sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Uusi vuosi, vanhat kujeet.

Sanonta kai sanoo, että uusi vuosi, uudet kujeet. Mutta let´s face it, vuosi kyllä vaihtuu, mutta ei se tuo mukanaan juurikaan muutoksia edelliseen verrattuna. Vuosi 2017 oli muutosten vuosi: palasin töihin uuteen työkuvaan, molemmat lapset aloittivat päiväkodissa, kotiarki muuttui työarjeksi ja matkustaminen pitkiksi ajoiksi jäi ainakin toistaiseksi unholaan. 

Miten 2018 eroaa tästä? Työt jatkuu 2.tammikuuta, lapset jatkavat päiväkodissa. Voishan sitä toki maalailla unelmakuvia seinälle ja kirjoittaa, miten kaikki tulee muuttumaan, miten uudet tuulet alkavat puhaltamaan niin oikeassa elämässä kuin blogissakin, mutta ainut muutos mikä tässä kaikessa tulee mieleen on urheilu. Ei muuta. Liikunnalle olen raivannut tunnin kaks-kolme kertaa viikossa ja toivon, että saan sen toimiman. No okei, toinen muutos on se, että ostin parkkihallista 3 kuukauden kortin. Vuoden verran jätin auton 12 min päähän ilmaiselle paikalle, tien sivuun ja nyt tuli kyllästyminen. Matka ja kävely on ihan ok, mutta joka-aamuinen paikan etsiminen sekä talvisin töistä juokseminen liukkaalla kelillä alkoivat turhauttaa. Siihen vielä lisättynä jäinen ja luminen auto vastassa, niin hiphei.

Tekisi myös mieli kirjoittaa, miten blogi tulee uudistumaan, muutetaan vähän ulkoasua, kirjoittaisin useammin, ottaisin parempia kuvia, ylipäätänsä kirjoittaisin, mutta en usko siihenkään. Mulla oli vuosi aikaa totutella uuteen arkeen ja antaa blogille aikaa, mutta lopputulos oli alle 50 postausta koko vuoden aikana. Se tekee noin 4 postausta kuukaudessa, 1 viikossa... Mistä ykskaks repisin vielä aikaa ja ennenkaikkea jaksamista, kerran olen meinannut alkaa kuntoilemaankin?


Uudenvuodenlupaukset ovat jollekin perinne, kiva juttu, mutta minä en usko niihin, joten en aio myöskään mitään luvata. Päivä, viikko kerrallaan mennään. En tiedä, jos en olisi näin väsynyt, olisin ehkä positiivisempi, mutta valitettavasti olen ties monettako kuukautta putkeen ihan totaalisen väsynyt. Väsynyt ihan kaikkeen. Silmät tuntuu painavan sata kiloa, se ihana röllykkä toiset sata kiloa, olen jatkuvasti kiukkuinen, en saa mitään ns ylimääräistä aikaiseksi ja välttelen niitä pakollisiakin hommia. Miten vaikeeta on muuten yhden vierashuoneen siivoaminen? Olen kerännyt sen täyteen roinaa ja jatkan edelleen sotkulinjalla sen sijaan, että lajittelisin tavarat ja heittäisin turhat pois. En vaan jaksa aloittaa projektia ja se ärsyttää itseänikin. Tai miten vaikeata olisi harjata hiukset joka päivä? Mulla on hirveen pitkä tukka ja siitä pitäisi pitää huolta, mutta minä harjaan sen ehkä kaksi kertaa viikossa itkien ja sitten jatkan taas sotkunutturalla. Ja kyllä, myös töissä. Harjaan pään päällä menevät hiukset siistiksi, pyöräytän hiukset nutturalle, suihkautan lakkaa päälle ja voila, näytän huoliteltulta, vaikka totuus on kaikkea muuta. Tai miten vaikeata on laittaa vaatteet omille paikoilleen? No tosi vaikeeta. Ja miten vaikeeta on laittaa lasten pieneksi jääneet tavarat myyntiin? Vielä vaikeampaa.

Tämä vuoden 2017 tuoma arki on yllättänyt raskaudellaan. En ole varmaan koskaan ollut näin painavan kuorman alla mitä nyt. Metatyön määrä on VALTAVA. Voi, kunpa vuosi 2018 oli helpompi. 

Onnellista Helpompaa uutta vuotta kaikille!
Rakkaudella, Karina. 

perjantai 29. joulukuuta 2017

Löytyikö joulufiilis?

