torstai 26. helmikuuta 2015

Kuulumisia.

Aika tuntuu rientävän liiankin nopeasti. Juuri, kun ajattelin tulla kirjoittamaan viikonlopusta, tajusin, että nythän on jo torstai, ehkä se juna meni jo. Viikonloppukuulumisia kerrotaan viimeistään tiistaina mutta ei enää torstaina.

Kerronpa silti. Mulle iski viime viikon keskiviikkona töissä niin paha päänsärky, huono olo ja velttoisuus, että piti ihan Terveytalolla mennä käymään. 3 päivän sairaslomatodistus kädessä, lähdin migreeni diagnoosin kanssa kotiin. Täsmälääkkeitä en voinut saada, koska olen raskaana. Mutta yllätyksekseni sain kuussatasta Burananaa. Ja minä kun luulin, että raskaana saa syödä vaan Paracetamolia sisältäviä kipulääkkeitä. Buranaa saa kuulemma ottaa ensimmäisen ja toisen kolmanneksen aikana. Mutta ei kolmannen.

Minä päätin kärsiä ja välttelin Buranaa kuin ruttoa. Keskiviikkoiltana ja torstaiaamuna otin yhdet tabletit, mut en enempää. Makasin pimeässä huoneessa ja nukuin. Pauli oli töissä ja vei Oliviankin päiväkotiin, jotta minä saisin olla kotona rauhassa särkyjeni kanssa. Hain kylläkin hänet molempina päivinä 2 tuntia normaalia aikasiemmin kotiin.

Perjantaina migreeni alkoi jo helpottaa ja päiväkodin jälkeen mentiin käymään Olivian serkkutytön luona kylässä. Tytöillä on 6kk ikäeroa ja ihana huomata, miten se vaan kapenee koko ajan!

Launtaina meidät oli kutsuttu naapurin 30 -vuotis syntymäpäiville ja siellä menikin lähes koko päivä.








 Illalla pyörähdin ystävän luona saunomassa ja kotimatkalla kävin vielä paikallisessa synttäriseuruetta moikkaamasssa. Sunnuntaiaamuna nukutti muuten aika mukavasti! Menot eivät kuitenkaan loppuneet vielä siihen, sillä sunnuntaina oli ystäväni Lauran pienimuotoiset babyshowerit, jossa menikin matkoineen yhteensä nelisen tuntia.

Alkuviikon olen ollut nyt normaalisti töissä, mutta eilisen ja tämän päivän voinut kyllä aika huonosti. Tuntuu flunssa tulevan päälle, koska joka paikkaan särkee, on pientä lämpöä, kurkkuun koskee ja nenääkin pitää muistaa niistää välillä. Mietin aamulla aika pitkään, tulenko töihin ollenkaan, mutta tässä mä nyt olen. Saa nähdä olenko ihan koko päivää. Millään en haluaisi nyt tulla kipeäksi, kun olin jo viime viikolla 2.5 päivää poissa.

Raskauspuolella on kaikki tosi hyvin, ei koske eikä ole pahoinvointia, olo on lähes normaali. Maha paisuu päivä päivältä, täytyy tosissaan muistaa kuviakin ottaa välillä! Nythän on menossa rv 18+6! Melkein puoliväli :)

Mukavaa loppuviikkoa kaikille, minä yritän väistellä flunssaa!

                                                                        Karina







keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Meidän rakkaustarinamme: E-kontakti muutti elämäni.


Vähän jännittää julkaista tämä juttu kokonaisuudessaan tänne, mutta ehkäpä olette jo törmänneet allaolevan kuvaan sivunkokoisena mm. Iltalehessä, mainokseen Ilonassa tai juttuun Me Naisten Naisten vuosi -liitteessä?


En muistaakseni ole koskaan kertonut meidän tarinaa täällä blogin puolella ja epäilen, että kovinkaan moni lukijoistani olisi törmännyt tähän e-kontaktin sivuilla, joten tässä se tulee, MEIDÄN tarina <3


E-kontakti kokemuksia: Rakkaus muutti elämämme


E-kontakti kokemuksia: Karina ja Pauli tapasivat palvelussa pari vuotta sitten ja uskovat, että ilman E-kontakti.fitä he eivät olisi koskaan tavanneet.
E-kontakti kokemuksia: Karina ja Pauli tapasivat palvelussa pari vuotta sitten ja uskovat, että ilman E-kontakti.fitä he eivät olisi koskaan tavanneet.


Tarvittiin Suomen suurin deittipalvelu, että tämä aikuisten satu tuli todeksi. – Emme olisi koskaan tavanneet ilman E-kontakti.fi-nettideittipalvelua, Karina ja Pauli kertovat.


Pohjois-Karjalassa pienellä paikkakunnalla asuvan parin elämäntilanne ennen deittipalvelun kokeilua oli samansuuntainen: takana oli kolme vuotta railakasta sinkkuelämää. Molemmilla riitti vientiä sinkkumarkkinoilla, mutta todellinen rakkaus ei ollut vielä astunut kummankaan elämään.


