keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Lontoon matka.


Tästä tulee todennäköisesti hyvin sekava postaus, koska kuvat hyppii missä sattuu ...tai sitten ne asettautuu jotenkin paikoilleen. Noh, joka tapauksessa, päätin, että kirjoitan Lontoosta yhden, mutta sitäkin pidemmän postauksen valokuvineen.

Koska päivämäärillä ei sinänsä ole tässä merkitystä, tulen puhumaan päivistä ihan viikonpäivän nimen mukaan. Eli perjantaina lensin iltalennolla Joensuusta Helsinkiin, odotin 20 minuuttia äitini konetta ja hänen saavuttua perille, jatkoimmelentokenttähotellille yöksi. Lauantai aamuna nousimme jo neljän aikoihin aamupalalle ja lentokenttäkuljetuksella takaisin kentälle.
Lento Helsingistä Gatwickin kentälle taitettiin Norweiganin koneella. Petyin suuresti, kun 3 tunnin lennon aikana ei tarjoiltu edes kahvia aamu-unisille! 

Muuten lento sujui hyvin ja perillä oltiin paikallista aikaa klo 8.35. Käytännössä oltiin koko lauantai jo Lontoossa. Lentokentältä ostimme liput junaan ja noin 40 min päästä olimme jo Victorian asemalla, jossa vaihdettiin kulkuvälinettä ja jatkettiin metrolla kaksi pysäkkiä, Oxford Circukseen. 

Sieltä suunnistettiin hotellille, joka sijaitsi noin 5 min kävelymatkan päässä tästä Oxfordin asemasta. 
Kummatkin oltiin Lontoossa ja ylipäätänsä Englannissa ensimmäistä kertaa, joten hieman ihmettelen, miten pysyimme niin rauhallisina ja löysimme suht helposti perille. Muutamaan otteeseen kysyin toki ihmisiltä neuvoja :) Ei me muuten oltais löydetty minnekkän.. Hotelli oli nimeltään St.Georges hotel ja huoneemme sijaitsi 14.kerroksessa. Kaksi leveää sänkyä, ilmastointi, jääkaappi, teen keitinmahdollisuus, tv, wifi, silityslauta ja -rauta, hiustenkuivaaja, iso kylppäri ammeella, safeboxi. Hyvänlaatuinen huone kaikinpuolin, ei ole mistä valittaa! Tavaroita ei voitu heti huoneeseen viedä, sillä oli olimme aika aikasessa liikenteessä..niinpä jätimme laukut respaan ja suuntasimme lähiravintolan terassille nauttimaan ihanan kuumasta auringosta ja.. makeasta viinistä :) 
Kellon ollessa jo lähmmäksi puolta kahta, piipahdettiin respassa ja saatinkin huoneen avain. Laukut siis huoneeseen, arvoesineet turvalokeroon ja kaupungille tutustumaan ympärillä oleviin rakennuksiin ja kauppoihin. Sovittiin jo etukäteen, että launtaina vain kierellään ja katsellaan ympärillemme, ei mitään sen suurempaa ohjelmaa.

Serkkuni asuu Lontoossa ja hänellä sattui olemaan sunnuntaipäivä vapaa, joten sunnutauina aamupäivästä tavattiin Picadilly aukiolla ja Julia esitteli meille kaupunkia. 









Mitähän kello mahtaa olla?













