tiistai 30. huhtikuuta 2013

Päivän piristys

Nyt on hyvä mieli! :)

Sateesta huolimatta nostin perseeni sohvalta ja kävin reippaalla vaunulenkillä. Nopeamminkin olisi päässyt, mutta tämä vauhti oli sopiva siihen, että jaksoi samalla puhua välillä puhelimessa :)





Hiljaiseloa blogin puolella

Olen viimeiset pari kolme päivää siivonnut kotia, laittanut ruokaa ja viettänyt paljon seurusteluaikaa Olivian kanssa.

Kirjoittaminen on jäänyt - kun sitä ei tee joka päivä, kirjoitusvälit pitkittyvät helposti.

Eilen aloitin taas vaunulenkkeilyn, tänään ois tarkoitus mennä ekstrapitkälle lenkille, mutta saa nähdä kui käy, näyttää sen verran harmaalta, sateiselta ja kylmältä :/ kunhan toi sade lakkaa..

Jotenkin on tosi flegmaattinen olo tällä hetkellä. Halusin vain sanoa, että olen ok ja kotona voidaan hyvin, kunhan saan ajatukseni taas kasaan, kirjoittelen enemmän.


torstai 25. huhtikuuta 2013

On aika esitellä itseni (pienen mutkan kautta).

Tänään on ollut jotenkin todella laiska olo heti aamusta lähtien. Yö oli pikkasen parempi edelliseen verrattuna, nyt herättiin tasan 3 tunnin välein ja nukkumaan paluu ei ollut yhtä vaikeaa. Sain itsekin hyvin nukutuksi. Sitä on jo tottunut, että yöllä herätään, nukutaan, herätään.

Vaikkakin se välillä "rankkaa" onkin, niin olen silti nauttinut tästä pikkuvauva-ajasta ihan täysin, harmittaa jo nyt, kun se menee sitten niin äkkiä ohi! Minun pikku tuhisija on maailman ihanin <3 data-blogger-escaped-br="">
Päiväunet tyttö on nukkunut täydellisesti. Tiistaina 4h, keskiviikkona 4,5h ja nyt on takana 3 tuntia ja vielä vaan tuhisee.

Vaikka mua kovasti laiskottikin, ruoka ei itsestään valmistu (varsinkin kun mies on töissä), joten tein iiiison kattilallisen jauhelihakeittoa. Siinä ois armeijalle ruoat... en ole koskaan osannut tehdä pieniä annoksia. Aina se on tätä, varsinkin keittojen kohdalla :D se ei meitä tosin haittaa, koska mies ottaa aina kotoa eväät töihin, meillä meneekin noin 8 annosta ruokaa 3 päivässä ja sitten on taas uuden ruoan aika. Ja kun tekee hyvää ruokaa, ei kyllästy vaikka söisikin 4 päivänä samaa :)

Blogini aiheet tulevat jatkossa hieman muuttumaan, kirjoitin ennen raskausaikaa life style tyylistä blogia, jossa oli kaikkea mahdollista mun elämästä, paljon ruokakuvia, joitakin muotijuttuja, matkustamisesta, perheestä ja arjesta. Nyt kun vauva on syntynyt, tämä ei selvästikään ole enää odotusblogi. Pääasiassa lapsesta kertovaa blogia tästä ei myöskään tule, enemmänkin minun omasta elämästäni. Tulossa on kuitenkin vaikka mitä: nimiäiset, ensimmäinen äitienpäivä, pikkuveljen rippijuhlat, juhannus todella isolla porukalla, meidän häät (joita olen organisoinut, mutten täällä pahemmin kirjoitellut, koska eivät liittyneet odotukseen millään tavalla), Lontoon matka äitini kanssa jne jne jne. Olivia on syntynyt meidän elämään, me elämme nyt perheenä täysin uudenlaista arkea ja juhlaa- ne on aiheet, joista jatkossa kirjoitan.

Toivottavasti ymmärrätte ja pysytte mukana. Voin varoittaa, että ruokakuvia tulee olemaan! :D

Astun nyt tavallaan kaapista ulos: jos haluatte nähdä mitä olin ennen raskautta niin olkaa hyvä, vanhan blogini osoite:

http://chardonnay-chardslife.blogspot.fi

sinne pääset myös painamalla tätä ;)

Kertokaa sitten tänne mitä mieltä olette vanhasta ja voisiko nämä kaksi yhdistää :)



keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Juicy Couture - kotiasujen Kuningatar

Mun on pakko kertoa mun uudesta rakkaudesta: Juicy Couture velour asu.

Vietettyäsi päivän tässä velour kotiasussa, et enää collareita tai HenkkaMaukan asuja todellakaan kelpuuta!

