maanantai 30. joulukuuta 2013

Honeymoon special: kuvia

Olo on tällä hetkellä hieman flunssainen, joten ajutuskin on takkuileva ja hidas. Niinpä tein muutaman kollaasin Krabin viimeisestä kokonaisesta päivästämme, kun vuokrasimme pitkähäntäveneen ja vietimme aurinkoisia tunteja merellä ja laguunilla :)





Nauttikaa tämän vuoden viimeisistä päivistä! Jännä, että suomalaiset juhlivat Uuden Vuoden aattoa, kun taas Virossa puhutaan Vana aasta ôhtust eli Vanhan vuoden illasta. Optimismi vs pessimismi vai skumppaa uuden vuoden kunniaksi vs skumppaa vanhan vuoden kunniaksi? Muistan tehneeni viime vuonna Onnen vuosi 2012 postuksen. Mitähän tämä vuosi on sitten ollut, jos vuosi 2012 oli onnellinen, superonnellinen? :) 

Olen kiitollinen jokaisesta ihanasta päivästä, jonka olen voinut vuoden 2013 aikana viettää perheeni kanssa <3 Peace and love! (Minussa muuten asuu pieni hippi, joka silloin tällöin pääsee esiin). Me vietämme huomisen päivän vanhempieni luona, tiedossa luultavasti älänmölyä, hyvää ruokaa ja hieman viiniä. Pusuja, haleja ja rakkautta <3

Karina





lauantai 28. joulukuuta 2013

Lapsellinen äiti.

2,5kk lomasta on jäljellä enää 16 kokonaista päivää. Vain kaksi viikkoa! Mulle kävi taas perinteiset: mihin tää aika on kadonnut? Takana on toki 3 viikkoa porukoilla asumista, viikko Päivin kanssa, viikko Päivin ja mieheni kanssa, melkein viikko Krabilla häälomaillen, joulu ja kohta uusi vuosi - paljon tapahtumia, en voi kieltää. Mutta enää kaksi viikkoa?

Olen niin tottunut olemaan täällä, etten rehellisesti sanottuna osaa enää ajatella Suomea ja sen kylmyyttä. Sitä, ettei aamulla laiteituissa vaatteissa voi olla koko päivää ja vaikka yötä ulkona  ja sitä, ettei Oliviakaan voi Suomessa viedä shortseissa ja t-paidassa ulos. Pukeutuminen talveen ja vauva ulos nukkumaan? Mitä päälle?

Luultaavasti paljon. Väliasua ja haalaria, pipoa ja rukkasta.

On ne murheet mullakin. Vaikka nautin tästä ajasta ja mahdollisuudesta suunnattomasti, tunnen myös huonoa omatuntoa, että olen täällä näin pitkään. Toiset ovat onnessaan, kun pääsevät 14 päiväksi reissuun ja minä vingun, että 2,5kk reissusta on enää 16 päivää jäljellä. Huh, että hävettää.

Elän tällä hetkellä jonkinlaista tunteiden vuoristorataa. Olen samalla hetkellä sekä onnellinen, että surullinen, kiitollinen, että kiukkuinen, ihana ja non-ihanan. Hormooneja on helppo syyttää, mutta joskus on katsottava myös peiliin. Olen tehnyt täällä pientä itsetutkiskelua ja huomannut, että olen erittäin lyhytpinnainen ja malttamaton. Okei, ei nämä ole uusia juttuja minulle, olen nämä aina tiennyt, mutta vasta nyt olen tajunnut, miten nopeasti minut voi saada hermostumaan ihan mitättömistä asioista. Miten tartun lillukanvarsiin, niin kuin mieheni sanoo ja miten loukkaan salamana muita ihmisiä, jos jokin ei mene niin kuin olen itse halunut tai ajatellut.

Esimerkiksi eilen, olimme miehen ja Olivian kanssa altaalla, kun äitini soitti. Olin lupautunut vanhempieni englannin kieliseksi avuksi pankkiin ja olimme edellisenä iltana sopineet, että he soittavat puoli tuntia ennen mun hakemista, jotta osaan olla valmiina. Puhelin siis soi ja vastasin ensin iloisesti, mutta hetkessä iloisuus muuttui ärtyneisyydeksi, äiti nimittäin ilmoitti, että ovat parkkipaikalla autossa odottamassa, jos voisin tulla jo alas. Aloin tottakai skitsoamaan siitä, että olin juuri kuluttanut ensin puoli tuntia siihen, että saan itseni ja Olivian alataalle, se ei muuten ihan nopeaa toimintaa ole, kun ensin pitää antaa lapselle ruokaa, sitten imettää, rasvata, pukea, ottaa tarvittavat asiat kuten vaippa, uimavaippa, leluja, pyyhe, uimarengas, välipala, vesimuki, vara uv hattu, uv puku, kamera, pyllypyyhe, käsidesi, vessapaperia jne jne jne, lopuksi vielä laittaa jossain vaiheessa itsellekin bikinit, jokin rätti sitoa päälle, napata jättilaukku tavaroineen yhteen käteen, Olivia joko toiseen tai vaihtoehtoisesti kantoliinaan ja vielä siihen tyhjään käteen potta ja kämpän avain, sillä ovea ei saa kiinni kuin avaimella. Kun vihdoin olin päässyt hissille, jäin pohtimaan otinko uv asun mukaan, käännyin takaisin kämpille ja noukin vielä senkin tuolinnojalta, sinnehän se oli jäänyt. Päästyäni altaalle sain taas kerran huomata, että unohdin ottaa itselleni rasvaa (jota en edes olisi tarvinnutkaan), omat aurinkolasini enkä tietenkään ollut muistanut ottaa vettä itselleni. Tämän lisäksi olin mennyt altaalle sisäläpökkäissäni.  

Palatakseni siihen puheluun..skitosin siis siitä, että mulla kesti hemmetin kauan päästä altaalle ja kerkesin olemaan siellä vain tunnin, kun he olivatkin jo hakemassa minua enkä ollut yhtään valmis. Äiti yritti selittää, ettei puhelimeeni saanut yhteyttä, jolloin skitsosin vielä enemmän, että eikö hän osaa soittaa mieheni puhelimeen, niin kuin on ennenkin tehnyt. Alettiin sitten pakkaamaan tavaroita taas kasaan, sillä mies ei olisi saanut omia ja Olivian tavaroita sekä Oliviaa yksin kämpille ja neidillä oli nukkumaanmeno aikakin jo tunnin päästä. Vanhempani ilmaantuivat siihen altaalle auttamaan meitä, mutta mitä tein minä? Jatkoin lapsellista valittamista ja olin äkäinen, kuin persiille ammuttu karhu. Iso sellainen.

Eli itsehillintä, missä olet? Julkisilla paikoilla ja vieraiden joukossa, osaan olla kyllä diplomaattinen ja ystävällinen, mutta oma perheeni saa näköjään kärsiä silloin tällöin Karina-hurrikaanista. Rehellisiä jos ollaan, niin liian usein.

Suomeen paluu on päivittäin mielessä, en halua, en halua ja vielä kerran: EN halua. Ajatuskin normaalista arjesta, kylmyydestä ahdistavat. Vielä enemmän ahdistaa tuleva työnhaku ja Olivialle hoitopaikan etsiminen. Vielä kerran, en halua. Voisin jäädä vinkumaan tänne kuin pikkulapsi ja olo onkin kuin pikkulapsella, joka ei saa tahtoaan läpi. Olen tainnut upottautua liikaa unelmissa elämiseen ja unohtanut todellisuuden?

LEAVE ME ALONE. I AM LIVING MY DREAM.

lauantai 21. joulukuuta 2013

Honeymoon special: Hotelli

Varasin Krabin hotellimme hotels.comin kautta. Anyavee Tubkaek Beach Resort,  5 yötä ja aamupalat kahdelle, 420 euroa. Lisäksi tilasin meille kuljetuksen kentältä hotellille, mikä kustansi 27 euroa lisää. (Takaisin kentälle hoidin kuljetuksen suoraan saman kuskin kanssa, säästin meille 11 euroa, eli aika paljon ottaa hotelli välistä, kun tilaa heidän kauttaan).


