perjantai 27. toukokuuta 2016

Äidin oma aika.

Kaipaatteko te muut äidit omaa aikaa päivisin? Siis sellaista, että lähdette hetkeksi pois kotoa ja teette just sitä, mikä teitä huvittaa? Mä oon aina ollu oman ajan suhteen todella vähään tyytyvä, en ole oikeastaan osannut arjessa edes pyytää tai järjestää itselleni omaa hetkeä, mutta nyt, kun takana on aika paljon arkiyksinhuoltajuutta, lasten itkuja öisin, hermojen kiristymisiä miehen kanssa (ei meillä mitään suurta ole, ollaan vaan kumpikin oltu vähän kiukkusia viime aikoina), on monesti tullut sellainen tunne, että ei helvetti, miks mun pitää jaksaa tätä kaikkea koko ajan? Enkö voi vain hävitä hetkeksi? Mennä kahvilaan kahville, käydä kävelyllä _yksin_, tehdä jotain, ihan mitä vaan?



Eilen tein ensimmäistä kertaa sellaisen ratkaisun, että nappasin läppärin reppuun ja lähdin rantakahvilaan istumaan. Koska vettä satoi, tiesin, ettei siellä ole ketään muuta ja saan kirjoitella esimerkiksi tätä postausta ihan rauhassa! No sitten tuli tottakai se tyhjän lehden syndrooma - tuijotin ekat viisitoista minuuttia tyhjää sivua ja kalenterin "postausideoita" listaa enkä osannut insirpoitua oikein mistään! Se aihe, josta olisin halunut viime viikolla kirjoittaa, ei tunnu enää ajankohtaiselta. Ne tunteet, jotka olisin halunut purkaa toissapäivänä, eivät tunnu enää niin pahalta, että haluaisin alkaa niistä kirjoittelemaan. Mulla on monesti paljon ideoita, joista haluan kirjoittaa, mutta se aika vaan on niin rajallinen, etten just siltä istumalta pysty kaikkea ylös kirjoittamaan. Varmasti aika monella muullakin blogin kirjoittajalla on näitä samoja tuntemuksia? En aio kysyä, mistä te revitte sitä aikaa aktiivisen blogin pitämiseen, sillä tiedän kyllä, että se on vaan järjestelyskysymys sekä ehkä omien yöunien leikkaamista. Monena iltana olenkin suunnitellut kirjoittavani heti, kun lapset nukahtavat, mutta sitten iskeekin todellisuus - en jaksa, ajatus ei kulje, antaa olla.



Blogin kirjoittaminen on minulle harrastus. Ja harrastuksille pitää antaa aikaa! Toiset käy lenkillä, toiset salilla (minunkin kyllä pitäisi..) mutta mä päätin, että tänä kesänä aion antaa myös tälle harrastukselle ihan konkreettisesti aikaa. Tän päiväinen irtiotto kodista tuntuu jo nyt niin hyvälle, että eiköhän läppäri lähde useamminkin pois keittiönpöydältä rauhallisempaan ympäristöön! :)

Mitä mieltä sinä olet? Onko blogin kirjoittaminen sellainen harrastus, että sille on järjestettävä omaa aikaa vai onko hyväksyttyvämpää kirjoitella kotona silloin kun ehtii ja jaksaa?


Karina

14 kommenttia:

  1. Kyllä kaipaan :) ja mulle ne on yleensä viikottain 2-3x jumpassa/salilla käynti, kaupoissa luuhaaminen tmv. asioiden hoitaminen ihan yksin. Ja jo se että pääsee vetämään sen tunnin jumpan on ainakin itselle ihan tosi riittävä aika :)
    Tottakai sitten silloin tällöin tulee niitäkin että on joku koko päivän meno ihan yksistään, mutta harvemmin kylläkin enää näin lasten jälkeen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, harvemmin niitä omia menoja on tullut lastensaannin jälkeen, sitä jotenkin hoitaa kaiken lapset kainalossa tai muuten vaan mukana. Kiva, että sulla on jumpat ja salit, joissa käydä! Minullakin siihen mahdollisuus varmasti olisi, mutta olen toistaiseksi liian laiska ajattelemaan liikuntaa..