– Pari kuukautta ennen E-kontakti.fihin rekisteröitymistä olin jo päättänyt, että nyt tämä saa riittää ja alan etsiä tositarkoituksella kumppania. Sama baarivirsi jatkui vain viikonlopusta toiseen ja alkoi todella kyllästyttää. Haussa oli siis todellakin elämäni rakkaus, kun rekisteröidyin nettideittiin, Pauli kertaa.


Samaa omalla tahollaan tuumaili syyskuisena iltana vuoden 2009 syksyllä myös lifestyle-blogaajanakin tunnettu Karina, joka haki myös tosissaan kumppania, mutta ei ollut halunnut puolivillaista suhdetta ja oli päättänyt mieluummin odottaa sen oikean astumista vastaan. Eräänä syyskuisena iltana nainen tarttui kohtaloaan sarvista ja teki profiilin E-kontakti.fi-sivustolle, ensin kokeilu- ja vitsailumielessä.


"Onko tämä viesti todella 30 euron arvoinen?"

Kun Karina seuraavana päivänä kirjautui uudelleen E-kontakti.fi:hin, profiilista löytyneiden vastausten määrä yllätti naisen täysin. Joka päivä kirjeitä tuli lisää, yhteensä satoja. Karinalla oli kuitenkin selvä käsitys siitä, millaista kumppania haki ja hän rankkasikin viestejä tiukalla seulalla. Ensin pois lähtivät kuvattomien viestittäjien sanailut, sitten huonot kirjeet tai muutoin epäsopivat tyypit.


Samaan aikaan sivustolle kirjautui myös Pauli, jolle E-kontakti.fi oli jäänyt miehen mieleen mainonnasta. Vuonna 2009 nettideittailu alkoi olla jo niin suosittua, että siitä puhuttiin yleisesti. Näin Paulikin rohkaistui kokeilemaan, voisiko rakkaus löytyä nettideitistä.


Pauli ei pommittanut summanmutikassa kirjeitä naisille, vaan lähetti harkiten personoituja viestejä vain muutamille suosikeilleen. Karinan profiili hurmasi miehen aitoudellaan, rehellisyydellään sekä hyvin kirjoitetulla esittelytekstillään, joten mies räätälöi hänellekin vielä kirjeen.


Karinalle oli taas kaikkien poistotoimenpiteidensä jälkeen jäänyt jäljelle yksi viesti, Paulin.
Opiskelijana rahatilanne oli tiukka ja hän pohti pitkään sitä, ostaako jäsenyys sivustolle vain tätä yhtä miestä varten. Lopulta mahdollisuus siihen, että tässä nyt olisikin se elämänmittainen kumppani, veti liikaa puoleensa.


– Puntaroin tuntikausia, tarvitseeko minun oikeasti saada lukea Paulin kirje. Pitihän se, profiili oli juuri minuun niin vetoava. Kun Pauli vielä profiilissaan ilmoitti harrastavansa puutarhanhoitoa, ajattelin että tämä mies ei olla kuin hyvä ja hauska jos tuollaisen uskaltaa laittaa tekstiinsä!


Kohtalo ei ollut ihan niin yksinkertainen, sillä kun Pauli sai Karinan vastauksen lauantai-iltana, ei hänellä ollut sillä hetkellä maksullista jäsenyyttä voimassa.


– Monta tuntia siinä meni että asiaa märehdin, olisiko tämä nainen todella 30 euron arvoinen? Toisaalta vertasin rahasummaa siihen, kuinka usein vaikkapa tarjosin ihmisille juotavaa baarissa, niin ei se tuntunutkaan isolta. Viimein nousin yhdeltä yöllä pystyyn sängystä ja lähdin lukemaan viestiä ja kirjoittamaan vastausta.


– Yhteinen vitsimme onkin, että olemme maksaneet toisistamme 30 euroa! Mutta kun rahan jakaa jo menneille vuosille ja tuleville, ei se ole per vuosi sitten montaakaan euroa elämänsä rakkaudesta, Karina järkeilee.


– Kyllä tässä toki on muutamat korut tullut rouvalle ostettua, että ei se ihan siihen 30 euroon jäänyt, Pauli naurahtaa.




”Sai olla oma itsensä”


Karina vinkkaa, että miehen kannattaa lisätä nettideittiprofiiliin valokuva. Pauli tuumaa että yksinäisen ihmisen kannatttaa antaa netille mahdollisuus yhdistää.

Karina vinkkaa, että miehen kannattaa lisätä treffiprofiiliin valokuva. Pauli tuumaa että yksinäisen ihmisen kannatttaa antaa deittipalvelulle mahdollisuus yhdistää.


Ensimmäisten viestien jälkeen pari alkoi kirjoitella ahkerasti ja vaihtoi messenger-osoitteita. Jutustellessa saattoi mennä 6-7 tuntiakin ilman että se tuntui pitkältä ajalta. Heti alusta asti kaikki viestittely tuntui niin luontevalta toisen kanssa: ei ollut asiaa josta ei olisi voinut puhua ja sai olla täysin oma itsensä, molemmat sanovat.

Ensimmäiset treffit sovittiin jo reilun viikon päähän Cheekin keikalle. Oli kuitenkin lähellä, ettei tuo kohtaaminen jäänyt viimeisiksi.