Hotelli sijaitsee Tubkaekin rannalla, kaukana kaupoista, baareista, ravintoloista,  melusta ja kaikesta mahdollisesta. Ranta oli aivan upea, ja hiljainen. Ei rantatuoleja, ei kauppiaita, tosin ei myöskään niitä kauppoja eikä muita kun hotelleiden ravintoloita. Laskettiin, että sillä rantapätkällä oli 4 tai 5 hotellia, mutta kaikki niin rauhallisia, että tungosta ei todellakaan ollut.

Huone oli deluxe huone merinäköalalla ja omalla "uima-altaalla", jossa oli kiva vilvoitella aurinkoisen päivän jälkeen. Huoneen koko oli kahdelle hyvä, iso, väljä, tilava. Oli meikkinurkkaus, vessa ja suihku sekä olohuone-makuuhuoneyhdistelmä. Huoneen hintaan sisältyivät aamupalan lisäksi pullovesi, kosmetiikkatuotteet, varvassandaalit, aamutakit, safebox, kahvi/tee, vedenkeitin, hiustenkuivaaja, sateen/aurinkovarjot ja jopa taskulamppu! Olen erittäin tyytyväinen valintaamme!

Televisio, DVD-soitin




Aamupala oli todella runsas, monipuolinen ja maukas. Syötiin aamuisin tukevat ateriat,sillä seuraavan kerran syötiin vasta illallisella, kun ei tosiaan niitä kauppoja ollut lähellä ja hotellin oma ravintola oli aivan surkea, oishan sieltä pientä naposteltavaakin saanut, mutta mieluummin säästin bathit illlaselle. Illallisella käytiinkin veireisen hotellin Amari Voguen Bellini ravintolassa, halpa paikka se ei ollut ja viiden päivän aikana onnistuimme jättämään sinne noin 260 euroa, eli reilu viiskymppiä illassa, mutta syötiin me kyllä sen edestä ja ehkäpä siinä on muutama ruokaviinipullokin ;)

Mutta tässä meidän hotellin aamupalatarjontaa:



Maisemat olivat henkeäsalpaavat <3


Uima-altaita alueelta löytyi kaksi, toinen näkyi meidän parvekkeelta ja toinen oli hieman kauempana.




Näihin tunnelmiin tulen vielä palaamaan! Ihanaa joulun odotusta lukijoilleni!! <3

Karina

perjantai 29. marraskuuta 2013

Buddhan kukkuloilla.

Eka päivä uudella kokoonpanolla takana ja ihan mukavaa on kieltämättä ollu!

Päivin hakeminen linja-autoasemalta meinasi saada jo absurdisia piirteitä, kun oltiin odottamassa bussia meille tutussa paikassa ja Päivi soitti, että missä ollaan, hän on aseman edessä. No niin oltiin mekin, mutta eri aseman edessä. Lentokentällä oli kaksi lippuluukkuja kahteen eri Pattaya bussiin ja Päiville oli sitten myyty lippu just siihen toiseen meille-ei-tuttuun bussiin, jonka päätepysäkki oli ihan jossain hevonpiipkuusessa. Siitäpä alkoikin sitten neulan etsintä heinäsuossa kun yritettiin kysellä, mitä hän näkee ymärillään jne. Tunti siinä etsiessä meni, ajettiin Sukhmumvitin valtatietä isän kanssa edestakaisin, etsien TOA kaupan kylttiä..niitä kun oli se toistakymmentä tien varressa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kämpille tultuamme, laitettiin kahvit, leivät ja hedelmälautaset pöytään ja korkattiin skumppapullo Päivin loman kunniaksi. Hoidin samalla Olivian päiväruoan ja suunnattiin Buddhan kukkulalle.








Kivoja kuvia tuli eiliseltä, kerrankin, kun tuli jopa vähän laittauduttuakin :)

Paluu kämpille oli kuitenkin tuskaisempi. Isä laittoi auton käyntiin ja tuli autosta ulos avatakseen peräkontin. Se ei auennut, eikä auennut enää mikään auton ovista. Auto oli siis käynnissä, avain virtalukossa, autossa ei ketään ja ovet lukossa. Reilun 30 asteen helteessä (onneks oli aurinko pilvessä), odotettiin varmaan tunnin verran, että auton vuokraaja kiikutti meille vara-avaimen paikalle. Ah sitä tunnetta, kun päästiin ilmastoituun autoon istumaan <3

Illasta laitoin meille ruoan ja tein Olivialla peruna-porkkana-maissi-parsakaali-kanasoseen, syötiin, käytiin pesulla ja jo kasin maissa alettiin unille. Päivi nukahti samantien, Olivia ysin maissa ja minä vasta yhdentoista aikaan. Ei sitä osaa nukkua, kun olisi siihen mahdollisuus.

Nyt ollaan käyty tekemässä klubikortit tohon alakerran klubille, jossa on kuntosali, uima-allas jne ja Olivia on nukkunut jo 2 tunnin päikkärit. Kunhan tyttö herää niin edessä on päiväruoka, aurinkorasvan levittäminen ja käydään saattamassa Päivi hierontapaikkaan. Tullaan ite sitten takaisin kämpille, ei kehtaa tytön kanssa olla tossa keskipäivän auringossa. Mitä päivä tuo edessään, sen kuulette huomenna! :)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Karina


perjantai 22. marraskuuta 2013

Thaimaa special: Maitojauheet ja vauvansoseet kaupasta

Teksti perustuu kokemukseen kahdesta kaupasta: Tesco Lotus ja Foodmart, Pattayalla. Kuvat on otettu Tesco Lotuksesta.

Kiersin alkuviikosta nämä kaupat ja onnistuin löytämään vauvojen valmisruokahyllyt. Tai tässä tapauksessa, maitojauhehyllyt. Soseita oli niin vähän, ettei sitä voi edes hyllyksi sanoa. Tarkemmat selitykset kuvien alta.

Maitojauheet:



Erilaisia, erikokoisia, eri-ikisälle tarkoitutettuja maitojauheita oli metritolkulla, kuten kuvassa näkyy.




Myös perus NANia löytyi!!
Muita merkkejä, NANin lisäksi

Maidottomia, laktoosittomia, hypoallergic - vaikka mitä erikoisjauheita oli hyllyt täynnä! Luulis jokaisella löytyvän jotain.
Puurot:



Puurovalikoima yllätti, tavallaisiakin hiutaleita toki löytyy, mutta itse tykkään käyttää noita vauvapuuroja Olivialle niitten nopeuden ja kätevyyden vuoksi. Ja Olivia tykkää niistä. Makupuuroja ei olla maisteltu, mutta koska otin liian vähän tänne mukaan, joudun todennäköisesti jo ensi viikolla ostamaan tälläisen Nestlen puuron.

Soseet:



Kasvis- ja hedelmäsoseita löytyy Heinz merkiltä. Foodmartissa on isompi hedelmäsosevalikoima Heinzeja, mutta Lotuksen lailla, lihasoseita en löytänyt mistään. Kasvissoseitakin on nihkeästi, mutta jotakin kuitenkin. Soseet on vähän eri koostumukseltaan kuin Suomessa, täällä ne oli sellaista hyytelömäistä, mutta purkissahan lukeekin "gel".


Peachy merkillä on kivoja take away mallisia soeita, valikoimasta löytyy makeita ja kasvis-hedelmäsosesekoituksia, jotka ovat luonnollisia, ei ole lisättyä sokeria tai suolaa eikä säilytysaineita. Esim ensimmäinen violetti banana, cantaloupe and potato purée sisältää cantaloupe melonia 42%, banaania 38% ja perunaa 20%. Olivia tykkää näistä, olen syöttanyt sellaisen kun emme ole olleet kotona. Helppoa kun ei tarvitse lusikkaa tai lautasta kantaa mukana.

Tässä olivat näitten kauppojen tarjonta. Muistin juuri, että Festival ostoskeskuksen G-kerroksessa on iso ruokakauppa, jossa on isot valikoimat kaikkea mahdollista, kunhan Olivia herää päikkäreiltä, käydään pyörähtämässä sielläkin tutkimusmatkalla, joten toivottavasti saan tehtyä vielä vol.2 postauksen aiheesta!

