perjantai 31. tammikuuta 2014

Riivaus.

Mua aina välillä riivaa ja nyt on just sellainen olo. En osaa olla normaali ja pelleilen, mieleni ailahtelee ja olen jopa hieman ärsyttävä.


Tänään oli muuten ihana päivä! Mies oli vapaalla, joten vietimme kivan perhepäivän, kävimme ystäväperheen luona kahvittelemassa ja olimme vaan chillisti. Toki lämmitettiin uuni, pestiin pyykkejä, leivottiin sämpylöitä jne.


Nyt tämä selfie ottaa lasin skumppaa ja painuu sohvalle miehen kainaloon <3

Skumppaa vähän eri kuvauskulmasta ;) 

       Ihanaa perjantai-iltaa!

torstai 30. tammikuuta 2014

Ihanat TE!!

Blogillani on 100 (sata) rekisteröitynyttä seuraajaa! Ette tiedäkään, miten paljon tämä merkitsee minulle!

Kiitos jokaikiselle lukijalle, sillä ilman teitä, tuskin jaksaisin kirjoittaa tätä yhtä paljon. 

Tuntuu hyvältä nähdä lukijamäärän kasvavan, sillä se tarkoittaa entistä suurempaa sitoutuneisuutta blogiin, enemmän valokuvia ja paljon jaarittelua :)



Minä ja Olivia kiitämme Teitä! Toivottavasti viihdytte myös jatkossa seurassamme <3

Pitkästä aikaa olisikin nyt kysely taas edessä. Nimittän, olisiko teillä toivepostauksia, aiheita, mielipidekysymyksiä? Otan mielelläni kaikki vastaan.

Aiheita minulla on toki itsellänikin mielessä monia, mutta tykkään toteuttaa myös toiveita, joten bring it on! :)

Ps. Meillä oli eilen toista kertaa vauvajumppa ja että oli ihana nähdä Olivian kehitys! Ekalla kerrallahan neiti oli liimautuneena minuun, ei uskaltanut ottaa oikein kontaktia kehenkään, roikku sylissä ja söi sukkaansa. No nyt oli ihan eri neiti jumppaamassa! Siinä se itsevarmasti konttasi salin toiselle puolelle katselemaan toisen vauvan leluja, äiti ei pahemmin kiinnostanut, ei vilkaussut edes taakse! Ihana tyttö, äitiinsä tullut ;)


Karina

tiistai 28. tammikuuta 2014

Rattijuopot vastuuseen!

Eräs lukijani otti minuun yhteyttä ja pyysi, että kirjoittaisin yhdestä tärkeästä asiasta.

Nimittäin:

Rattijuoppojen rangaistukset.

Herättääkö tämä teissä mitään tunteita? Minussa herättää ja siksi päätin tästä myös kirjoittaa. Minulle on alusta lähtien kotona opetettu, että kun otat, et aja. Muuta vaihtoehtoa ei ollut. Minulle ei tämän takia myöskään ole KOSKAAN käynyt mielessä ajaa humalassa. Jopa sen yhden terassisiiderin jälkeen, odotin aina kaksi tuntia, ennen kuin istuin rattiin.


Mitä vanhemmaksi tulin, sitä enemmän aloin pelkäämään liikenteessä. En sitä, että itse tekisin virheen, vaan sitä, että joku on istunut rattiin "muutaman" ottaneena, vähän hiprakassa, selvästi humalassa, lähtenyt ajamaan "ihan vaan tähän 100m päähän". Sillä mitä näille ihmisille itselleen yleensä käy? Humalaisen tuurilla, ei mitään. Me muut, täysin sivulliset saadaan kärsiä. 
¨
Suuren kärsimyksen on joutunut kokemaan myös lukijani ystävä Hanna, kenen puolesta hän ajaa tätä asiaa. Julkaisen tässä Hannan viestin meille, ihmisille, jotka voivat vaikuttaa asiaan edes sen verran, että eduskunta edes katsoisi asiaa:

"vähä alle 2v sitte, toukokuussa oltiin mun siskon kans pyöräilemässä iha normi iltana. no tää ilta muuttu painajaiseks, oltiin jo melkeeen kotona ku takana ollu auto törmäs meihin ja heitti matleenan n.15m kauemmaks ja mä lensin siihen tien reunaan. no tajuha siinä hetkeks meni ja sit ei ollenkaa tajunnu et mitä tapahtu. kerkesin siinä aatella että joku sai sairaskohtauksen mutta sitte myöhemmin kuulin että se on rattijuoppo. 

Iskä tuli tosi nopeesti paikalle ja yritti elvyttää Matleenaa mut turhaan, Matu kuoli sairaalassa samana iltana. mä sain niskavamman josta kärsin varmaan lopunikää ja valtavan taakan harteille jonka toivon joskus häivenevän. Rattijuoppo sai tästä 2.7kk vankeutta jonka hovi alensi 2.2kk. tämä on niin epäoikeudenmukaista!!! eikä ite asialle maha mitään. mun vanhemmat laitto alulle kansalaisaloitteen RATTIJUOPPOUDEN RANGAISTUKSIA ON KOVENNETTAVA. 

yritetään edes tällä saada jotain muutosta rangaistuksiin, mutta se että päättäjät edes miettis hetken tätä edellyttää 50 000 allekirjoittajaa helmikuun loppuun mennessä ja vajaa 20 000 vasta on saatu kasaan. vielä 30 000 uupuu ja aattelin pyytää sulta apua jos sä vaan millään haluat auttaa tai pystyt. jos voisit täällä facessa jakaa ton linkin tai blogissa ja laittaisit että muutkin jakaisi niin nimiä saattais tulla lisää.. on niin epätoivosta ja voimia kuluttavaa ku itse pitää tehä niin paljon töitä että oikeus tulis esiin, mä nimittäin joudun taistelemaan vakuutusyhtiön kanssa mun hoidoistakin ku ne ei enää suostu maksaa niitä paikka mun niskassa hyppii nikama pois paikaltaan.