– Paulilla oli muutama niin imelä tanssiliike, että sille kikatettiin vielä pitkään tyttökaverin kanssa, Karina nauraa.

Tanssimuuveista päästiin kuitenkin yli, kun ensitapaamisen jälkeen pari jatkoi tiivistä juttelua. Ajatus siitä, että elämän rakkaus voisi hyvinkin olla nyt tässä, alkoi hiipiä molempien mieleen. Kuukauden kuluttua pari jo sopi, etteivät enää tapaile muita eivätkä aktiivisesti enää etsi seuraa E-kontakti.fistä. Jo joululomalla, kolme kuukautta ensimmäisestä viestistä, Karinan tavarat alkoivat siirtyä pikkuhiljaa Paulin taloon.

”Emme olisi koskaan tavanneet, vaikka välimatka oli lyhyt”

Pari tuumaa, että vaikka he asuivat tapaamishetkellä vain 20 kilometrin päässä toisistaan, he eivät olisi koskaan tavanneet ilman E-kontakti.fitä.

Karina on pitkä nainen, ja oli aina etsinyt vain hyvin pitkää miestä.
– Pauli taas etsi pikkuista taskuvenusta kainaloon, joten olemme baarissa tavatessa kulkeneet käytännössä vain toistemme ohi toisen tuijottaessa taivaisiin ja toisen maanrajaan. Myöhemmin onkin paljastunut, että olimme olleet vaikka kuinka monilla samoilla keikoilla ja tapahtumissa. E-kontakti.fissä viestittely siis todella muutti elämämme!

Nettideittailun parhaana puolena Karina pitää sitä, että jo muutamassa viestissä selviää onko toisen kanssa samalla aaltopituudella ja synkkaako ajatukset. Hänen mukaansa nettideittailu nimenomaan säästää aikaa tämän vuoksi, sillä treffeille ei kannata edes mennä niiden kanssa jos juttu ei luista alusta asti.

– Suosittelisin nettideittailua kaikille ihmisille ikään katsomatta, jotka ovat valmiita suhteeseen. Myös niille, jotka ovat jo tosielämäntapaamisten perusteella menettäneet toivonsa, ettei sitä oikeaa voi edes löytyä. Kyllä voi!

– Myös ihmiselle, joka ei halua kuluttaa aikaansa ja rahojaan baarissa, netti voi olla halvempi ja nopeampi tapa löytää rakkaus tai muuta seuraa. Lisäksi vanhemmat ihmiset, jotka eivät lähtökohtaisestikaan käy niin paljon riennoissa, ovat ryhmä jolle netissä kumppanin etsiminen sopii hyvin, Karina vinkkaa.

Pauli taas suosittelee nettitreffien kokeilemista erityisesti niille, joille aloitteen tekeminen voi olla kynnyksen takana.

– Treffipalstalla voi olla toiseen yhteydessä todella matalalla kynnyksellä eikä tarvitse jännittää samalla tavalla kuin vaikkapa baarissa, mies kannustaa.

– Mitään tiettyä ihmisryhmää ei tule mieleen, jolle kumppanin etsiminen netistä ei sopisi. Jos sisimmässään tuntee kaipaavansa kumppania viereen, kannattaa antaa deittipalvelulle mahdollisuus yhdistää.

”Mies, lisää rohkeasti kuva profiiliisi”

E-kontakti kokemuksia muistellessaan naisen näkökulmasta Karina kehottaa miehiä lisäämään rohkeasti kuvan profiiliinsa. Hän kuvailee, että ei miehen tarvitse olla mikään Mr. Universe, mutta kuva kiinnittää kuitenkin kiinnostuksen aivan eri tavalla kuin pelkkä teksti.

– Enhän minä kaupassakaan laita silmiä kiinni kun tapaan uuden ihmisen! Kuva kertoo paljon siitä, onko mies fiksun ja kunnollisen oloinen, näyttääkö hän huolitellulta.

– Lisäksi itselleni oli tärkeää, että viestissä tai profiilissa ei ollut karkeita kielioppivirheitä. Se kertoi minulle siitä, että Pauli on kunnon mies, tosissaan deittailemassa oleva aikuinen ja korrekti tyyppi.
Pauli taas vinkkaa naisille, että esittelytekstiin kannattaa panostaa.

– Ei kannata koko pajatsoa tyhjentää tai romaania kirjoittaa, mutta kun kirjoittaa aidosti ja rehellisesti sydämestään ilman kliseitä, on jo pitkällä kumppanin löytämistä elämäänsä.

”Ihana yhteinen arki on parasta suhteessamme”

Pieni Olivia-tytär on pariskunnan silmäterä, lisää lapsia on myös toiveissa. Lisää parin kuulumisista voit lukea Karinan blogista, linkki jutun lopussa.

Pieni Olivia-tytär on pariskunnan silmäterä, lisää lapsia on myös toiveissa. Lisää parin kuulumisista voit lukea Karinan blogista, linkki jutun lopussa.




Suuret elämäntapahtumat ovat seuranneet yhteenmuuton jälkeen rivakasti toisiaan: pari alkoi odottaa odotettua yhteistä lastaan ja Pauli päätti kosia elämänsä rakkautta.