Tämä on niin ihana, pehmeä, ylellinen :) en voi kun suositella! Haaveilin pitkään tästä asusta, nyt haaveilen jo toisesta samanlaisesta :)

Mutta nyt valitusvirteen. Herra jumala mikä yö on takana! Olivia heräili 1,5-2 tunnin välein! Onkohan nyt joku tehotankkauskausi meneillään? Sama meno jatkui aamuun asti, kuudelta pääsi mun viereen ja klo 9 laitoin hänet mahalleen nukkumaan. Uni tuli samantien ja kesti 3h !! :)

Okei, jonkun mielestä se ei ollut edes vaikea yö. Mutta mulle oli kun on tottunut, että öisin nukutaan 3-5 tunnin pätkiä! :D

Olenko muuten kertonut, että olen totaalisen koukussa OC:n täydellisiin naisiin? (Ja Beverly Hillsin kans). Ohjelma tulee tosin niin myöhään (klo 22 Hahahaha), joten laitan sen aina boksille ja katson päivällä pikkuosissa samalla kun imetän :D

Ainiin! Olivia sai eilen pienen serkun, kun mieheni veljen vaimo synnytti ihanan Fiona tytön <3 ahh, vauvoja, vauvoja :) ikäeroa tytöille tuli 1 kk 3 päivää, perfecto! Voin jo kuvitella tytöt meidän leikkimökissä kotia leikkimässä :)


maanantai 22. huhtikuuta 2013

Silitätkö vauvan vaatteet ja harsot?

Olen pitänyt jo ennen vauvan syntymää täysin itsestäänselvänä, että tulen silittämään kaikki vauvan vaatteet ja harsot. Ja nyt, kuukauden päivät kotiäitinä olleena, olen myös toteuttanut ajatukseni.

Pyykkejä meillä pestään nykyään joka toinen/kolmas päivä. Silitän vauvan vaatteet, harsot ja pyyhkeet. Enkä todellakaan sen takia, ettei niissä olisi ryppyjä ja ne näyttäisivät paremmalta, vaan puhtaasti sen takia, että sekä vaatteet että harsot ovat silittämisen jälkeen huomattavasti (ja ihanan) pehmeämmät. Vauvan iho on niin pehmeä ettei mulla tulisi mieleenkään pyyhkiä peppua karhealla pyyhkeellä tai harsolla. Tai laittaa silittämätöntä yökkäriä päälle.

Milloin sitten silitän? Silloin, kun Olivia nukkuu toiset päikkärinsä eli suurinpiirtein 13-16 välillä. Päikkärit alkaa normaalisti sillä, että käydään 1,5 tunnin vaunulenkillä, tämän jälkeen tyttö nukkuu ulkona vielä 1,5-2 tuntia - sinä aikana.

Aamulla nukun ekojen päikkäreiden aikana myös itse. Toisten aikana (lenkin jälkeen) siistin kotia, pesen pyykkejä, ts. teen kotitöitä ja laitan tarvittaessa ruokaa. Ilta on sitten vapaa, on aikaa seurustella tytön kanssa, katsoa telkkaria (esim imettäessä), lukea blogeja, olla vaan :)

Miten te teette? Silitättekö? Olen kuullut, että kuivausrumpu pehmittää vaatteita, meillä ei ole sellaista. Ja äsken hoksasin, että huuhteluainekin pehmittää, meillä ei tosin käytetä sitä kun petivaatteiden pesussa vain. Kannattaisi varmaan kokeilla jotain mini riskiä? Itseni tuntien tuun kyllä silittämään ne vaatteet ja harsot enivei ;)


sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Kevät <3

Palaten eiliseen postaukseen - kiitos kaikille kommentoinneille tuesta ja mielipiteestä! Tilasin ja maksoin liput eilen. Lähdetään la 31.8, jolloin ollaan 8.35 Lontoossa ja palataan ti 3.9 klo 18.45 lähtevällä lennolla. Käytännössä ollaan 3 yötä, neljä päivää. En malta odottaa! Nyt puuttuu enää hotelli. Sen pitäisi olla 4-5 tähden hotelli, keskustassa, mutta ei kuitenkaan ihan törkeän kallis..

Tänään ollaan hengailtu tytön kanssa pihalla ja meidän terassilla, kun mies on laittanut mm.grillikatosta kesäkuntoon. Juotiin ekat kahvit/teet terassilla, jonka mies rakensi itse viime kesänä. Ihanaa, kun kevät tekee tuloaan <3

Olivia täytti eilen kuukauden. On ihmeellistä miten nopeasti hän kasvaa! Missä on minun pikkuinen tissiapina, joka vain nukkuu ja tissittelee? Tilalla on nyt ihana tyttö, joka juttelee tissille, hymyilee silloin tällöin, osaa olla vaativa ja on kyllä edelleen äidin tissiapina <3



lauantai 20. huhtikuuta 2013

Huono äiti?

AAhh..en tiedä miten aloittaisin tämän..

Noh, mulla on eräänlainen ongelma. Tämän jälkeen minut varmasti leimataan myös maailman huonoimmaksi äidiksi, mutta mä kestän sen. Ja sanon vielä, että mitään päätöksiä en ole vielä tehnyt.

Tilanne on siis se, että äitini täyttää elokuussa 50 vuotta. Olemme jo monta vuotta suunnitelleet yhteistä matkaa Lontooseen, mutta emme ole sitä koskaan saaneet aikaiseksi. Nyt sitten ajattelin, että miten hyvä lahja olisi viedä äiti sinne synttäreidensä kunniaksi! Ei vielä elokuussa, mutta olen ajatellut la 31.8- ti 3.9 tai ke 4.9 Lähtisin siis kotoa pe illalla 21 maissa ja olisin kotona joko ti 22 maissa tai vastaavasti ke 22 maissa. 4-5 päivään siis pois kotoa.