Toivottavasti tästä oli apua edes joillekin!

Karina

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Olen dieetillä?

Vähän harmittaa, kun kirjoitin eilen suklaaholisimista niin suppean, lyhyen ja sekaavan postauksen. Olisin oikeasti halunnut kirjoittaa siitä paljon enemmän ja ajatuksen kanssa, mutta pää oli niin jumissa eilen, ettei ajatus oikein kulkenut. Nytkin kilpailen aikaa vastaan, sillä Olivia on päikkäreillä, nukahti tasan klo 15 ja kello on nyt 16.00, mulla on siis maks 40 min aikaa olla koneella, kunnes pikkuinen taas herää.

"Olen dieetillä, olen kuullut itseni sanovan tänään pari kertaa. Ja niinhän mä tavallaan olen, kun en herkkuja syö. Pyrin syömään muuten samalla tavalla kuin ennenkin, sillä loppujen lopuksi minähän syön aika vähän. Aamulla muutaman leivän ja hedelmiä jogurtilla, päivällä lämpimän ruoan, sitten taas hedelmiä ja illasta ehkä leipää tai sitten hedelmiä. Kahvia juon aamulla kaksi kuppia ja päivällä yhden. Ja 2 lusikallisen sijasta, olen sunnuntaista lähtien laittanut vain yhden lusikallisen sokeria. Ja hyvää on, en olisi voinut ajatellakaan, miten kahvi on hyvää yhdellä sokerilusikallisella!

Sunnuntaina ajattelin, etten käy vaa´alla koko viikkona, sunnuntaina vasta uudestaan, mutta olen niin malttamaton ja utelias, että päädyin siihen, että saan käydä joka aamu punnitsemassa itseni, sillä se luku, mikä siellä näkyy, motivoi koko päivän olemaan ilman herkkuja. Ja se luku on lähtenyt laskemaan. Tänään on neljäs päivä ja joka aamu vaaka on näyttänyt vähemman kuin edellisenä aamuna. Ymmärrän toki, että tuskin tämä voitonmyönteinen lasku ikuisuuksiin jatkuu ja jossain vaiheessa viikkoa jään samoille luvuille tai sitten mennään taas ylöspäin, mutta just nyt tuntuu hyvältä, ja se taas pitää mut herkuista erossa.

Tänään meidän on tarkoitus tehdä thaimaalaista Tom yam kung keittoa, mutta mm eilen ja toissapäivänä olen syöynyt tän näköistä ruokaa:



Mango&banaani&jogurtti menee mun suussa herkusta. Syön yleensä aamulla ja päivällä tälläisen annoksen. Jogurtti on rasvatonta ja lautasella on kaksi pienempää banaania ja yksi iso mango.

Olivialle tein tänään lohi-riisi-kukkakaali soseen. Höyrystin ja soseutin hänelle eilen kukkakaalin ja tyttö tykkäs kovasti, suu aukes kuin pikkuisella linnunpoikasella. Lisäsin sitä sitten tänään lohi+riisiseokseen ja vaikka yhdistelmä ehkä kuulostaa oudolta, niin maku oli todella maukas! Suosittelen kokeilemaan, kukkakaali antaa siihen kivan maun.

PS. Käytiin eilen Tesco Lotuksessa ja kävin tutkimusmatkalla lastenruokahyllyjen luona. Nyt on infoa ja kuvia, toivottavasti ehdin tällä viikolla toeuttamaan Thaimaa special: Vauvan ruoka ja maito kaupasta -postauksen!

Cheers, Karina!

tiistai 19. marraskuuta 2013

Suklaaholismi.

Olivia on päikkäreillä ja minä otan rennosti. Niin rennosti, kun vaan suklaanhimoissani voin olla.
Perheeni nauraa minulle, kun kerron vieroitusoireistani ja siitä tärinästä, mikä minulle tulee, kun ajattelen suklaata ja sitä, etten sitä saa! Eihän tämä kokeilu kestä kun viikon (tai kaks..)ja nyt on vasta kolmas päivä ilman ylimääräisiä herkkuja, mutta se tuntuu ikuisuudelta.

Kokeilu lähti siitä, kun huomasin painoni seisovan paikallaan riippumatta siitä syönkö 2 levyllistä suklaata ja purkin Pringelseja viikossa vai 3 leyvllistä ja sipisen lisäksi vielä puolen litran suklaajäätelönkin. Mieleen tuli sitten ajatus, että mitä jos jätän kaikki herkut viikoksi pois ja teen joka päivä kevyen kotitreenin - vatsalihaksia, kyykkyjä, joitakin sarjoja käsipainoilla. Hyvin olen jaksanut ensimmäiset kaksi päivää pysyä suunnitelmissani. Tippuuko paino viikossa? Miten paljon? Tästä uteliaana, päätin kokeilla.

Suklaaholismi, imetysdementia ovat tuttuja käsitteitä varsinkin naisille. Moni mies ei mielstäni pysty koskaan ymmärtämään, että nämä sairaudet, ovat todellisia. Jos mies väittää, ettei suklaaholismi ole todellinen, voitte näyttää hänelle tämän teksipätkän Tiede lehdestä:

08.10.2001 00:00
Suklaaholismi sukua muille riippuvuuksille

Samat aivoalueet herkistyvät, kun ihminen syö suklaata tai nappaa kokaiinia. Asia selvisi, kun chicagolaistutkijat kuvasivat positroniemissiotomografialla yhdeksän suklaasyöpön aivoja. Jokaisen herkkupalan jälkeen koehenkilöiltä kysyttiin, maistuiko suklaa hyvältä ja haluaisivatko he lisää. PET-kamera seurasi aivojen verenkiertoa ja osoitti aktiivisen alueen.

Aina kun koehenkilöt vastasivat myöntävästi kysymyksiin, heidän tunne-elämäänsä säätelevät limbiset eli sisätila-aivot reagoivat. Sama ilmiö havaitaan kokaiinin käyttäjillä. Jos koehenkilöt jatkoivat suklaan mutustelua, vaikka olivatkin jo ähkyssä, otsalohkon etuosa aktivoitua. Aluetta kutsutaan "lennonjohdoksi", joka vaimentaa limbisen järjestelmän viestejä ja tekee ilmeisesti ratkaisevan päätöksen syömisen lopettamisesta. Myös eräät motivaatiota tasapainottavat aivokuoren rakenteet reagoivat, kun ihmiset makustelivat, vieläkö vatsa ottaa vastaan vai ei.

Tutkimuksesta kertoivat tiedelehdet Brain ja Science.
Lainaus: Tiede

Omalle miehelleni en ole kertonut tästä kokeilusta mitään. Ajattelin yllättää hänet, jos ensi viikon sunnuntaina paino on tippunut yli kilon, jatkan tätä häneen tuloonsa asti, ties vaikka onnistun näyttämään hoikemmalta, kun hän tulee.

Onneksi hedelmät pelastaa pahimmat makeanhimonoireet, söin eilen vesimelonia sillä innolla, kuin en olisi koskaan ennen syönyt sellaista. Oli nimittän niin makeaa ja mehukasta! Mango on mun toinen heikkous, pomelo kolmas :) näillä mennään, Olivia heräsi!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

11 kysymyksen haasteen vastauksia.

Sain haasteen Lottiinalta.

Koska olen tehnyt tämän ennenkin, päätin tällä kertaa vain kertoa faktat itsestäni ja vastata Lottiinan kysymyksiin :) Kiitos haasteesta!

