lauantai 28. toukokuuta 2016

Sinkkolan kotieläinpiha.

Kuinka monelle Joensuun seudulla asuvalle on Sinkkolan kotieläinpiha tuttu paikka? Omassa ystäväpiirissäni monelle tämä on ollut ihan "uusi" juttu, vaikka onhan paikka ollut olemassa jo iät ja ajat. Kotieläinpiha sijaitsee Noljakassa Pesolantie 2:ssa, Noljankaaressa lähes kiinni. Asuin itse asiassa melkein siinä vastapäätä vuosina 2008-2010 solukämpässä ja silloin en kiinnittänyt siihen juuri mitään huomiota. Muistan vaan ajattelleeni, että onpa hassua, eläimiä keskellä opiskelija-asuntoja.



Muutama vuosi sitten käytiin siellä äitini ja Olivian kanssa, Olivia oli noin 1,5 -vuotias ja muistelisin, että hän oli tosi innoissaan eläimistä. Ainut, mikä minua silloin harmitti on se, ettei eläimiä saanut silittää. Se jälkeen siellä ei enää vierailtukaan, mutta huomenna asia korjataan! Nimittäin Sinkkolassa on huomenna viralliset kesäkauden avajaiset klo 10-12!

Ohjelmassa on mm. eläinten ja laidunten siunausta, ponikyytiä, possujen nimiäänestys ja kaikkea muuta kivaa. Me ollaan menossa, tulkaa tekin! :) Kesäkahviosta saa makkaraa ja lettuja ja musiikkiakin on tiedossa.


Kuvien lampaat eivät liity Sinkkolaan, ne ovat meidän naapureiden pihalta <3 Heitä saa silittää!


Nähdään huomenna, tulkaa moikkaamaan, jos tunnistatte!

Karina

Ps. Muistattehan myös osallistua arvontaan, joka päättyy huomenna!

perjantai 27. toukokuuta 2016

Äidin oma aika.

Kaipaatteko te muut äidit omaa aikaa päivisin? Siis sellaista, että lähdette hetkeksi pois kotoa ja teette just sitä, mikä teitä huvittaa? Mä oon aina ollu oman ajan suhteen todella vähään tyytyvä, en ole oikeastaan osannut arjessa edes pyytää tai järjestää itselleni omaa hetkeä, mutta nyt, kun takana on aika paljon arkiyksinhuoltajuutta, lasten itkuja öisin, hermojen kiristymisiä miehen kanssa (ei meillä mitään suurta ole, ollaan vaan kumpikin oltu vähän kiukkusia viime aikoina), on monesti tullut sellainen tunne, että ei helvetti, miks mun pitää jaksaa tätä kaikkea koko ajan? Enkö voi vain hävitä hetkeksi? Mennä kahvilaan kahville, käydä kävelyllä _yksin_, tehdä jotain, ihan mitä vaan?



Eilen tein ensimmäistä kertaa sellaisen ratkaisun, että nappasin läppärin reppuun ja lähdin rantakahvilaan istumaan. Koska vettä satoi, tiesin, ettei siellä ole ketään muuta ja saan kirjoitella esimerkiksi tätä postausta ihan rauhassa! No sitten tuli tottakai se tyhjän lehden syndrooma - tuijotin ekat viisitoista minuuttia tyhjää sivua ja kalenterin "postausideoita" listaa enkä osannut insirpoitua oikein mistään! Se aihe, josta olisin halunut viime viikolla kirjoittaa, ei tunnu enää ajankohtaiselta. Ne tunteet, jotka olisin halunut purkaa toissapäivänä, eivät tunnu enää niin pahalta, että haluaisin alkaa niistä kirjoittelemaan. Mulla on monesti paljon ideoita, joista haluan kirjoittaa, mutta se aika vaan on niin rajallinen, etten just siltä istumalta pysty kaikkea ylös kirjoittamaan. Varmasti aika monella muullakin blogin kirjoittajalla on näitä samoja tuntemuksia? En aio kysyä, mistä te revitte sitä aikaa aktiivisen blogin pitämiseen, sillä tiedän kyllä, että se on vaan järjestelyskysymys sekä ehkä omien yöunien leikkaamista. Monena iltana olenkin suunnitellut kirjoittavani heti, kun lapset nukahtavat, mutta sitten iskeekin todellisuus - en jaksa, ajatus ei kulje, antaa olla.



Blogin kirjoittaminen on minulle harrastus. Ja harrastuksille pitää antaa aikaa! Toiset käy lenkillä, toiset salilla (minunkin kyllä pitäisi..) mutta mä päätin, että tänä kesänä aion antaa myös tälle harrastukselle ihan konkreettisesti aikaa. Tän päiväinen irtiotto kodista tuntuu jo nyt niin hyvälle, että eiköhän läppäri lähde useamminkin pois keittiönpöydältä rauhallisempaan ympäristöön! :)

Mitä mieltä sinä olet? Onko blogin kirjoittaminen sellainen harrastus, että sille on järjestettävä omaa aikaa vai onko hyväksyttyvämpää kirjoitella kotona silloin kun ehtii ja jaksaa?