      Poista
  2. Voi kyllä! Joskus tekis vaan mieli juosta kotoa karkuun! ;) Pitäähän jokaisella olla se oma harrastus, johon uppoutua, jokaiselle sitten varmasti eri asia, mikä se on. Mulla on monta rautaa taas tulessa, mutta kyllä päivittäin on pakko saada hetkeksi aikaa uppoutua johonkin omine ajatuksineen. Tällä hetkellä se vaihtelee opiskelujen, ompelujen ja blogin välillä, johonkin väliin olis se kuntosalikin hyvä saada mutta ei itsekkään kaikkeen repeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ompelu on varmasti myös aika terapeuttista, voi keskittyä vaan siihen kädentaitoon. Olen aina kdehtinut teitä, jotka osaatte ommella, neuola ja tehda muita käsitöitä! Aikauisiälläkin varmasti voi oppia vaikka mitä, mutta se aloittaminen on aika raskasta varsinkin, kun kotona on muutenkin paljon tekemistä ja sit 2 lastakin, joiden hoidosta olen 95% vastuussa. Kuntosalille muuten ehtii..sitten joskus!:D

      Poista
  3. Voi voi, nyt just tekis mieli karata ovesta :D Väänsin just kaks vuotiaan kanssa ties kuinka ja kauan että ei, koiran päälle ei saa ajaa leikkimopolla..Usein törmää hieman vähättelevään suhtautumiseen kun puhuu blogin kirjoittamisesta, ikään kuin olisi hyväksyttävämpää harrastaa mitä tahansa muuta. Viehän monet lapsia hoitoonkin päästäkseen vaikkapa salille. Pitäisi opetella ottamaan omaa aikaa..edes joskus :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ou nou! Siellä on äiti kieltämässä kaikista hauskimmat jutut :D no ei, eihän koiralle saa tehdä ilkivaltaa, vaikka kuinka sillä mopolla olisi kiva huristella koiran hännän yli :)

      Mä oon huomannut saman, blogin pitämistä ei varsinaisesti pidetä harrastuksena, se on vaan sellaista "koneella roikkumista", somettamista monen mielestä ja miksi somettamiselle nyt pitäisi järjestää ihan omaa aikaa? Mun mielestä taas tämä on harrastus siinä missä vaikka maalaaminen tai ompelu:) ihanaa viikonloppua, toivottavasti pääset hetkeksi karkuun :D

      Poista
  4. Sulle olisi haaste mun blogissa :)

    http://riiksus.blogspot.fi/2016/05/elama-musiikkina-blogihaaste.html

    VastaaPoista
  5. Siis mä kaipaan just tota, että vois joskus vaan yhtäkkiä lähtee ovesta pihalle omille menoilleen!:D
    Jännä kun semmosta "vapautta" ei tullu ees miettineeks ennen lapsia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, sitä kaipaa jotain vasta silloin, kun se ei ole enää itsestäänselvyys!

      Poista
  6. Kyllä täälläkin sitä omaaaikaa kaivataan mutta ongelma on siinä etten osaa enää ottaa sitä. Juuri kirjoittelin itse siitä kuinka rakastan tätä harrastusta mutta kiire tuntuu olevan melkoinen ja sen myötä blogi jää kakkoseksi, mikä harmittaa vietävästi. Aikaa ei vaan riitä kaikkeen siihen mitä haluaisi tehdä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on sama ongelma - en osaa sitä ottaa, vaikka mahdollisuuksia olisi vaikka kuinka paljon! Ihan nyt viime aikoina olen alkanut käymään kylässä tai asioilla tai vaikka ihan tässä rantakahvillassa yksikseni :) Sun pitää vaan opetella!

      Poista
  7. Mulla oli niin paljon harrastuksia ennen pojan syntymää, että on tehnyt tiukkaa valita mitä on voinut jatkaa. Ratsastus on mennyt blogin päivityksen edelle ainakin toistaiseksi.
    Kyllä sitä omaa aikaa vaan tarvitsee, joskus riittää rauhassa suihkussa käyminen ja toisena päivänä pitää lähteä pois kotipihasta pariksi tunniksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, sitä tarvitsee varmasti jokainen. Kiva, että sulla on ratsastus, siinä varmasti saa ajatukset pois arjesta ja just sitä omaa aikaa ja omaa tekemistä :) Mulla on tämä blogi se oma pakopaikka!

      Poista

Kiitos kommentistasi! Vastaan pian :)