Olivia olisi silloin 4,5kk ikäinen. Olivia jäisi isänsä hoitoon. Isän, joka on hänelle tuttu ja turvallinen, intensiivisesti hoidossa mukana alusta asti. Maidon lapsi saisi Medelan äidinmaidolle suunnitellusta syöttöratkaisu-pullosta (siitä postaus tulossa erikseen). Ja pullossa olisi pumpattua maitoa. Pumppaisin matkan aikana säännöllisesti rintoja, jotta tuotanto pysyisi yllä.
En ole tippakaan huolissani mieheni "pärjäämisestä", heillä menisi varmasti kaikki aivan loistavasti.

Olen huolissani Olivian kehityksestä ja mahdollisesti itsensä hylätyksi tuntemisesta. Teenkö lapselle pahaa, jos olen niin pitkään poissa? Jos hoitajana on oma tuttu isä, onko niin vaarallista, jos äiti on poissa? Unohtaako vauva oikeesti minut muutamassa päivässä? :( ikävähän minulle varmasti tulee ja ehkä enemmänkin teen itselleni siinä pahaa, kun stressaan asiasta? Toisaalta, kun luotan mieheeni 100%, kuvittelen ainakin tällä hetkellä,  että pystyisin jopa nauttimaan reissusta oman äitini kanssa. Argh. Tää on niin vaikeeta. Haluaisin tilata liput jo nyt, kun ne maksaa alimillaan 123e eestaas..

Nyt kun asia alkoi minua kunnolla ahdistamaan, mietin, jos paluu olisikin jo ma yöllä? Kai Lontoon ehtii näkemään 2,5 päivässä? La oltais siellä jo 8.35 ja ma yöllä 23.45 Helsingissä takaisin..siinä olisi aikaa kaupungin kiertelylle la, su ja puolet maanantaista. 3 päivää poissa kuulostaa ehkä tässä pahassa paremmalta?

torstai 18. huhtikuuta 2013

Asiointia ja shoppailua kaupungilla :)

Kivuista ja väsymyksestä huolimatta, kävin tänään ensimmäistä kertaa kaupungilla.
Ihan asioilla kylläkin, en muuten vaan.

Mulle tuli nimittäin eilen kirje Maahanmuuttovirastosta, jossa luki, että minulle on myönnetty Suomen kansalaisuus! Hiphei! :)

Jjätin hakemuksen aika lailla tasan 9kk sitten, kuvittelin kylläkin, että päätös olisi tullut hieman nopeammin, sillä olen asunut Suomessa vuodesta 2002, kirjoittanut täällä ylioppilaaksi, suorittanut alemman korkeakouluturkinnon, ollut nuhteeton mallikansalainen jne. Mutta ei se mitään, pääasia, että myönteinen päätös tuli :)
Passia kävin siis anomassa. Aion kyllä pitää myös Viron kansalaisuuteni, jos se Virolle käy. Siitä pitää soittaa huomenna Viron konsulaattiin ja varmistaa.

Poliisilaitoksen jälkeen oli vapaa-ajan osuus. Kiertelin hieman paikallista ostoskeskusta ja löysin H&M:ltä Olivialle aivan ihanan asukokonaisuuden nimiäisjuhlia varten! (Kuvat tekstin lopussa ). Ostin myös itselleni yhden imetyspaidan.

Lastentarvikeliikkeesstä löysin neidille pinkit aurinkolasit. Kohtahan se aurinko jo paistaa enemmän ja enemmän!

Yhteensä olin kotoa poissa 3 tuntia, oli todella virkistävää olla edes vähän aikaa ihmisen näköinen, ihmisten keskuudessa. Olin jopa niin hurja, et laitoin tavallisen paidan päälleni, siis sellaisen, josta ei voi kahdessa sekunnissa repiä tissiä esiin! :)

Nyt on mukava olla kotona, mies lähtee kohta thainyrkkeilyrreeneihin, joten saadaan olla tytsyn kanssa kahdestaan <3






keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Pikkulantion tulehdus, endomitriitti.

Aloitin vaunulenkkeilyt 2 viikkoa synnytyksestä (eli 2 viikkoa sitten) ja sillon alussa minua vaivasivat kovat alaselkäkivut liikkeellä ollessa. Muutama päivä sitten olin taas lenkillä ja huomasin, ettei selkään koske enää! MUTTA senkin edestä alkoi tulemaan kipeitä viiltäviä alavatsakipuja. Eilen kipu yltyi jo siihen, ettei minun tarvinnut edes liikkua niitten eteen.