Karina

torstai 26. toukokuuta 2016

A R V O N T A - arvaa, mikä haave toteutuu!

Iso kiitos kaikille syntymäpäiväonnittelijoille, you made my day! <3 Onneksi synttärit ovat vain kerran vuodessa, ei tuota vanhenemista muuten kestäisi, haha. Vuoden päästä ne oiskin sit kolmekymppiset! Olenko muuten kertonut, mitä aion kesällä 2017 synttäreiden kunniaksi tehdä? Aion toteuttaa yhden haaveistani, joka myös tuolta Haavelistalta löytyy! 



Tähän liittyen pistänkin nyt arvonnan pystyyn! 

Käy katsomassa, mistä minä haaveilen ja arvaa, mikä haave toteutuu!

Oikein arvanneiden kesken arvon omakustanteisen YLLÄTYSPAKETIN :)

Arvonta alkaa just nyt ja päättyy sunnuntaina 29.5.2016 klo 21.59

Lisäarvan saat tottakai olemalla Blogger lukijana tai olet "vakiintunut anonyymi" , joka kommentoi aina saman niminerkin alla.




tiistai 24. toukokuuta 2016

MyBody: melkein 10kk synnytyksestä sekä C9 puhdistuskuuri.

Viimeisin MyBody postraussarjan postaus on tammikuulta, kun synnytyksestä oli kulunut 6 kk. Nyt aikaa on kulunut jo lähes 10kk ja periaatteessa minullahan on enää 2 kuukautta aikaa palautua siihen kuntoon, mitä 10kk sitten haaveilin. Lainaten itseäni 4 viikkoa synnytyksestä: Raskauden aikana kerätyt lähes 16 kiloa tulivat pikkuhiljaa, joten ne varmasti myös lähtevätkin pikkuhiljaa. Tavoiteena onkin seuraavan vuoden aikana sulattaa itsestäni 59 cm ja 12 kg. Mitat ja tavoitteet olivat 4 viikkoa synnytyksestä seuraavanlaiset:

Paino:  80,1 kg  TAVOITE 68 kg, pudotettavaa siis -12kg
Rintojen alta: 80 cm TAVOITE 75cm eli -5cm
Vyötärö 87 cm TAVOITE 72 cm -15 cm
Napa 99 cm TAVOITE 82 cm, -17cm
Lantio 104 cm TAVOITE 94 cm, -10cm
Reidet 2x62 cm TAVOITE 56 cm, -6x2 = -12cm

Tilanne näytti vielä reilu kuukausi sitten aika huonolta, paino junnasi paikallaan, mahaa turvotti ja olo oli jokseekin huono jokaisella mittarilla ja puntarilla. Päätinkin sitten aloittaa ostamani Forever C9 puhdistuskuurin. Kuuri kesti nimensä mukaisesti 9 päivää ja viimeisestä päivästä on nyt reilu kuukausi aikaa. Tässä hieman tuloksia, mitä silloin 9 päivän aikana tuli:

Paino 76 kg -> 73,5 kg = - 2,5 kg
Rinta 96 cm -> 96 cm = - 0 cm
Rinnan alta 80 cm -> 77 cm = - 3 cm
Käsivarsi 31 cm -> 31 cm = - 0 cm
Vyötärö 79 cm -> 77 cm = - 2 cm
Lantio 98 cm -> 97 cm = - 1 cm
Napa 93 cm -> 88,5 cm = - 4,5 cm
Reisi 61 cm -> 60 cm = - 1 cm
Sääri 38 cm -> 38 cm = - 0 cm
----------------------------------------------
yht. - 11,5 cm ja -2,5 kg

Kuuri ei vienyt minulta vain kiloja ja senttejä, vaan toi myös positiivisia vaikutuksia: vatsani voi paremmin kuin koskaan, herääminen oli aamuisin helpompaa ja yleinen olotila huomattavasti parempi. 

Mutta entäs nyt, kuukausi kuurin jälkeen, lähes 10 kk synnytyksen jälkeen?

Paino: 73 ,5kg
Rinnan alta 78 cm
Vyötärö 77 cm
Napa 90 cm
Lantio 96 cm

Ja jos vielä tehdään TAVOITE vs NYT tilanne:

Paino 68kg  -  73,5 kg  /pudotettavaa 5,5 kg
Rintojen alta 75 cm - 78 cm / kavennettevaa 3 cm
Vyötärö 72 cm - 77 cm / kavennettavaa 5 cm
Napa 82 cm - 90cm / kavennettavaa 8 cm
Lantio 94 cm - 96 cm / kavennettavaa 2 cm

Loppupäätelmä.

C9 kuuri antoi hyvän boostin ja yllättävää kyllä, tulokset ovat pysyneet lähes muuttumattomina. Painoa tippui jopa hieman lisää, mutta sen olen onnistunut nyt saamaan takaisin. Vaaka näyttää aamuisin 73-74 kg välillä, mikä ei nyt järkyttävän paljon 176 senttisele ole, mut kyl mä mieluummin sen 68kg painaisin. Tai olisin edes hieman pienempi navan kohdalta! Lantiohan on palautunut todella hyvin! 10 kuukaudessa 8 cm! Ja painoakin on tippunut "huikeat" 6,6kg.

