maanantai 29. joulukuuta 2014

Joulu 2014

Joulujoulujoulujoulujoulu.

Vaikken ole koskaan ollut varsinainen jouluihminen, oli silti mukavaa viettää Joulua. Lähinnä seuran, hyvän ruoan sekä lasten ilon puolesta. Lahjoja on ihana antaa ja toki mukava saada.
Me vietimme joulupyhät miehen siskon perheen kanssa ja aattoilta näytti tältä:


Pukin syli ei ollut kovin suosittu! Itkuhan siinä tuli, kun pukki taloon astui :(

Miehen serkku, siis Joulupukki suukon sai :)



Olivia sai lahjaksi mm. yökkäreitä, satukirjoja, Bukowskin nallen, Stigan, Noshin sydänhaalarin, keittiötarvikkeita, pikkueläimiä, paidan, ison Duplo pakkauksen ja rakennusalustan, isomummin neulomia vaatteita ja villasukkia yms muuta tarpeellista. Yksikään lahja ei ollut huti! :)

Minä sain kalenterin, Rafaelloja, Pentikin mukeja, jouluteetä, Iittalan Taikametsämukeja ja sukkia.
Vanhemmiltani saatiin valita itsellemme päiväpeitto (otettiin Luhta home) ja sähköhammasharja, Oral B:n Pro 6200. Nyt kelpaa taas!
Miehelleni ostin Tommy Hilfigerin kylpytakin, aamutossut sekä ihonhoitovälineitä.

Oikein kivat joulupyhät takana! Nyt ei pahemmin työnteko kiinnostakaan! Onneks tällä viikolla olen töissä ma-ti normiajat ja ke 8.30-13.30, to on luonnollisesti vapaa ja sen lisäksi pyysin myös pe 2.1 vapaaksi, jotta saisin piiiitkän viikonlopun.

Nyt työntekoon!

maanantai 22. joulukuuta 2014

Joulushoppaillen.

Vietimme eilen aivan ihanan perhepäivän Joensuussa, joulushoppaillen! Nyt on kaikki lahjat hankittu, mikä helpotus! Viime tippaan jäi ihan sen takia, että Olivia oli viime viikolla ma-pe pois päiväkodista, kotona kipeänä, minä olin vielä lauantaipäivän promokeikalla ja tälläkin viikolla on vielä työvuoroja, joten sunnuntai oli ainut sopiva päivä lahjojen hankkimiselle. Marraskuussahan niitä ei ois voinut millään hankkia etukäteen..eheei..


Käytiin ensin Anttilassa, Sokoksella ja Iso Myyssä. Sitten välipaussi Fransmannissa ja matka jatkui vielä Prismaan, josta ostettavat ei meinannut millään loppua. Olivallekin piti hankkia lahjoja kohtuudella, vaan miten kävikään, kun 8 pakettia pitää vielä ennen aattoa paketoida.. Paljon on kyllä ihan tarvittavaa tavaraa, jota oltais ostettu ihan muutenkin.


Päivän paras juttu oli se, että otettiin pieni riski eikä laitettu Olivialle vaippaa ollenkaan, vaikkakin oltiin menossa kaupaungille ja ravintolaan. Vaihtovaatteet oli toki mukana, mutta luotettiin siihen, että Olivia osaa kertoa pissihädän ja osataan itsekin tyttö vessaan säännöllisin väliajoin viedä. Eka pissipaussi oli Sokoksen vessassa, siitä seuraava Fransmannissa, Prismassa ja vielä viime hetkellä, kun päätettiin pyörähtää Gigantissa, ilmoitti Olivia autossa, että "ei istumaan, pissa, pissa" . Onneks Gigantissakin on asiakasvessa. Samoissa vaatteissa tultiin kotiin! Onnistunut 6 tunnin vaipaton reissu siis, siitä olen tosi tosi tyytyväinen.










     



 

Joulua meidän perhe viettää läheisten kanssa, ei kauhean kaukana kotoa, mutta ei kotona kuitenkaan. Pukki tulee käymään päivällä ja illalla jaetaan lahjat. Tulee olemaan aamupuurot, joulusauna, ulkoilua, perinteiset jouluruoat ja varmasti myös joululauluja. Ihana, rauhallinen joulu tulossa <3


Rauhallista Joulua myös teille, lukijat!

Karina

torstai 11. joulukuuta 2014

Ajtuksenvirtaa kesken työpäivän.

Olin viime viikolla töissä supertehokas ja sain aikaan todella hyvää tulosta. Innostin asenteellani myös muita ja vielä perjantaina olin täysin varma, että hyvä fiilis ja kova työnteko jatkuu myös tällä viikolla.

No kuinkas kävikään.. tuntuu, että en saa tällä viikolla yhtään mitään aikaiseksi! Eikä se ole vain tunne, vaan puhasta faktaa, numerot kun eivät valehtele ja tilastollisesti nyt on menossa koko lyhyen urani suoraan sanottuna paskin viikko.

Mua ei vaan huvita työnteko tällä hetkellä yhtään. Haluan kotiin, ottaa Olivian kainaloon ja tuhista hänen kanssaan lämpimän peiton alla nenät vastakkain. Haluan syödä suklaata ja juoda isoja mukillisia teetä, haluan katsoa romanttisia hömppäelokuvia, syödä jäätelö ja töpsytellä villasukat jalassa, katsoa tulta uunissa sekä antaa lumen laskeutua kauniisti pihamaalle.

Lähestyvä Jouluko tämän tunteen tekee? Miksi en saa itseäni niskasta kiinni, miksi laiskottelen töissä, kun tiedän, että provisiopalkallisena tämä laiskottelu tulee tuntumaan tammikuun palkassa ja pahasti. Miksi, miksi, miksi raha ei motivoi mua nyt yhtään? Rahahan on aina motiovoinut minua, mikä nyt mättää..

Mulla on tätä työtä kohtaan viharakkaussuhde näköjään. Joka toinen viikko olen ihan fiiliksissä ja joka toinen viikko selailen työpaikkailmoituksia ja mietin , että onkohan minusta nyt tähän sittenkään. Toisaalta en haluaisi lähteä tästä yhtään mihinkään, sillä suurimmaksi osaksi minullahan menee tosi hyvin täällä! Se huono viikko vaan onnistuu pilaamaan aina koko hyvänolon tunteen eikä siitä näköjään pääsekään ihan helpolla eroon.

Vai onko mulla vaan niin kova ikävä Oliviaa?

Haluan kotiin :(


Karina



tiistai 9. joulukuuta 2014

Lapselliset pikkujoulut Joensuun mammaporukalla.

Pidimme viime sunnuntaina "Joensuun blogimamma" porukalla pikkujoulut meidän kotona. Oli ihana saada noin paljon vieraita kerralla ja Oliviakin pääsi harjoittelemaan emännöintiä, kun otti pikkuvieraat ovella vastaan :)

Meitä oli yhteensä 6 äitiä ja 6 taaperoa-  4 tyttöä ja 2 poikaa. Vaikka ääntä ja vipinää riitti, olen jopa yllättynyt , miten helposti ja jouhevasti kaikki sujui! Pikkujoulut vietettiin nyyttärimeingillä ja pöytä täyttyikin nopeasti erilaisista herkuista. Oli glögiä, suklaata, pipareita, suklaakeksejä, minitorttuja, broileripiirakkaa ja kinkkuhyrriä. Olivia pääsi taas pipareiden makuun, eikä syömisestä meinannut tulla loppua, äiti, anna pipaiaija, kuului vähän väliä. Ihme kyllä tortuista ei tykännyt!