Mami ja sen tytär <3

Prinsessa Dianan ja Dodin muistoalttari Harrodsin pohjakerroksessa
Harrodsissakin tuli käytyä, mutta ne hinnat! Huh huh. Erittäin kaunis kauppa tosin. Oli paljon ihailtavaa. Päivä meni yllättävän nopeasti kierellessämme nähtävyyksiä, äidin askelmittarin mukaan käveltiin sinä päivänä melkein 18 kilometriä. Sen edestä kyllä myös herkuteltiin. Syömässä käytiin perinteisesti pubissa


 Olin jostain syystä aina kuvitellut, että fish´n chips on yhtä kun ranskalaiset ja nuggetin tyyliset pienet palat friteerattua kalaa, no ranskalaiset meni yllättäen oikein, mutta se kala oli ihan koko fileenä siinä. Hyvää oli! Ja omenasiideri oli kans oikein hyvää. Tais olla Aspell tai jotain sinne päin. Hyvää.
Iltapalaksi ostettiin huoneeseen pientä herkkua, 



Eipä siinä, jos oltais ostettu noita macaron leivoksia vaan kerran..me ostettiin niitä joka päivä. Ne oli törkeen kalliita (toi rasia maksoi 12 euroa), mutta aahh niin syntisen hyviä!

Maanantaipäivä oli pyhitetty shoppailulle. Kierettiin osittain samoja kauppoja, mitä jo lauantaina, mutta huomattavasti virkeimpinä. Ja minähän löysin vaikka ja mitä..



Housuja, paitoja, arkimekkoja, takin, Niken lenkkarit, hiusjuttuja, koruja... jne. Voii kun materia tekeekin onnelliseksi! LV liikkeessä mulla ei ollu kylläkään varaa asioida, ehkä joskus tulevaisuudessa sitten. Shoppailupäivän päätteeksi käytiin sushilla. Söin kyllä sushiöverit.

Tiistaina oli jo lähtöpäivä eikä siinä aamusta paljoa ehtinyt tekemään. Pakattiin laukut, käytiin syömässä ja vielä viimeisiä kertoja kaupoilla, sillä piti mm palauttaa muutama vaate, kun niissä oli vikoja. Gatwickin kentälle mentiin taksilla. Maksoi hieman enemmän, mutta ei noin painavien laukkujen kanssa oli pystynytkään samaan rumbaan kun tullessa.

Tiistai-keskiviikon välisenä yönä oltiin Helsingissä, josta jatkettiin taas lentokenttähotellille nukkumaan. Aamulla kummatkin omalla lennolla kotiin :)

Kotona mies oli pärjännyt Olivian kanssa aivan loistavasti. Maito oli pakkasesta riittänyt hyvin ja sitä oli vielä jäänytkin. Niin kuin pitikin :) Reissussa pumppasin molempia rintoja 4-6 tunnin välein. Tutuksi tulivat niin Starbucksin vessat kuin lentokenttävessatkin.

Harmittihan se tottakai kaataa hyvää maitoa lavuaarista alas, mutta tilanne nyt oli sellainen ja täytyy olla vaan tyytyväinen, että sitä maitoa tuli, mitä kaataa pois. Yks yö oli vain sellainen, etten yksinkertaisesti jaksanut nousta pumppaamaan ja aamullahan sen sitten näki .. pitkin sänkyä ja oikea rinta antoi 300 ml .. Vahinkoa ei onneksi sattunut ja imetys onnistui täysin luonnollisesti melkein 5 päivän tauosta huolimatta.                                                                                                                                                       Ikävä Oliviaa kohtaan oli matkan aikana ajoittain erittäin suuri, mutta onneks rakas lähetti mulle Whatts Appin kautta paljon kuvia, joita hotellilla katselin ja hymyilin. Nautin reissusta erittäin paljon ja lähtisin uudestaankin. Vaikka rinnat tuotti pari kertaa päänvaivaa, niin se oli kuitenkin pientä.
Nyt voin ainakin sanoa käyneeni tässä :)



Karina











maanantai 16. syyskuuta 2013

Minä ja urheilu.