Tässä muutama kuva ennen ja jälkeen C9 kuurin:


Kukkuu!                            

Eron huomaa kyllä, vaikka housut eivät olekaan samat.

Mulla on nyt pari kuukautta aikaa saada itseni hieman kireämmäksi, saa nähdä miten käy! Mulla ei nimittäin sitä motivaatiota, mistä esim. Mammamiia blogin Miia kirjoitti, ole ollenkaan! 

Jos kiinnostuit C9 puhdistuskuurista (tai ylipäätänsä Foreverin tuotteista) niin lisätietoja saat:

Emmi Seilistö
Independent Forever Business Owner 
Emmin Facebook.
Sähköposti: emmi.selisto@gmail.com

Mitä luulet, onnistunko saamaan itseni 3.8.2016 mennessä 68 kiloiseksi?

Karina








maanantai 23. toukokuuta 2016

Mitä 29-vuotiaalle lahjaksi?

Mitä ostaa 29 vuotta täyttävälle vaimolle syntymäpäivälahjaksi? Vieläpä sellaiselle, jolla ihan oikeasti on jo kaikkea! Tätä joutuu nyt miettimään mieheni, sillä minulla on keskiviikkona syntymäpäivä. Kaksikymmentäyhdeksän vuotta. Ou mai gaad. Nyt voi jo sanoa, että melkein kolkyt. Ja mitä siitä? Olen onnellisempi kuin koskaan ennen. :)

Tein miehelleni lahjatoivelistan, jos hän haluaa minua jollain tavalla muistaa:


Lisäksi toivoisin, että Olivia askartelisi minulle kortin. Haluaisin luonnosta poimittuja kukkia, molemmat lapset aamulla sänkyyni, hitaan herätyksen, valmiin aamupalan.. voihan sitä haaveilla vaikka mistä! Harmi vaan, että mies menee juuri keskiviikkona aamukuudeksi töihin. Teenpä siis leipäni ja kahvini ihan itse - enköhän siihen ikään mennessä ole jo opetellut ;)

Karina

*mainoslinkki




lauantai 21. toukokuuta 2016

Lopetin työt, heh.

Viime viikon maanantaina aloitin osa-aikaisesti työt työpaikallani. Ekan päivän fiiliksiä kirjoittelin tiistaina ja siitä ei asiat mihinkään muuttuneet. Heräsin keskiviikkoaamuna väsyneenä, kiukkuisena ja itseäni soimaten. Miksi vaikeutan nyt elämääni, mikä kiire minulla on? Nämä pyörivät kovasti mielessä koko päivän. 

Menin töihin, otin kupin kahvia, kone auki ja hommiin. Kahden tunnin jälkeen toivottavaa tulosta ei ollu tullut aikaiseksi ja turhauduin. Tulospohjaista työtä tehden, sitä pitää tehdä joko täysillä tai ei ollenkaan. Ei riitä, että käy silloin tällöin vähän soittelemassa, vaan pitää käydä joka päivä ja tulosta on tehtävä. Maanantai ja keskiviikko osoittivat minulle jo sen, että 
  • olen liian väsynyt
  • ajattelen enemmän kotiasioita, kun osasin odottaa
  • kesä on meidän hommissa hiljaisinta aikaa, joten tulosta pitäisi tehdä entistä paremmin
  • mainitsinko, että ole liian väsynyt?
Lopputuloksena kävi sitten näin, että häntä koipien välissä laitoin pomolleni sähköpostia, jossa kerroin rehellisesti miltä nyt tuntuu ja miten menee. Että eihän tässä ole oikeasti mitään järkeä, kun polttoainekuluihin menee jo kiva summa. Että eiköhän se ollut nyt tässä. Oli kiva leikkiä 1,5 päivän ajan töissä käyvää äitiä, jolla on 9 kuinen vauva kotona, mutta mieluummin olen äiti, joka on kotona sen 9 kuisen vauvan kanssa, kerran siihen mahdollisuus on. Pientä taskurahaa mä joo tarviin, mutta yritän keksiä jotain muuta tapaa ansaitakseni sitä.

Eli olen taas vapaa kotiäiti, joka aikoo keskittyä kesästä nauttimiseen lasten kanssa kotona, mitähän kaikkea me keksitäänkään? Mieskin jää kohta kesälomalle :)

Ylpeä olen kuitenkin siitä, että uskalsin kokeilla, ymmärsin perääntyä ja vielä julkisesti tästä kertoa. Ihmisiähän tässä vaan ollaan ja joskus  tulee tehtyä virhearviointeja mm. oman jaksamisen suhteen. 

Enpä minäkään ole mikään yli-ihminen, vaikka joskus siltä tuntuukin :)


Karina.

perjantai 20. toukokuuta 2016

Ongella.