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/501

 -Hanna


Olette varmasti kuulleet tästä tapauksesta, muistatte kun katsotte nämä uutislinkit:

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288588818215.html

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013082217399621_uu.shtml

                 Kuva lainattu IltaSanomien sivuilta.

Rattijuoppous on aina vakavaa. Rattijuoppo asettaa vaaraan AINA muitakin kuin itsensä. Miksi päästämme heidät niin helpolla?

Itse olen käynyt allekirjoittamassa aloitteen, käykää rakkaat lukijat tekin!

Vielä kerran: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/501.


                          Karina

Oikea 10kk neuvola

Voi vihdoin päästiin tänään neuvolaan!

Söpö, hyväntuulinen tyttönen. Konttaa, nousee itse istumaan ja seisomaan. Sanoo "äiti". Taputtaa ja vilkuttaa. Iho hyvä. Kasvaa tasaisesti soseilla ja rintamaidolla.

Ja mitat, joita olen odottanut jo pitkään, sillä viimeksi neuvola oli 7kk iässä ennen Thaimaan matkaa.


7kk             Vs           10kk

9,355g                       10, 160g      
70,2 cm                        75,7cm

Olivia on saanut huimasti lisäsenttejä! Kiloja ei niinkään, mutta ei ihmekään, eihän toi duracell pupu malta pysyä paikoillaankaan kovin kauaa!

Muuta ihmeellistä ei neuvolassa sitten ollutkaan. Peruskuulumisia, ja seuraava aika pari päivää ennen 1-vuotis synttäreitä. Jotka on oikeesti ihan kohta! Täytyy jo skarpata ja alkaa suunnittelemaan juhlia! :) hyvin on kaikki sujunut ja toivottavasti sujuu myös jatkossa. Olivia on niin ihana tyttö! <3

maanantai 27. tammikuuta 2014

Kun unimatti ei rakasta.

Kummallinen ilmiö tämä unettomuus. Esiintyy useimmiten silloin, kun Olivia nukkuu sikeästi ja itselläni olisi mahdollisuus nukkua myös.

Joko unimatti on tänään pahasti myöhässä tai sit se kuvitteli mun äsken jo nukkuvan ja jätti hiekat tännepäin heittämättä..

Valvomisesta huolimatta olen ihan hirveän väsynyt. Viime yö meni huutokonserttia kuunellessa ja aamulla en meinannut millään päästä ylös. Miten ihmeessä O jaksa herätä niin aikaisin vaikka kukkuu ja riekkuu puolet yöstä?

Suunnitelmien mukaisesti lähdimme ykköspäikkäriaikaan ajamaan Niinan luokse, matka kesti tasan tunnin, josta Olivia nukkui 45min. Oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa ja Niina oli leiponut mun lemppari kanapiirakkaa!

Kakkospäikkäreillä ajettiin takaisin kotiin ja O otti taas lyhyet tunnin unet. Kahden kaupan kautta raahasin vauvan ja ostokset kotiin sekä tein kermaisen lohikeiton. Alusta loppuun itse, oishan sitä helpommallakin päässy, jos ois ostanu vaan pakastevihannekset. En vaan osaa käyttää niin keittojen laitossa, tuoreet tuntuu paljon mieluisimmilta. Siirryn niihin pakasteisiin sit kun oon töissäkäyvä 2,5 lapsen kiireinen äiti ;)

Olivia nukahti yöunille klo 20 ja kuvittelin viettäväni ihanaa mii taimia olohuoneen sohvalla:


Muutaman lehden ja teen kanssa, mutten osannut oikein keskittyä mihinkään. 

Siirryin sitten yläkertaan läppärin kanssa, kirjoittamaan postausta vaan en vieläkään osannut keskittyä. Yritin katsoa elokuvaa, ei onnistunut. Ja nyt yritän nukkua, mut hyvinpä näyttää menevän.

Olivialla on huomenna kauan odotettu neuvola, mittoja ja kuulumisia sieltä tulossa siis piakkoin! Nyt ne silmät kiinni, vaikka väkisin. Öitä!

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Jaarittelua automatkalla.


Pahoittelen eilisiä pullaan tukehtumistapauksia ja liiallista silmien hierontaa! Se nyt oli sellainen pikainen lauantaikevennys. Mitäpä muutakaan sitä auton takapenkillä tekisikään, kun Olivia nukkuu ja mies ajaa :)

Olipa huippukivaa käydä miehen veljen perheen luona! Heillä on kaksi tytärtä, A täyttää toukokuussa 6 vuotta ja F on 8kk :) Olivia oli niin ihmeissään kun näki muita lapsia. Raukka oli Thaimaassa täysin eristyksissä muista vauvoista, eikä osaa vielä oikein ottaa kontaktia toisiin lapsiin. 

Huomenna kuitenkin korjataan asia, kun mennään Niinan luo kylään. Minulla on niin ikävä Niinaa ja hänen poikaansa!! Toivottavasti Olivia innostuu tutustumaan eikä vaan roiku minussa kiinni..