Ryhmäkuvakin onnistui näin hyvin! Kuvassa löydät jo lopettaneen NellaBella blogin Nooran, & something daily blogin Emmin, Norsunluunsydän blogin Pinjan, minut, Fitfatmama Tiinan sekä Mistä on pienet pojat tehty blogin Nellin. Juhliin jäimme kaipaamaan myös (jo lopettaneen) JoKarvan blogin Jo:ta, mutta hän ei Cesarin kanssa valitettavasti pääsenyt paikalle :(




Oli todella kiva nähdä tyttöjä pitkästä aikaa, on se vaan onni, että meillä on tälläinen porukka kasassa!


Karina

















sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Hei blogi!

Hei blogi ja sen lukijat, mitä teille kuuluu?


Meille kuuluu tosi hyvää! Arki on aina ollut suhteemme parasta aikaa ja nyt tuntuu, että elämme arjemme unelmaa. Toki elinympäristö voisi olla aina silmää mielyttävämpi, tulot parempia, haasteet helpompia, mutta silloin ei olisi mitä tavoitella! Ja siitähän tässä blogissa on kysymys - Kun haaveet muuttuvat todeksi, nimi ei ole keksitty huvikseen, vaan nimenomaan haaveiden todeksi toteuttamista varten. Vaikka minulla ei olekaan valmista haavelistaa, haaveilen joka päivä, pienistä ja isoista asioista. Olen ollut onnekas, kun niin moni haaveilemani asia on muuttunut todeksi. Olen ollut myös todella kiitollinen, että olen saanut kokea kaiken sen, mitä olen tähän asti saanut kokea.

Arki rullaa täällä omalla painollaan, päivät täyttyvät töistä, päiväkodista ja omasta kodista. Viikonloput rentoutumisesta, hyvästä ruoasta ja lapsenilosta sekä naurusta. Blogi on mielessäni usein, valokuvia otan tuttuun tapaan, mutta en enää yhtä paljon kuin ennen. Kaikkea ei tarvitse ikuistaa eikä jokaisesta päivänkäänteestä kirjoittaa. Niinpä luulen, että blogi tulee pysymään tälläisenä. Kirjoitan jatkossakin 1-2 postausta viikossa enkä aio ottaa stressiä siitä. Elämässä on kuitenkin niin paljon muutakin, kun sosiaalinen media, blogit ja muut. Elämässä on elämää, kun sitä elää ihan oikeasti <3

Onnea, menestystä ja rakkautta teille kaikille, pysyttehän mukanani <3

                                                                       Karina


perjantai 21. marraskuuta 2014

Sponsoroitu video: Duracell haluaa näyttää miltä lasten leikki liian usein tänä päivänä näyttää.



 Sponsored Video.


Kun sain kutsun tähän Duracellin kampanjaan, en epäröinyt hetkeäkään osallistumistani. Duracell on mielestäni tässä hyvällä asialla ja niin olen minäkin. Duracellin viesti on tälläinen:





Me Duracellilla haluamme levittää sanomaa leikkimisen tärkeydestä. Tästä syystä olemme yhteistyössä taiteilija Robbie Cooperin kanssa tuottaneet elokuvan, joka perustuu 10 vuoden tutkimustuloksiin koskien lasten muuttuneita asenteita leikkiä kohtaan. Sitä mukaa kun aktiivinen ulkona leikkiminen on alkanut kiinnostamaan lapsia entistä vähemmän, kannettavien tietokoneiden, tablettien kuten myös TV:n suosio on lisääntynyt. Tämä on johtanut siihen, että näytön edessä vietettyjen tuntien määrä on saavuttanut kriittisen tason.

On aika aktivoida lapset ja saada heidät kiinnostumaan taas vapaasta leikistä. Jos olet samaa mieltä Duracellin kanssa, jaa tämä mahdollisimman monen kanssa.

 

Kun minä olin pieni, ei ollut älypuhelimia, Playstation kakkosia ja ipadejä tai wii pelikonsoleita. Oli naapurintyttöjä ja poikia, taloyhtiön yhteinen piha, keinu ja hiekkalaatikko. Sekä ”iso”mäki, josta oli talvisin kiva laskea alas. Koulun jälkeen nähtiin lähes aina ulkona. Yleisiä pelejä olivat hipan kymmenet eri versiot, polttopallo, piilo- ja roolileikit. Kesäisin taas kokoonnuttiin serkkujen kanssa mummon mökille. Siellä päivät täyttyivät joessa uimisesta, marjojen syömisestä ja majojen rakentamisesta. Sekä onkimisesta!

Pelikonsolit olivat suuri harvinaisuus eikä virtuaalisia pelejä osanut oikein kaivatakaan. Taisin saada 9 vuotiaana jonkilaisen pelikonsolin, jolla pelasin Super Mariota, sorsien ampumispelejä ja tetristä. Mutta siihen se jäi, en saanut siitä mitään isoa paloa peleihin vaan mieluummin näin ystäviäni ulkona ja meillä kotona.

Tietokoneiden yleistyessä moni ystäväni oli Simsin koukussa. Mulla on suht ankara kotikasvatus ollut eikä tietokoneet taikka pelit kuuluneet elämääni. Salaa kadehdin ystäviäni, jotka kertoivat pelanneensa 4 tuntia Simsiä, rakentaen aivan upeita koteja ja hahmoja. Minäkin totta kai halusin, mutta oma vapaa-aikani oli täyetty karatetreeneillä, kuorolla, näytelmäkerhoilla sekä kotona olemisella. Kun muutimme omakotitaloon Tallinnan lähelle, ulkona oleminen sai vielä suuremman merkityksen. Vieressä oli peltoja ja metsiä, ulkona vanhoja rakennuksia, joissa oli kiva kavereiden kanssa pelailla, öisin teltassa takapihalla nukkua, uida lammessa jne. Näin aikuisena voin sanoa viettääneni aivan ihanan lapsuuden ja nyt olen kiitollinen, että meillä oli selvät säännöt tietokoneiden kanssa sekä rajoitetut nettiajat. Vielä 14-vuotiaana sain olla netissä tunnin viikossa, perjantaisin. 15-vuotiaana taisin saada jo laajemmat käyttöoikeudet, 3 tuntia viikossa valitsemallani tavalla. Siinä tuli aina kiire päivittää irc-galleriaan kuvia ja chattailla ii2.orgissa söpöjen poikien kanssa :D
Katsotaan tässä välissä lyhyt Duracellin sponsoroima video nykypäivän lasten leikeistä:




                                







Mitä ajatuksia herättää?




11 vuotta nuorempi veljeni on taas saanut kokea aivan toisenlaisen lapsuuden. Hänen elämässään pelit, ipadit, iphonet, wiit, playstationit ja muut ovat olleet arkipäivää. Nettiaika on rajoittamaton, pleikkaria voi pelata milloin haluaa. Hänen ollessaan nyt 16 vuotias, voin varmuudella sanoa, että olen omassa lapsuudessani viettänyt huomattavasti enemmän aikaa ulkona ja ystävieni kanssa, kun hän tulee koskaan viettämään. Esimerkiksi, kun minulle tuli kavreita kylään, me tehtiin jotain yhdessä. Kun veljelleni tulee kavareita kylään, he istuvat vierekkäin sohvalla nenä kiinni omissa puhelimissaan. Surullista, mutta totta.