Käytiin yksi ilta perheen kanssa ongella. Olivia oli niin innoissaan, ettei meinannut jaksaa odottaa, milloin kala nappaa, vaan uitti koko ongen latvaakin siinä samalla. Muutaman kalan hän veti ihan itse ylös ja kyllä oli ylpeä tyttö! Harmi vaan, että kastemadon laittaminen ja kalasta kiinni ottaminen ei oikein miellyttänyt neitiä. Kaikki olisi pitänyt tehdä hänen puolesta valmiiksi. Ja onhan se ihan ymmärrettävää, en minäkään tykkää asettaa matoa koukkuun tai irroittaa kalaa koukusta, mutta aikuisena nyt välillä joutuu tekemään asioita, joista ei niinkään pidä.



Omasta lapsuudestani muistan ikuisesti mummin ja ukkipuolen kanssa tehdyt sienestys - ja kalastusreissut. Vitja (edesmenneen ukkipuoleni nimi) oli kunnon kalamies! Satoi tai paistoi, jos kalaan oli tarkoitus mennä niin sinne myös mentiin! Itse asiassa muistelisin jopa, että Vitjan mielestä kala söi sateella paremmin.


Puhua ei veneessä saanut, kalat kuulemma kuulivat äänet ja lähtivät karkuun. Sekin taitaa olla nykyään jo kumottu tieto? Ei meidän kalat ainakaan mihinkään hävinneet, vaikka Alex rannalla kovaan ääneen huutikin.



Siinä se on, itse ongittu kala! :)


Toivon, että Oliviakin joskus isompana muistelee meidän marjastus- , sienestys- ja kalastusreissuja samalla lämmöllä, kuten minä nyt. Nautin näistä edelleen itsekin ja varsinkin luonnon kuvaamisesesta olen innostunut ihan uudella tavalla!

Seuraavaksi pitäisi maksaa kalastuslupa, niin pääsisi virvelöimään vähän isompiakin kaloja :)

Karina.


torstai 19. toukokuuta 2016

Elloksen kesätärpit!


Harvoin selailen nettikauppoja, mutta nyt ihan huvin vuoksi päätin katsoa, mitä Elloksella on tarjota. Tilasin sieltä maaliskuussa kummipojalleni Converset* ja siitä lähtien olen saanut sähköpostiin uutiskirjeen, mainokset ja alennuskoodit.

Elloksella on tosi iso valikoima erimerkkisiä vaatteita ja tässä mun kesälemppareita:




Tämä Rayas print mekko minulta itse asiassa löytyykin jo kaapista! Ostin sen Desigualin liikkeestä, kun olimme Espanjassa. Mekko on tosi kaunis, asukuvia sitten, kunhan tulee käyttöön! Jos mietit Desigualin kokoja, niin mulla on tästä mekosta koko M, kun taas heidän jakku löytyy kokoa 42 ja villaneule taas kokoa L. Ja olen 176cm/73kg. Aika hyvin mun mielestä vastaa kokoaan. Mulla rinnat tekee sen, että yläosa on hieman isompaa kokoa kuin normaalisti.


Niken riippuvuudesta olenkin jo kirjoittanut aikaisemmin. Minä en muun merkkisiä urheiluvaatteita vaan yksinkertaisesti osaa ostaa! Tässä Elloksen lempparit:

Tuotteet löydät täältä*

Ai miten niin tykkään mustasta ja pinkistä?

POISTOMYYNTIVINKKI!

Nike Son of Force -nahkatennarit* -50%!


M U U T


Skip Hop Zoo termosrasia eri kuoseilla*
Skip Hop Zoo pullo
Apua, miten söpö!!!


VAUVANVAATE POISTOMYYNTIVINKIT*!





Elloksen sivuilta löytyy monia alennuskoodeja, joita kannattaakin hyödyntää. Esimerkiksi nyt on meneillään kamppis, jossa saa -40% kalleimmasta tuotteesta! 

*mainoslinkki

Löytyikö mitään kivaa?

Karina



keskiviikko 18. toukokuuta 2016

...jatkoin lausetta x 18.

En ymmärrä... miksi koti ei pysy viittä minuuttia pidempään siistinä. Miksi pyykkikaappi on lähes aina täynnä ja alusvaatelaatikko usein tyhjä. Tästä tulikin mieleen, että en vieläkään ymmärrä, minne mun vuonna 2009 joululahjaksi saatu aluvaatesetti on kadonnut. 

Seuraavaksi ajattelin... leipoa Olivian kanssa korvapuusteja. Taikina onkin jo kohoamassa! Eilen insta täyttyi jostain kumman syystä korvapuustikuvilla (kiitos vaan andsomethingdaily ja annue sekä muut) enkä voinut vastutaa tätä tunnetta, että tekee mieli upottaa hampaat pullaan.

Viime aikoina... olen ollut ahdistunut kesästä, nopeasta ajankulusta, täytetyistä viikonlopuista, ja vähän kaikesta muutenkin.

En osaa päättää... haluanko olla osa-aikaisesti töissä vai en. Tästä voi lukea lisää edellisestä postauksesta. 