Me ollaan jo matkalla kotiin, Olivialla on ykköspäikkärit menossa eli saan taas uppoutua rauhassa puhelimeen ja blogeihin.

Puhelimesta puheen ollen, ostin iphone 5s:n ja voi että on taas kotoisa olo tämän kanssa. 4s:n mentyä rikki, käytin äitini galaxy s4, sen jälkeen vanhaa nokiaani c6:sta ja nyt todella olen taas tyytyväinen. Kai sitä on Applen aivopesemä uhri tai sitten tämä käyttöjärjestelmä on vaan minulle se yksinkertaisin ja parhain :) FaceTime puhelutkin onnistuu missä vaan ja on MummiUkkoEno puhelimen ruudussa, vaikka Thaimaassa vieläkin ovat. Oon vaan niin tyytyväinen tähän, en voi muuta sanoa! 

Oon muuten vieläkin ihan tukossa. Räkä valuu ja yskä repii kurkun. Pidentynyt jälkitauti? Olivia on jo onneksi kunnossa, vähän saattaa nenä väillä valuttaa, mut muuten on ok. Olisi kiva aloittaa huomenna urheilu, kun illalla olisi kuntonyrkkeilyä, tosin en varmaan räkäsenä sinne mene. 

Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille! :)

lauantai 25. tammikuuta 2014

Äidin pieni vauva.

Olivialla oli eilen 10kk neuvola.

Aluksi terkkari kyseli kuulumisia ja kertoi, miten kade on, kun saimme olla niin pitkään lomalla. Sitten hän kertoi, että siirsi meidän neuvola-aikaa alkuperäisestä ihan vain vittuillakseen, sillä oli katsonut säätiedotuksesta, että eiliselle olisi reilu -25 astetta pakkasta luvattu.

Kylmillä käsillä hän punnitsi ja mittaili huutavan tytön ja 10kk mitoiksi saatiin: 

Pituus 83cm
Paino 14kg

Kehui vauvan taitoja ja taputti äitiä olalle. Olivia otti siinä samalla ekat askeleet ja sanoi, että "äiti haluan kotiin".

Tämä teksti on surkea parodia. Oikeasti me ei päästy neuvolaan asti, sillä pakkasta oli -27 ja autoni kuoli jo etupihalle, kun avainta käynnistäessä ei kuulunut pihaustakaan. Uusi neuvola-aika on tiistaina. Olivia ei toivottavasti ole ihan noin iso :D

              Kauhujen parodiavauva
 
Me ollaan nyt matkalla Kuopioon Olivian serkkujen luokse <3 ihanaa viikonloppua kaikille!

Karina

perjantai 24. tammikuuta 2014

Julki-imetys HAASTE Sinulle!

Eilinen julki-imetys tekstini sai niin paljon positiivista palautetta, että päätin nyt HAASTAA kaikki imettävät bloggaajaäidit laittamaan itsestään julki-imetyskuva.

Jos sinulta ei tähän hätää löydy sopivaa kuvaa, niin seuraavan kerran kun imetät julkisella paikalla, pyydä seuralaistasi nappaamaan sinusta kuva ja julkaise se blogissasi. 

Laitathan linkin tänne kommenttiboksiin! Ja omia kasvoja ei ole pakko näyttää, jos kirjoittaa muutenkin anonyymina! :)

Tehdäänkö tästä yhtä iso juttu kuin oli Beautiful body haaste?  Rintaruokittujen lasten kunniaksi <3 

Hassu yhteensattuma muuten, että juuri eilen uutisoitiin ruotsalaisesta äidistä, jonka imetyskuva oli poistettu Facebookista ja hän latasi joka päivä taas uuden tilalle. Luin uutisen vasta äsken, joten oma postaukseni ei liity millään tavallaan tähän, vaikkakin hyvään saumaan tuli! 

Tätä haastetta saa ja pitää jakaa, toivottavasti mahdollisimman moni lähtee mukaan :) itse lähden tähän tällä kuvalla:



                                                                   Karina

torstai 23. tammikuuta 2014

Imetys & julki-imetys

Olen jo pitkään halunut kirjoittaa tästä aiheesta, mutten ole halunnut tehdä tätä niin sanotusti juosten kusten, vaan ajan ja ajatuksen kanssa.

Oma imetystaival alkoi aika lailla  tasan 10kk sitten, kun maito  nousi rintoihin synnytyksestä kolmantena päivänä. Alku oli kivualias  ja hieman hankala. Jouduin käyttämään ensimmäiset viikot, ellen jopa kuukaudet jännä, miten imetysdementia oli silloin parhaillaan, en edes muista! rintakumia, sillä vaikka kuinka yritin imettää ilman sitä, Olivia ei meinannut saada kunnollista otetta nännistä. Harjoittelu kuitenkin tuotti pikkuhiljaa tulosta ja jossakin vaiheessa rintakumia tarvittiin enää yösyötöillä, kun imetin makuultani. Muutamassa viikossa, sekin jäi pois ja sain iloikseni huomata, ettei rintakumia tarvita enää ollenkaan. Miten helpottavaa se oli! Varsinkin, kun imetti muuallakin kuin kotona.