En ole tekniikkaa vastaan mutta jotkut rajat tulisi lapsilla olla. Olivia osaa jo nyt käyttää ipadia, laittaa oman pelinsä pyörimään (eläinten kuvia, joita painamalla kuuluu eläimen ääni), soittaa mummille Facetime puhelun ja selailla kuvia. Alle kaksivuotiaana.. en missään nimessä halua kasvattaa hänet nenä kiinni näihin laitteisiin. Ollaan mieheni kanssa molemmat sillä kannalla, että kannustamme lastamme olemaan mahdollisimman paljon ulkona, luonnossa, leikkien lasten oikeita leikkejä, juuri niitä, mitä itsekin olemme lapsuudessamme saaneet leikkiä. Annetaan lapsillemme mahdollisuus päästä leikki vapaaksi.

Postaus toteutettu yhteistyössä Duracellin kanssa.

torstai 20. marraskuuta 2014

Päiväkuiva taapero.

Otsikon mukaisesti, meidän tasan 1v ja 8kk ikäinen taapero on nyt päiväkuiva! Uskallan sanoa tämän  ääneen, koska päivävaippa on ollut poissa kohta  kuukauden ja kaiken lisäksi päiväkotitäti löi mulle tänään pussilisen Olivian vaippoja kouraan ilmoittaen, että eipä me tarvita näitä enää! Vahinkoja on kuukauden aikana sattunut ihan vain muutama. Nekin yleensä kotona, kun äidin kanssa ei malteta mennä vessaan, vaan hihhuloidaan ympäriinsä ja sit kuuluu "oijoi..ohoh, oijoi..pisssaa".



Aamupissin jälkeen laitetaan pikkuhousut jalkaan (Olivia rakastaa pikkuhousuja ja hokee koko ajan, pikkahat, pikkahat) tai siis Olivia tykkää laittaa ne ihan itse jalkaansa, kukaan ei saa auttaa. Useimmiten hän työntääkin sitten molemmat jalat samasta aukosta ja hermostuu, kun ei onnistu.


Hermostuminen ja epäonnistuminen sekä mielenosoitukset ovat myöskin alkaneet näkymään nyt kunnolla. Neiti heittäytyy lattialle, laskee päänsä varovasti maahan ja alkaa kitisimään teko "yhyy, ähää"itkua.


Mutta siihen vaipattomuuteen, eli aamuntoimien jälkeen pikkarit jalkaan, vaatteet päälle ja päiväkotiin. Siellä hän pitkin päivää käy sitten potalla tai pöntöllä. Välillä pyytää itse, välillä tekee aina kun potattavat tietyn rytmin mukaan. Hirmu hyvin osaa myös ennakkoon hätänsä ilmoittaa ja tarvittaessa vähän aikaa pidättää. Ollaan jätetty vaippa pois myös lyhyellä automatkalla ja monesti on nyt käynyt niin, että juuri kun saan neidin istuimeen kiinni, hän ilmoittaa, että "pissa". Sit ei kun vaan takaisin sisälle, nopeesti vessaan ja uus lähtöyritys. Montaa minuuttia ei siihen mene ja tärkeintä on, että ilmoittaa hätänsä :)


Päiväunille laitetaan kotona vielä vaippa. Päiväkodissa ovat jättäneet senkin pois, mutta siellä Olivia nukkuukin vain 1-1,5 tuntia. Kotona päikkärit kestävät 2-3 tuntiin. Kotonakin on vaippa tosin melkein aina kuiva ja tuota samaa vaippaa ollaankin laitettu jo monen monta kertaa. Aamuyöstä saattaa silloin tällöin tulla pissi sinne vaippaan, mutta sekin on jo harvinaisempaa. Monena aamuna on nyt vaippa ollut täysin kuiva ja aamupissi sitten ihan jumalattoman kokoinen :D


Isomman hädän Olivia on tehnyt jo 6kk ikäisestä pottaan/pönttöön, joten siinä asiassa ei olekaan muutoksia, entiseen tapaansa, hän ilmoittaa "kakka" ja tepastelee suoraan vessaan aukaisemaan pöntön kantta. Tämä on ollut ihanteellinen tilanne niin hygienian, mukavuuden kuin myös kaiken muun kannalta. Esimerkiksi päiväkodin, siellä olivat tosissaan ihan ihmeessään syyskuun alussa, kun 1v 5 kk ikäinen tyttö pyysi itse päästä kakalle potalle. Enkä kirjoita tätä nyt herättääkseni "minun lapseni on paras" tunteita, vaan ihan sen vuoksi, että se pistäisi ajattelemaan! Tälläinenkin on mahdollista, kun vaan jaksaa vanhempana asiaan paneutua ja vessahätäviestintää jo vauvan kanssa harjoittaa. Minä onnistuin siinä, olin pitkäjänteinen, silmät ristissä potatin 8 kuukauden ikäistä aamuviideltä monta viikkoa putkeen ja tässä nähdään tulos!


Itse en henkilökohtaisesti vaan ymmärrä, miten jotkut vanhemmat pitävät yli 2,5 vuoden jopa 3,5 vuotiaita lapsia vaipoissa. Antavat heidän kakkia siihen vaippaan.. en ymmärrä. Tämä on varmasti mielipideasia ja omani on tässä hyvin vahva, minusta on turha alkaa selittämään, että "lapset ovat kaikki erilaisia, eivät tunnista hätäänsä blablabla" Toki näistä voidaan keskustella, mutta ei mun mieleipide tuu ainakaan muuttumaan. En voi sanoa, että en tuomitse näitä 3 v vaipoissa olevien vanhempia, koska silloin valehtelen. Kyllä minä vaan tuomitsen enkä ole sitä koskaan peitellyt.


Vaippateollisuus on syöttänyt ihmisille sellaista propagandaa, että en ihmettele, jos 10 vuoden päästä meidän viisivuotiaatkin ovat vielä vaipoissaan, koska "ei Kalle-Minna osaa vielä pyytää potalle, kun hänen kakkasuolihermosto ei ole vielä kehittynyt". Mutta jäätelöä se kyllä osaa pyytää! Niinpä.


Vaipattomia päivä toivotellen, Karina.




keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Pikkujoulut, check!

Niin ne firman pikkujoulut on nyt takana!

Harmi ettei kuvia löydy juuri ollenkaan, onneksi tajusin edes muutaman pyytää jonkun ottaa. Päivä ja ilta olivat kokonaisuudessaan hyvin onnistuneita, tarjolla oli hyvää ruokaa, hyvää viiniä jne. 




Illasta oli Jukka pojan esitys sekä siirtyminen jatkoille, jossa ovella kouraan tuli nippu drinkkilippuja. Noh, eihän minusta enää pitkän kaavan mukaan bilettäjää saa tekemälläkään, joten tämä mami hipsi korkkareissaan puoli yhdeltä hotellille nukkumaan! Odotin niin innolla juuri sitä pitkää ja katkeamatonta unta! Ja hotellin aamupalaa.. Ah nam :) 



                                             Pikselimössöä, nam!

Lauantaina oli kiva herätä ajoissa, syödä tukeva aamupala ja käydä tapaamassa ystäviä. Illasta käytiin Painobaarissa katsomassa vsopin improesitystä, lystiä kylläkseen!