Epäilin heti kohduntulehdusta, ja onnekseni sain lääkäriajan neuvolasta tälle aamulle. Sisätutkimus ja ultraus pelotti ihan sikana. Kun tietää, että sisällä on kymmenkunta tikkiä, ei mielellään mene sorkittavaksi. Nauratti lääkärin kysymys "joko teillä on ollut yhdyntöjä?" Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä "no EEII!! Ehkä ensi vuonna vois kokeilla" :D

Tutkimusten jälkeen kävin vielä verikokeisssa ja diagnoosi oli seuraava: pikkulantion tulehdus. Eli on kohduntulehdusta ja vähän muuallakin ympärillä. Sain kahta eri antibioottia, 10 päivän kuuri. Toinen on sellainen, joka voi aiheuttaa vatsavaivoja niin minulle kuin vauvalle, joten suunnitelmissa olisi imettää vain öisin. Päivisin annan omaa maitoani pakkasesta. Onneksi olen pumpannu sitä ahkerasti sinne! Ja rinnat tyhjennän sitten viemäriin, ei sillä maidolla tee mitään. :(

Harmittaa kovasti, varsinkin kun tänään tuli tekstiviesti äidinmaidonkeskuksesta "maidot olivat oikein hyviä, laita vaan lisää!" Eli siihen hommaan tulee nyt 11 päivän tauko. Mutta oma terveys ennen kaikkea tottakai. Ja lapsen (joka nukkui äsken 3,5 tunnin päikkärit ulkona liikkumattomissa vaunuissa!!!)

Muita oireita liittyen kohduntulehdukseen minulla ovat kipu virtsatessa, epämiellyttävä tuoksu vuodossa ja kohonnut syke (leposyke ~80). Ja aaltoilevat, pistävät, viiltävät kivut alavatsalla. Sekä yleinen voimattomuus, heikko olo.Inhottavaa, todella inhottavaa :(

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Koditon strippaaja

En tiedä miltä te muut pienten vauvojen äidit näytätte, mutta ainakin minä näytän huonoina päivinä kodittoman ja striptease-klubin tanssijan sekoitukselta.

Tukka harjaamatta nutturalla, jalassa velourhousut, joissa maitotippoja, talkkia, varmaan vähän pissiä enkä ihmettele jos ois kakkaakin. Dödö on kaapissa, naama ei oo kasvorasvaa nähnytkään ja varpaankynnet odottaa leikkaamista. Kuljen kotona toinen tissi vähän väliä paljaana.. Tai jopa pelkästään imetysliivit päällä..toinen tissi paljaana.

Onneksi ei oo naapureita näkemässä. Topin olkapäässäkin saattaa olla vähän puklia. Näin siis huonoina päivinä kuten tänään. Jo yö oli vaikea, jatkuvaa itkua ja kitinää. Vain syli kelpasi. Päivä on mennyt samalla tavalla. Syli ja ihossa kiinni oleminen ovat ainoat keinot saada tyttö rauhoittumaan. Jos yritän siirtää omaan sänkyyn tai lähteä itse vierestä, on silmät sekunnissa auki ja itku alkaa taas :(

Toivottavasti tänään on vain läheisyyskaipuupäivä ja huomenna on kaikki taas ennallaan.

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Neuvolassa

Noustiin tytön kanssa tänä aamuna klo 7.30. Hoidettiin aamurutiinit ja alakerrassa oltiin 8 jälkeen. Keittelin rintapumpun osia, pesin rinnat, desinfioin kädet ja pumppasin toisen rinnan pulloon. Tästäkö tämä äidimaidonluovutus alkaa?

Vein tänään la, su ja tämän aamun maidot näytteeksi, jos maitoni kelpaa, menevät nekin erät "luovutustililleni"'eli eivät hukkaan. Varulta annoin jokaiselta päivältä vaan 100-130ml (mitä jos jostain kumman syystä maito ei kelpaakaan? Eipähän mene sit paljon hukkaan!).

Pumppauksen jälkeen yritin tehdä itsestäni ihmisen näköisen eli harjasin hiukset ja laitoin ripsaria ja kajalia. Muuta en oikein kerennyt kun huomasin, että kello on jo yhdeksän. Ajattelin syöväni nopeasti aamupalan, mutta joku muukin alkoi itkemään nälkäitkua ja omat tarpeeni menivät siinä vaiheessa kakkossijalle.

Koska meidän oli lähdettävä 9.15 kotoa, ja oli jo kiire, tyttö sai eilisillalla lypsetyn maidon pullosta. Itse söin samalla banaanin ja join ison lasin vettä.
Molemmille vaatteet päälle, tyttö vaunuihin ja kotoa päästiin ulos 9.30. (Onneks olin laskenut 15 min pelivaran). Ripeää kävelyä neuvolaan (3,2 km) ja perillä kirosin, kun jouduin kävelemään niin nopeasti. Olin hiestä läpimärkä! Heitin luovutettavat maidot labraan ja 10.02 oltiin neuvolassa - tiukille meni siis!

Neuvolassa katsotiin paino, joka oli tällä kertaa 3 945g!!!! Vajaassa kahdessa viikossa lisäystä on 610g verran, aika hurjaa! :) pituutta ei mitattu, ensi kerralla sekin.

Heijasteet oli hyvät, neuvolakortissa lukee, että suloinen ja terhakka tyttö, ja näinhän se on, Olivia käyttäytyi todella hienosti siellä, ei kiukkua eikä turhaa kitinää :)

Korvan takana ja kasvoissa oleville näpyille tuli diagnoosiksi puhtiasnäpyt, jotka ovat hormooninäppyjä eikä niitä kannata rasvata, lähtevät itsestään ajan kanssa pois. Sammasta ei onneksi ole ja suu näytti muutenkin hyvältä.