Olen nauttinut imettämisestä alusta alkaen. En tietenkään rintatulehduksen aikaan, mutta kestin sen kivun ja kyyneliä valuttaen, imetin, imetin ja imetin. Maitoa minulta on myöskin tullut alusta lähtien hyvin ja herun myös pumpuille. Suurin määrä, mitä olen pumpannut yhdestä rinnasta on 300 ml. En nyt tarkoita, että se on mikään mittari, sillä tiedän, ettei sillä ole mitään yhteistä sen kanssa, paljonko lapsi imee rinnasta ja kaikki eivät välttämättä edes heru pumpulle yhtään, mutta imettävät silti lapsensa kylläisiksi. Tämä oli lähinnä esimerkkinä.

Imetys siis sujuu ja Olivia on oikea tissiapina ja kaikki on valtakunnassa loistavasti...

Mutta miten kodin ulkopuolella?

No, loistavasti sielläkin. Olen niitä äitejä, jotka ovat sitä mieltä, että vauvalle annetaan rintaa silloin kun hän sitä haluaa. Olen imettänyt lapsentahtisesti ja näin ollen imetyspaikkoja on takana hyvinkin erilaisia. Ja en imetä vessassa, en varmasti. Tähän pätee: enhän itsekään syö ruokaani paskahuussissa. En kuitenkaan imetä myöskään tissit tiskiin meiningillä, vaan teen sen mahdollisimman huomiota herättämättä ja peitän rinnan mahdollisimman hyvin, jos Olivia antaa siinä olla mitään harsoa tai huivia. Olen imettänyt kahviloissa, ravintoloissa, uima-altaalla, kuntosalin pukuhuoneessa, ruuhkaisella parkkipaikalla autossa, lentokentällä,lentokoneessa, oikeastaan aika lailla missä vain. Koskaan kukaan ei ole katsonut minua vinoon tai tullut sanomaan mitään. Ja näin sen pitäisikin olla.


Poncho toimii hyvin suojana! 


Mun mielestä äidinmaito on vauvan ensisijainen ravinto yhtä lailla kun niillä, jotka antavat maidon pullosta, eihän heidänkään tarvitse mennä vessaan syöttämään lasta. Yhtälailla rintalapsella pitäisi olla mahdollisuus saada maitonsa siellä, missä nälkä iskee. Kun asiasta ei tee suurta numeroa, niin kukaan ei edes huomaa, että sylissä oleva lapsesi syö rintaa.


Muistan kun oli se Tampereen imetyskohu jossain ravintolassa/kahvilassa (?), jos se imettävä äiti olisin minä, niin voitte uskoa, että olisi koko paikka saanut kuulla muutaman valitun sanan ja sen jälkeen kaikki ois istunu hiljaa ja minä olisin imettänyt rauhassa eteenpäin. Osaan olla aika kärkäs, kun asia koskee lastani! Tai muuten vaan jotain, jossa mulla on oma selkeä kanta.



Aihe on varmasti on läpijauhettu ja puhuttu, mutta mua kiinnostaa kuitenkin teidän, lukijoiden mielipide julki-imetyksestä. Imetättekö julkisesti ja jos ei, niin miksi ei? Ja mitä teette, kun lapsi alkaa huutamaan rintaa? Ja ne jotka imettää/on imettänyt, niin mikä on erikoisin paikka, jossa olette imettäneet? 




Karina

Pöllöarvonnan voittaja!

Arvonta suoritettu perinteisin menoin: arpa nostettu piposta :)






Mies sai ennen töihin lähtöään toimia onnettarena.

Ja voittaja on:


DANIE! Laittaisitko minulle sähköpostia osoitteeseen karinakamarainen@msn.com niin saan pöllön laitettua sinulle! Ja hei, laita myös minkä värisen haluat! Vaaleanpunainen, oranssi vai punainen? Onnea! Onnea! Onnea! 


Iso kiitos kaikille osallistujille!

Kirpsakkaa torstaipäivää kaikille! T. -23'C (onneks tänään ei tarvii liikkua mihinkään) 

            Karina




tiistai 21. tammikuuta 2014

Honeymoon special: kanonointi.

Siis mikä?

Kehitän silloin tällöin omia sanoja ja sanontoja ja kanonointi on yksi niistä. 
Melominen kanootilla kuulostaa liian pitkältä ja tylsältä.


Kanonointi oli meidän lempiharrastus häämatkalla. Se oli tarpeeksi liikunnallista ja mikä parasta, täysin ilmaista, sillä kanootteja sai lainata hotelliltamme.


Onneksi olimme kanonoineet toissa kesänä muutaman kerran, joten kanoottti pysyi hyvin pystyssä. Maisemat olivat todella kauniit ja mikä parasta, aurinkoa eo tarvinnut ottaa erikseen, kun sitä sai joka tapauksessa.

Ehkä jopa hieman liikaa?


Tälläistä.


Karina

Lomalla ilman vauvaa.

Palaan vielä tähän aiheeseen, sillä sen ajankohtaisuus tuskin häviää koskaan.

Olivia  oli vasta 9kk ikäinen, kun olin jo toistamiseen vauva-aikana reissussa. Öitä pois kotoa. Ilman vauvaa. Ensimmäisen kerran syyskuun alussa Lontoossa 4 yötä ja 5 päivää Olivian ollessaan 5,5kk ikäinen ja nyt joulukuussa 5 yötä ja 6 päivää, Krabilla häämatkalla, 800km päässä lapsestani.