Muistan ikuisesti... mummoni viimeiset elinpäivät. Miten istuin hänen sairaalavuoteellaan ja koetin pidättää itkua. Pidin häntä kädestä kiinni, harjasin hiukset ja suukotin poskelle. Ikävä on järkyttävä.

Päivän paras juttu... oli se, että lapset nukkuivat päikkärit yhtä aikaa! Ja ylipäätänsä se, että Olivia nukkui päikkärit.

Noloa myöntää, mutta... mä oon välillä tosi laiska. Joskus on päiviä, jolloin en tee muuta, kun huolehdin lapsista. Kaikki kotityöt jätän miehelleni, joka työpäivänsä jälkeen saa sitten siivota meidän sotkuja.

Viikko sitten... pitää ihan kalenterista katsoa, mitä oli viikko sitten! Ei varmaan mitään suurta ainakaan, sillä en muista mitään..jep, oli kotipäivä lasten kanssa, luultavasti olimme pihalla koko päivän :)

Kaikista pahinta on... herätä yössä useasti ja viimeisellä kerralla tajuta, että nyt on jo aika nousta, vaikka just äskenhän sitä meni sänkyyn.

Salainen taitoni on... saada kotona sotku aikaseksi alle viidessä minuutissa.

Jos saisin yhden toiveen, niin se olisi... parisuhdeaikaa mieheni kanssa <3

Minulla on pakkomielle... tarkistaa blogi ja Facebook vähän väliä. Todella ärsyttävä tapa, suorastaan riippuvuus :(

Söin tänään... paahtoleipää, kanaa, riisiä, banaanin.

Ärsyttävintä on... kun Olivia herättää (tahallaan tai tahattomasti) juuri päiväunilleen nukahtaneen Alexin.

Tekisi mieli... suklaata ja oikeastaan jotain punaviiniä!

Minusta on söpöä... miten Olivia huolehtii pikkuveljestään. Antaa omasta ruoasta, nostaa pudonneet lelut, rauhoittelee, halii ja pusuttelee.

Hävetti... kun juttelin yks päivä pomoni kanssa ja Nabbyn sovellus alkoi pitämään samalla ääntä. Sanoin pomolleni, että "odota hetki, Nabby pimpittää korvaan". Jälkikäteen tajusin, että lapseton mies tuskin tietää, mikä Nabby on ja sanavalinta pimpittää korvaan.. öhm.

Olenko ainoa, jonka mielestä... on surullista, ettei ystävät soittele enää samalla tavalla, vaan kuulumiset luetaan Facebookista ja toistensa blogeista?


Postaus kirjoitettu tiistaina 17.5.2016

tiistai 17. toukokuuta 2016

Ekan työpäivän fiiliksiä.

Eilen oli ensimmäinen työpäivä ja se oli suoraan sanottuna ihan hirveä. Tai oikeastaan sitä edeltävä yö oli ihan hirveä. Lapset heräilivät vuorotellen pitkin yötä. Olivia näki painajaisia eikä isä kelvannut, Alex taas heräs Olivian itkuun plus ne normi omat "äiti anna tissiä" heräämiset. Unen määrällä on kuitenkin aika suuri vaikutus siihen, miten seuraava päivä menee ja mulla se sattuikin sitten olemaan eka työpäivä vuoteen.

Töissä oli omat häslinkinsä, kun mun tunnarit eivät toimineet enkä pääsenyt ensin koneelle. Sitten oli kaikki piuhat ja puhelimet yms pitkin konttoria eri laatikoissa ja meni aikansa, ennen kuin pääsin varsinaisesti töihin. Tämän lisäksi oli tottakai kiva vaihdella työkavereiden kanssa pitkästä aikaa kuulumisia, käydä lounaalla ja hups päivä olikin jo ohi. 



Huomenna olen taas 9-15 konttorilla ja nyt päivän tavoitteet on saada paljon tulosta aikaseksi, provikkapalkalla kun olen, niin löysäilyt on jätettävä pois, vaikka kuinka väsyttäisi. Toivotaan kovasti hyviä unia meidän lapsille ensi yöksi!

Muuten fiilikset "töihinpaluusta" on aika ristiriitaiset edelleen. Tavallaan haluan mut sit en myöskään halua. Otapa minusta selvää. Outoa oli olla niin pitkäään pois kotoa, istua yksikseen omassa huoneessa ja soitella asiakkaille - siis jutella aikuisten kanssa! Hyvä ettei menny sanat sekaisin joka toiseessa lauseessa. Kiva on myös irtautua kodista kokonaan, ajella työpaikalle, juoda kahvi rauhassa jne.. mutta sit on myös kova ikävä kotiin. Ja nämä kaikki fiilikset jo ekan päivän jälkeen! Mikään pakkohan minun ei olisi palata vielä töihin, kyllä me taloudellisesti pärjätään, kun leikataan vähän perusmenoja, säästöjäkin on. Mietinkin eilen ihan tosissani, että haluanko oikeasti rajoittaa omia menojani nyt sillä, että alan käymään pari kertaa viikossa töissä? Eihän sitä vielä edes tiedä, onko se edes kannattavaa, sillä ajoa kertyy päivän aikana reilu 50 km ja kuluttaahan autokin, muutakin kun dieselia. 