Faktat

1. Pureskelen kynsiäni, olen pureskellut jo 20 vuotta.
2. Olen suklaaholisiti. Pääsin joskus kuiville, mutta olen respahtanut taas.
3. Väitin pikkuveljelleni hänen 10 ekan elinvuoden aikana, että olen oikeasti hänen äiti.
4. En osaa viheltää.
5. Söin tänään salassa pikkuveljeni suklaata.
6. Tykkään venäläisestä musiikista.
7. En ole tyytyväinen ulkonäkööni tällä hetkellä - mutta milloin nainen olisikaan?
8. Rakastan tytärtäni äärettömän paljon.
9. Suutun ja lepyn nopeasti.
10. Osaan olla mielettömän ilkee, jos haluan.
11. Haluaisin olla niin rikas, ettei mun tartteis tehdä koskaan töitä, koska tykkään olla lapsen kanssa kotona <3

Kysymykset & Vastaukset

1. Mikä on lempi vuodenaikasi?
Kesä. Aurinko <3
2. Jos saisit elää yhden hetken elämästäsi uudestaan, mikä se olisi?
Se muljahdus kun Olivia syntyi kokoaan.
3. Suolaiset vai makeat herkut?
Makeat.
4. Nettikirppis vai livekirppis?
Live.
5. Jos saisit valita kotiisi ihan minkä tahansa design-tuotteen, mikä se olisi?
En ole ajan tasalla sisustusasioista.
6. Suosikki lomakohteesi? (Joko missä olet käynyt tai minne haluaisit mennä)
Thaimaa on ollut ehdoton ykkönen jo kymmenen vuotta.
7. Markka vai euro?
Euro.
8. Mikä joulussa on parasta?
En sinänsä perusta pahemmin joulusta, mulle se on päivä muitten joukossa, mutta tottakai juhlimme sitä. Lahjoja on aina kiva saada :)
9. Shoppailetko mielummin kierrellen kauppoja vai tilaatko nettikaupoista suoraan kotiin?
Kierellen kauppoja.
10. Vietitkö lihattoman lokakuun?
En oo kuullukkaan semmoisesta! En tosin ois viettänytkään, rakastan lihaa ja sanon salaattikulhoa rehuksi. Voisin olla kuukauden ilman rehuja!
11. Osaisitko elää ilman elektroniikkaa? Mitä jäisit eniten kaipaamaan?
Pakostahan sitä osaisi, mutta en tykkäisi yhtään. Nyt elän aikalailla ilman puhelinta, sillä en tarvitse sitä. Ilman iPadia en voisi nyt elää, sillä soitamme mieheni kanssa Facetime puheluita päivittän.

Tähän vartaloon olin tyytyväinen..huoh.

Karina

maanantai 11. marraskuuta 2013

Isänpäivänä Hiltonin ravintolassa.

Eilen oli isänpäivä täällä Thaimaassakin, supriiise! :) Ainakin meillä, paikallisillahan ei sellaista taida olla.
Meidän juhlapäivien perinteet menee aina samalla kaavalla: herätään ennen päivänsankaria, laitetaan aamupalapöytä koreaksi, ei kiinaksi, hehe ja mennään laulamaan sekä antmaaan lahjoja ja kukkia.päivän juhlakalulle.

Sitten syödään porukalla herkkuaamupala ja juodaan kuohuviiniä ja aletaan valmistautumaan ravintolaa varten.
Isänpäivä kakku ja aamuinen kuohuviini



Näin meni eilinenkin. Herätettiin isä syvästä unesta ja onniteltiin. Päivällä kahviteltiin vielä ja vietettiin perheaikaa juttelemalla paljon kaikesta mahdollisesta. Otettiin myös Facetimen välityksellä videopuhelu Suomeen, Olivian isälle. Pyysin häntä katsomaan yhteen pussukkaan, jos mun "laskuja" olisi jäänyt sinne ja oikeasti sieltä paljastui isänpäivän kortti Olivian jalanjäljillä, Biothermin kasvorasva, I love ISÄ muki Olivian kuvalla ja levy tummaa suklaata :) Mies oli aika otettu ja erittäin ylllätetty.


Kuudelta meillä oli pöytävaraus hotelli Hiltonin ravintolaan Edge.
Hilton on kyllä tyylikkäin hotelli, missä olen koskaan käynyt! Voisin yöpyä mielelläni sen tason hotellissa, ihan milloin vaan! :)

 Ravintolassa oli illallisbuffa ja söin ku hevonen. Kuvat puhukoon puolestaan:


Koko PERHE <3


Testissä sisäfileepihvi - ei hyvä, niinkuin ilmekin kertoo, ihan ku ois syöny purkkaa!








Mitä teki Olivia, kun äiti veti herkkuja?

                   
                                                   1,5 tunnin unet ja leikkiä enon sylissä <3





Toivottavasti tekin vietitte mukavan isänpäivän!
Karina

perjantai 8. marraskuuta 2013

Vauvan kanssa lentokoneessa.


Tästä tuleekin nyt teknisten ongelmien takia taas kuvaton postaus :( Lisään kuvat mahdollisuuksien mukaan jälkikäteen.

Mutta asiaan.

Omakohtainen kokemus: Finnairin lentokoneessa vauvan (7,5kk) kanssa.


Lähtöpaikka: Joensuu (Jns-Hki matkustusaika noin 1 tunti)
Välilasku: Helsingissä, kesto 4,5 tuntia.
Määränpää: Bangkok (Hki-Bkk matkustusaika noin 10 tuntia)
Maksut: Aikuisen lippu + sylilapsi, sylilapsesta maksetaan verot, taisi olla noin 10% aikuisen lipun hinnasta. Myös vauva tarvitsee oman passin!

Tavarat: Aikuisella matkalaukku max 23kg, käsimatkatavarat max 8kg. Lisäksi käsilaukku, kameralaukku, lastenruokaa, matkalukemista, päällystakki.

Joskus minulle on sanottu, että läppäri olisi olisi free zone tavara eli sitä ei lasketa käsimatkatavaran kilomäärään. Sata prosenttisen varma en tästä tietenkään ole.
Mun matkalaukku painoi 23,7kg. Lisäksi minulla oli lentolaukku ja täyteen ahdettu Emmaljungan hoitolaukku sekä päällystakki.

Sylilapsella voi myöskin olla max 23 kg painava laukku matkustusluokasta riippumatta. Lisäksi kokoontaitettavat lastenrattaat ja turvaistuin, joka voidaan tilan ja turvamääräysten salliessa ottaa matkustamoon. Käsimatkatavaroita sylilapsella ei voi olla.

Olivian laukku painoi 21,3kg. Lisäksi oli turvakaukalo, joka meni ruumaan. Se olisi mahtunut ekalle sisämaan lennolle matkustamoon, mutta minun olisi ollut monimutkaista saada se jatkolennolla ruumaan, sillä sille lennolle ei ollut mahdollista ottaa sitä matkustamoon. Sitä paitsi meillä oli lisämaksusta varattu paikka vauvankopan kanssa. Olivia mahtui koppaan just ja just, sillä kopan sisäpituus on maksimissaan 70cm ja vauvan paino saa olla maksimissaan 11 kg. Paluumatkalle meillä ei ole koppaa, sillä matkustamme koko perheen voimin eikä kopalle ole tarvetta, kun on kaksi syliä vaihtelemassa :)

Lisätietoja lasten kanssa matkustamisesta Finnairin koneessa löydät täältä: http://www.finnair.com/FI/FI/information-services/planning-your-trip/children

Nousut&Laskut:

Sylilapset matkustaa nimensä mukaisesti aikuisen sylissä. Aikuisen vyöhön tulee pieni lisävyö, jolla saadaan vauva sylissä omaan vyöhönsä. Vyöstä huolimatta, vauva pääsee istumaan sylissä niin jalat menosuuntaan kuin esim sivuille, jolloin voi katsella vieruskumppania tai ikkunasta ulos. Vyön solki ei paina selkää ja vyö tuntuu muutenkin helpolta käyttää. Tosin löysältä. Sain kiristää sitä vähän väliä.

Ensimmäisen nousun aikana imetin Oliviaa, sillä olin kuullut, että se helpottaisi vauvan korvia. Vaihdoin ennen nousua lentoemon kanssa muutaman sanan ja hän kertoi, että alle vuoden ikäiset kestävät nousut ja laskut huomattavasti paremmin kuin jo vuoden täyttäneet, mutta sain toki imettää, jos halusin. Ja minä imetin. Olivia ei ollut moksiskaan eikä näyttänyt edes tajuavan yhtään mitään, imi tissiä ja sit oltiinkin vielä 50 min sylissä jutellen ja ympärille katsoen. Laskun ajan kokeilin olla imettämättä eikä Olivia reagoinut missään vaiheessa sen kummemmin. Raukka oli sen verran väsynyt, että melkein nukahti hetki enne laskeutumista.