Olivian kummisedän kanssa <3 Hän on yksi parhaimmista ystävistäni ollut jo kymmenisen vuotta! Huhheijaa, 10 vuotta? Enpä ois tajunutkaan, että historiamme jo noin pitkä, jos en olisi nyt alkanut asioikseni laskemaan. Mutta, J on huipputyyppi, rakas ihminen minulle.

Helsingistä palasin Joensuuhun vasta sunnuntaina iltalennolla. Päivällä kerkesin hieman shoppailla ;)

Maanantaina alkoi taas normiarki pyörimään ja sehän se onkin paras, oma rakas ja ihana tyttäremme -  heitä kaipasin vikkonloppuna kovasti, vaikkakin nauti suunnattomasti myös omasta vapaudestani.

                                                                  Karina




sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Muotitietoinen taapero.

Käytiin eilen ystäväni luona juhlimassa hänen tyttärensä 1-vuotissyntymäpäiviä. Ennen lähtöä, sain kokea ensimmäistä kertaa, mitä tulevaisuudessa saatan tulla käsittelemään useammankin kerran. Nimittäin lapsen pukeutuminen. En olisi uskonut, että joudun "keskustelemaan" 1v ja 7kk ikäisen taaperon kanssa lähes puoli tuntia siitä, mitä neidille laitetaan juhliin päälle!

Tuttuun tapaan, nostin valitsemani vaatteet sohvalle ja pyysin Oliviaa luokseni, jotta saadan kotivaatteet vaihdettua siistimpään kokonaisuuteen ja mitä lapsonen tekee? Ottaa vaatteet käteensä ja vie takaisin kaappiin,  sanoen "ei, ei" ja alkaa kaivelemaan omasta mielestään  hyviä vaatteita eli kotipaitoja ja leggingsejä. 

Name it

Tämä mekko lensi tytön käsittelyssä suoraan "ei" listalle eli omaan sänkyynsä. Saman kohtalo koki myös tämä viininpunainen mekko. No, ehkä sitten jouluna saan sen päälle?

Polarn O.Pyret

Mitä neiti olisi mielellään laitannut päälle, oli tämä:

hame H&M, sukkikset Name it

mutta valitettavasti en löytänyt ainuttakaan yläosaa, joka olisi sopinut tähän yhdistelmään. Niinpä äiti sai lopulta tahtonsa läpi (ja menetti sormuksensa vähäksi aikaa pienempiin sormiin):


farkut H&M, tunika ja neule Pomp de Lux

Mun valitsema kokonaisuus oli käytännöllinen, siisti ja kaikinpuolin paras tottakai! Ei se Oliviakaan enää valittanut, kun saatiin kaikki päälle ja oltiin molemmat valmiita lähtemään juhliin!

kengät Tepsut, takki Tikruliini (saatu)

Paikan päällä Oltsi nappasi juhlakalun kukkarusetin omaan päähänsä ja piti siitä kuin kultakimpaleesta kiinni. Onneksi kukka oli Alisalle joka tapauksessa iso ja valahti koko ajan silmille, joten sinänsä en usko, että siitä oli kenellekään haittaa. Sain myöskin taas nähdä, miten sosiaalinen meidän tyttö on. Kun tulimme paikalle, oli neiti ensin minussa kiinni koko ajan, mutta jo 10 min päästä kävi kaikki vieraat kutusmassa palloleikkiin mukaan, ujoudesta ei mitään hajua! Ruokailutilanteessa osasi onneksi kuunella minua ja istui nätisti. Hyvä tyttö, olen ylpeä <3






Tänään ollaan herätty aikaisin isänpäivänviettoon. Valitettavasti mies on päivän töissä, mutta jatketaan sitten illalla. Illallista varten on vielä paljon tehtävää. Ihanaa isänpäivää sinne kaikille iseille!

Karina

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Kiireinen perheäiti.

Stressiä, kiirettä ja huono omatunto, kun "mitään en saa aikaseksi" - ainakaan täällä blogin puolella.
Töissä on kiireitä, kotona on kiireitä, mies on välillä työmatkoilla, jolloin arki on pelkistettynä tälläinen:

7.00 herätys
8.00 Olivia päiväkotiin
8.30 minä töissä
16.30 työt loppuu, kiireellä päiväkotiin
17.00 Olivian haku
17.15 kaupassa asiointia
18.00 ruoan laittoa
19.30 iltaoimet
20.30 Olivia nukkumaan
21.00 omat iltatoimet
22.00 nukkumaan

Tälläistä on ollut viime viikot, oli mies kotona tai ei. Helpompaa on tottakai silloin, kun hän on kotona. Mutta kiire ei siltikään tunnu loppuvan missään vaiheessa. Nostan oikeasti hattua varsinkin töissäkäyville yksinhuoltajavanhemmille! Rankkaahan se on, olla päivät töissä, hoitaa asiat kotona ja olla jatkuvasti vastuussa yksin ihan kaikesta.

Nyt eletään jo marraskuuta, sunnuntaina on isänpäivä - lahjaa en ole ehtinyt edes miettimään! Jotain pientä, jotain tarpeellista, mutta mitä?

Mies on viikonlopun töissä, eli viikonloppu tulee koostumaan taas kotitöistä, ruoanlaitosta ja Olivian kanssa leikkimisestä. Viimeinen onkin parasta, sillä ikävöin tyttöä päivisin niin paljon, että voisin kuluttaa kaiken aikani kotona pelkästään Olivian kanssa. Harmi, ettei meillä ole kodinhoitajaa, joka hoitaisi sitten muut juoksevat asiat!

Onneksi lauantaina on kuitenkin vähän muutakin menoa, kun menemme ystäväni lapsen yksivuotis syntympäiville. Ei olla nähty J:n kanssa todella pitkään aikaan, joten sitä tapahtumaa en jätä missään nimessä väliin!

Muuten meille kuuluu hyvää perusarkea, niin kuin sanoin, kiirettä ja hommaa riittää, mutta sitä kai se elämä on? Nautitaan siis siitä, että kaikki on hyvin <3

Ihanaa keskiviikkoa kaikille!

Karina

torstai 30. lokakuuta 2014

Vila&Elle shoppailuilta


Kävin tänään Joensuussa Iso Myyssä sijaitsevassa Vilassa, Vila&Elle:n jäjestämässä shoppailuillassa ja sain juuri kaiken, mitä olin hakemassakin! Nimittäin kokonaisuuden firman pikkujouluihin, jotka pidetään jo kahden viikon päästä Helsingissä. Juhlista on tulossa ihan mielettömän upeat ja ohjelmaa on pitkin päivää, pitkälle yöhön saakka. Näinpä tarvitsin uuden mekon (tottakai), sillä pitkä iltamekko, jonka suunnittelin laittavani päälle ei oikein sovi klo 14 alkavaan tilaisuuteen.


Vilassa oli klo 18-20 välisenä aikana tarjolla Black Towerin uutta kuohuvaa, sydänkarkkeja ja -20% alennus liikkeen kaikista tuotteista. Mulle se oli ihan hyvä juttu, sillä liikkeestä ostin mekon lisäksi bleiserin, kaulakorun ja sukkahousut. Nyt on asukriisi ratkaistu ja asusteetkin hankittu :)



Vila on Vero Modan lisäksi ainut liike, josta yleensä löydän aina jotain. Hinnat on mielestäni hyvin samankaltaiset kummassakin liikkeessä, Ei liian kallista, muttei ihan halpaakaan. Mulla on joitakin Vilan yläosia ja olen ollut niihin tyytyväinen. Toivottavasti mekko ja bleiseri kestävät kovan juhlimisen!