Mitään uusia tuntemuksia ei siis ole vielä, jatkan edelleen tällä "en tiedä mitä haluan" linjalla. Toivottavasti viikon-kahden sisällä olen jo fiksumpi ja osaan päättää, mitä kesällä tapahtuu. Olenko täysin kotona vai osittain töissä. Onneksi työnatajani on tässä asiassa joustava ja tukensa antava!

Lapset on muuten piiiiiiiitkästä aikaa tällä hetkellä yhtä aikaa päikkäreillä. Olivia muuttui kauppakäynnillä niin kiukkuiseksi, etten nähnyt muuta vaihtoehtoa, kuin laittaa hänet pihalle nukkumaan, jospa sieltä heräisi iloisempi tyttö, joka haluaa leipoa mun kanssa pullia tänään!

Näihin sekasortosiin tunnelmiin palaan varmasti vielä myöhemmin, pus!

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Tervetuloa ruuhkavuodet!

Heloout täältä kiireen keskeltä! Keskeltä - ihan kirjamellisesti, sillä kesken keittiön siivouksen, päätin nopeasti aukaista läppärin, ennen kuin laitan se omalle paikalla työhuoneeseen. Musiikki huutaa lähes täysillä, voisiko olla parempaa hyvänmielenbiisiä, kuin Enrique Iglesiaksen Bailando tai Duele el corazon <3 Kolmas lemppari on Greyn anatomiasta bongattu If you went away, jonka esittää Daniel Wilson. Tämä ei kuitenkaan ole sellainen bilebiisi, vaan enemmänkin sellainen, joka sopii nimenomaan blogin kirjoittamisen taustamusiikiksi.


                                         


Olen pitkästä aikaa aktivoitunut taas Instagramin puolella (chard_87) ja snäppäily on jääny kokonaan. Ei mulla vaan riitä aika siihen, ja sitäpaitsi haluaisin vähentää puhelimessa ja somessa roikkumisen aikaa. Eli snäpistä on turha odottaa meidän kuulumisia, insta mieluummin!

Meidän viikonloppu on mennyt tosi kivasti. Eilen olimme ihanan 8 -vuotiaan synttäreillä, jossa oli kaksi pomppulinnaa! Lasten mentyä nukkumaan ajelin vielä ystäväni luokse istumaan iltaa heidän terassille. Siinä me kaksi väsynyttä äitiä istuttiin puolen yöhön, juoden alkoholitonta siideriä ja "juoruten". 


Seuraavaksi nokka kohti ulkopihaa ja nurmikonleikkurin kyytiin, kesän ensimmäinen leikkuu on edessä ja tänäkin kesänä omin leikkuuvastuun itselleni :) Ihanaa sunnuntaita, nautitaan, joohan! <3

ps. huomenna eka työpäivä!


#äititöissä #isäkotona #isätöissä #äitikotona

Karina

tiistai 10. toukokuuta 2016

Minun äitienpäiväni.

Täällä on taas arkiyhviikko menossa ja "oma aika" sen mukaista - eli vähissä. Onneksi tämä aikakausi on kohta meidän perheessä ohi! Viiko on alkanut ihan rauhallissa merkeissä, sää on ollut loistava ja ollaan oltu melkein kaikki päivät ulkona. Tämä näkyy taas sisällä, kun ei ehdi oikein siivoamaakaan, kun Olivia haluaa olla koko ajan ulkona eikä häntä sinne yksinkään voi vielä päästää.

Sunnuntaina vietimme äitienpäivää, kuten varmasti monessa muussakin perheessä. Oma äitienpäiväni oli aika ihana. Sain aamulla kukkia ja Olivian askarteleman kortin, aamupäivä meni brunssin merkeissä meidän terassillamme ja iltapäivästä käytiin Joensuussa torilla jäätelöllä ja Sokoksella kiertelemässä. Sain pitkään haaveilemani hajuveden - Hugo Bossin Ma Vien <3 Olen tykännyt siitä jo monta vuotta, siitä lähtien, kun olin promoamassa sitä juurikin Sokoksella. Raskauden ja imetyksen vuoksi en ole hajuvesiä juurikaan käyttänyt (raskaana ollessani en kestänyt mitään tuoksuja ja imetyksen aikana en ole halunnut "haista" liian voimakkaalle), mutta nyt kun osa-aikainen työelämä alkaa taas ensi maanantaina, toivoin itselleni uutta parfyymiä.








En olisi voinut parempaa päivää toivoa. Minulla on kaksi upeaa lasta ja ihana mies - mitä muuta yksi äiti voisi enää toivoakaan?

Karina


perjantai 6. toukokuuta 2016

Kevät.