Välikysymys: Miten sain kannettua Olivian, lentolaukun ja hoitolaukun koneesta kentälle? - Kantoliina. Laitoin Olivian koneen laskeuduttua liinaan ja sain kädet vapaaksi. Jatko olikin helppoa. Olivia liinassa kävelin laukkujen kanssa jatkolennon terminaaliin ja bongattuani lentokentän Reiman lainarattaat, laitoin Olivian niihin istumaan. Rattaiden kiinnitys oli mielestäni hutera noin pienelle, joten sidoin huivin Olivian ja rattaiden ympärille, ettei sattuisi vahinkoa.

Bangkokin lennossa en imettänyt Oliviaa nousun aikana,  sillä luotin edellisen lennon kokemukseen ja tulos oli sama: ei itkua, ei vääntelehtimistä. Olivia oli nukkunut kentällä penkillä kaksi tuntia, joten oli pirteä ja seuraili mielellään menoa. Laskun aikana oli muutenkin tissiaika, joten imetin noin puolet laskusta. Tälläkään kertaa ei ollut itkua. 


Ruokailu:

Alle 2-vuotiaalle ei ole tarjolla ruokaa, joten omat eväät mukaan! Vauvan ruokien ja nesteiden tulee olla alkuperäisissä pakkauksissa. Itse otin mukaan selliaisia ruokia, joita on kiva syödä myös kylmänä. Vauvalle ei tapahdu mitään, jos hän yhden päivän elää hedelmäsoseilla, Onni puurolla ja tissimaidolla ;) Niinpä varasin lennolle Olivian lemppareita, jotta suu aukeaisi ihmeellisestä paikasta huolimatta. Mango-päärynää, Hedelmäsose, Onni vadelmapuuro. Ruokailu tapahtui sylissä istuen ja onnistui ongelmitta.

Välikysymys: Miten sain itse syötyä, kun matkustin yksin sylilapsen kanssa?
Minut pelasti vauvankoppa sekä oikea ajoitus. Olivia oli juuri nukahtanut syliini, kun ruokakärrien tuoksut valtasivat koneen. Niinpä siirsinkin Olivian koppaan ja sain syötyä täysin rauhassa. Aamupalan aikana Olivia oli myöskin nukkumassa kopassa, mutta valojen pamahdettua täysillä päälle, hän tietenkin säikähti ja heräsi itkien. Sain hänet kuitenkin rauhoittumaan nopeasti ja nostin koppaan istumaan. Muutama lelu syliin ja lapsi oli tyytyväinen ja minä sain syötyä aamupalani. Tosin yhdellä kädellä, sillä pidin toisella Oliviasta kiinni, kun pelkäsin hänen kurottavan laidan yli ikävin seurauksin.

Vaipan vaihtaminen:
Vaihdoin puhtaan vaipan kentällä puoli tuntia ennen koneen lähtöaikaa. Koneessa ensimmäisen kerran noin 3,5 tunnin päästä. Koneen vessassa oli pöntön yläpuolella seinästä laskettava hoitopöytä -  kylmä ja kova. Toisella kerralla otin viltin mukaan, on vauvallekin kivempi. Vaipanvaihtojen yhteydessä käytin Oliviaa myös pöntöllä ja jokaisella kerralla tulikin pissa. Yhdellä kertaa myös järkyttävän iso kakka, niin kuin jo edellisessä postauksessa hehkutin.. Vaippojen vaihtaminen siis sujui helposti vessassa.

Vauva hereillä:
Olivia aika paljon nukkui lennon aikana. Valveilla ollessaan oli sitten arkipuuhaa, vaipan vaihtamista, "potattamista", tissiä, ruokaa, leluilla leikkimistä, taputtelua, ihmisille hymyilemistä jne. Hyvin jaksoi paikoillaan sylissä olla eikä oikestaan turhautunut kertaakaan. Ainut itku tuli silloin heräilessä, kun valot tosiaan pamahti varoittamatta päälle. Mun onneksi, vieressäni istui todella mukava thaimaalainen nainen, joka väänteli Olivialle naamaa ja jutteli sille. Olivia vastasi aina hymyllä :) Paras leikkiväline oli oma sukka, jota sain olla koko ajan laittamassa jalkaan.


Perillä:
Sama homma kuin Suomen päässä. Laitoin jo koneessa Olivian liinaan ja jatkoin matkaani terminaaliin passintarkastukseen ja matkatavaroiden hakuun. Olivia nukahti siihen, joten sain hermoilla ihan yksikseni, kun en meinannut löytää meille tilattua taksikuskia mistään. Yllätys olikin suuri, kun yks kaks näin äitini ja isäni etsimässä meitä :) Matkamme jatkui vielä noin puolitoista tuntia taksissa. Olivia nukkui kaukalossaan koko matkan :)

KYSYMYKSIÄ? Nyt kun kaikki on tuoreeltaan muistissa, kysykää ihmeessä, jos en muistanut kirjoittaa jostakin olennaisesta tai vähemmän olennaisesta, vastaan jokaiseen kysymykseen!

                                      Aurinkoisin terveisin, Karina.









torstai 7. marraskuuta 2013

Thaimaassa.

Perillä ollaan! Thaimaassa siis :) Oltiin itse asiassa jo eilen, paikallista aikaa klo 7.25 Bangkokin kentällä. Mun vanhemmat oli meitä taksilla vastassa, jolla jatkettiin Pattayalle.

Matka Joensuusta Helsinkiin ja lopulta tänne, meni Olivian osalta erittäin hyvin. En olisi ikinä voinut kuvitellakkaan, että näin pienen vauvan kanssa matkustaminen voisi olla noin helppoa! Kaikki syömiset ja jopa vessassa käymiset onnistuivat loistavasti. Olivia teki matkan aikana 5 pissat pönttöön! Lentokentällä ja lentokoneissa! Ja mikä ehkä uskomattominta, hän teki jättikakan..lentokoneen pönttöön myöskin. Se ois ollu niin niskapaska muuten! Teki mieli palata paikoilleen hakemaan kameraa ja ottaa kuva lentokoneen pöntöstä, mut ehkä ihan niin hullu en oo :D Teki mieli myös kertoa kaikille vieressä istujille, et arvatkaa mitä, 7,5kk ikäinen vauva oli äsken vessassa kakalla.

Eilinen päivä meni täysin sumussa, käytiin Tesco Lotuksessa ostoksilla, asettauduttiin kodiksi ja suurimmaksi osaksi ajasta nukuttiin Olivian kanssa. Tää päivä on ollut jo enemmän normaali, 5 tunnin aikaerosta huolimatta, Olivia on päässyt jo pikkuhiljaa rytmiin, aamulla heräs klo 8, nukkui päikkärit 10-12.30 ja toiset 16-18.20, yöunille rupes 21.30 eli hyvin meni "eka" päivä. Käytiin päivällä uudestaan Lotuksessa, kun en tosiaan eilen ollut kovin järjissäni ja puolet jäi ostamatta.

Kaikki täällä hyvin, kello jo 22.30 joten siirryn myös nukkumaan. Tulossa on postaus "Vauvan kanssa lentokoneessa" varmaankin huomenna, joten pysykää mukana! :)

torstai 31. lokakuuta 2013

Ja minihäämatkamme kohde on..

Minihäämatka ison matkan sisällä. Posket punottaen häpeästä, uskallan kuitenkin kertoa, miten kovasti odatan minihäämatkaamme varsinaisen matkan aikana. Ihan kuin 10 viikkoa Thaimaassa ei olisi tarpeeksi luksusta. On se, ja siitäkin huolimatta, että olen käynyt Thaimaassa kuusi kertaa, en ole koskaan pitänyt itsestäänselvyytenä, että palaan sinne aina uudestaan ja uudestaan. Joka kerta pidemmäksi ja pidemmäksi aikaa. 

