lauantai 31. tammikuuta 2015

Ensimmäinen neuvola ja raskauksien vertailua.

On ihanaa kokea raskausaika toistamiseen. Tavallaan sitä tietää, mitä odottaa ja tavallaan kaikki on ihan uutta. Eihän raskaudet ole samanlaisia ja sen olen huomannut jo nyt. Sitä helposti kuulee itsensä sanovan "silloin Olivian aikaan" - eli vertailen ihan kaikkea mahdollista!


Olivian aikaan alkuraskauden pahoinvointi ja väsymys oli aivan kamala ja kesti muistaakseni ainakin viikolle 16. Tässä raskaudessa pahoivointia oli viikoilla 6-12 ja sit se vaan loppui. En ole joutunut oksentamaan kertaakaan, kuten en Oliviankaan aikaan. Mutta väsymys! Sitä on nyt liikkeellä ja pahasti. Tämä johtuu varmasti monesta asiasta, työt, koti vie energiaa, mutta kyllä varmasti raskaudellakin on osuutensa. Odotan vaan sitä päivää, etten ole näin kamalan väsynyt.


Voisin nyt ekassa neuvolapostauksessa vertailla vähän lähtökohtia raskauksissa:


Paino:  nyt       72,8kg  - vs  ekassa raskaudessa 68,0kg
Verenpaine      127/64    vs 110/59
Hemoglobiini       138    vs 135

Olivian pää-perämitta oli viikolla 12+0: 58mm ja
uuden vauvelin pää-perämitta on viikoilla 12+6: 62,5mm


Tälläistähän se on, kun jotain on kokenut aikaisemmin, sitä vertailee edelliseen kertaan.

Olivian aikaan minulle kertyi painoa koko raskauden aikana lähes 20 kiloa. Se on ihan hirvittävän iso määrä, varsinkin, kun viimeiset 15-17 kiloa tulivat viikon 20 jälkeen eli 21 viikossa. On ihme, etten saanut ainuttakaan raskausarpea! Silloin aloitin Shea butterilla rasvauksen jo todella hyvissä ajoin.. jo ennen viikoa 10, nyt en ole edes ajatellut koko asiaa. Mies kyllä otti rasvapurkin mulle yöpöydälle esiin, mutta siinä se vaan nököttää. Kyl mä alan rasvaamaan pian! Onhan mulla jo pieni vauvamasukin, jota ei ekassa raskaudessa näihin aikoihin todellakaan ollut!

Viime päivinä olen tuntenut supistusmaisia inhottavia (kivistysmaisia) tuntemuksia. Selasin blogiani ja olen kirjoittanut samoista tuntemuksista myös Oliviaa odotellessani, viikoilla 15+ jotakin. Onneks olen laittanut näitä asioita ylös,  ei tälläistä voi muuten mitenkään muistaa!

Ekassa raskaudessa en urheillut juuri ollenkaan. Tähän asti en ole tässäkään raskaudessa tehnyt varsinaisesti ainuttakaan urheilusuoritusta, mutta edistystä on kuitenkin sen verran, että latasin Vilperin salille 10 käyntikertaa. Tänään tai huomenna olisi tarkoitus käydä ensimmäistä kertaa ylipitkästä aikaa! Huomenna ollaan menossa koko porukka uimaan, onhan sekin pientä liikuntaa. Ja kannanhan minä päivittäin sellaista 13 kiloista elävää kahvakuulaa milloin minnekin! :D Se vasta on liikuntaa!

Tähän loppuun haluan näyttää teille ehkä siisteimmän ultrakuvan, mitä olen koskaan nähnyt:


Jeps, that´s our baby ;) Melkoinen linssilude, kun tujoittaa suoraan "kameraan"jo ekassa ultrassa ;) Ainakin näyttäsi siltä, että kaikki on kunnossa, onhan hänellä peukku pystyssä <3 Meidän oma ufovauva <3

Mitään työnimeä ei olla vieläkään tälle keksitty, Olivia oli pikkuorava, oravanpoikanen. Ideoita otetaan siis vastaan :)

ps. rekisteröityneille lukijoille on pian tulossa ystävänpäivänarvonta, jonka sponsoroi Raskauskeiju. Jos et siis vielä ole klikannut itsesi lukijaksi, kannattaa se tehdä nyt! :) On muuten ihanat palkintovaihtoehdot tiedossa!