Tämä on tavallaan arka aihe, sillä moni varmasti tuomitsee minut näitten perusteella vähintäänkin huonoksi äidiksi, joka traumatisoi lapsensa, vaarantaa vauvan minä-kuvan, turvallisuuden tunteen ja pettää vauvan luottamuksen. Olen lukenut aiheeseen liittyvät artikkelit ja tutkimustulokset ja kyllä, osittain tunnen huonoa omatuntoa tästä. Mutta vain osittain.



Miksi lähdin nyt ylipäätään kirjoittamaan aiheesta? Koska liian moni on sanonut minulle, ettei pystyisi olemaan yötäkään pois vauvansa luota. Huom. vauvalla tarkoitan nyt jo meidän 10kk ikäistä palleroa. Kysyn nyt teiltä, miksi? En lähde edes spekuloimaan tähän mahdollisia vastauksia, mielessäni kuitenkin tiedän, mitä tulee. Etkö ole kuullut yksi vuosi yksi yö säännöstä, miten pystyit, etkö rakasta lastasi jne.. heh, spekukloin sittenkin.

Sitten kysyn, että onko tosiaan näin?

Meidän häämatkan eteen tein valtavasti töitä, jotta Olivialla olisi turvallinen ja kotoisa paikka olla meidän poissa ollessa. Tuttu talo, mummi, ukki, eno. Rakastavat sylit, paljon huomiota, omat lelut, oma peitto, oma unirätti, potta, nokkamuki, oma lusikka. Oma maito.

Pumppasin joka ikinen aamu toisen rinnan ennen Krabin matkaa,  mitä olin Thaimaassa ennen Krabin matkaa. Kuukaudessa sain kasaan lähes 6 litraa ja hyvin olin tarpeen laskenut, sillä jäljelle jäi vain yksi 150ml pussukka.

Olivia viihtyi isovanhempiensa kanssa todella hyvin, toki etsiskeli välillä minua ja hamusi mummin tissejä, mutta söi kuitenkin hyvin pullosta ja lautanenkin oli aina syöty tyhjäksi. Teki kakat samalla tavalla pottaan, heräsi yöllä yhtä montaa kertaa ja oli päivisin yhtä iloinen ja aktiivinen kuin meidänkin kanssa. Se tieto helpotti mun oloa ihan valtavasti, sillä koin joka päivä pienen tunnemyrkyisän tilanteen, kun ikävöin Oliviaa henkisesti ja fyysisesti niin paljon, että kyyneleet tippuivat silmistäni.

Kun tulimme matkaltamme takaisin, oli Olivia päiväunilla. Olivian herättyä, kävi mummi hakemassa tytön keittiöön. Me istuimme rauhassa pöydän ääressä ja annoimme pikkuisen tajuta tilanne rauhassa. Voi sitä onnen määrää, kun hän tajusi, että ÄITI on takaisin. Olivia melkein ryntäsi syliini ja katsoi minua kuin epätodellista olentoa, silitti kasvojani ja painoi päänsä rinnalle.

Kertoi minulle, että hänellä oli minua ikävä.

 Niin oli minullakin häntä <3

Toivon vilkasta keskustelua kommenttiboksiin! :)

                                                                   Karina

Aamu alkaa leikillä.

Ihania nämä vauvaperheen aamut! 

Kuinka moni ei lapsia omaava saa herätä siihen, kun pikkuinen ihminen istuu vieressä ja nauraa sekä hytkyy, jotta heräisit?

Kuinka monella aikuisella on pokkaa mennä yksikseen olohuoneeseen klo 8 aamulla leikkimään Duploilla? Niin, siihen tarvitaan se lapsi <3

Kuinka monella on päivisin aikaa laulaa lastenlauluja ja pimputtaa pianoa?

Kuinka monella on aikaa mennä pariksi tunniksi ulos ihan milloin kellon aikaan tahansa?

Kyllä tämä äitinä oleminen on vaan parasta, mitä olen koskaan kokenut. Nyt iphone pois kädestä ja huomio 100%:sti Olivialle, pus!



                       Karina





maanantai 20. tammikuuta 2014

Tukkakriisi.

Siitä on nyt liian pitkä aika, kun olen mun hiuksilleni tehnyt mitään. Jos oikein muistan niin huhtikuussa tai toukokuussa kävin viimeksi kampaajalla leikkauttamassa kuivan pehkon ja laittattamassa vaaleita raitoja. Siitä alkaa olla jo 9 kuukautta.

Mitä näille sitten nyt tekisi? Keräsin läppäriltä löytivistä kuvista muutamat eri vaihtoehdot, mitä minulla on aikaisemmin ollut, kaipaan nyt neuvoja teiltä, mitä teen tälle tukalle? Se on nyt suht pitkä, kuiva ja muodoton. Pahimmat on ohimokohdat - kun imetystä oli takana 4kk, ohimoista tippui paljon tukkaa ja nyt kun ne on alkaneett kasvamaan takaisin - siinä on semmosta vauvatukkahöttöö. Kun ne laittaa pystyyn, näyttää kuin minulla olisi sarvet.

Mutta tässäpä näitä vanhoja kuvia:


Luonnollinen, oma väri, pitkä tukka.




Ihan karmee ilme tässä kuvassa ja silmätkin erikokoiset..mutta katsokaa vaan hiuksien väriä, älkää kiinnittäkää huomiota muuhun!!



Halusin lyhyen ja sähäkän tukan, joten vaaleasta ykköskuvasta, tuli lyhyt tummatukkainen..


Sitten tukka kasvoi vähän ja värjäilin juuriskasvua ahkerasti.


Ystäväni häitä varten leikkasin noepan otsiksen itse itselleni. Se oli mulla vain päivän, sitten pidin pinnillä edestä kiinni.