Asuun sopivat kengät löysin Mekasta. Siellä oli sopivasti konkurssiloppuunmyynti ja kuudenkympin kengät lähtivät parilla kympillä. "Säästöjä" siis tuli joka paikasta, jos niin haluaa ajatella. Uudet korkkartikin oli ihan oikea pakko ostaa, sillä kaikki edelliset ovat ihan liian korkeakoroisia ja mun jalat eivät yksnkertaisesti kestä enää korkeita korkoja, vaikka kuinka niitä tykkäisin pitää! Surullista.


Pikkujoulukausi strattaa pikkuhiljaa todenteolla. Parin viikon päästä omat, siitä parin viikon päästä miehen työpaikan ja sitten onkin jo Joulu. Ihana rauhallinen Joulu - juhlapäivä, josta en ole aiemmin juuri koskaan edes välittänyt, mutta josta on perheen myötä tullut ihana päivä.

                         Onko teillä pikkujouluja tiedossa? Riittääkö yhdet vai käyttekö useissa? 

                                                                               Karina

maanantai 20. lokakuuta 2014

Miten saan taaperon nukkumaan omassa sängyssään?

Olivia siirtyi pinnasängystään isojen tyttöjen sänkyyn varmaankin jo parisen kuukautta sitten. Alku meni tosi hyvin, ekan yön tyttö nukkui katkeamatonta unta aamuun asti ja eka ajatus oli tottakai, että jess, näinkö helppoa se oli?

Siitä seuraavat yöt, Olivia oppi "huonoille tavoille" eli aina kun tuli siirtyminen omaan sänkyynsä alkoi tämä kuuluisa jano-vessahätä-tissiä-pupullavessahätä ruljanssi. Kyllä, 1,5 vuotiaalla jo! Eniten käytetty argumentti on "kakka, pisshi, pisshi" ja kun itse ollaan opetettu, että hädät tulee kertoa ja ne aina uskotaan, sekä aina viedään potalle, on näinkin pieni lapsi jo tarpeeksi ovela käyttämään tätä hyväkseen.

Koskaan ei tiedä, onko sillä ihan oikeasti pissihätä vai onko se hätä sitten pupulla tai pehmokissalla. Monet kerrat ollaan menty vessaan ja sen sijaan, että riisuttaisiin yökkäriä pois, Olivia roikottaa pupua vessanpöntön yllä (sitä päivää odotellessa, et se tippuu sinne) ja tekee "piissspiisss" ääntä. Ja sit tyytyväisenä takaisin sänkyyn.

Yleensä kerta, pari, riittää eli käydään vielä kerran vessassa, istutaan potalla, joko tehdään tai ei tehdä pissi, annetaan kolmannen kerran hyvänyön pusu ja hali toiselle vanhemmalle ja sänkyyn. Koska imetän vieläkin, saa Oltsi iltapalan jälkeen tissiä -  ja yleensä nukahtaa siihen. Tämä on  taas huono tapa ihan jo hammaspesunkin kannalta. Viime aikana ollaankin yritetty hoitaa tissittelyt nopeasti pois alta, sitten hampaiden pesulle ja sänkyyn, jolloin kuviohin astuu isä. Ihana isi, joka lukee Olivialle niin monta satua, kunnes Olivia nukahtaa.


Silloin, kun Olivia nukahtaa sänkyynsä sadun voimalla, on yöunet olleet aina parempia. Tissille nukahtaessaan neiti herää aina 01-02 maissa vaatimaan lisää tissiä, mutta satua kuunnelleessaan nukahtaa selvästikin syvempään uneen ja heräilee vasta 4-5 aikoihin.

Pari viikkoa sitten tehtiin miehen kanssa yhteinen päätös, että viereen ennen klo 6 aamulla ei oteta, eikä yöllä rintaa anneta ollenkaan. Mitä sitten tapahtuu, kun Olivia herää klo 2?

Alkaa kuulumaan "äitii, äitiiii, äitii" ääniä ja pientä töpsyttelyä meidän huoneeseen. Kohta tissiapina seisookin käden ojossa mun vieressä. Nousen rauhallisesti ylös, otan Olivaa kädestä kiinni ja kävellään takaisin Olivian huoneeseen. Kerron, että nyt on yö ja pitää nukkua omassa sängyssä. Aamulla mennään päiväkotiin ja äiti menee töihin. Nostan lapsen takaisin sänkyynsä ja silitän poskea, toivotan hyvät yöt ja sanon, "Olivia jää nyt omaan sänkyyn nukkumaan ja äiti menee omaansa, nähdään aamulla". Ja lähden pois. Yleensä perästä kuuluu pieni itku, joka muuttuu nopeasti hyräilyksi ja siitä uneksi. Jos uni ei tulekaan heti, neiti nousee taas sängystään ja töpsyttelee huonestaan, mutta jää nyt puolitiehen hengaamaan meidän makuuhuoneen ovelle. Eli tietää, että pitäisi olla omassa huoneessaan, mutta kokeilee silti. Sitten on isin vuoro nousta ja mies toistaa saman kaavan. Lapsi sänkyyn, kerrotaan vielä samat asiat kun ekalla kertaa ja sit kaikki jatkaa uniaan omissa sängyissään. Isin käynnin jälkeen Olivia ei yleensä itke vaan rauhoittuu nukkumaan.

Seuraavan kerran Olivia herää yleensä 5-7 välillä, mutta ei tule enää sängystään, vaan kutsuu minua söpöllä hiljasella äänellä, Äitii, äitii, äitii. Sitten, kun vastaan tulehan rakas, Olivia töpsyttelee viereen ja sanoo rakaaaas. Ja pääsee mamin viereen. Mies herää 5.25 töihin, joten siinäpä hänkin pikkihiljaa nousee aamutoimiin. Me torkutaan vielä seiskaan ja sit kiireellä hoidetaan kaikki hommat, jotta oltais klo 7.50 päiväkodilla.

Miten taaperon  saa nukkumaan omassa sängyssään?

- päättäväisyys, siitä se näköjään lähtee
- toistuvuus, kun kerrot laspelle joka yö samat asiat, hän alkaa muistamaan ne
- rakkaus ja tilannetaju, jos lapsi on kipeä, joustan itse näissä tilanteen mukaan
- päiväunet oikeaseen aikaan eikä liian pitkät
- jollain tapaa kylmyys, kyllähän minunkin tekee välillä vaikeata sanoa Olivialle yöllä, että nyt nukut  omassa sängyssäsi, mutta pakko on pitää siitä kiinni, sillä kukaan ei saa yöllä nukutuksi, jos Olivia on välissämme. Ja kun molemmat käy töissä, on vähän pakko saada yöllä nukutuksi.
- lisäksi mun mielestä tukevalla iltapalalla on suuri merkitys. Esimerkiksi iso puurolautanen täyttää mahan hyvin ja pitää nälän yöllä poissa, Olivian lemppari on puuro ja jogurttia siihen päälle :)

Koska täysin kokonaisia öitä meillä ei nukuta VIELÄKÄÄN, niin kaipaan kyllä vertaistukea ja vinkkejä kehiin, kiitos!