Jokainen matka on ollut ainutlaatuinen mutta samalla myös niin samanlainen. Olen ollut Thaimaassa niin sinkkuna kun parisuhteessa, alaikäisenä kuin täysi-ikäisenä. Joka kerta kohde on sama - Pattaya. Tiedän minkälainen maine tällä kaupungilla on, mutta perheelleni on siellä asunto, pikkuveljeni käy Pattayan Suomalaista koulua ja kaupunki on meille kuin toinen kotikaupunki. En väitä, että tiedän siellä kaiken, mutta osaan liikkua sulavasti ja ilman suurempaa miettimistä. Toki, maine on tullut jostakin, mitä siellä tapahtuu, mutta kun niitä palveluita ei käytä eikä kiinnitä asiaan sen suurempaa huomiota sekä elää normaalia elämää niin ihan yhtä tavallinen kaupunki sekin on.

Olen kiertänyt Thaimaan vuonna 2006, silloin tuli käytyä Phuketissa, Krabilla, Phi Phi saarilla, Hua Hinissa, kaikkialla, mikä tielle sattui, olimme silloin autolla liikenteesä. Tämän jälkeen ollaan pysytelty Pattayalla, Pattiksella. Pattiksella on helppo olla, niin kuin jo edellä mainitsin. Mutta, häämatkan täytyy olla jotakin erityistä eikä siihen Pattis yllä, sillä se on jo nähty ja koluttu.


Ollaankin nyt päätetty kohde ja se on Krabi. Tykästyin siihen jo silloin 2006 ja haaveilin matkustavani sinne uudestaan jonkun rakkaan ihmisen kanssa. Nyt minulla on tämä joku rakas ihminen ja haaveista tulee taas kerran totta! :)

Alustavasti ollaan mietitty ajankohdaksi 13.-18.12.2013, matkustaisimme lentokenttäbussilla Pattikselta Bangkokiin ja sieltä lentäen Krabille. Lentoja en siis ole varannut ajanpuutteen vuoksi vieläkään. Enkä myöskään hotellia.

Hotels.comille olisikin nyt hyviä alennuskoodeja, joita sekä minulla että teillä on mahdollisuus käyttää, niitä pääset katsomaan ja käyttämään Hotels.com sivulle pääset linkistä :) en hyödy rahallisesti tai materialistisesti tästä!!
Varasin muistaakseni Lontoon hotellit hotels.comin kautta, ja hinnassa ei ollut moittimista! Heti kun pääsen Thaimaahan, aion ottaa häämatkajärjestelyt päiväjärjestyykseni, onneksi noita alennuksia näyttäisi olevan voimassa vielä vuoden loppuun ainakin! Jos ette ole matkustamassa ulkomaille, niin kannattaa muistaa, että sivuilta löytyy runsaasti tarjouksia myös kotimaan hotelleille!

Krabilla hotellissa yöpyneet - otan vinkkejä mielelläni vastaan!!

Nyt suuntana on kuitenkin yläkerran makkari ja oma sänky, kauniita unia!

Aurinkoa, mekkoja & lomailua.
Kuva: Tammikuu 2012




tiistai 29. lokakuuta 2013

Muista omat rokotuksesi!!

Kun edessä on matka perheen kanssa ulkomaille, tulee ensimmäisenä ajatelleeksi rokotuksia.  Lapsen rokotuksia.

Entäs me aikuiset? Kuinka moni muistaa, että esimerkiksi jäykkäkouristus ja kurkkumätä rokotukset on uusittava 10 vuoden välein?  Löysin oman rokotuskortin ja minä en selvästikään ole muistanut, sillä olen viimeksi saanut edellämainitut vuonna 2002. Näiden rokotuksienhan tulisi olla voimassa koko ajan,  riippumatta siitä,  oletko kotimaassa vai ulkomailla.

Lainaus thl:n sivuilta

Jäykkäkouristuksen saa todennäköisimmin syvistä pistohaavoista

Jäykkäkouristuksen aiheuttaa haavaan päässeen tetanusbakteerin tuottama hermomyrkky. Bakteeri on yleinen maaperässä ja viihtyy itiöinä lähes kaikilla pinnoilla. Tetanusbakteeri lisääntyy hapettomassa tilassa, joten jäykkäkouristuksen saa todennäköisimmin syvistä pistohaavoista (esimerkiksi ruusunpiikin pisto, eläimen puremahaava), joihin ilman happi ei pääse.Jopa pienestäkin pistosta voi taudin saada, ja siksi kaikki ihmiset tarvitsevat rokotuksen.Jäykkäkouristus oli ennen rokotusten aloittamista yleinen, henkeä uhkaava tauti. Pienikin määrä myrkkyä lamaa lihasten hermoston toimintaa. Pitkälle edennyt tetanus johtaa hengityslamaan.Jäykkäkouristus hoidetaan aina sairaalassa. Hoidon ennuste on tehohoidon ansiosta kuitenkin hyvä.

Tottakai teille, jotka olette työelämässä on asia itsestäänselvyys, sillä työterveyshuolto pitää huolta kai tästäkin? Meistä väliinputoajista ei pidä kukaan huolta. Väliinputoajalla tarkoitan itseäni siksi, että valmistuin 2012 ja tadaa, tulin myös raskaaksi 2012 enkä ole koskaan ollut missään vakituisesti töissä enkä käyttänyt työterveyshuollon palveluita.

Havrixin laitostakin on jo 11 vuotta enkä kuollaksenikaan muista sainko sen tehosteen silloin koskaan...

Huomenna siis soitto terveyskeskukseen ja rokotevastaavalle. Omasta terveydestä on muistettava pitää huolta!

lauantai 26. lokakuuta 2013

Thaimaa..me valmistaudumme.

Oh my. Alle kaksi viikkoa lähtöön. Olenko stressaantunut? Jollakin tavalla kyllä. Toisaalta taas en. Olen niin luottavaisin mielin, että kaikki menee hyvin. Ja miksi ei menisi? Olivia tykkää olla sylissä ja saa sitten olla melkein koko lentomatkan. Toivottavasti vaan ne nousut ja laskut menee helposti..

Eniten minua stressaa se tavaramäärä, mikä lähtee mukaan. Matkarattaat on tällä hetkellä iso kysymysmerkki. Vanhemmat olivat katsoneet Tesco Lotuksen tarjontaa ja sieltä sais siistit, pieneen tilaan menevät rattaat 20-40 eurolla. Sillä hinnalla on turha lähteä raahaamaan Suomesta asti omia Brio´ia? Lentokenttilähän on lainarattaita, joilla pääsee kyllä sen pienen ajan liikkumaan. Ja kantoliina tulee olemaan myös käsimatkatavaroissa. Toinen iso kysymysmerkki on turvakaukalo. Haluan sen ehdottomasti mukaan, sillä vanhemmillani on siellä auto ja tulemme varmasti olemaan paljon kyydissä. Mutta saako sen ehjänä ruumasta takaisin.. Mä tiedän, nää on sellaisia kysymyksiä, jotka selviää kun soitan Finnairin asiakaspalveluun ja näin aion tehdäkin, tässä lähinnä pohdiskelen näitä asioita "ääneen".

Äiti katsoi myös paikallista vaippatarjontaa ja päätin, että mukaan lähtee vain pari pakettia Pampersin Baby dry yövaippoja. Jos päivävaipat on siellä jostai syystä surkeita, niitä voi vaihtaa vaikka jokaisen pissin jälkeen, mutta yöllä haluan olla varma, että lapsellani on hyvä ja kuiva olla.

Korviketta emme tarvitse, sillä maitoa tulee edelleen hyvin ja myös rintapumppu lähtee mukaan. Joudun pumppaamaan alussa hyvin ahkerasti, jotta voidaan sitten toteuttaa miehen kanssa meidän minihäämatka. Kohde ja päivämäärätkin on jo päätetty! Enää puuttuu sisämaan lennot ja hotelli paikan päällä..näistä asioista luonnollisesti sitten lisää myöhemmin :)

Ruokiakaan ei tarvitse sinne raahata. Kasvis/liha/kala/kanasoseet teen joka tapauksessa sielläkin itse, niin kuin kaikki ruoat muutenkin, ja hedelmiäkään ei tarvitse purkista syödä kun tarjolla on herkullisia tuoreita mangoja, vauvabanaaneja, ahh, kaikkia ihania hedelmiä!