Vaippaihottumaan sain neuvoksi laittaa sinkkivoidetta ja siihen päälle vielä talkkia (!!), kokeillaan siis sitäkin, aamulla näytti jo niin hyvältä iho! Mutta nyt illalla oli taas punoitusta ja pientä näppyä.

Alla kuvaa puhtiasnäpyistä:



sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Leijonaemo

Olen huomannut itsessäni erittäin suojelevaisen minän. Vaikka vieraita meillä ei sinänsä ole edes kovin montaa käynyt- kaikki, jotka ovat jollain tavalla kosketuksissa Olivian kanssa, ovat tarkkailuni alla.

Esimerkiksi mieheni äiti nostatti mun harjan pystyyn: Olivian ollessaan 6 päivän ikäinen, tämä nosti vauvan syliinsä tukematta päätä!! Tunsin samalla hetkellä, että jos jotain olisi tapahtunut, olisin raadellut sen naisen hengiltä.

Nämä tunteet ovat erittäin voimakkaita. En mielelläni anna lastani muitten kun mieheni syliin, ja vaikka "ei se rikki mene" lause on kuulunut monta kerta-vihaan edelleen joka kertaa sitä.

Viikonloppuna oltiin ensimmäistä kertaa vanhempieni luona, he tulivat vihdoin ja viimein Thaimaasta ja pääsivät tutustumaan pieneen tulokkaaseen. Kaikki saimme kivoja tuliaisia ja tyttöä en pahemmin koko viikonloppuna nähnyt muulloin kuin tissillä :) tämä oli samalla myös Olivian ensimmäinen pidempi autoreissu - 2 tuntia suuntaansa ja tytsyhän veti sikeitä sekä meno- että paluumatkan ajan, hieno suoritus siis! Ja palatakseni leijonaemoon niin kyllä, tarkkailun kohteeksi joutui myös oma äitini. Isä oli jotenkin luonnonlahjakkuus, että hänen kohdallaan en hermoillut.

Kotimatkalla käytiin vielä miehen veljen perheen luona näyttämässä heidän melkein 5v. tytölle pientä serkkuaan. Mieheni laittoi minulta kysymättä Olivian tytön syliin! (Oli kyllä tyyny tukena ja mies opasti koko ajan ja kaikki näytti hyvältä kyllä), se olikin vielä ok. Mutta kun vauvan halusi syliin myös tytön samanikäinen kaveri ja mies laittoi Olivian hänenkin syliin, suutuin kyllä. Varsinkin siinä vaiheessa kun kuulin, että vieraalla tytöllä on nuha ja yskä! (Mies oli kuulemma tarkkaillut eikö itse havainnut että tällä oli nuha...kumma että minä huomasin heti??!!) Otin Olivian hänen sylistä pois ja pyysin tyttöjä lähtemään omiin leikkeihin, jotta voisin syöttää rauhassa. Voitte vaan kuvitella saiko mies kuulla autossa kunniansa. Sai.

Minua ärsyttää vieläkin tämä tapahtuma. Ymmärrän kyllä, etten voi suojella lastani ihan kaikilta pöpöiltä ja joskus on myös hyvä sairastaa, jotta vastustuskyky kasvaisi - mutta ei 3 viikon ikäisenä eikä "tarkoituksella".

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Kakkapylly

Teksti sisältää kakkajuttuja.


Mun lapsi on yks kakkapylly. Sen lisäksi, että hän tekee kakat vaippaan, hän säästää osan äidin päälle, hoitoalustan päälle ja äsken sohvalle valkoiselle fleecehuovalle. (Mietitte varmaan mielessänne, että kuka nyt laittaa paljaspyllysen vauvan valkoiselle huovalle?

Minä. Koska rakkaalla lapsella on todella paha vaippaihottuma ja olin juuri asettelemassa suoja-alustaa sekä harsoa syliini, jotta voisin imettää samalla kun Olivia saa ilmakylvyn. Laitoin hänet siis ihan hetkeksi siihen viereen ja tsädää, 10 sekkaa ja iso läntti vauvankakkaa on sit siinä.

Mieluummin pesen vaikka kaikki talon lakanat ja huovat kun annan lapseni kärsiä noin pahasta ihottumasta :(

Ollaan tohon ihottumaan kokeiltu kaikkea, bepanthenia, sinkkivoidetta, talkkia. Ei tietenkään kaikkea sekaisin, mutta esim eilen näin: aamulla ei mitään aineita eikä vaippaa 1,5 tuntiin. Sitten bepanthenia ja vaippa unien ajaksi. Sitten taas ei aineita ja tunnin ilmakylpy, jolloin taas bepanthenia ja vaippa. Ja vasta yövaippaan oon laittanut puhtaalle iholle talkkia ja vaippa. Yöllä mennään talkilla ja aamupesun jälkeen siirrytään taas ilmakylpyihin ja bepantheniin.

Ollaan vaihdettu vaippamerkkiä, ei auta. Olen jättänyt kosteuspyyhkeet pois ja joka vaipan jälkeen on vesipesu (kakkavaipan jälkeen käytän ainun pesunestettä, joka ei sisällä saippuaa).