– Halusin tärkeästä kihlaushetkestä myös helposti muistettavan, joten 20.12.2012 oli päivä johon tähtäsin. Teimme kotona hyvää ruokaa ja katselimme vanhoja valokuvia yhteisiltä matkoilta. Kyttäsin kelloa tarkkaan, sillä halusin kosia tietenkin tasan kello 20.12.


– Olin pitkät litaniat miettinyt että mitä kosiessa sanoisin, mutta eihän siinä hetkellä mitään niistä tullut mieleen. Hyvä lopputulos siitä kuitenkin tuli, kun muistin sentään polvistua.
Häitä juhlittiin ystävänpäivänä 2013 pienellä piirillä ja Olivia-tyttären synnyttyä maaliskuussa 2013, alkoi olla kesähäiden suunnittelun aika.


Pari oli kirjoittanut ystävien edessä pidettävään seremoniaan omat vihkivalat. Pauli korosti omassa pitkässä puheessaan arjen merkitystä.


– Usein ihmiset pelkäävät parisuhteen arkea ja pitävät sitä jotenkin huonona asiana. Meille ihana yhteinen arki on kuitenkin juuri sitä parasta suhteessamme ja juuri sen kehittämiseen liittyvät asiat ovat meille tärkeimpiä: tehdä kodista meidän kodin näköinen koti lattiasta kattoon ja tärkeimpänä tietenkin lapsiluvun kasvattaminen, Pauli kertoo.


Karina pitää myös elämäntapablogia, josta löytyy myös tarinaan jatkoa. Tutustu Karinan kirjoituksiin hänen blogissaan: http://ruusuillatanssimistasittenkin.blogspot.fi/






Teksti: Heli Ruotsalainen
Kuvat: Studio Korento / Harri Mäenpää


Alkuperäinen juttu: https://www.e-kontakti.fi/blogi/e-kontakti-kokemuksia-rakkaus-muutti-elamamme/




Jos siis olet vailla parisuhdetta ja sitä oikeaa ei tunnu löytyvän, klikkaa itsesi E-kontaktin sivuille jo tänään! :)


Luen mielelläni myös teidän tarinoitanne! Oletteko tavanneet netissä? Missä, milloin? Jaa tarinasi kommenttiboksiin!


Karina

tiistai 17. helmikuuta 2015

Hääpäivä, ystävänpäivä ja laskiais"sunnuntai"

Lauantai oli kaikin puolin ihana päivä. Sen lisäksi, että oli ystävänpäivä, oli myös meidän virallinen hääpäivä! Mehän mentiin 2 vuotta sitten salassa maistraatissa naimisiin juuri 14.2, Rakkauden päivänä. Ollaan sovittu, että vaikka juhlat pidettiin 3.8, pidetään hääpäivä kuitenkin juuri helmikuussa. Kesällä sitten juodaan Möetiä ja syödään mansikoita :) Möetiä oli meillä hääjuhlassa meidän shamppanjana, minun painostuksesta siitä tehtiin perinne, joten joka 3.elokuuta korkataan pullo tätä juomaa. Täytyyhän arjessa olla joskus luksusta!

Lauantaina vietettiinkin 2.vuotishääpäivää, ystävänpäivää ja laskiaissunnuntaita, koska mies oli sunnuntaina töissä. Aamu alkoi sillä, että sain nukkua pitkään ja tulla melkein valmiiseen brunssipöytään.




Aamubrunssin yhteydessä vaihdoimme myös hääpäivälahjat,



ja suuntasimme suoraan pulkkamäkeen!



Pulkkailun jälkeen louanas ja nukkumaan!



Päiväunien jälkeen laskiaispullien leivontaa,



Saunomista, iltapalaa ja pullaa!



Päivä oli kerrassaan onnistunut, iloa ja rakkautta täynnä. Täydellinen perhepäivä <3



Arvonnan voittaja!



Arpaonni suosi tällä kertaa Roosaa! ONNEA ONNEA ONNEA!

Olen laittanut Sinulle sähköpostia, vastaathan pian, niin saadaan Sophie kotiin :)


Kiitos kaikille osallistujille!
Uutta arvontaa on tulossa jo maaliskuussa! :

Karina

maanantai 9. helmikuuta 2015

Ystävänpäivän arvonta!


pärähtää nyt käyntiin!

1. Olet rekisteröitynyt lukija/seuraat Bloglovinin kautta

2. Olet anonyymi, jolla oma vakiintunut nimimerkki kommentin lopussa - eli olet kommentoinut aikaisemminkin.

Tässä välissä esittelen Raskauskeiju.fi:n sponsoroimat palkintovaihtoehdot!
Osallistumisaika on 9.2.-14.2.2015 klo 00.00 Voittaja arvotaan 15.2.2015.


Iki-ihana Sophie The Giraffe purulelu.

Purulelu joka ei sisällä BPA-muovia eikä muitakaan haitallisia kemikaaleja.

Sophie the Giraffe on 100 % luonnonmukainen purulelu. Se on ainoa vauvojen purulelu, joka on ollut myynnissä lähes 50 vuotta.

