tiistai 17. toukokuuta 2016

Ekan työpäivän fiiliksiä.

Eilen oli ensimmäinen työpäivä ja se oli suoraan sanottuna ihan hirveä. Tai oikeastaan sitä edeltävä yö oli ihan hirveä. Lapset heräilivät vuorotellen pitkin yötä. Olivia näki painajaisia eikä isä kelvannut, Alex taas heräs Olivian itkuun plus ne normi omat "äiti anna tissiä" heräämiset. Unen määrällä on kuitenkin aika suuri vaikutus siihen, miten seuraava päivä menee ja mulla se sattuikin sitten olemaan eka työpäivä vuoteen.

Töissä oli omat häslinkinsä, kun mun tunnarit eivät toimineet enkä pääsenyt ensin koneelle. Sitten oli kaikki piuhat ja puhelimet yms pitkin konttoria eri laatikoissa ja meni aikansa, ennen kuin pääsin varsinaisesti töihin. Tämän lisäksi oli tottakai kiva vaihdella työkavereiden kanssa pitkästä aikaa kuulumisia, käydä lounaalla ja hups päivä olikin jo ohi. 



Huomenna olen taas 9-15 konttorilla ja nyt päivän tavoitteet on saada paljon tulosta aikaseksi, provikkapalkalla kun olen, niin löysäilyt on jätettävä pois, vaikka kuinka väsyttäisi. Toivotaan kovasti hyviä unia meidän lapsille ensi yöksi!

Muuten fiilikset "töihinpaluusta" on aika ristiriitaiset edelleen. Tavallaan haluan mut sit en myöskään halua. Otapa minusta selvää. Outoa oli olla niin pitkäään pois kotoa, istua yksikseen omassa huoneessa ja soitella asiakkaille - siis jutella aikuisten kanssa! Hyvä ettei menny sanat sekaisin joka toiseessa lauseessa. Kiva on myös irtautua kodista kokonaan, ajella työpaikalle, juoda kahvi rauhassa jne.. mutta sit on myös kova ikävä kotiin. Ja nämä kaikki fiilikset jo ekan päivän jälkeen! Mikään pakkohan minun ei olisi palata vielä töihin, kyllä me taloudellisesti pärjätään, kun leikataan vähän perusmenoja, säästöjäkin on. Mietinkin eilen ihan tosissani, että haluanko oikeasti rajoittaa omia menojani nyt sillä, että alan käymään pari kertaa viikossa töissä? Eihän sitä vielä edes tiedä, onko se edes kannattavaa, sillä ajoa kertyy päivän aikana reilu 50 km ja kuluttaahan autokin, muutakin kun dieselia. 

Mitään uusia tuntemuksia ei siis ole vielä, jatkan edelleen tällä "en tiedä mitä haluan" linjalla. Toivottavasti viikon-kahden sisällä olen jo fiksumpi ja osaan päättää, mitä kesällä tapahtuu. Olenko täysin kotona vai osittain töissä. Onneksi työnatajani on tässä asiassa joustava ja tukensa antava!

Lapset on muuten piiiiiiiitkästä aikaa tällä hetkellä yhtä aikaa päikkäreillä. Olivia muuttui kauppakäynnillä niin kiukkuiseksi, etten nähnyt muuta vaihtoehtoa, kuin laittaa hänet pihalle nukkumaan, jospa sieltä heräisi iloisempi tyttö, joka haluaa leipoa mun kanssa pullia tänään!

Näihin sekasortosiin tunnelmiin palaan varmasti vielä myöhemmin, pus!

11 kommenttia:

  1. Mitä teet työksesi? :)

    Tsemppiä töihinpaluuseen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liina <3
      Olen yhtiösihteeri, mutta siitä tehtävästä 31.12.2016 saakka hoitovapaalla. Nyt olen pelkästään bookkajana, eli soitan vanhoille ja uusille asiakkaille tapaamisaikoja meidän yrityksen edustajien kanssa. Myös sihteerin työssä tein tätä :)

      Poista
    2. Siis vanhoille ja olemassaoleville asiakkaille, en uusille! :D

      Poista
  2. Tsemiä töiden aloitukseen, kyl se siittä <3

    VastaaPoista
  3. Muista nauttia myös elämästä, kun vielä voit! Kaikki rahat tässä elämässä et saa ja, jos sinulla on mahdollisuus olla vielä vähän aika kotona, - niin OLE.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa irtisanouduin eilen, päätin olla kotona, nauttia lapsista ja kesästä. Oli ihan kiva leikkiä 1,5 päivää töissä käyvää äitiä, mutta Alex on vasta 9kk ikäinen ja hoitovapaa on keksitty ihan syystä. Tuun tästä vielä oman postauksen kirjoittamaan kyllä! :) Mutta oikeassa ole, nyt kun vielä voi, niin pitää olla ja nauttia <3

      Poista
  4. Meinasin kirjoittaa tsempit, mutta ilmeisesti turhaan 😁 Oikein hyvä ratkaisu! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, kiitos :D jep, vähän turhaan, olen nyt onnellinen kotiäiti taas, en tiedä, mikä kiire mulla oli!

      Poista

Kiitos kommentistasi! Vastaan pian :)