JOULUKUUN alussa motivoin itseäni joulun tuloon sekä kadonneen joulufiiliksen etsimiseen listaamalla muutamia asioita, jotka nostaisivat joulutunnelmaa. Mitä tuli toteutettua:
  • nosta jouluvalot ikkunanlaudalle - harmikseni kaikki valomme olivat poistuneet taloudestamme, ilmeisesti moni oli rikkoutunut. Mutta se sijaan koristelimme keittiön jouluisasti.
  • leivo pipareita ennen 15.12 - tämä toteutui!
  • askartele lasten kanssa lumihiutaleita ja kiinnitä ne ikkunoihin - tämäkin osittain, askartelimme kyllä erilaisia lumihiutaleita, mutta ikkunaan saakka ne eivät päässeet.
  • nappaa Hope-joulukuusesta 2 lappua ja toteuta ne - tämäkin toteutui osittain. Valitsin kaksi lappua ja toiselle lahja löytyi hetkessä, mutta toisen lapsen lahjatoive oli niin haastava, että vaikka etsin sitä Joensuusta kissojen ja koirien kanssa, en valitettavasti löytänyt, joten palautin lapun takaisin. Sen sijaan osallistuin Joensuun jouluapuun ja kävin ostamassa vähävaraiselle perheelle kassillisen jouluherkkuja. Ainiin ja erään toisen apuryhmän kautta lähetin erään perheen teinitytöille laatikollisen kosmetiikka - sekä hygieniatuotteita. 
  • juo glögiä - Join, melkein joka päivä.
  • tee työkavereille pienet lahjat itse, ei saa ostaa - en ehtinyt, jäivät tänä vuonna kokonaan ilman. Esimiehelle ostin perhekalenterin, mutta muille en tällä kertaa mitään.
  • käy perheen kanssa kuuntelemassa Kauneimpia joululauluja - tämä harmittaa ehkä eniten. Nimittäin unohdimme päivämäärän ihan täysin ja kerran, kun olimme menossa kauppaan, käyttin laskemassa samalla stigalla ja pulkalla kirkonmäkeä alas. Siinä sitten huomasimme, että kirkon parkkipaikka on täynnä autoja ja BING! tajusimme, että oli juuri se päivä. Ensi vuonna sitten! ( Ollaan sanottu näin ainakin 5 vuotta..).
Joulufiilis kyllä löytyi ja varsinkin aattona oli ihanaa odottaa joulupukkia, lahjoja, hyvää ruokaa ja kiireetöntä päivää. Tämän piti olla alun perin joulufiilis+joulu 2017 yhdistelmäpostaus, mutta koska Bloggerissa on joku häikkä enkä saa ladattua kuvia tähän, kirjoittelen kuvien kera meidän joulusta myöhemmin.  Joka tapauksessa, fiilis löytyi ja joulu oli oikein mukava :)

Karina

torstai 14. joulukuuta 2017

RUOKABUDJETIN VUOSIKATSAUS

Vuosi alkaa olemaan jo lopuillaan ja tässä vaiheessa voidaan kurkistaa menneisiin kuukausiin. Meillähän on kaikkeen budjetti. Ollaan laskettu arvio koko vuoden menoista ja jaettu ne 12 kuukaudella sekä sen perusteella laskettu, paljon laitamme kiinteiden kulujen tilille joka kuukausi rahaa, jotta ne riittää kattamaan kaiken. Kiinteisiin kuluihin kuuluvat lasten hoitomaksut, kauppaostokset, vakuutukset, sähköt, vedet, polttoaineet, jätemaksut, tiemaksu, lääkäri - ja lääkekulut, lasten vaatteet, puhelinlaskut, netti yms. Kaikki niin sanotut pakolliset laskut. Lainat kumpikin maksaa omilta tileiltään ja loput rahoista jaetaan yhteisille käyttö - ja säästötileille sekä rahastoihin.

Kauppalaskuksi ollaan budjetoitu 450 euroa. Se sisältää kaikki hygieniatarvikkeet (pois lukien vaipat) ruokatarvikkeet sekä molempien työpaikkaruoat, koska ne otetaan kotoa mukaan. Polttoaineisiin on varattu 2x150€= 300€/kk.

Miten onnistuimme pysymään budjetissa?


Ruokakauppabudjetti on ylittynyt aika pahasti, meillä on mennyt  joka kuukausi 53,38 euroa enemmän, mitä ollaan laskettu. Toukokuun iso lasku selittyy minun 30-vuotis juhlilla.