Sophie valmistetaan edelleen käsityönä Ranskan Rumillyssä luonnonkumista ja se maalataan käsin elintarvikepohjaisilla maaleilla. Siinä ei siis ole ftalaatteja, bisfenoli-A:ta tai muita haitallisia kemikaaleja. Sophie on siis todellinen luomulelu. Vinkaisee iloisesti puristettaessa, sen pitkät jalat lievittävät hampaiden puhkeamisen aiheuttamaa ienkutinaa ja se tuntuu niin pehmeältä.


TAI:



Ehkä söpöin yövalo, jonka olen koskaan nähnyt: Teddykompanietin Norsu yövalo.

Norsu yövalo tuo turvaa lapsellesi. Kun lapsi painaa yökaverin mahaa, syttyy siihen tähtiä heijastava yövalo. Kun lapsi painaa mahaa toisen kerran, alkaa pehmo vaihtamaan valon värejä.


Yövalo sulkeutuu automaattisesti 10 minuutin kuluttua tai jos mahaa painaa kolmannen kerran.

Toimii 3x AA paristoilla (ei sisälly toimitukseen)

CE ja EN71 hyväksytty.

Mitä Sinun täytyy tehdä?

1. Linkitä Raskauskeiju.fi:n sivuilta lempituotteesi.
2. Kerro, kumman palkinnon haluaisit.
3. Mainitse myös, mitä kautta seuraat blogia ja jätä toimiva sähköpostiosoitteesi :)

EIKÄ siinä vielä kaikki ;)
Koska voittajia on vain yksi, on meillä muilla mahdollisuus tilata Raskauskeijun verkkokaupasta nyt edullisemmin. Alekoodilla KHMT10 saat tilauksestasi -10%, kun summa ylittää 30 euroa!
Koodi on voimassa 9.2-15.2.2015.


ONNEA ARVONTAAN! 

Karina


lauantai 7. helmikuuta 2015

Pieni sneak peek maanantaina käynnistyvään arvontaan :)



         Pieni kurkistus maanantaina alkavaan arvontaan! :)
Arvonta on tarkoitettu vain rekisteröityneille lukijoille, joten muistathan liittyä lukijaksi viimeistään NYT! :)


                                               Yheistyössä, Raskauskeiju.fi
                                  


Karina

perjantai 6. helmikuuta 2015

Näin pääset sokeririippuvuudesta eroon.

Kirjoitin vuosi sitten postauksen Herkuton elämä (jos olet jo tämän lukenut, rullaa reilusti alaspäin, tän päivän höpinät jatkuu isoimman kuvan jälkeen) :





"Mainitsin jossakin postauksessa ihan sivulauseessa, että uuden vuoden lupaukseni oli olla syömättä herkkuja niin monta päivää, kuin sain tykkäyksiä Facebookissa. Koska olimme lomalla, lupasin aloittaa herkkulakon heti kotiuduttuamme. Tykkäyksiä sain 42 ja herkut jätin 14.1 eli tänään on 25.päivä ilman.
Minulle se on hurjan pitkä aika. Varsinkin kun olen nyt tajunnut, miten sokeririippuvainen olen ollut.




Kerron nyt totuuden.

Olen elänyt koko elämäni sokerilla ja herkuilla. Suklaata, toffeeta, sipsejä, leivoksia, jäätelöä, kinuskikastiketta lusikalle ja suuhun, mentos patukoita kerralla, suklaalevyjä kerrallaan. Lista on mahdottoman pitkä. Söin aina kun hyvää oli saatavilla ja jos ei ollut, saatoin suklaahimoissani kävellä 6km suuntaansa hakemaan sitä.
Olivian syntymän jälkeen riippuvuus nousi ihan uusiin sfääreihin. Minä voin syödä kaikkea hyvää, koska imetän, oli jokapäiväinen tekosyyni. Tarkalleen ajateltuna, tämähän karkasi jo synnytyssalissa, kun ponnistin Kinder maxi patukoiden avulla. Kotona asia paheni, vaikka samalla halusin päästä raskauskiloista eroon, mutta samalla halusin mussuuttaa pullaa ja suklaata.

Mieheni on aina kritisoinut herkkukäyttäytymistäni. Yrittänyt tuoda minut todellisuuteen ja näyttää minulle, paljonko limpparit ja mehut ja Fani palat sisältävät sokeria, minä lähinnä naureskelin, joojoo, en mä nyt oikeesti ees syö paljon herrkuja. Valehtelin niin miehelleni kuin itselleni. Ei olisi tarvinnut kun kävellä yläkertaan ja avata lipaston laatikko.

Salassa. Söin varsinkin suklaata mieheltäni salassa. Seurustelumme alkuajalla poltin tupakkaa salassa, sillä mieheni inhoa tupakointia. (Tiesi toki, että tupakoin, kun tutustuimme) nyt olin vajonnut siihen, että söin herkkuja salassa. Autoni oli kuin Fazerin tehdas, kääröjä penkkien aluset täynnä. Jäätelöpapereita, tyhjiä limpparipulloja. Huh, ihan alkaa hävettämään kun mietin asiaa.