7.kuulla raskaana: olin käynyt pari kuukautta ennen kuvan ottoa kampaajalla ottamassa raitoja :)

Ja tän hetkinen tilanne:




Mitä teen? Vai teenkö mitään? Latvat pitää toki leikkauttaa, mutta riittäisikö muutama vaalea raita joukkoon ja sillä siisti?


Karina

In love with Bukowski.

Ensimmäinen Bukowski pehmolelu tuli meille asumaan Olivian nimiäisten jälkeen. 
Olivian ihana kummitus/haltijasetä antoi sellaisen silloin lahjaksi.

Kun häälahjojen seasta tuli vastaan iso Bukowskin nalle, antajaa ei tarvinnut arvuutella. Haltijammehan se oli taas asialla :)

Bukowski Design Ab:n tuotteet ovat ruotsalaisen Barbara Bukowskin tuotantoa ja ovat saavuttaneet tunnustusta kaikkialla maailmassa korkealaatuisesta designista ja laadusta.
Kaikki Bukowski-tuotteet soveltuvat pienillekkin lapsille ja tuotteet ovat turvallisuusstandardin mukaisesti valmistettu ja tarkastettu (EN 71). Tuotteet suositellaan pestäviksi käsin 30 asteessa.
Bukowski tuotteet ovat suosittuja lahjoja lapsille sekä aikuisille ja sopivat hyvin myös sisustamiseen.

Bukowski nallen tunnistaa tuotteen Bukowski etiketistä, joka löytyy nallen oikean jalan pohjasta

VAUVATUOTTEET

Bukowskien vauvatuotteissa silmät, nenä ja suu on viimeistelty käsin
Kaikissa tuotteissa on myös Bukowski etiketti, jossa kerrotaan tuotteiden pesuohjeet ja Bukowski Design Ab:n yhteystiedot sekä uusimmissa tuotteissa on nykyisin myös viivakoodi.

Bestikset



Tiedättehän sanonnan nälkä kasvaa syödessä? No näin käy myös Bukowskien kanssa. Kun omistat yhden, haluat sille kaverin. Kun on ne kaksi, alat katselemaan netistä lisää hahmoja. Esim.
Bukowskien kissat on ylisöpöjä!

Olivian kummisetä on tulossa meille lähiaikoina kylään, eihän sitä tiedä, jos hänen mukanaan matkaa taas uusi Buksu <3

Löytyykö teiltä Bukowskeja? Mitä mieltä olette näistä?

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Puuronjämät uusiokäyttöön!

Keititkö aamulla maukkaan kaurapuuron, mutta sitä jäikin kattilan pohjalle kuivumaan? Jos olet aikaisemmin heittänyt jämät menemään, niin älä tee sitä enää! :)

Saat kuohkeat ja maukkaat sämpylät, kun lisäät jäähtyneeseen puuroon kuumaa vettä, hiivaa, ripauksen suolaa, hieman siirappia, tilkan öljyä ja sämplyjauhoseosta.

Mies teki näitä sämpylöitä viikolla ja ah, miten ne oli hyviä! En ole eläissäni syönyt niin pehmeitä ja kuohkeita sämpylöitä! Tänään sitten keitettiin tarkoituksella hieman enemmän aamupuuroa, edelliset sämpylät kun on jo syöty. Olivian kanssa tehtiin taikina, jonka lusikoin muffinsivuokiin (mitä löysempänä saat sen laitettua, sitä pehmeämpää sämpylää on luvassa), annoin niitten kohota eilen lämmitetyn leivinuunin päällä reilun puoli tuntia. 

Ekalla kerralla sämpylät kypsyivät leivinuunissa, tällä kertaa sähköuunissa, toivottavasti onnistun! 

Pikkuapuri isomummin ompelemassa essussa <3


Ohje on Myllyn paras sivuilta:

4dlvalmista Myllyn Paras Kaurahiutaleista tehtyä puuroa
tai Neljän Viljan Hiutaleista tehtyä puuroa
3dlkuumaa vettä
30ghiivaa
1-2tlmineraalisuolaa
1rklsiirappia
8-10dlMyllyn Paras Sämpyläjauhoseosta
1rklrypsiöljyä
Lisää jäähtyneeseen puurokattilaan puuron sekaan kuumaa vettä ja liuota hiiva tähän kädenlämpöiseen seokseen. Anna seoksen olla kattilan kansi kiinni n.15 min, kunnes seos alkaa kuplia.
Lisää suola ja siirappi ja alusta taikinaksi sämpyläjauhoseoksella. Lisää alustuksen loppupuolella hiukan öljyä. Löysähköstä taikinasta saat kuohkeimmat sämpylät.
Voit nostella nokareita esim. muffinipellille tai leivo taikina tangoiksi ja ota siitä palasia uunipellille.
Anna sämpylänokareiden kohota hyvin peitettyinä. Paista sämpylöitä 225-asteisen uunin keskitasolla n. 10 min.
Resepti: Arja Elina Laine, Myllyn Paras Oy


Pidesin paistoaikaa viidellä minuutilla, sillä testisämpylä 10 minuutin jälkeen tuntui sisältä liian löysältä. 15 min olikin täysin sopiva aika meidän vanhalle uunille! 

Onko teillä muita vinkkejä puuron jämien käyttöön? Oliko nämä sämpylät jo ennestään tuttuja?

ps. muistakaa osallistua Pöllöarvontaani :)

                                                                     Karina

lauantai 18. tammikuuta 2014

Arvonta!