Karina

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Ruoka: Pienet juustosarvet

Tehtiin Olivian kanssa eilen ensimmäistä kertaa juustosarvia. Prosessi ja ohje olivat niin helppoja, että haluan jakaa tämän teidän kanssanne!



Pienet sarvet (24-32kpl)

50g margariinia tai voita
5 dl maitoa
50g hiivaa
1 kananmuna
1 tl suolaa
(sokeria 1 rkl)
n 15 dl vehnäjauhoja

voiteluun: 1 kananmuna


Sulata rasva kattilassa ja lisää joukkoon maito. Lämmitä seos kädenlämpöiseksi (37´C) ,toisinsanoen uita etusormeasi vähän väliä kattilassa!
Murenna hiiva taikinakulhoon, kaada joukkoon hieman maito-rasvaseosta ja sekoita, kunnes hiiva on lionnut nesteeseen. Lisää loput maito-rasvaseoksesta sekä yksi vatkattu kananmuna, suola, halutessasi sokeri ja miltei kaikki jauhot. Itse korvasin osan vehnäjauhoista ruisjauhoilla. Sekoita ainekset koneella tai käsin - itse sekoitin käsin. Kun taikina on sopivan kimmoisa, peitä leivinliinalla ja anna taikinan kohota 30 min.

Jaa taikina 4 osaan. Kauli taikinanpalat suorakaiteiseksi tai pyöreiksi kiekoiksi.




Leikkaa levyistä 6-8 kolmiota. Kääri kolmiot kannasta lähtien rullalle ja käännä rullat sarviksi. Asettele sarvet pellille (leivinpaperille tottakai) ja anna kohota vielä hetki. Voitele kananmunalla ja kypsennä 225-250-asteisessa uunissa 8-12 min.

Itse laitoin rullausvaiheessa väliin mozzarellajuustoa (raastetta).



Sarvet muuttuvat seesamisarviksi, kun ripottelet seesaminsiemeniä sarvien päälle ennen uunin laittoa.


Nauti joko sellaisinaan tai leikkaa sarvi kahtia ja täytä se kuin croissantti!


Sunnuntaiherkkua parhaimmillaan :)

Ohje WSOY Keittokirjaklassikko: Uusi ruutukokki kirjasta, s.524.



lauantai 18. lokakuuta 2014

Enterorokkoa ja Apulantaa.

Enterorokko ja flunssa tuntuvat jylläävän nyt vähän kaikkialla. Meidän perheessä ne iskikin kaikkiin! Ensin näppyjä ja kuumetta oli Olivialla, sitten nousi mulla kuume 39,3 lukemaan ja päivän jäljessä sairastui vielä mieskin.

Onneksi Olivia selvisi vähällä - yksi kuumeinen päivä ja muutama näppy nielussa ja reidessä. En ole varma olenko pienenä sairastanut enterorokkoa, luulen, että olen, sillä kuumeen lisäksi mulla oli vain jumalaton kurkkukipu, näppyjä ei esiintynyt ollenkaan. (edit. enterorokkoa voi kuulemma sairastaa monta kertaa, minä en näistä rokoista tiedä (vielä) paljon mitään..)

Torstain olin kotona sairaslomalla, mutta perjantaina oli pakko mennä töihin jo ihan senkin takia, että olimme illasta menossa Apulannan keikalle. Mun omatunto ei olisi antanut mun mennä keikalle, jos olisin istunut päivän kotona!

Apulannan keikka oli Joensuussa ravintola Kerubissa. Ihan kuten viisi vuotta sitten, kun mieheni kanssa olin ekoilla treffeillä samassa paikassa, saman bändin keikalla :) 

Silloin viisi vuotta sitten, en välittänyt Apulannan musiikista juuri yhtään, biiseistäkin tiesin vain ne, joita Nrj sattui soittamaan. Eilinen keikkakokemus oli kuitenkin jotain ihan uutta minulle. Se oli aivan mahtavaa! Viidessä vuodessa olen tutustunut bändin musiikkiin ja oppinut todellakin tykkäämään heistä! Apulanta rocks! ;)


Keikan jälkeen piipahdimme backstagella juttelemassa "poikien" kanssa. Mieheni on tykännyt Apulannan musiikista jo toooodella kauan ja olin erityisen onnellinen, kun pystyin järkkäämään hänelle tälläisen tilaisuuden :) oli mullakin kivaa! 



Valitettavsti meidän ilta loppui suht lyhyeen, lapsenvahti oli päästettävä nukkumaan ja miehellä oli tänään aamusta töihin meno, harmi sinänsä, olisi ollut mukavaa jäädä vielä edes hetkeksi tuonne jatkoille. Ehkäpä sitten viiden vuoden päästä :)

Iskeekö teihin Apulanta? 

Karina 

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Park Side hotelli, Side, Turkki: ARVOSTELU

Kerroin heti palattuamme Turkin Sidestä, että hotelli Park Side ei ollut meille mieluisa. Miksi näin?
Kokosin hotellin plussat ja miinukset:

Plussat:

- Hiljasella paikalla, ei turhaa liikennettä ympärillä

- Huoneen koko, juuri sopiva, jopa yllättävän iso!


.Kuvakaappaus hotellin omalta sivulta.


Miinukset:

- Vaikka syrjäinen sijanti oli plussaa, oli se myös miinus, koska ympärillä ei ollut paljon mitään.

- All inclusiven ruoka: joka päivä pastaa ja jauhelihaa eri muodossa. Tai riisiä ja kanaa. Päivästä toiseen, Aamusta iltaan.

-Ymmärrän tottakai, ettei ruokaa voi viedä huoneeseen, mutta eräästä tilanteesta mulle jäi todella paska maku suuhun. Oltiin syömässä päivällistä eikä Olivialle meinannut maistua oikein mikään. Laitoin muutaman viipaleen vesimelonia lautaselle ja ajattelin, et otan mukaan, saa lapsi edes nestettä ja jotain syötävää vesimelonin muodossa. No en päässyt kovin pitkälle, kun ravintolan esimies pysäytti minut ja kielsi viemästä KAHTA vesimeloniipaletta LAPSELLE. Näin omin silmin, kun vanhempi turkkilainen nainen vei lautasellaan ison kasan voileipiä, mutta kukaan ei siihen puuttunut! Olin niiiiiiin vihainen, sanoin esimiehelle kauniisti:FUCK OFF. Lapsellista näin jälkikäteen ajateltuna, Mutta sinä hetkenä mulla vaan kiehui.

- Tarjoilijoiden käyttäytyminen. KOKO ajan  olivat Olivian ihossa kiinni. Milloin antamassa pusuja poskelle, milloin työntämässä likaisia käsiä hänen naamalleen. Arvaatka tehtiinkö jo ekana iltana selväksi, että katsoa saa, koskea EI.

- Tarjoilijat olivat muutenkin epäammattimaisen oloisia.

-Henkilökunta kielitaidoton. Respassa kukaan ei edes tervehtinyt koskaan, käyttäyminen asiakkaita kohtaa töykeää.

- Uima-allas oli kauttaltaan 1,70 m syvä. Arvaatka oliko jopa 176 senttisenä vaikeaa olla koko ajan varpaillaan, jos ei halunut uida? Oli. Onneks oli sentään pieni lastenallas!

- Siivojat. Ei kuule auttanut ovessa PLEASE DO NOT DISTURB laput, oveen koputettiin juuri kun lapsi oli nukahtamassa, ja tultiin saman tien sisään,. mitä jos me oltais harrastettu seksiä silloin? 

