamyyjänä Vallillassa S-marketin edessä ja asuinkin ihan kiven heiton päässä Aleksis Kiven kadulla Kalliossa. Edellisisistä kesistä oppineena, aloin tekemään lisäksi viikonlopputöitä Soittojumala Armaksessa blokkarina. Miksi oppineena? Koska kaksi edellistä kesää meni aika railakkaasti. Olin päivät töissä ja biletin viikonloput ihan urkalla. Kaivohuone oli kuin toinen olohuoneeni ja rahaa paloi ravintoloihin, takseihin, vaatteisiin jne. Kolmantena kesänä halusin pitää itseni pois baareista asiakkaana, joten menin sinne töihin. Tein enimmäkseen lauantaivuoroja, koska olin silloin päivisin myös marjoja myymässä, mutta silloin tällöin tein kuitenkin myös perjantaiöisin vuoroja ja ne viikonloput olivat kieltämättä aika rankkoja. Kesä oli kuitenkin loppupeleissä todella tuottoisa, kun minulla ei ollut aikaa tuhlata rahoja mihinkään.



Syksyllä 2009 Joensuun yliopistosta tuli Itä-Suomen yliopisto ja meidän siirto Savonlinnasta alkoi. Lähdin ekassa erässä eteenpäin eli muutin Joensuuhun. 

2010 vuonna aloin tekemään konsulentin/promootiokeikkoja ja Varamiespalvelu oli muuttanut nimeään Vara-avuksi, jota kautta tein taas kassavuoroja Joensuun eri K-marketeissa. Sain myös muutaman näytösmalli keikan mallitoimiston kautta. Kesällä 2010 tein pelkästään Vara-avun kautta keikkoja ja 2011 vuodesta alkaen aloin tekemään konsulentin/tuote-esittelijän/promokeikkoja eri yritysten kautta. Muun muuassa Kohu-Live, Catch on/Lime on, VeraVia, Markkinointitoimisto Johdin, Liv Promotions jne. Olen tehnyt töitä mm. seuraavien brändien parissa: Palmolive, Colgate, Remington, Hugo Boss, Escada, Vaasan&Vaasan, God Morgoni, Ocean Spray, Jägermaister, Golden Cap, Breezer, Corona, Vitamin Well, Leader, Meira, Dole, Sol, Lay´s, Dolce & Gabbana, Valio, Tuborg,  Fosters jne. En edes muista kaikkia.

Koko 2011 kesän olin töissä Liperin Rantamakasiinilla kahvio/pizzatyöntekijänä ja samaan aikaan myös Tokmannilla, jossa jatkoin vielä lokakuun loppuun. 2012 tein edelleen promoja ja kesällä sain vihdoin kandidaatin paperit ulos. Menihän siinä 6 vuotta, mutta koulu ei suoraan sanottuna oikein maistunut, ja tein tosi paljon töitä koulun ohessa, joten selittelen itselleni, että näin piti mennäkin. Luin sivuaineena jonkun verran kauppatieteitä sekä suoritin kokonaisuuden suomen kielestä. Jälkikäteen harmittaa, etten syventynyt juurikin kauppatieteisiin enemmän. Valmistumisen jälkeen aloin tekemään satunnaisia tulkkauskeikkoja Valtiolle sekä tulkkauskeskuksen kautta, tulkkasin sekä venäjää että viroa. Muuten olin kesän 2012 töissä taas Liperin Rantamakasiinilla ja viikonloppuisin tein lähinnä alkoholipromokeikkoja baareissa ja tapahtumissa. Sinä kesänä tulin myös raskaaksi ja vielä syksyllä 2012 tein aktiviisesti promoja sekä Tokmannin kassavuoroja Opteamin kautta, mutta muuten aloin pikkuhiljaa hiljentämään tahtia. 

Olivia syntyi maaliskuussa 2013 ja jäin äitityslomalle. Tein kesällä satunnaisia työkeikkoja sunnuntaisin Liperin makasiinilla, mutta muuten olin ihan kotona ja päivittelin tätä blogia, jonka kautta sain myös pientä lisätuloa eri yhteistöiden ja sivubannereiden mainostulojen kautta.

Kesällä 2014 olin taas kerran koko kesän Liperin Rantamakasiinilla töissä ja aloin miettimäään jatkoa. Olivia oli melkein 1,5 -vuotias ja minun oli aika palata töihin. Olimme hakeneet Olivialle hoitopaikkaa jo keväällä, koska ilmoitin miehelleni, että 1.9.2014 minä aloitan työt – en tiedä vielä missä, mutta jossakin. Elokuun puolessa välissä minulla ei vielä ollut syksylle töitä, mutta 1.9.2014 minä aloitin kuin aloitinkin työt Alexandria Pankkiirilikkeessä yhtiösihteerinä Joensuun konttorilla. Sanoin jo työhaastattelussa, että haluamme toisen lapsen mahdollisimman pienellä ikäerolla ja hups, marraskuun lopussa teinkin plussatestin Alexista.



Tein siinä ohessa myös promokeikkoja niin jo aiemmin mainitttujen yritysten kautta kuin myös uutena Ramson & co. Brand Ambassadorin kautta. Jäin sitten toukokuussa 2015 pidemmän sairasloman kautta äitiyslomalle ja keskityin taas enemmän blogiin. Alexin syntymävuosi taisikin olla blogin kulta-aikaa ja myös itselleni paras aika rahallisesti, mitä blogista sain. Töitä en tämän äitiysloman aikana sen kummemmin tehnyt. Minulla oli työpaikka odottamassa Alexandriassa, mutta sihteerin hommat eivät enää houkuttaneet ja haaveilin sijoitusneuvojan työstä. Näinpä kävin pitkät keskustelut esimieheni, aluepäällikön ja toimitusjohtajan kanssa ihan virallisesti työhaastatteluiden kautta ja sainkin paikan neuvonantajana.

Aloitin Alexandria Pankkiiriliikkeen asiamiehenä 2.1.2017 toiminimeni kautta ja suoritin mm. APV 1 eli sijoituspalvelututkinnon. Siellä olin töissä kesäkuuhun 2018 saakka ja lopetettuani työt siellä, pidin heinäkuun 2018 kesäloman sekä elokuun omaa lomaa Espanjassa, jossa mietin elämääni nyt ja tulevaisuudessa. Palattuani Suomeen menin työhaastatteluun OP:n tytäryhtiölle Opsetille ja aloitin siellä työt syyskuun lopussa henkilöasiakaspalvelussa. No pitkään en siinäkään ollut, kun hainkin töihin suoraan OP:lle ja suureksi onnekseni sain vakituisen paikan yrityspalvelun puolelta, asiakaspalvelutehtävissä. Tässä työssä aloitin tosiaan helmikuun 2019 alussa ja tähän asti olen viihtynyt ihan super hyvin! 

Sellainen työhistoria minulla! Eli tavallaan monen mutkan kautta humanisti päätyi pankkialalle ja mikä parasta, humanisti viihtyy täällä!

ps. teen edelleen satunnaisia edustuskeikkoja, mutta valikoin ne tosi tarkkaan 😊

Miten sinä päädyit nykyiseen työhösi?

pps. käytin CV:täni  tukena tätä kirjoittaessani, enhän mä muuten muistaisi missä oon ollu töissä, kun tuntuu, että minulla on ihan järkyttävän pitkä..

                                                                            -Karina-