Karina


tiistai 27. tammikuuta 2015

Kun raskaustesti näytti plussaa.

Kiitos teille onnitteluista, niitä tuli hurja määrä! Kiitos, kiitos, kiitos! <3

Olen useasti maininnut, että Olivialle toivotaan sisarusta pienellä ikäerolla.  Sen enempää en kuitenkaan ole koskaan asiaa julkisesti käsitellyt ja nyt haluaisinkin kertoa vähän tämän raskauden taustoista.

Olivia sai alkunsa 4.kierrosta ja muistan, miten hajoilin jokaisiin menkkoihin ennen plussaa. Odotus ja toivo raskaudesta olivat käsittämättömän kovia enkä pystynyt ymmärtämään, miksi meillä kestää näin "kauan" tulla raskaaksi. Todella lapsellista ajattelutapaa, tiedän. Ja itsekästä! Mutta minulle se 4 kk yritystä oli pitkä aika ja ihan vain yhden gynekologin takia, joka kerran sanoi minulle: "sinä olet niin hedelmällinen, että sun pitää varoa edes ajattelemasta seksiä tai pamahdat paksuksi".  Tämän takia se 4 kuukautta oli minulle ikuisuus! Että kiitos paineista! 

Olivian odotusaika tuntui kestävän ikuisuuden ja taisin nauttia melkein joka toisesta hetkestä :) Imetys onnistui todella hyvin ja täysimetinkin todellisuudessa noin 7kk, kiinteät tulivat mukaan pikkuhiljaa, rintamaidon pysyessä kuitenkin ykkösravintona vuoden ikäiseksi saakka. Vasta kun Olivia oli 1v 5 kk ikäinen kuukautiseni viimein ja vihdoin alkoivat, siitäkin huolimatta, että imetin edelleen. Olen lopettanut imetyksen itse asiassa vasta 3 viikkoa sitten, Olivian ollessa 1v 9kk. Kauan sitä kesti, mutta eiköhän nyt ollut jo korkea aika. Tästä aiheesta tulen varmasti kirjoittamaan myöhemmin lisää.

Yritän nyt palata takaisin asiaan.. Eli, elokuussa 2014 alkoivat kuukautiset ja biologisesti olin taas valmis tulemaan uudestaan raskaaksi. Mutta.. olin juuri päättänyt mennä töihin ja sainkin nykyisen työpaikkani syyskuun alussa. Haaveet raskaudesta piti siirtää vähäksi aikaa pois mielestä. Emme me ehkäisyä käyttäneet, koska ensinnäkin vastustan hormonaalista ehkäisyä ja toisekseen päätimme luottaa varmoihin päiviin, toinen lapsi sai niin sanotusti tulla, jos on tullakseen, mutta sitä ei yrittämällä yritetä eikä ovulaatiopäivän läheisyydessä sänkytoimintaa harrasteta - näin oli siis tarkoitus. Sovimme, että aloitetaan yritys joskus joulu-tammikuussa, meneehän siinä sitten taas aikaa, ennen kuin tärppää...

Vainoharhainen kun olen, tein kuitenkin raskaustestejä aina silloin tällöin. Niin myös eräänä marraskuisena iltana. Oma silmäni havaitsi siitä haamujen haamun, mutta miehen mielestä se oli viivanpaikka. Olin menossa seuraavana päivänä firman pikkujouluihin, joten tieto olisi ollut tärkeä. Sovimme mieheni kanssa, että juhlin kohtuudella, ja näin myös tein. Pikkujoulut olivat perjantaina ja kotiin palasin sunnuntaina. Tein heti illasta uuden testin, mutta sekään ei näyttänyt selvää plussaa! Menkkojen oletettu alkamispäivä olisi ollut juuri se samainen sunnuntai.

    Alin on ihan eka testi, minkä tein ja ylempänä sunnuntai-iltana tehty. Huomaa hyvin vahvistuneen viivan :)
                                                                                    Eli kp 25/28 ja kp 28/28.

Maanantaina astui kuvioihin mun yhteistyökumppanini Raskauskeiju, joka lähetti mulle kirjekuorellisen raskaustestejä!

"Raskauskeiju.fi on äitiyden-, odotusajan- ja lastentarvikkeiden erikoisliike netissä. Olemme suomalainen perheyritys ja toimituksemme tapahtuvat Suomesta käsin. Luottamus ja palvelualttius ovat yrityksemme kulmakivet." -Lainaus Raskauskeiju.fi sivuilta.