- Langaton netti. Niinhän ne mainostaa! Todellisuudessa wifi toimi hyvin vain hotellin aulassa. Huoneessa harvemmin.

-Äärimmäisen huonot sängyt. Mieheni selkä oli ihan paskana koko reissun ajan.

- Iltaohjelmien melu. Ohjelmat alkoivat yleensä klo 22.30 ja kestivät puoli yhteen. Musiikki soi aina täysillä. Hauskaa näin lapsiperheelle, Eiksje.

- Suihku. Välillä tuli kuumaa vettä, sit heti perään kylmää, sit taas kuumaa. Hyvä etten polttanut Olivian ihoa kerran!

Huoh. Paljon, paljon miinuksia! Tuskin nuo oli meistä riippuvaisia asioita, sillä itse koetimme olla ystävällisiä ja kohteliaita aina kaikkia kohtaan. Harmi ettemme itse saaneet samanlaista kohtelua!

Kuulostiko oikeilta ongelmilta teidän korvaan?

Karina



tiistai 7. lokakuuta 2014

Tunti kirppistellen.

Kirjoittelin viimeksi Tikruliini yhteistyöpostauksessa, miten aika on nykyään kortilla, enkä ehdi edes kirpparilla käymään. Olenkin ostanut Olivialle uusia vaatteita lähinnä Facebookin nettikirppaireilta ja tori.fistä. Eilen, vihdoin ja viimein, ehdin tunniksi kiertelemään LIVE kirppareita. Tunniksi vain, eli kiire tuli.
Ja mitä tapahtuu, kun kiireellä katselee? Sitä ostaa kaiken, mikä vähäkin näyttää sinä hetkenä hyvältä. Nopea pyörähdys kahdella kirpparilla, asenteella ostan, jos jotain löydän, vei minulta yli viisikymppiä, hah!

Tyhjin käsin en kuitenkaan tullut kotiin, vaan itse asiassa tulin kahden täyden muovipussillisen kanssa. Tässä osa löydöistäni!


Peruskivat housut päiväkotiin. Niitä tarvitaan, sillä melkein joka päivä saa laittaa puhtaat vaatteet päälle, aina läikkyy milloin maitoa, milloin on taas puurot sylissä. Onneksi on paljon vaatteita!
Hintaa näillä taisi olla 3 euroa, jos en ihan väärin muista. Kirpparihinnaksi ei mikään halvin, mutta harvinaisen hyvässä kunnossa 92 kokoisiksi!


Leggingsit on kivoja ja niitä voi käyttää myös pitkinä kalsareina ;) Olen joskus sanonut, etten pystyisi pukemaan Olivialle leopardikuviota päälle.. mut tässä sitä nyt ollaan, leopardileggingsien omistajat.
Hinta 1€/kpl


Ihana pieni hame pienelle tytölle. Ah, voisinpa itsekin pukea tälläisen!!! <3
Hinta 3€


Villasukkien tekijää kävi vähän sääliksi, sillä näillä oli hintaa huimat 50 senttiä. Käsityöstä olisin maksanut mielelläni enemmänkin. Hattu maksoi euron.


Nämä Superfitin kengät olivat todellinen löytö. Vähän käytyt, Olivian näköiset ja vieläpä edulliset!


Puman oloasu, 6€, koossa 98, eli meni odottavien vaatteiden laatikkoon, Siellä laatikossa onkin jo vaikka mitä! Hyvin Polarn o. Pyret painoitteista.. :D


Tämä on unipussi, koossa 62/68 mutta, näin jo silmissäni, miten napit aukastua, Olivia tepastelee siinä iltapesun jälkeen.Yöpaidaksi siis ostin ja yläosa onkin sen verran reilu, ettei tee edes tiukkaa pukea päälle! Aivan ihana ja pehmeä päällä.
Hinta 8€


Nuppipalapeli, vihdoin! 4€


Pitkään haaveiltu Little People maatilan traktori peräkärrineen ja muutaman elukan kanssa. IHANA! Olivia tykkää kovasti, äiti myös :)

Muutama tavara jäi kuvaaamatta, mutta tärkeimmäit taisivat olla siinä. Joensuussa shoppailin, Mammuttikirppiksellä ja Valintakirppiksellä. 

ps. Tikruliinin 15% alekoodi on voimassa vielä pari viikkoa!

pps. pahoittelen kuvien surkeaa laatua, järkkärin muistikortti on (taas) kadoksissa.

Karina

torstai 2. lokakuuta 2014

Ensimmäinen vasukeskustelu.

Tänään aamulla oli ensimmäinen vasukeskustelu Oliviasta päiväkodissa.

Kotitehtävänä oli täyttää vasukeskutelulomake, jossa kyseltiin perusasioita Olivian osaamisista, päivärutiineista ja mielenkiinnon kohteista kotona. Päiväkoti täytti samat asiat omasta näkökulmasta ja tapaamisessa keskuteltiin näistä molemmista.


Minkälainen on meidän 1,5 vuotias tyttö?





Liikkuminen:

Kävely on varmaa ja välillä aika nopeatempoistakin. Askel on kuitenkin vielä hieman matala ja näin kompastumisia tulee useita päivässä niin kotona kuin päiväkodilla. Tähän lähdetään tekemään ihan perus jumppaharjoituksia kotona. Enemmän rappusia, leikkimielisiä yliastumisjuttuja, esim. askeltamista narun yli jne.
Kiipeily on kova juttu myöskin. Kun päiväkodilla Olivia katoaa hetkeksi silmistä, on jo tiedossa mistä etsiä - kirjahylly. Siihen hän kiipeää kuulemma erittäin mielellään.




Leikki:




Koti -ja nukkeleikit. Työntää mielellään nukkeja taaperokärrissä, antaen niille välillä ruokaa ja syliä. Sama se on oikeastaan kotonakin, paitsi, että meillä on nuken sateenvarjorattaat, joissa neiti kuljettaa pupuaan, nukkeaan ja muita pehmoja. Välillä pysähdytään leikkikeittön edessä antamassa "lapsille" evästä. Silloin, kun itse olen kotona, saan usein myös imettää näitä pupuja ja nalleja. Pitäähän niillekin antaa tissiä..
Keittiöleikit ovat muutenkin kovassa suosiossa. En koe, että yksivuotislahjaksi annettu leikkikeittö olisi tullut yhtään liian aikaisin. Se on nimittäin sellainen paikka, jossa Olivia oikeasti viihtyy. Ruoat tuodaan meille vanhemmille syötäväksi lautasella ja ruokailuvälineetkin tuodaan mukanaan!
Päiväkodissa osaa leikkiä rinnakkain muiden kanssa ja seuraa tarkkaavaisesti isompien tyttöjen ja poikien leikkejä, ottaen heiltä mallia.




Ruokailu:




Pääasiassa syö kaiken itse, käyttäen lusikkaa, haarukkaa ja käsiä. Sotkua tulee tottakai, mutta vaatteet on aina vaihdettavissa. Ruokahalu on päiväkodissa hyvä, kaikkea maistaa rohkeasti ja yleensä kaiken myös syö. Jopa sellaisia ruokia, joita ei olla kotona koskaan syöty, esim maskalaatikkoa.
Minkä olen itse huomannut, Olivia tulee päiväkodista aina tosi nälkäisenä kotiin. En muista tarkalleen monelta siellä viimeisen kerran syödään, mutta nälkä on tytöllä aina kun kotiin tulee. Ekana suunnattaan tottakai sohvalle tissille, Olivian suusta kuuluu heti "tissi, tissi, tissiä" kun minut näkee.
Tripp Trappista otettiin baby set pois joskus kuukausi sitten, nyt kiipeää itse istumaan ja pois.