Pöllöt ovat söpöjä. 
Pöllöistä tykkäävät kaikki, eikö niin?

Arvon tällä kertaa yhden pöllön. Sitä voi käyttää avaimenperänä, laukun koristeena, 
mihin nyt keksitkään (paitsi ei vauvan suuhun, värit irtoaa helposti, Olivia testasi omaansa..)



Arvonta on blogimaailmassa se suht perinteinen:

1 arpa - kommentoimalla pöllö
    1 arpa - olet rekisteröitynyt lukija
   1 arpa - mainitset tästä blogissasi

Eli valitse mieluisin vaihtoehto, voit saada maksimissaan 3 arpaa!
Muista kirjoittaa ensin sanan pöllö  ja siihen perään, monellako arvalla osallistut! :)

Arvonta päättyy tiistaina 21.1.2014 kello 20.00

Voittajalle tiedossa myös pieni lisäyllätys!

Onnea arvontaan!


Karina

perjantai 17. tammikuuta 2014

Home, cold home!

Terveisiä flunssalandiasta! Paranemaan päin jo ollaan, kiitos kysmästä.

Palattiin Suomeen ja kotiin Pohjois-Karjalaan maanantaina myöhäisillasta. Miehen äiti haki meidät Joensuun kentältä ja toi tänne niin kamalan kylmään kotiin. Talon sisämittari näytti +14 astetta! HRRR! Toppapuvussa siis hetki lämmiteltiin ja laitettiin sähköpatterit makkariin, ilmalämpöpumppu päälle ja juotiin kuumat kupit teetä. Nyt ollaankin lämmitetty uunia joka toinen päivä ja kotona on jo ihanan kodikas lämpö.

Paluumatka sujui meillä olosuhteisin nähden hyvin. Olivia tuli kipeäksi pari päivää ennen kotiinpaluuta ja vielä sunnuntaina (maanantaina lähti lento Suomeen) käväisitiin Pattayan Bangkok Hospitalissa tarkistuttamassa korvat ja kurkku. Saatiinkin antibiootit ja korvatipat sekä särkylääkettä kaiken varalle. Kuumetta ei onneksi missään vaiheessa ole neidillä ollut.

Lentomatka Bangkokista Helsinkiin kesti vastatuulen vuoksi 11 tuntia. Yksitoista!! Herranjestas se on pitkä aika! Mutta hyvin meni ja vielä kaiken lisäksi aika nopeasti. Saatiin eturivin paikka ja se sama baby basketti kun menomatkalla! Tosin sillä erolla, että nyt meidät laitettiin check-in vaiheessa niille paikoille eikä tarvinnut siis maksaa 40 euroa niin kuin menomatkalla maksoin, kun varasin paikan erikseen meille.

Nukkua siinä korissa Olivia ei oikein tykännyt, mutta loistava tavaransäilytyskori kaiken kaikkiaan! Meni lelut ja mukit ja nenäliinat ja kaikki siellä eikä pyöriny jalassa sitten.. Nukkumisen Olli hoiti minun päällä -  tietenkin. Äitin tissi on lämmin ja siitä sai maitoakin hörppiä, jos halusi.

Olivian osalta matka siis sujui hyvin, yskiessä tuli itku, mutta muuten oli taas esimerkki vauva.
Itselläni taas alkoi juuri sen lennon aikana olemaan yhä huonompi ja huonompi vointi. Päästyämme Helsinkiin meillä oli noin neljän tunnin vaihto, ja en toivonnut muuta, kun että saisin mennä penkille nukkumaan, minua paleli ja olo oli suorastaan tuskainen. Mulla oli hoitolaukussa kuumemittari ja lukema alkoikin lähestymään 38:aa. Laskeutuminen Joensuuhun teki oikeaseen korvaan niin kipeää, että kyynel vierähti poskelle. Flunssaisena ei todellakaan ole kiva matkustaa..

Kotona siis oltiin ma illalla klo 21 maissa. Nukkumaan alettiin 23.30 aikaan, tai niin me oltais haluttu, mutta Olivia olikin sitten eri mieltä ja halusi valvoa puoli viiteen. Mulla olo vaan paheni ja paheni ja paheni koko ajan. Mies hoitikin Olivian ekan yön ja oikeastaan koko tiistai päivän, sillä itse en tiistaista muista juurikaan muuta, kun 39,4 asteen kuumeen, oksentamisen ja ripulin. Kurkku kipeni koko ajan ja nenä tukkiutui yhä enemmän. Illasta voin kuitenkin jo paremmin ja yöksi passitin miehen sohvalle nukkumaan, jotta saisi nyt edes yhden yön nukuttua.

Lyhyesti sanottuna, Oliviankin yskä ja nuha vaan paheni koko ajan, mies tuli myös kipeäksi ja itse olen kuin pää täynnä vaahtoa -olotilassa. Eilen käytiin porukalla lääkärissä, Olivian tulehdusarvot oli ok, tänään saadaan nieliviljeljyn alustava vastaus. Keuhkot ok, joten hoidetaan nuhaa ja kurkkua kotikonstein. Mies sai Codesan comp. yskänlääkkeen ja mulle ei annettu sit mitään. Käytiin kuitenkin tyhjentämässä paikallinen apteekki:


Nyt parannellaan kotona, paitsi että mies lähti tunti sitten töihin. Tajusinkin etten ole ollut 3 kuukauteen Olivian kanssa kahdestaan näin pitkää aikaa kuin yhtä työpäivää! Aina on ollut äiti, isä, veli, Päivi tai mies siinä vierellä. Ihan jänskättää! No ei oikeesti, ihan innoissani oon, että saadaa olla (vihdoin?) kahdestaan. Duploilla on kiva rakentaa (minun) ja niitä on kiva purkaa osiksi. Varsinkin kun äiti on just saanut jonkun hienon viritelmän rakennettua. No mutta, sitä se kotiäitys on.