Olen ollut pienestä pitäen urheilullinen. Aloitin 7-vuotiaana akrobatian, joka jäi selkäkipujen takia 12-vuotiaana pois. Tilalle tuli karate, jota tuli harrastettua 15-vuotiaaksi. 15-vuotiaana vaihdoin karaten potkynyrkkeilyyn ja sen parissa viihdyin 19-vuotiaaksi. Olisin viihtynyt pidempäänkin, jos se vain olisi ollut mahdollista. Aloitin 19-vuotiaana yliopisto-opiskelut Savonlinnassa Joensuun yliopistossa Kansainvälisen viestinnän laitoksella (KVL). Savonlinnassa ei ollut potkunyrkkeilyä tarjolla, joten keksitytin baareissa ravaamiseen, alkoholin nauttimiseen ja tupakan polttamiseen. Ainiin, ja välillä kävin näyttätymässä yliopistolla. Olin "sopivasti" sinkku ja tein mitä huvitti, milloin huvitti. Taisin mä muutaman kerran aerobicissakin pyörähtää, muttei vaan ollut mun juttu. Kaipasin menoa, adrenaliinia, hien ja veren makua suussa.

Muutama vuosi siitä ja meidän laitos siirrettiin Joensuuhun. Osa opiskelijoista siirtyi mukana, minä myös. Heti ensimmäisenä otin selvää potkunyrkkeilystä ja valitettavasti sain kuulla, ettei seuraa löydy.Thai-nyrkkeily tosin löytyi, ajattelin että, what a heck, annetaan mahdollisuus. Muutaman kuukauden kävinkin treeneissä, mutta mun polvet sekä selkä  ja betonilattia eivät sopineet yhteen. Lopetin.

Kun 2009 syksyllä tapasin mieheni, en ollut käytännössä urheillut kahteen vuoteen. Vihasin ja vihaan edelleen lenkkeilyä. Joka kerta kun käyn vaunulenkillä, tekee mieli taputtaa itseäni olkapäälle - sä teit sen! En ollut koskaan käynyt salilla, koska tiesin, etten osaa tehdä siellä mitään. Mieheni taas kävi niihin aikoihin pakkomielteisesti 4 kertaa viikossa salilla. Ja näin sai houkutettua minut mukaan. Tuloksia alkoi syntymään ja se nosti adrenaliinia, mikä taas antoi sen ihanan hyvän olon tunteen. Olin jo hyvässä vauhdissa, kun mummoni kuoli yllättäen ja olin melkein 2 viikkoa Tallinnassa hänen luonaan ja myöhemmin hautajaisissa. Palatessani kotiin, mikään ei oikein tuntunut miltään. Urheilu pikkuhiljaa jäi ja joka kerta kun mies lähti salille, onnistuin jollain verukkeella, valheella jäämään sohvalle katsomaan salkkareita ja aika usein myös syömään suklaata, jäätelöä, ihan mitä vaan hyvää.

Raskaana ollessani kärsin kovista alaselkäkivuista ja synnytyksen jälkeen kaiken maailman kohduntulehduksista, rintatulehduksesta jne. Ainut liikunta olivat satunnaiset lenkit vaunujen kanssa ja tottakai vauva-kahvakuulan jokapäiväiset nostelut ja kanniskelut.

Kunnes nyt, kun Olivia on melkein 6 kk ikäinen, otin itseni niskasta kiinni ja aloitin liikkunnan tästä päivästä lähtien. Olin tänään klo 19.30-21 kuntonyrkkeilyssä ja torstaina on bodywork tunti. Ma ja to illat tulevat olemaan pyhitettyjä näille. JOS vaan ehdin ja "jaksan" aion käydä ainakin kerran viikossa salilla ja kerran viikossa pidemmällä vaunulenkillä. Myös ruokavalio joutuu nyt tarkkailuun. Haluan nähdä tuloksia 8 viikon päästä. Minä pystyn siihen! Ja te pystytte kans!! Ei jäädä sohvalle makaamaan ja ruikuttamaan kadonneiden vatsalihasten perään, asennetta naiset, tuetaan toisiamme, kannustetaan ja näytetään kaikille, mihin me psytymme! :)

Adrenaliinihöyryissä, terveisin, Karina.
          Kuva otettu helmikuussa 2010