Yks päivä tajusin, et mulla ei oo harmaata aavistustakaan Olivian vaatteista. Mitä ottaa mukaan ja ja itse asiassa MITÄ, kun ei ole mitään? 74 koossa ei oo lyhythihaisia bodeja kun yksi, mekkojakin vain kaksi. Jotain ohkaisia juttuja oon kirpparilta ostanut, mutta ihan tässä lähipäivinä pitää kyllä tehdä kunnon inventaario Olivian hellevaatteista ja ensi viikolla käydä kunnon kirppari kierros. Mitä ei ole, niin ostetaan sitten sieltä. Halvempaa ois vaan täältä ostaa kirppareilta, kuin sieltä kaupasta :/ Pienellä budjetilla ollaan matkaan lähdössä eikä viittis nyt uutena lähteä ostelemaan vaatteita siellä. Onneks meillä on meidän kämpässä oma pesukone, ei tarvitse pestä käsin eikä viedä pesulaan mitään. Toissavuonna, kun olimme 5 viikkoa, pesin kaiken käsin. 

Uv-suojavaatteet ja hatut on hankittu, aurinkolasit löytyy myös, mutta aurinkorasvoihin en ole vielä perehtynyt. Apteekista varmaan kannattaa käydä ostamassa? Myös lääkekaappi pitää miettiä tarkkaan ja pakata hyvissä ajoin. Leluja..? Ehkä muutama, ostaa sitten sieltä jotain ja pois lähtiessä voi lahjoittaa vaikka talon vartijoille, niille oon yleensä vienyt kaikki ylimääräiset vaatteet ja tavarat, joita en ole halunut tuoda Suomeen, ovat yleensä todella kiitollisia kaikesta.

Eli mitä jäljelle jää? Omat tavarat, hoitolaukku, nokkamukit ja tuttipullot, Olivian vaatteet ja tavarat, kaksi vaippapakettia, kantoliinat (2), rintapumppu, minigrip pussit, lääkeboksi. Läppäri, järkkäri, kaksi kännykkkää yksi paikallista numeroa varten, ja eiköhän me sitten niillä asioilla pärjätä :) Oh my.

torstai 24. lokakuuta 2013

Ruokaohje aikuisille ja vauvalle.

Tein alkuviikosta ihan alyttömän hyvää ruokaa, niin meille miehen kanssa kuin myös Olivialle. Ajattelinkin jakaa nämä onnistuneet reseptit teidän kanssanne.


Possusuikale-kastike (mun oma versio)

8-10 annosta


iso nokare voita
3 pientä sipulia
valkosipulia maun mukaan
1,2 kg maustomattomia possusuikaleita
1,5 rkl jauhoja
1 prk mini maustekurkkuja
1 iso suippopaprika
1/2 rasia paprika-sipuli tuorejuustoa
iso purkki smetanaa
yrtti-tomaattimurskaa
Rainbow chilikastike
paprikajauhe
ruususuola
rouhittu mustapippuri
chilijauhe

Ohje on yksinkertainen: Paista sipulit voissa, lisää lihat. Hauduta niitä kannen alla noin puoli tuntia. Lisää pannulle silpottu paprika ja maustekurkku. Lisää mausteet. Ripottele jauhot, sekoita hyvin. Kaada sekaan tomaattimurska, smetana ja tuorejuusto. Hauduta hetki ja lisää hiljalleen chilikastiketta maun mukaan. Anna kaiken muhia vielä noin 20 min vähän väliä sekoittaen, jottei se pala pohjaan. Tarjoile jasmiiniriisin kanssa.  Ja vihreätä salaattia seuraksi! :)

Me tehdään aina isoja satseja ruokaa moneksi päiväksi ja mies ottaa myös pakkaseen työevääksi muutaman rasiallisen. 

Ja VAUVALLE SOSE:

käytä niin paljon LUOMUtuotteita kuin vain mahdollista!

n. 500-600g kasviksia : peruna (~350g) porkkana (~150g), kesäkurpitsa (~100g)
n. 150g kananpojan jauhelihaa
ripaus suolatonta currya

Kuori kasvikset, paloittele. Keitä kypsymisjärjestykessä, lisäen viimeisenä nokareina jauhelihaa. Kun ainekset ovat kypsiä (yhteensä menee noin 25-30 min), kaada suurin osa vedestä pois, mutta jätä ainekset "märäksi". Lisää ripaus currya. Sekoita sauvasekoittimella, mutta älä tee liisteriä! :)

Jaa sose purkkeihin/rasioihin ja pakasta ylimääräiset.


Hyvää ruokahalua kaikille! :)


tiistai 22. lokakuuta 2013

tippuvat tavarat.

Voihan sanonko mikä.

Pakko tulla avautumaan tänne.
Olin ottamassa Oliviaa syöttötuolista, kädessä iPhone ja Olivian kaksi lelua. Otan tytön kainaloitten alta ja samalla tunnen, miten hitaasti, mutta liukkaasti jokin luisuu kädestäni. Ajattelen mielessäni sen nanosekunnin ajan, että toivottavasti se oli lelu. Saan tytön syliini ja katson lattialle. Iphone.

Hymy tulee huulilleni, kun nostan puhelimen lattialta ja huomaan, että näyttö ja takalasi ovat kummatkin täysin ehjijä, sanon huojentuneena Olivialle, että huhuh, äiti jo säikähti. Painan kotinäppäintä katsoakseni paljonko kello on. Ja mitä mä näen?

Kuva otettu ipadilla, pahoittelen surkeaa laatua.

Muuta tosta puhelimesta ei nyt sitten näykään. HipFuckingHei. Sen lisäksi, että tiputin tänään lasisen hedelmäpilltipurkin (täyden tottakai) lattialle ja sain haavan sormeeni, tiputin nyt rakkaan, oikeasti RAKKAAN puhelimeni lattialle ja hajotin sen. Voi kermaperunaperse. Ja joo, on meillä kotivakuutus, mutta mies selitti jostain ihme bonuksista ja muista, jotka menetetään ja niitä ei kuulemma kannata menettää jonkun puhelimen takia. Ja mulla on vielä toikin puhelin maksamatta kokonaan! Vielä ois jäljellä 6x20e erät, ei onneks sen enempää. Mut kyl se 120 euroakin tuntuu pahalta maksaa turhaan, jos tota ei saa kuntoon. Ja jos saa, niin paljonkohan sekin tulee maksamaan! Ja onko edes sen arvoinen? Ja ehdinkö saamaan sen huollosta ennen reissua, kun siihen on enää 13 päivää aikaa enkä tiedä milloin pääsen käymään Joensuussa, jotta saisin puhelimen edes vietyä liikkeeseen!!

Onneks iTunes tunnisti vielä puhelimen ja sain kuvat talteen, mutta yhteystietoja en löytänyt mistään. 

Nyt mulla on Samsung Galaxy s4 käytössä, kunnes saan ratkaistua iphone ongelmani. Se on äitini puhelin ja oli huollossa, koska vanhempani ovat jo Thaimaassa, postitti huoltoliike sen mulle kotiin. Onneksi, ei mulla ois muuten ollu varapuhelinta noin pienelle sim-kortille, 

ärsyttää.


maanantai 21. lokakuuta 2013

Erilainen viikonloppu.

Viikonlopusta ei paljoakaan hyvää ole kerrottavaa..

Tiedättekö sen tunteen, kun ei ole käynyt pitkään aikaan viihteellä ja odottaa esim. jotain keikkailtaa kuin kuuta nousevaa? No, mä odotin PMMP:n keikkaa. Ostin lipunkin jo kuukaus sitten.

Lauantai sitten saapuikin yllättävän nopeasti ja jännitin iltaa ihan kamalasti. En ollut menossa yöksi kotiin, joten alkoholikin kuului iltaan. Vitsailin lähtiessäni kotoa, että "katohan vaan, en selviä edes baariin asti, oon varmaan jo klo 23 nukkumassa".