Tuntuu, että ne ilmakylvyt ovat ainoat jotka oikeasti tehoaa. Onneksi näyttäisi nyt ihan olemaan parempaan päin, toiottavasti jatkuu tämä paranemisprosessi, en kestä kun tytöllä on paikat punaiset ja näpyillä :(

Oisko vielä muita vinkkejä?

tiistai 9. huhtikuuta 2013

F*ck you, rintapumppu.

Aloitan taas hyvään aikaan tänne kirjoittamisen- Olivia on nukkunut nyt tasan 3h ja varmasti herää kohta!

No jos vähän kuitenkin ehtisin avautumaan.
Nimittäin, mä oon ihan raivona "mun" rintapumpulle. Se pahoinpitelee mun nänniä ja kivusta johtuen en heru sille enää! Jo siinä vaiheessa kun näen pumpun, tekee mieli heittää se seinään! Ja vielä viikko sitten kaikki oli hyvin ja maitoa tuli pumppuun hyvin, yhtenä aamuna oikeasta rinnasta tuli 150ml kerralla ja olin ihan onnessani, koska tosiaan ilmoittauduin äidinmaidonluovuttajaksi ja ensi maanantaina pitäisi viedä 3 päivän näytteet. Mutta nyt maitoa ei tulekaan enää! Rinnat on kyllä täynnä ja käsin pumppaamalla tulee samantien tippoina (joskus suihkuna) mutta heti kun asetan sen stnan medela pumpun siihen niin loppuu kuin seinään. (Jos laitan imun pienemmälle, ei rinnasta tuu yhtään mitään).

Nyt on nänni arka ja kipee ja just kun ollaan päästy rintakumista eroon, en voikaan antaa lapselle rintaa suoraan koska se sattuu ja pitää laittaa taas se kumi siihen väliin. Olen niin turhautunut!!!

Millä te pumppaatte maidot? En tiedä kestänkö odottaa ensi viikon alkuun kun saan mahdollisesti pumpun neuvolasta lainaksi luovutuksen ajaksi. Jos siis maito hyväksytään. Pelkään että maidontuotanto ottaa nyt takapakkia kun en saa rintoja tyhjennettyä kunnolla :( haluan kunnollisen ja hyvän pumpun.

Ja sit se vesi. Kun pitäisi muistaa juoda paljon. Paljon, todella paljon. Aikasemmin join, nyt en enää muista välillä ollenkaan! Sitten on hirvee jano.

Olen niin turhautunut.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Petra ja Piia!


Te molemmat veikkasitte Olivian syntymäpäivän oikein, 20.3.13. Molemmat tosin veikkaisitte poikaa mutta tyttö tuli ;) (ja ihana tyttö onkin<3)

Haluan kuitenkin lähettää teille jotain pientä kivaa (kunhan päätän mikä se on), oikean päivän arvauksesta, joten jos haluatte ylläripostia huhtikuun aikana, laittakaa mulle yhteystietonne!!

haaveita87@gmail.com

Kiitos!

-K-

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Hylkäsin mieheni synnytyksessä.

Ihan alkuun täytyy sanoa, että mieheni oli todella kultainen koko urakan ajan.

Avautumisvaiheessa hän oli korvaamaton apu, joka piti huolen, että söin, join ja muistin levätä. Ammeessa ollessani mieheni oli se, joka piti ilokaasua mun kasvoilla kun sitä tarvitsin, kuivasi minut, toi pillimehuja ja teki kaiken mitä ikinä puysin.

Mutta auta armias kun tuli ponnistusvaihe!! Mä en halunnut kuulla enkä nähdä miestäni! Hän seisoi minun oikealla puolella ja tuki niskojani sekä antoi juomista kun sitä pyysin. Muuten käskin olla sen ihan hiljaa ja kun toinen sattui vastaamaan kätilölle jotakin, huusin sille " jos et osaa olla hiljaa, mee käytävälle". Kun kätilö tuki jalkaani ja mies samanaikaisesti niskaani, satuin sanomaan "just noin, toi tuntuu hyvältä" niin mieshän ajatteli, että puhun hänelle ja alkoi työntämään niska/hartioitani vielä enemmän eteenpäin, jolloin taas huusin hänelle " no et sinä, vaan kätilö". Ja sitä rataa.

Miksi toimin näin? En tiedä, jotenkin sitä keskittyi vain ihan täysin itseensä ja tunsin, että haluan miehen olevan siinä, mutta en konkreettisesti halua nähdä/kuulla hänen olevan siinä.

Mieheni ei tästä loukkaantunut, häntä vaan harmitti ettei pystynyt olemaan enemmän tukena - kun taas minun näkökulmasta hän oli täydellinen tuki, koska kuunteli minua :)

Ehkä seuraavassa synnytyksessä osaan sitten ottaa miehenkin huomioon :D

perjantai 5. huhtikuuta 2013

<3

Meillä oli tänään pienimuotoiset kuvaukset pikkuisen kanssa <3 niin haluaisin näyttää niitä teilläkin, mutta ollaan miehen kanssa sovittu, että ei mielellään kuvia nettiin.

<3 Olivia Isabella P. <3



torstai 4. huhtikuuta 2013

Äidinmaidossa on poweria!!