Ihme kyllä, sain pudotettua kilot herkkusyömisestä huolimatta, pääsin 71,5 kiloon. Thaimaassa kaikki muuttui. Olin kuin heroinisti. Minun oli PAKKO saada joka päivä jotakin. Pakko. Se tunne oli kamala. 2 minuuttia ennen kaupan sulkeutumista juoksin hissille, jotta pääsen äkkiä ostamaan jotain hyvää. Ja koska en yleensä tiennyt, mitä hyvää haluan, ostin varulta sekä suklaata, sipsiä että jäätelöä. Ja sitten söin ne kaikki.

Mies pyysi monesti pysähtymään ja miettimään herkkujen määrää. Mutta mitä vastasin taas? Minä imetän, kulutan paljon, ei ne näy, oonko muka lihava, häh, me ollaan lomalla, älä valita, menenkö sitten tupakalle  jne jne jne. laspellista ja typerää. Jatkoin herkkujen syömistä.

Uuden vuoden aattona selasin Facebookkia ja törmäsin kaverin seinällä statukseen: Olen niin monta päivää syömättä herkkuja, kuin paljon tämä saa tykkäyksiä (jotenkin niin se meni). Aloin kypsyttelemään päässäni ajatusta, että mitä jos minäkin? En uskaltanut sanoa sitä ääneen ja lappasin toffeekarkkeja suuhuni.

Kun tuli aika kertoa uuden vuoden lupaukset, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ilmoitin, että tulen laittamaan omaan Facebookini tälläisen statuksen. Jännityksellä seurasin, miten punaisia ykkösiä alkoi ilmaantumaan, toinen toisensa perään. Kun määräaika oli loppu, tulos oli 42. Silloin määrä tuntui suurelta, nyt tuntuu pieneltä. Vain 10% Fb kavreistani oli tykännyt.

Niin kuin jo edellä mainitsin, päätin aloittaa lakon vasta Suomessa. Ne kaksi tammikuun ensimmäistä viikkoa tankkasin herkkuja sitten ihan urakalla, koska kohta en voinut syödä mitään. Fiksua? Ei kovin. Painoin Suomeen palatessani 73,4kg.
Nyt on 25 päivää takana ja niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin: voin paremmin kuin koskaan. Mahasta on hävinnyt turvotus ja paino on tippunut 4,6 kg! Painan "enää" 68,8kg. Liikuntaa en ole harrastanut, syön täysin normaalisti, tavallista kotiruokaa. Juon kahvia maidolla ja sokerilla, teetä sokerilla ja hunajalla (yritän kyllä pärjätä pelkällä hunajalla jatkossa). Suklaata, sipsejä, jäätelöä, herkkupullia ja piirakoita - kaikkea, mikä luokitellaan herkuksi, en syö.

Enää olisi 17 päivää jäljellä. Mä luulen, että tässä kohin on parempi tehdä pysyvä elämäntapamuutos ja alkaa pitämään herkkupäiviä. Joka päivä "vähän" ei mun kohdalla tule koskaan toimimaan.

 





Miten on, maistuuko teillekin vähän liian paljon, hieman liian usein?




                                                             Karina"




Ihan yllättäen sain alkuviikosta eräältä lukijaltani sähköpostia, jossa hän kertoi tämän postauksen kolahtaneen ja kunnolla. Tämän lisäksi hän kysyi minulta vinkkejä - hänkin on sokerikoukussa ja haluaa päästä siitä eroon.

Mietittyäni asiaa muutaman päivän, kirjoitin hänelle vinkkilistan, jonka ajattelin nyt jakaa muittenkin kanssa. Vinkit perustuu omakohtaisen kokemukseen eivätkä ole millään tavalla tarkistettuja ravitsemusterapeutilla tai ammattilaisella.

                                  KARINAN HERKUTTOMUUSJAKSON VINKIT:

1. tee asiasta julkinen - kun muutkin tietää, et voi  lipsua, koska sehän olisi noloa!

2. tyhjennä kotoa kaikki herkut - ihan niin kuin niissä laihdutusohjelmissa, kassi käteen ja herkut pois! Kun niitä ei ole, niitä ei kaipaa. Pyydä myös puolisoasi pitämään omat herkuttelut sinusta piilossa.

3. Kierrä kaupassa karkkihyllyt/jäätelöaltaat ihan oikeasti kaukaa!

4. Vaikka tämä on vanha ja kliseinen neuvo - pilko rasiaan valmiiksi hedelmiä, esim appelsiineja, omenalohkoja. Napostele niitä, jos olet tottunut napostelemaan ja huomaat pikkuhiljaa, miten sekin jää pois, koska aikaa menee kuorimiseen jne.

5. ole itsellesi kova - SINÄ olet päättänyt olla erossa herkuissa, joten sinun myös pitää olla, ole vahva ja ankara itsellesi

6. päätä miten kauan olet ekalla kierroksella ilman, oisko 30 päivää näin alkuun? Pidä sitten maltillinen herkkupäivä, leivo jotain hyvää, mutta älä osta karkkeja/suklaita, saat sen himon tyydytettyä myös marjapiirakalla (voin antaa ihan sikahyvän ohjeen)

7. Puhu tästä kaikille, "olen herkkulakossa", "oon muuten ilman herkkuja koko kuuakuden" jne. Kun siitä puhuu, se muuttuu todelliseksi

8. juo paljon vettä

9. jos on koukussa, niin tie ulos ei ole helppoa. siihen vaaditaan sisua ja tahtoa.