Puhe ja ymmärtäminen:




Olivia ymmärtää TODELLA paljon. Sitä ihmettelivät päiväkodissakin. Ovat tehneet erilaisia ymmärtämistestejä esimerkiksi pyytämällä Oliviaa hakemaan jostakin toisesta huoneesta jotakin ja viemään sen esim kaapille tai muualle ja näin neiti on sitten tehnytkin.
Käskyt ja kiellotkin alkavat mennä perille nyt, kun päiväkodin aikuiset alkavat olemaan tuttuja ja turvallisia. Puhetta tuottaa päivittäin yhä enemmän. Aktiivisessa käytössä on sanat äiti, isä, anna, ota, kiitos, ole hyvä, moimoi, päivää, en anna, vaippa, pupu, mennään, mummo, lisää, leipää, vettä, kakka, piirtää yms.
Toistaa hyvin vaikeammatkin sanat, joten kielellinen kehitys tapahtuu koko ajan.




Musiikki, taiteellisuus:




Piirtäminen! Sitä Olivia voisi tehdä vaikka koko illan. Kynäote on oikeaoppinen, tyyli vapaa, tulee niin viivaa kuin kiemuroita. Värejä käyttää hyvin eli ei piirrä vain yhdellä kynällä. Väreistä tunnistaa keltaisen ja punasen, eli antaa oikean kynän, kun pyydän keltaista kynää.
Musiikki, tanssiminen - tykkää, tykkää, tykkää! Kun muut laulaa, Oliviaa tanssii, kun puhelin soi, Olivia tanssii, kun yhdessä lauletaan, Olivia laulaa mukana. Tämän vuoksi meillä soikin musiikki usein :)




Nukkuminen:




Kotona viikonloppuisin nukkuu 2-3 tunnin päikkäreitä, välillä ulkona rattaissa, välillä kotona omassa sängyssään. Päiväkodissa nukahtaa nopeasti ja helposti nukkarissa muiden kanssa. Hyräilee itsensä uneen (olen todella yllättynyt tästä!). Päikkärissä nukkuu noin 2h.
Öisin herää ainakin kerran, ollaan yritetty saada Oltsi nukkumaan yhtäjaksoisesti, mut aina se sitä tissiä tulee yöllä vaatimaan. Sen verran ollaan kuitenkin edistytty, että lyhyen tissituokion jälkeen, vien neidin takaisin omaan sänkyynsä, jonne hän nukahtaa pienen mielenosoitusitkun jälkeen.
Ainiin, oisko kuukausi sitten, kun vaihdettiin pinnasänky isojen tyttöjen sänkyyn! Hyvin on uusi järjestely toiminut!




Yhteenvetona, rohkea, sosiaalinen ja reipas taapero!




Neuvolassakin käytiin viime viikolla, uudet mitat:


pituus 84 cm (1-vuotis neuvolassa 77,6 cm)
paino 12kg (1-vuotis neuvolassa 10,7kg)




Lääkärineuvola on ensi keskiviikkona ja ensimmäinen hammaslääkäriaika pitäisi myöskin varata. Hampaita alkaa olemaan 5 ylhäällä ja 5 alhaalla, jos oikein muistan.






ps. harmi, kun tuli taas kuvaton postaus, kirjoittelen tässä ruokatunnilla työkoneella enkä useasta yrityksestä huolimatta pysty lisäämään kuvia tänne, höh!






Karina


pps! vaikka kuinka muokkaan, en saa jättisuuria rivivälejä pienemmäksi!





maanantai 29. syyskuuta 2014

Talous kuntoon.

Nyt, kun perheessämme on kaksi töissäkäyvää aikuista, on perheen talouskin suunniteltava eri tavalla.

Tähän asti mies on maksanut meidän kaikki vakuutukset sekä suurimmat menot, enemmän ruokalaskusta, enemmän muista maksuista. Enemmän kaikesta.

Taloushan kannattaa suunnitella vuosimenojen mukaan. Eli tehdä puhtaasti taulukko, mihin kaikkeen vuosittain on varauduttava, minkä verran rahaa menee vuodessa mihinkin ja sen perusteella jakaa loppusumma 12 kuukaudelle. Näin saa "säästettyä" joka kuukausi tulevia maksuja varten, eikä esimerkiksi vakuutusmaksut tule "yllätyksenä" tai liian suurina menoerinä.

Mitä me ollaan laskettu vuosimenoihin?

Talo ja asuminen
  • sähkö
  • vesi
  • jätemaksut
  • muut kulut: lannoitteet, bensa nurmikonleikkureihin, kaasupullot grilliin ja hyttyskarkoitelaitteeseen, puuöljyt yms
  • ruoka
  • kemikaalit, siivousvälineet
  • hygienia (vaipat yms)
  • apteekki ja lääkekulut



Vakuutukset

  • kotivakuutukset
  • henkivakuutukset
  • autojen vakuutukset
  • matkavakuutukset

Autot
  • polttoainekulut
  • muut kulut: mahdolliset korjaukset, kemikaalit, lamput yms.

Puhelimet ja internet
  • kännyköiden laskut
  • i padin käyttömaksu (3g kortti)
  • kodin internet

Lapsi/lapset
  • päivähoitomaksu
  • vaate -ja muut kulut

Säästöt
  • Olivian tilille joka kuukausi
  • Yhteiselle säästötilille joka kuukausi

Nämä ovat meidän perheen yhteisiä kuluja, jotka maksetaan jatkossa puoliksi. Riippumatta siitä, "kumman" autoon tankataan enemmän tai kenen puhelinlasku on isompi. Me olemme Perhe Oy ja kulut ovat yhteisiä. Kummankin osuus näistä kuluista on noin 950 euroa kuukaudessa. Tämän lisäksi mies maksaa omaa asuntolainaansa ja minä opintolainaani. Näin paperille kirjattuna summa tuntuu kieltämättä ihan hirveän isolle -  siirtää joka kuukausi melkein tonni yhteiselle tilille! Mutta koska melkein kaikki kulut on laskettu vähän yläkanttiin, kattaa tuo 1900 euroa kuukaudessa meidän koko elämisen. Tililtä maksetaan myös muut pienet ostokset, lahjat yms.

Kun kuvio on selvä, on asumiskulut tavallaan turvattu, ei tarvitse miettiä tai murehtia muuta, kuin että saa tarpeeksi hyvän palkan, jotta saa kulut katettua!


Myös muiden raha-asiat kiinnostaa mua aina, joten kysynkin nyt teiltä, miten teidän perheessä toimitaan? Onko yhteiset rahat vai omat? Vai osittain yhteiset ja osittain omat?

Karina








sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Päivä Siden rannalla.

Vaikka Turkin matkastamme alkaa olla jo kuukausi aikaa, ajattelin fiilistellä vielä rantakuviamme :)
Sää oli koko reissun aikana KUUMA ja paahteinen, tämän takia suuntasimme rantahiekalle vasta iltaisin, kun pahin kuumuus oli ohi. Tässä parhaat palat:











Rantalomakohteena Side on kaunis paikka. Perhelomaksi hyvin soveltuva!

Karina