Eilen kunnostauduin vauvanruokatehtailijana ja tein neljää eri sosetta pakkaseen:

Sose 1:                                
peruna
porkkana
kukkakaali
muna
tomaatti
kana

Sose 2:
pasta
kukkakaali
avokado
muna
parsakaali
naudanliha

Sose 3:
pasta
parsakaali
avokado
tilli
lohi

Sose4:
peruna
porkkana
kesäkurpitsa
naudanliha

Annoksia tuli yhteensä 35 ja yhden annoksen hinnaksi noin 0,50 euroa. En mä tosin rahan takia noita soseita itse tee. Mun mielestä on ihanaa tarjota pienelle kotiruokaa alusta alkaen, sillä ei mekään syödä eineksiä. Soseet on kuitenkin helppo tehdä ja niistä saa erittäin maukkaita käyttämällä vähän päätä, mielikuvitusta ja kokeilemalla erilaisia yhdistelmiä. Tein esim Thaimassa kana-ananas-tomaatti-riisi+jotain vielä-soseen ja Olivia suorastaan rakasti sitä! Myös lohi-pasta-avokadososestta on aikaisemmin ollut ja siitäkin on vain hyviä kokemuksia.

Kylläpäs nyt meni jaaritteluksi tämä "pikainen" postaus, oletin, että minulla on vain muutama minutti aikaa kirjoitella, sillä Olivia on nukkunut nyt 2 h 15min, mutta sainkin naputella ihan rauhassa - nukkuu siis vieläkin.

Viikonloppu siis otetaan vielä rennosti ja ajetaan pöpöt mäkeen ja ensi viikolla alkaa uudet kuviot! On kuntonyrkkeilyä, vauvajumppaa, aerobicia ja vielä olisi tarkoitus salillakin alkaa käymään :) Uudenvuodenlupaukseni oli olla syömättä herkkuja niin monta päivää kuin monta tykkäystä kyseinen statuspäivitys saa Facebookissa tykkäyksiä ja niitä tulikin yhteensä 42. Lupasinkin miehelle, että toeutan lupauksen heti kun palaamme Suomeen ja nythän onkin meneillään "jo" 4/42 , maanantaita en voi laskea, sillä söin koneessa kahvileivän ;)

Juttua mulla riittäisi vielä vaikka kuinka, voi kun vaan pääsisin edes kerran päivässä kirjoittelemaan postauksia! :)

Mitä teille kuuluu, onko jo ollut ikävä meitä? hih. Ja hei, tervetuloa uudet lukijat, teitä näyttäisi tupsahtelevan aina silloin tällöin, tervetuloa! <3

                                                                  Karina


keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Thaimaa special: Underwater world, Pattaya

Underwater world Pattayalla sijaitsee Sukhumvitin tien varrella. Sijanti on hieman hankala, sillä sinne mennäkseen täytyy ottaa oma taksi. Siis jos on liikenteessä vauvan ja vaunujen kanssa. Kahelleen, me oltais menty kahdella 10 bathin taksilla ja kävelty parisataa metriä. Mutta vauvan kanssa se ei olekaan niin helppoa. Meiltä sinne ajoi noin kymmenisen minuuttia ja matka maksoi 300 bathia eli tän hetkisellä kurssilla (1 euro on 44,75 bathia) noin 6,70 euroa. Suomeen hintaan siis edullinen, mutta paikalliseen hintatasoon ajateltuna aika kallis. Mulle se ainakin tuntui kalliilta. Myös sisäänpääsyn hinta oli korkea, 500 bathia per aikuinen!

Odotimme merenalaiselämältä paljon, ehkä jopa liikaakin, sillä pettymys olikin sitten suuri. Olin päässäni kuvitellut paikan paljon isommaksi ja mielenkiintoisemmaksi. Edessä oli kuitenkin vain muutama tunneli, jossa kaloja sekaisin samassa isossa "akvaariossa". Medusaosasto oli erikseen, mutta ei sekään ollu meidän makuuhuonetta isompi.

Olivia kuitenkin tykkäsi katsoa kaloja ja osoittelikin niitä ahkerasti pienellä sormellaan <3 vaikkei hän vielä asiasta paljon ymmärrä eikä varmastikaan mitään muista, niin se hetki oli kuitenkin siinä tärkein ja Olivia näytti todella viihtyvän.

                                               Ruokaa, anna mulle nainen ruokaa!


           Turistit siis ruokkivat kaloja TUTTIPULLOILLA. Olivia katsoi ihmessään..äiti myös.


                                                              You talkin´to me???



Pusi pusi. En tosin ois pussanu tätä alempana olevaa...vaikka mun mielestä se on omalla tavalla tosi                                                                           nätti kala




                                                         Kirahvin ja kalan lapsi?







                                        Rohkea neiti yritti silittää kalaa lasin läpi :)

Lopulta Ollille tuli väsy ja neitokainen kömpi äidin lämpöön päiväunille <3


Karina