Imetys ei ole itsestäänselvyys eikä "kyllä se onnistuu" ole 100% varmaa. Olenkin todella iloinen, että olen päässyt niitten onnellisten joukkoon, joilla imetys onnistuu ja luonnistuu. Maitoa tulee niin paljon, että tytölle riittää yksi tissi per ruokailu. Toinen tissi sitten yleensä tyhjennetään pumpulla ja toistaiseksi ollaan laitettu minigrip pusseissa pakastimeen 80-150ml annoksissa. Riippuen tyhjennysvälistä, yhdestä rinnasta pumppaan 50-120 ml kerralla. Yön jälkeen yleensä 100ml ja päivisin sen 50-70ml. Jatkossa, jos siis näin jatkuu ja maitotuotanto pysyy tytön tarpeen mukaan tarpeeksi korkealla, aion ylimääräiset maidot luovuttaa sairaalamme äidinmaitokeskukseen. Sitten on tarkoitus pumppailla useammin ja säännöllisemmin. Täytyy vaan toivoa, että hyväksyvät minut heti kun antibioottikuurini loppuu. Haluaisin auttaa.

Maito nousi rintoihin synnytyksestä kolmantena päivänä, kun olimme vielä sairaalassa, nousu oli tuskainen ja kipeä, sain särkylääkettä ja kylmiä kaalinlehtiä rintojeni päälle, se viilensi ja auttoi kivasti, siinä kaalinmehussa on kuulemma jotain auttavaa ainesosaa..

Sairaalassa yritin imettää lastani vähän väliä, mutta nänni oli niin pieni ja kokematon, että rintakumi oli välttämätön. Vauva oli kuitenkin kiukkuinen ja nälkäinen ja monesti jouduttiin turvautumaan lisämaitoon, onneksi kuitenkin luovutettuun äidinmaitoon. Tälläinen käytäntö oli jo senkin takia, että pikkuinen oli alle 3 kiloinen ja eka sokeriarvo oli 2,6 kun tarkkailuraja on 2,7 ja näin jouduttiin tarkkailuun (pikkuisen kantapäät on edelleen verenottojälkiä täynnä :( ).

Kun päästiin kotiin, alkoi imetys jo onnistua paremmin, alkupäivät meni asentoja hakiessa, nyt alan olla jo konkari ja asentoja on monia, joten nopeasti siinä kehittyy. Tissiapinalla on valtavan hyvä imuote ja pikkuhiljaa ollaan päästy rintakumista eroon!! Voi kun se tuntuu niin paljon paremmalta ilman kumia! Tyttö heruttaa nänniä iloisesti, lipoo sitä kielellä ja on selvästikin enemmän innoissaan kun rintakumin kanssa. Rintakumia käytetäänkin enää yösyötöissä (oma nänni vielä harjoittelee kyljellään syöttämistä) sekä silloin, kun oma nänni on yliarka. Tissin lisäksi meillä annetaan äidinmaitoa välillä myös pullosta, sen hoitaa yleensä isä, saavat hekin oman läheisen hetken, vaikka onhan niitä muutenkin. Myös pullosta tyttö syö todella hyvin eikä ole moksiskaan, että välillä on tissiä, välillä silikonista nänniä ja välillä pulloa - kaikki käy. Toki siinä alussa on hieman hakemista, että millä tekniikalla nyt pitikään imeä. Voin siis turvallisin mielin käydä lääkärissä tai ruokakaupassa pelkäämättä sitä, että lapsi itkee kotona nälkää. Meillä onkin nyt aina jääkaapissa vähintään aamulypsetty maito, joka laitetaan seuraavana aamuna pakkaseen, jos sille ei olekaan käyttöä. Pitkin päivää niitä maitopulloja keräytyy jääkaappiin 3-4 kpl.

Mutta nyt siihen otsikkoon! Äidinmaidossa todella on poweria!! Tissiapina painoi:
Syntyessään 2890g
Kotiinlähtiessä 2790g (3.päivän ikäisenä)
4. päivänä kotona 3070g (viikon ikäisenä)
13 päivän ikäisenä 3335g

Tämä siis osoittaa sen , että tyttö kasvaa ja äidin oma maito on hyvää :)

Nyt onkin taas maitobaarin avausaika!

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Hitaan kiireistä vauvaelämää

Äitiys on niin kiireistä hommaa, ettei ehdi edes tänne kirjoittamaan! Puhumattakaan siitä, että olen luvannut soittaa parhaalle ystävälleni jo neljänä päivänä ja joka ilta joudun laittamaan viestiä "sori, en tänäänkään ehtinyt soittamaan, ehkä huomenna?" Olen myös "tehnyt" marjarahkapiirakkaa neljä päivää ja kakkaset harsot (neidin mielestä on kiva laittaa kakka-nato-ohjus suoraan päin äitiä, kun tämä vaihtaa vaippaa) lilluivat ämpärissä kolme päivää. Ai miten niin saamaton?

Olen kuitenkin imettänyt tissiapinaa ahkerasti, olen huoltanut rintoja, seurustellut ihanan vauvani kanssa, levännyt paljon, pessy pyykkejä ja silittänyt harsot ja vauvan vaatteet. Muuten talon askareissa on häärinyt ihana mieheni. Mulle tehdään aamupala, välipala tai lounas, päivällinen ja iltapala. Mikä täydellinen palvelu! (Mitä mä teen kun hän palaa lauantaina töihin!!?) Mutta olen minä itsekin tehnyt paljon.. Ja se tuntuu aina alapäässä, ei pitäs liikkua vielä ihan niin paljon..