10. pyydä ystävää/puolisoa tai muuta läheistä olemaan henkilökohtainen tsemppaajasi, jolle voit soittaa/laittaa viestiä pahan paikan tullessa. Hänen tehtävä on keksiä sinulle korvaava "herkku" tai ohajata sinut ajattelemaan jotain ihan muuta kuin nameja :)

Mun pahin sokerikoukku ja riippuvuus katkesti silloin vuosi sitten, kun olin ns. herkkukatkaisuhoidossa. Nyt vuosi myöhemmin, en todellaakaan koe enää "pakko saada jotain hyvää" tunnetta, en ole valmis kävelemään 6km suuntansa suklaan takia ja pärjään ihan hyvin ilman herkkujakin, jos niitä ei ole saatavilla. En herkuttele päivittäin, mutta en myöskään kiellä itseltäni kakkupalaa, jos sellaista on tarjolla. Voisin sanoa, että olen nyt kohtuukäyttäjä ;)

     Miltä vinkit vaikutti, voisiko niistä olla sinulle hyötyä?

                                                                      Karina

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Päivän asu ja 2. neuvolakäynti.


Mulla oli eilen tämän raskauden toinen neuvola. Edellisestä oli jo 8 viikkoa enkä vieläkään oikein käsitä, että olen ensinnäkin raskaana ja toisekseen aika menee niin nopeasti, että olen jo viikolla 15+5! Missähän vaiheessa tajuan kunnolla, että meille syntyy kesällä toinen lapsi?

Neuvolassahan ei mitään erikoista ollut, paino, paineet, sydänäänet jne. Selvisin puolessa tunnissa ja hyvä niin, koska töihin oli kiire. Ihana neuvolatätimme ottaa mut aina poikkeuksellisesti klo 7.30 vastaan, jotta ehdin suht ajoissa töihin.

Käynnin tulokset:

                   Rv 15+4                                               Rv 7+5

Paino             73,2 kg                                              72,8kg                Muutos: +50g/viikko
  
Verenpaine   108/72                                               127/64

Hemogl.             136                                                  138


Väsymys painaa edelleen, muuten olo on hyvä. Ja mikä mahtavinta, tunsin viime sunnuntaina ensimmäistä kertaa liikkeet! Siis jo viikolla 15+2!? Siitä lähtien olenkin päivittäin tuntenut samoja tuntemuksia, iltaisin ja aamuyöstä:) Voi että odotan, että potkut vahvistuu ja alkaa tuntumaan myös mahan päältä, voin vain kuvitella, miten ihmeissään Olivia tulee olemaan! Tällä hetkellä Olivia suhtautuu tulevaan vauvaan tosi hyvin, pussailee mahaa ja juttelee vauvalle. Kun kysyn, onko siellä tyttö vai poika, vastaus on aina joko tyttö tai tyttöpoika :D

Rakenneultra meillä on 13.3 klo 13.30, paljon kolmosia ja samalla, hassu yhteensattuma, koska Olivian laskettu päivähän oli 13.3.13 :) Aiotaan kysyä sukupuoli, jos se näkyy, koska vierashuoneen kaapit pullottaa Olivian vauvavaatteita ja jos tulokas on poika (miltä minusta kovasti tuntuu) niin vaatteita on karsittava kovalla kädellä. Jännä kun koon 68 jälkeiset vaatteet alkoi muuttumaan hyvin pinkeiksi ja tyttömäisiksi... Raivaus on kyllä tehtävä joka tapauksessa, oli tulokas tyttö tai poika - niin paljon on kaikkea turhaa siellä. Liian monta bodya, jotka jäivät syystä tai toisesta käyttämättä, liian monet potkuhousut pienessä koossa. Ja tämähän vauva syntyy ihan eri vuodenaikaan kuin Olivia. Heinäkuun lopussa ei toppapukua tarvita! :D

Lounastaukoni alkaa olla paketissa, lupasin laittaa masukuviakin.. tän parempia minulla ei nyt ole, nämä on äsken otettuja työpaikkakuvia. Varsinaista mahakuvaa yritän muistaa ottaa pian, ihan itsenkin kannalta, harmi kun tämä raskaus vaan viuhahtaa silmissä eikä kunnon muistoja jää käteen - ellei ota itseään niskasta kiinni! Mutta tässä tämän päivän lookki:






Karina

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Ruokalasku puolet pienemmäksi.

Meillä on tapana pitää vähintään kerran vuodessa säästökuukausi, jolloin pyritään säästämään kaikista ostoskuluista. Lähinnä ruokakauppalaskussa, koska harvemmin muuta tulee päivittäin ostettua. Meillä on tili meidän lähimpään S-Markettiin ja siihen ostetaan kaikki kuukauden ruoat, wc paperit, hygieniatarvikkeet yms. päivittäistavaraostokset. Ylärajaksi olemme normaalikuukausina budjetoineet 450 euroa ja yleensä loppulasku onkin pyörinyt siinä 400 eurossa. Vaan ei tammikuussa!