Juttelin joskus kesällä Raskauskeijun Paulan kanssa ja sovimme jo silloin, että kunhan oikea aika tulee, niin Raskauskeiju on odotuksessa mukana alusta asti :) Fanaattisena testaajana tein ekan testin heti. VIHDOIN viivoja alkoikin näkymään kaksi!

                      Ylin testi "maanantaina" ja alin "tiistaina" eli kp 29/28 ja kp 30/28.

En siis ollutkaan kuvitellut oireita ja mahdollista raskautta! Tiistaina tein taas uuden testin,..ja siitä noin 5 päivää myöhemmin taas uuden

                                                                 kp 35/28

Tähän aloin jo luottamaan sitten 100%:sesti ja testailu jäi siihen. Mitä olikaan tapahtunut? Olin laskenut ovulaatiopäivän väärin ja mehän mentiin rakastelemaan juuri THE päivänä. Siinäpä sitten lopputulos - toivottu raskaus <3 En mitenkään halua sanoa, että se olisi ollut vahinko, sillä lupahan oli tulla, jos on tullakseen. Yrityskertoja oli tällä kertaa vaan pyöreät nolla :)

Raskauskeijusta tulen myöhemmin kirjoittamaan lisää, sillä itselläni on vain positiivisia kokemuksia kyseisestä yrityksestä. Paula on myöskin äiti ja hänen sydäntään lähellä on lapset sekä heidän hyvinvointi. Käykää ihmeessä tutustumassa Raskauskeijun  nettisivuihin, siellä näytti olevan kivasti alennuksia juuri nyt, niin testeissä kuin muissakin tuotteissa :)

Kahden alimman kuvan raskaustestit saatu Raskauskeiju.fi verkkokaupasta. Linkeistä en hyödy :)

Karina




sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Yksin kotona.

Äitiys on ihanaa ja vietän mielelläni aikaa lapseni kanssa. Mutta, en millään muista, milloin olisin viimeksi viettänyt edes pari tuntia yksin, omassa kotonani. Miehelläni on tähän etuoikeus, sillä silloin tällöin hänellä on arkivapaita, jolloin Olivia on lyhyemmän päivän päiväkodissa, jotta mieheni saa kotihommia aikaiseksi, viikonloput ovat lyhyitä ja omakotitalossa on aina mitä tehdä.

Koska en tosiaankaan muista, milloin olisin viimeksi ollut yksin kotona, en voi edes aloittaa lausettani sanoilla pitkästä aikaa.. joka tapauksessa, olen juuri nyt kotona, yksin. Olivia lähti isänsä kanssa uimaan! Heillä on mukana eväät ja herkut, joten reissu tulee kestämään ainakin kahteen :) Olen kotona, yksin vielä kolme tuntia! En todellakaan aio siivota, pyykätä tai tehdä mitään sellaista, mitä teen muutenkin. Aion viettää tämän ajan blogini ja telkkarin parissa! Hahah.. joo, niin mielenkiintoista tämä yksinoleminen näköjään on. Voin keskittyä kirjoittamaan joitakin mielessäni olevia tekstejä valmiiksi, koska viikolla en millään ehdi blogin pariin. Ja samalla katson sarjoja, joita vaan laitan boksille viikosta toiseen, katsomatta niitä juuri koskaan. Devious Maids, OC:n Täydelliset naiset, Greyn anatomia, Extant, Rouva Ministeri.. mitä näitä nyt muutaman viikon ajalta on kerääntynyt tuonne boksille. Suunnittelen aina katsovani jotain iltaisin, kun Olivia nukkuu, mutta joka ikinen kerta olen niin väsynyt, että menen viimeistään klo 21.30 nukkumaan. Myös viikoinloppuisin.

Mun mielestä on tekopyhää sanoa, että ei äiti tarvitse omaa aikaa, "itsepähän olet lapsesi tehnyt" ym tuonkaltaista, koska kyllä se muutama tunti edes silloin tällöin täysin omassa maailmassa tekee varmasti hyvää. Ja tässä ei ole edes kyse siitä, että haluisin olla erossa lapsestani, vaan halusin olla erossa kaikista, haluan vaan olla hetken ihan yksin. Ja haluan olla nimenomaan kotona. Koska se on harvinaista. 



Milloin sinä, perheellinen ihminen, olet ollut viimeksi yksin omassa kotonasi?