K E V Ä T

Kevät, mun toiseksi lempi vuodenaika. Jep, täällä me ollaan, Suomeen keväässä. Lentomme saapui keskiviikkoaamuna Helsinkiin ja toinen Joensuuhun. Nyt olemme jo ihan kotiutuneita ja laukutkin ovat melkein purettuina. Espanjan loma, ai mikä? se  oli ja meni. Nyt nautitaan Suomen keväästä ja odotetaan lämmintä kesää, eikö vain!

Kerroinkin jo aiemmin, että palaan 16.5 alkaen osa-aikaisesti töihin ja vaikka päätös oli yksinoman vain ja ainoastaan minun, olen alkanut epäröimään sitä. Ja samalla sekunnilla myös mietin, miksi ihmeessä epäröin. Kuutisen tuntia pari kertaa viikossa ei nyt oikeasti ole edes niin paha, joten miksi edes "panikoin"? Ehkä sen takia, että samalla katoaa myös vapaus? Yhteinen perheaika vähenee, koska olen töissä, kun mies on kotona. En voi matkustella, miten haluan, koska töihin on mentävä  enkä voi miehen vapaa päivinä käyttää aamuisin nukkumavuoroani, koska töihin on noustava?  Vai onko kysymys vain siitä, että tuleva jännittää?

Ostin jonkun verran uusia vaatteita töihin ja ainakin niistä olen innoissani, haha, pinnalista, eikä vain!




Torstaina me vietettiin lähes koko päivä pihalla. Omakotitalossa ja -pihalla ei työt tekemällä lopu - valitettavasti. Ensi viikolla pääsen pitkästä aikaa päältäistuttavan nurmikonleikkurin kyytiin, how fun is that! Se on terapeuttista omaa aikaa, jolloin lapset on satavarmasti miehen vastuulla ja itse saa vaan istuskella ja ajella ympäri pihaa. 

Odotako sinä keväältä jotain erikoista?
Minä odotan juuri sitä tunnetta, että voi vaan olla ja juosta mekko päällä ympäriinnsä <3


Karina.

torstai 5. toukokuuta 2016

Olivian haastattelu: osa 3.



Taas oli se aika, että haastattelin Oliviaa samoilla kysymyksillä! 
Edellisestä haastattelusta on kulunut nyt 4,5 kk. Olivia on tällä hetkellä 3v ja 1 kk ikäinen.



Mikä sinun nimesi on?
Olivia.

Minkä ikäinen olet?
Olen näin vuotta ja näyttää kolme sormea. 

No, montako vuotta sitten olet?
 Viisi! Kaksi.. eiku, kolme!

Mistä sinä tykkäät?
Mie tykkään siitä hepasta. Minä tykkään pillimeheuista. 

Mitkä ovat sinun lempi lastenohjelmat, mitä tykkäät katsoa?
Ryhmä Hau! 

Ketä sinun perheeseen kuuluu?
Alex, ja sinua rakastan myös. Vielä isä puuttuu! Ja mummi ja ukki ja eno. Kirjoititko?



Minkälainen pikkuveli on?
Alex. Komea.

Minkälainen äiti on?
Kaunis.

Minkälainen isä on?
Komea! Alexkin on komea. 

Mikä on sun lempiruoka?
Kurtti (jogurtti). Ja minun tuo punainen.

Ketä sinä rakastat?
Minä rakastan mummia ja ukkia ja enoa. 

Mitä tykkäät tehdä ulkona?
Tykkään tanssia. Minä tykkään Alexia nukuttaa. Minä äsken nukutin.




Haluatko mennä päiväkotiin ensi viikolla?
Haluan! Omaanko? Onko täälläkin  (Espanjassa) päiväkoti?

Minkälainen koti sinulla on?
Suomi. Se on näin iso koti, se rakennettiin.. mitä muuta sinä sanoit? Sanoitko sinä mikä kukka? Tälläinen kukka, kato tälläinen ja tälläinen, Kukka onkukka on kukkaaaa on. (laulaa)

Mitkä sun lempilelut on?
En tiedä. Kirjoitatko sinä mitkä minun lempilelut on? 

Mikä sinusta tulee isona?
Anniina Balleriina...mutta mikä sinusta tulee isona? Minä: En tiedä.. Anniina Balleriinan äiti! ja Alexin pitää kasvaa Oiliksi! Oisko hyvä ajatus, Alex kasvaisi Oiliksi.

Kenelle tykkäät soittaa?
Isälle.

Minne haluaisit matkustaa?
Haluaisin.. Suomeen. 

Missä tykkäät nukkua?
Lentokoneessa, kun menemme Suomeen.

Haluaisitko sanoa vielä jotain?
Minä rakastan Alexia. Ja minä olen Alexin sisko. Ja minä olen jo isompi.


Karina.

Kysymykset esitetty Olivialle 30.4.2016 Espanjassa.

maanantai 2. toukokuuta 2016

7 syytä, miksi minun lapset menevät usein "kaksi yhdestä".