En ollut kauhean väärässä. Olin klo 24 nukkumassa. Miksi? Liian paljon, liian nopeasti. En ollut ajatellut, etten voi juoda samalla tavalla kuin silloin kun kävin usein ulkona. En ollut ajatellut, että se kuohari js siideri nousee ihan oikeasti päähän. 



Hävettää. Hävettää todella paljon, mutta näen tässä kuitenkin myös positiivisen puolen: nukuin 8,5 tuntia,  mikä oli luksusta.

Samaa ei voi sanoa eilisestä olosta. Mikä on jatkunut myös tähän päivään. Jospa se huomenna helpottaisi.



Ainiin, Pmmp:n keikka oli tosi hyvä, nautin siitä oikeasti tosi paljon! Ja ystäväni Niina on myös ihana, kiitos sinulle illasta <3



keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Lontoon matka.


Tästä tulee todennäköisesti hyvin sekava postaus, koska kuvat hyppii missä sattuu ...tai sitten ne asettautuu jotenkin paikoilleen. Noh, joka tapauksessa, päätin, että kirjoitan Lontoosta yhden, mutta sitäkin pidemmän postauksen valokuvineen.

Koska päivämäärillä ei sinänsä ole tässä merkitystä, tulen puhumaan päivistä ihan viikonpäivän nimen mukaan. Eli perjantaina lensin iltalennolla Joensuusta Helsinkiin, odotin 20 minuuttia äitini konetta ja hänen saavuttua perille, jatkoimmelentokenttähotellille yöksi. Lauantai aamuna nousimme jo neljän aikoihin aamupalalle ja lentokenttäkuljetuksella takaisin kentälle.
Lento Helsingistä Gatwickin kentälle taitettiin Norweiganin koneella. Petyin suuresti, kun 3 tunnin lennon aikana ei tarjoiltu edes kahvia aamu-unisille! 

Muuten lento sujui hyvin ja perillä oltiin paikallista aikaa klo 8.35. Käytännössä oltiin koko lauantai jo Lontoossa. Lentokentältä ostimme liput junaan ja noin 40 min päästä olimme jo Victorian asemalla, jossa vaihdettiin kulkuvälinettä ja jatkettiin metrolla kaksi pysäkkiä, Oxford Circukseen. 

Sieltä suunnistettiin hotellille, joka sijaitsi noin 5 min kävelymatkan päässä tästä Oxfordin asemasta. 
Kummatkin oltiin Lontoossa ja ylipäätänsä Englannissa ensimmäistä kertaa, joten hieman ihmettelen, miten pysyimme niin rauhallisina ja löysimme suht helposti perille. Muutamaan otteeseen kysyin toki ihmisiltä neuvoja :) Ei me muuten oltais löydetty minnekkän.. Hotelli oli nimeltään St.Georges hotel ja huoneemme sijaitsi 14.kerroksessa. Kaksi leveää sänkyä, ilmastointi, jääkaappi, teen keitinmahdollisuus, tv, wifi, silityslauta ja -rauta, hiustenkuivaaja, iso kylppäri ammeella, safeboxi. Hyvänlaatuinen huone kaikinpuolin, ei ole mistä valittaa! Tavaroita ei voitu heti huoneeseen viedä, sillä oli olimme aika aikasessa liikenteessä..niinpä jätimme laukut respaan ja suuntasimme lähiravintolan terassille nauttimaan ihanan kuumasta auringosta ja.. makeasta viinistä :) 
Kellon ollessa jo lähmmäksi puolta kahta, piipahdettiin respassa ja saatinkin huoneen avain. Laukut siis huoneeseen, arvoesineet turvalokeroon ja kaupungille tutustumaan ympärillä oleviin rakennuksiin ja kauppoihin. Sovittiin jo etukäteen, että launtaina vain kierellään ja katsellaan ympärillemme, ei mitään sen suurempaa ohjelmaa.

Serkkuni asuu Lontoossa ja hänellä sattui olemaan sunnuntaipäivä vapaa, joten sunnutauina aamupäivästä tavattiin Picadilly aukiolla ja Julia esitteli meille kaupunkia. 









Mitähän kello mahtaa olla?













Mami ja sen tytär <3

Prinsessa Dianan ja Dodin muistoalttari Harrodsin pohjakerroksessa
Harrodsissakin tuli käytyä, mutta ne hinnat! Huh huh. Erittäin kaunis kauppa tosin. Oli paljon ihailtavaa. Päivä meni yllättävän nopeasti kierellessämme nähtävyyksiä, äidin askelmittarin mukaan käveltiin sinä päivänä melkein 18 kilometriä. Sen edestä kyllä myös herkuteltiin. Syömässä käytiin perinteisesti pubissa


 Olin jostain syystä aina kuvitellut, että fish´n chips on yhtä kun ranskalaiset ja nuggetin tyyliset pienet palat friteerattua kalaa, no ranskalaiset meni yllättäen oikein, mutta se kala oli ihan koko fileenä siinä. Hyvää oli! Ja omenasiideri oli kans oikein hyvää. Tais olla Aspell tai jotain sinne päin. Hyvää.
Iltapalaksi ostettiin huoneeseen pientä herkkua, 



Eipä siinä, jos oltais ostettu noita macaron leivoksia vaan kerran..me ostettiin niitä joka päivä. Ne oli törkeen kalliita (toi rasia maksoi 12 euroa), mutta aahh niin syntisen hyviä!

Maanantaipäivä oli pyhitetty shoppailulle. Kierettiin osittain samoja kauppoja, mitä jo lauantaina, mutta huomattavasti virkeimpinä. Ja minähän löysin vaikka ja mitä..



Housuja, paitoja, arkimekkoja, takin, Niken lenkkarit, hiusjuttuja, koruja... jne. Voii kun materia tekeekin onnelliseksi! LV liikkeessä mulla ei ollu kylläkään varaa asioida, ehkä joskus tulevaisuudessa sitten. Shoppailupäivän päätteeksi käytiin sushilla. Söin kyllä sushiöverit.

Tiistaina oli jo lähtöpäivä eikä siinä aamusta paljoa ehtinyt tekemään. Pakattiin laukut, käytiin syömässä ja vielä viimeisiä kertoja kaupoilla, sillä piti mm palauttaa muutama vaate, kun niissä oli vikoja. Gatwickin kentälle mentiin taksilla. Maksoi hieman enemmän, mutta ei noin painavien laukkujen kanssa oli pystynytkään samaan rumbaan kun tullessa.

Tiistai-keskiviikon välisenä yönä oltiin Helsingissä, josta jatkettiin taas lentokenttähotellille nukkumaan. Aamulla kummatkin omalla lennolla kotiin :)

Kotona mies oli pärjännyt Olivian kanssa aivan loistavasti. Maito oli pakkasesta riittänyt hyvin ja sitä oli vielä jäänytkin. Niin kuin pitikin :) Reissussa pumppasin molempia rintoja 4-6 tunnin välein. Tutuksi tulivat niin Starbucksin vessat kuin lentokenttävessatkin.

Harmittihan se tottakai kaataa hyvää maitoa lavuaarista alas, mutta tilanne nyt oli sellainen ja täytyy olla vaan tyytyväinen, että sitä maitoa tuli, mitä kaataa pois. Yks yö oli vain sellainen, etten yksinkertaisesti jaksanut nousta pumppaamaan ja aamullahan sen sitten näki .. pitkin sänkyä ja oikea rinta antoi 300 ml .. Vahinkoa ei onneksi sattunut ja imetys onnistui täysin luonnollisesti melkein 5 päivän tauosta huolimatta.                                                                                                                                                       Ikävä Oliviaa kohtaan oli matkan aikana ajoittain erittäin suuri, mutta onneks rakas lähetti mulle Whatts Appin kautta paljon kuvia, joita hotellilla katselin ja hymyilin. Nautin reissusta erittäin paljon ja lähtisin uudestaankin. Vaikka rinnat tuotti pari kertaa päänvaivaa, niin se oli kuitenkin pientä.
Nyt voin ainakin sanoa käyneeni tässä :)



Karina