Tää päivä on mennyt jotenkin todella hitaasti. Annoin tissiapinalle tissiä 8 aikaan aamulla, jolloin se nukahti, menin itse aamupalalle ja sen jälkeen köllötteltiin tytön kanssa 10.30 asti sängyssä, toisinsanoen nukuttiin, syötiin ja paskottiin - ja nyt en puhu itsestäni. 10.30-11 hoidettiin aamupesut ja -hommat, vaipan vaihtoa, yökkäreiden vaihtoa, jne. Sitten seurusteltiin reilu tunti kunnes iskä tuli kaupungilta kotiin :)

12.30 mulla oli neuvolassa lääkäri, epäilin, että minulla olisi jonkinnäköistä tulehdusta siellä syvällä .. Ja oikeassa olin, alkava tulehdus, nyt on7 päivän antibioottikuuri, ei ollutkaan ihan normaalia noi viiltävät kivut, jotka tuntuu kohdussa(?)
Kaupan ja apteekin kautta kotiin, jossa tissiapina nukkui sikeästi ( kun ei tissikään ollu kotona) :)

Tämän jälkeen käytiin vaunulenkillä koko perheen voimin, ja sen jälkeen oli taas niin väsynyttä, että tissin kautta jatkettiin unia kotona. Isä laittoi ruokaa ja perheen tytöt otti parin tunnin unet. Nyt on taas tissiapina mielitouhuissaan tissillä ja minä kirjoitan tätä vasemman käden peukalolla, koska muuten en saa tätäkään koskaan valmiiksi, kun on niin kiire :D

Huoh.tätäkin kirjoitin siis 8 tuntia, pienissä pätkissä :D

Ja tänäänkään en jaksa/ehdi soittamaan ystävälleni :( ehkä huomenna?

Kuvia:
Tissiapina in action ( huomatkaa pipo ;)
Ja kauan tehty piirakka :) nams
Sekä iskän laittama tän päivän lounas






maanantai 1. huhtikuuta 2013

Elle Tens - laitteen käyttökokemus synnytyksessä

Otin tens laitteen käyttööni maanantaina 18.3.13 klo 21, juuri kun maikkarilla alkoi James Bond elokuva. Supistukset olivat siinä vaiheessa säännölliset mutta eivät kauhean kipeät. Olin kuitenkin kuullut, että laite tulisi ottaa jo aikaisessa vaiheessa käyttöön, jotta teho olisi myös myöhemmin hyvä.

Yö meni sohvalla ja sohvan vieressä lattialla maatessa, kun supistukset yltyivät ja tens oli mukava apu, mutta ei kuitenkaan tuntunut riittävältä, olin säätänyt sen neloselle ja halusin säästää loppuvoimakkuudet sairaalaan. Ja rehellisesti sanottuna viides taso ei tuntunut yhtään hyvältä.

Sairaalassa jatkoin tensin avulla siihen asti kunnes kätilö ehdotti ammeeseen menoa sekö ilokaasua sinne. Olin siinä vaiheessa 2cm auki.Otin laitteen pois, koska sitä ei saa vedessä käyttää.

Kun ammeilut oli ammeiltu eikä mua huvittanut lillua vedessä enää,olin edelleen sen 2 cm auki, otin taas tensin käyttöön, yhdessä ilokaasun kanssa. Yritin liikkua mahdollisimman paljon ja mentiin miehen kanssa käytävän päähän katsomaan salkkareita, sinne en ilokaasua saanu mukaan, joten pelkällä tensillä olin ja supistukset olivat jo todella kipeät. Teho oli edelleen vain nelosella, koska vitonen ei vaan tuntunut hyvältä. Salkkareiden jälkeen taisin olla jo 4cm auki ja palasin sänkyyn ilokaasua haukkaamaan.

5cm kohdalla sain epiduraalin ja tens otettiin pois.

Ennen ponnistusvaihetta tensin kaks läpyskää laitettiin kipeeseen selkään hieromaan, se tuntui hyvältä ja helpotti kipua, teho oli edelleen 4, koska 5 oli ihan erilainen ja en tykännyt siitä, kutitti ehkä liikaa ja tuntui liian voimakkaalta.

Toisinsanoen, 4 tehoon asti tykkäsin tensistä kovasti, tuntuu, että aina kun oli tens selässä, myös avauduin tasaisesti. Heti kun menin sotkemaan menoa ja lilluin ammeessa, pilasin hyvän nousun enkä avautunut. Siinä mielessä tein väärin että menin ameeseen, olisi pitänyt katsoa mihin tens minut vielä vie :)

Käyttäisinkö seuraavassa sunnytyksessä? Kyllä. Olen ylpeä itsestäni kun pyysin epiduraalin vasta 5cm kohdalla, näin sain todella kokea mitä supistukset ovat. Ilman tensia tuskin olisin kyennyt siihen.
Siitä todella on apua varsinkin kun kipu menee selkään.

En osaa oikein muuta tästä kirjoittaa, kysykää ihmeessä mitä haluatte laitteesta tietää, vastaan ilomielin, jos osaan!!