Olivialla ja Alexilla on ikäeroa 2 vuotta ja 4 kuukautta. Olivia on tällä hetkellä siis reilu 3 -vuotias ja Alex 9 kuukauden ikäinen. Tämä ikäero on minusta todella hyvä ja kokosin 7 kohtaa, miksi kaksi (noin tämän ikäistä) eri-ikäistä lasta menee mielestäni usein "yhdestä". Molemmat lapset ovat myös perusterveitä eikä kummallakaan ole ollut koliikkia tms. Toki pikkuvauva-aikana kummallakin on ollut mahapuruja ja esimerkiksi Olivia itki vauvana aina iltaisin, mutta Alex on säästynyt iltaitkuilta ja on iloinen poika - kunhan vaan täyttää hänen tarpeet mieluummin ennakoivasti ja antaa hänellä paljon huomiota. 




  1. Vain yksi lapsista on vaipoissa. Olivia on ollut ilman vaippaa 1,5-vuoden iästä lähtien, joten luonnollisesti meillä on Alexin syntymän jälkeen vain yksi vaipoissa kulkeva lapsi.
  2. Olivia käy itsenäisesti pissalla vessassa. Tämä ihan omana kohtanaan ihan siksi, että kun esimerkiksi istun imettämässä, minun ei tarvitse jakautua kahteen tilaan yhtä aikaa, jos Olivialla on vessahätä.
  3. Olivia syö itse. Kyllähän se nyt helpottaa, kun isommalla pysyy haarukka ja lusikka ihan omassa kädessä ja syöminenkin on jo suht siistiä. Ei tarvitse syöttää kuin yhtä lasta ja Suomeen palattuamme hänkin saa enemmän sormiruokaa kuin nyt.
  4. Vauvan soseet valmistuu helposti siinä, missä muidenkin ruoat, kunhan muistaa ruoanlaiton yhteydessä ottaa aineksia sivuun. Tai tekee kerralla isomman satsin eri sekoituksia ja laittaa pakkaseen. 
  5. Olivia pukee ja riisuu itse. Tämä taito on hallussa kiitos päiväkodin, johon hänellä on muuten jo ikävä! Pientä apua toki Oliviakin kaipaa, mutta se ei tunnu isolta hommalta. Alexin pukeminen sujuu välillä helpommin ja välillä vaikeammin. Alexista on kiva kiemurrella sylissä, joten välillä se on yhtä taistelua.
  6. Alex viihtyy tuplavaunuissa todella hyvin - koska vieressä istuu maailman paras tyyppi, oma isosisko! Isosiskoa on kiva silittää, välillä vähän tukistaa. Kun isosisko kävelee, hänen penkiltään löytää aivan mahtavia juttuja, joita voi laittaa suuhun ja maistella, ilman että sisko repii ne pois. Olivia taas tykkää kävellä ja istua. Kun hän saa tehdä molempia niin kaikki on hyvin.
  7. Uutta arkea ei ole tarvinnut opetella samalla tavalla kun Olivian syntymän aikaan. Kun perhe elää jo pikkulapsiaikaa, vauvan syntymä tuo siihen toki oman haasteensa, mutta oma elämä on jo muuttunut siihen, että perheessä on lapsi(a). 





Huomion ja ajan jakaminen:

  • Leikkiä voi myös molempien lapsien kanssa yhtä aikaa.
  • Ulkoilu menee kahden kanssa siinä missä yhdenkin kanssa, vaikka se toinen ei nukkuisikaan.
  • Lapsilla on toisistaan seuraa jo nyt, jatkossa varmasti vieläkin enemmän.
  • Koska pienempi on useammin sylissä esim imteyksen tai pullosta ruokinnan aikana,  pitää muistaa antaa myös isommalle mahdollisuus olla sylissä pusuteltavana ja halittavana.
  • Joskus on kiva viettää aikaa myös ihan vain yhden lapsen kanssa. Toisen lapsen lyhytaikainen hoito on yleensä vain järjestelykysymys. Jo kaupassa käynti vain äidin kanssa voi isommasta lapsesta olla kiva juttu, kun pääsee autokärreihin tai haahuilemaan äidin kanssa hyllyjen väliin.


Tottakai meidän helpotuksena on se, että meidän perheessä on (normiarkena) kaksi aikuista, jotka ovat molemmat perusterveitä. Lapsilla ei ole erityistarpeita (vaikka Alex todella vaativa onkin, puhumattakaan 3v neitiuhmasta), ei ole allergioita tms. Vain perusarki, josta en ota stressiä. Minä olen elänyt viimeiset 3 vuotta lähes täysin lapsilleni. Ei minulla ole "omaa aikaa" ellen sitä itse järjestä. Ei ole muita harrastuksia kuin tämä blogi, ei muita velvollisuuksia, kuin vain ja ainoastaan lasten kasvatus. Ei esimerkiksi kotieläimiä tai muuta suurta, johon käyttäisin energiaani. Koti ja lapset.

Ja pian myös työt, sillä nyt se on lyöty lukkoon, palaan 16.5 osa-aikaisesti töihin. 
Katsotaan sitten, miten paljon elämä muuttuu!

M A H T A V A A  T O U K O K U U T A!

Karina