Polttoainekulut taas ovat pysyneet ihan budjetissaan, 290e/kk! Elokuun iso summa selittyy meidän asuntoautoreissulla. Ajettiin Joensuu - Kuopio - Ylivieska -Kalajoki -Vaasa - Tuuri - Kuopio -Joensuu reitti. Muuten näyttää aika tasaiselta! Prisman osuus vähän yllättää. Ostetaan Prismasta yleensä vaipat, lamput, paristot, kodintarvikkeet, yms. Silti sinne on mennyt melkein satanen kuussa. Kahviloissa ja ravintoloissa käydään mielestäni aika harvoin, mut ilmeisesti kuitenkin yli kolmellakympillä kuussa. Toisaalta lokakuussa meillä on vuosipäivä ja käydään aina ravintolassa syömässä, joten sekin iso summa selittyy jo sillä. Mitähän me ollaan heinäkuussa tehty?

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen meidän budjetteihin sekä rahankäyttöön. En tiedä menisikö ruokakauppaan enemmän, jos meillä ei olisi budjettia lainkaan? Koska kyllä se budjetti ohjaa aika paljon ostoksia. Esimerkiksi jos puolessa välissä kuukautta on mennyt yli 250 euroa, en ostele heräteostoksia, kuten fetajuustoja eikä meillä syödä ruoaksi tortilloja tai muita ruokia, joihin menee paljon rahaa. Silloin mietitään loppukuukautta ja tehdään edullisia hyviä kotiruokia. Toisaalta taas, jos puolessa välissä kuukautta on lasku alle 150e, kuten nyt, annan helposti kärreihin laittaa viilejä, rahkoja, juustoja, herkkuja ja kaikkea, mitä ei oikeasti tarvitsisi edes ostaa. Eli budjetti ohjaa molempiin suuntiin.

Teetkö sinä budjetteja? Tarkasteletko ja pysytkö niissä?

Karina



tiistai 12. joulukuuta 2017

Pikkuveljen lakkiaiset!

Onpa ihana viikonloppu takana! Isot juhlat on aina kivoja, kun niissä näkee ihmisiä, joita ei muuten kovin usein näe. Toki isoissa juhlissa on haasteena myös sosialisoitua kaikkien kanssa, varsinkin kun sinulla on kaksi pientä lasta (joista toinen on kuumeessa) mukana. Mutta näin kaikenkaikkiaan juhlat meni ihan odotusten mukaisesti ja uskon, että kaikilla oli kivaa.

Ruoista voileipäkakut, kakut ja macaron leivokset vanhempani olivat tilanneet samasta paikasta kuin meidän hääruoat tuli vuonna 2013 eli Juhlapalvelu Remarista. Karjalanpiirakat toin tullessani Kotileipomo Sorsasta. Loput tehtiin itse, minä osallistuin lähinnä venäläisen peruna-makkarasalaatin tekoon. 










Ruokahan oli kieltämättä älyttömän hyvää, mutta taas kerran sitä oli aivan liikaa. Sain sunnuntaina kotiinlähtiessäni ison laatikollisen ruokia mukaan ja edelleen syön niitä. Aamupalaksi kinkkuvoileipäkakkua, täyttejä lettuja ja macaron leivoksia, not bad :) Mutta tulee jo kieltämättä korvista ulos (ei macaron leivokset, ever).

Tuosta Alexin sairastelusta kirjoittelen erikseen, kunhan tiedän itsekin enemmän. Ollaan menossa kohta lääkäriin, jo kolmannen kerran 3 viikon sisällä. Tehdään tänään läpsystä vaihto, mies on töissä 6-14 ja minä 14-19, lapsia ei voi Alexin sairastelun vuoksi päiväkotiin viedä.

Mutta pysytään aiheessa eli lakkiaiset. Tuskailin viimeksi lahjan ja lopulta ostin kaksi settia Finlaysonin pussilakanoita. Ne ovat laadukkaat, ajattomat, pitkäaikaiset ja mielestäni hyvä lahja nuorelle, joka on kohtapuolin muuttamassa pois kotoa ja tulee tarvitsemaan kaiken omaan kotiinsa. Krister nyt toki menee inttiin ensin, mutta sen jälkeen on lennettävä pesästä :) 

Hyvää viikonjatkoa, me aletaan valmistautumaan lääkäriinmenoa varten.

Karina