Hintaan sisältyy muuten myös meidän molempien jokapäiväiset työpaikkaruokailut, sillä otamme lähestulkoon aina omat eväät töihin. Joko edellispäivän ruokaa tai pakastimesta valmiin annoksen.

Päätimme tähdätä 300 euroon. Sadan euron pudotuskin tuntui jo isolta. Mielessämme haaveilimme tietenkin jopa 250 euron laskusta, mutta emme pitäneet sitä kovinkaan todennäköisenä. Konkreettiset muutokset, joita teimme olivat seuraaavat:

- leivoimme sämpylät itse
- vaihdoimme kinkun lauantaimakkaraan (tulee muuten nyt jo korvista ulos!)
- maitotuotteista jätimme rahkat pois
- kävimme kaupassa kaksi kertaa viikossa ja silloinkin vain tarkan suunnitelman kanssa
- ei herkkuja, leivonnaisia, mehuja tai heräteostoksia
- ei edes yhtä saunaolutta tai alkoholitonta omenasiideriä
- salaattiin pelkkä tomaatti-kurkku-salaatti eli ei paprikaa tai muuta "ylimääräistä"
- ei erikoisjuustoja (ostan normaalista aika usein fetaa)
- -30% tuotteita hyödynnettiin aina kun voitiin
- mietimme etukäteen kolme ruokavaihtoehtoa, eli jos kana on -30% tehdään sitä, jos kala -30%      tehdään tätä jne. Eli ruoka tehtiin aika lailla sen mukaan, mitä oli tarjouksessa, mutta kuitenkin niin,  että suunnitlema oli tehty jo kotona ennen kauppaan menoa.
- syötiin huomattavasti useammin perunaa kuin koskaan aikaisemmin
- ruoan hävikki oli alle 1% luokkaa. Kaikki syötiin!
- mies joi ruoalla vettä, kun yleensä juo aina maitoa

Mitä me sitten ostimme kuukauden aikana?

- 4,5 kg salaattiaineksia (tomaatti, kurkku salaatti)
- 6,5 kg perunoita
- 1 kg sipulia
- 1 kg porkkanaa
- 10,5 kg hedelmiä (banaani, omena, appelsiini + kerran kiiviä ja rypäleitä)
- 33 l maitoa
- 8 l rasvatonta jogurttia
- 1 l kuohukermaa
- 1,8 kg margariinia (ihmettelen tätä suurta lukua, mutta 3 pkt meni, rasvaa! hyi)
- 8 pkt lauantaimakkaraa
- 40 kpl kananmunia
- 9 pussia Reissumies tosi tummaa
- 3 kpl tuorehiivoja
- 2 kpl Arla Natura kermajuustoa
- 4 kg erikoisvehnäjauhoja
- iso säkillinen wc paperia
- 1 tulppaanikimppu synttärisankarille
- 1 kahvipaketti

Lisäksi: kaurahiutaleita, ruisjauhoja, ruishiutaleita, pastaa, tomaattimurskaa, voita leivontaan, ruokakermaa, kuivattuja herneitä...

Kanankoipia, possua, makkaraa, kalapuikkoja, jauhelihaa, lohta

Aamupalaksi söimme vaihtelevasti puuroa, sämpylöitä, leipää, marjasmoothieita, munakasta, kaura-banaanilettuja, tavallisia lettuja jne. Samoin iltapalalla. Töihin otimme normaaliin tapaan edellisen päivän ruokaa tai pakkaseen laitettuja tän kuukauden aikana tehtyjä annoksia.

Otoksia kuukauden ruoista:



Lettupannussa paistetut pikkumunakkaat ruisleivän päällä. Alla nakkisiivuja ja päällä kurkkua.


Mansikkasmoothie (sis. mansikkaa, maitoa, vaniljajogurttia), joka muuntuu helposti jäätelöksi! Nam.


Edullinen lauantaiherkkuaamiainen. Kaveriksi mansikkasurvos ja kuuma tee.


Banaani-kauralettuja. Aamupalalle, välipalaksi, iltapalaksi. Sellaisinaan tai marjoilla.


     Broileririsotto. Mun ohjeella ihan mielettömän halpaa, mutta hieman aikaavievää. Kiinnostaako?


                              Kalapuikkoja kermaviilikastikkeella, perunamuussia ja salaattia.


Spagettia ja possusuikalekastike. 


Hifistelyä - pakkasesta naudan sisäfilettä, lohkoperunoita ja salaattia. Sisäfilee ostettu yli 6kk sitten -30% lapulla, oli jo korkea aika syödä pois. Pientä huijasta, mutta varmaan kaikilta löytyy jokin liha pakkasesta, jonka voi käyttää? :)

Koska sisäfilee klöntti oli liian iso meidän tarpeelle, tehtiin suurimmasta osasta lihaa hernekeittoa. Kuivatuista herneistä tottakai. Kuvaa ei valitettavasti ole.


                                                                  Kermainen lohikeitto ja ruisleipää.


           Vieraille mustikka-mansikka-mustaherukka piirakkaa vaniljakastikkeella. Marjat pakkasesta.


               Puolikkaasta tuorehiivasta pieni satsi pullataiknaa. Leivontalystiä koko perheelle :)


Herkuttelua hedelmillä, helppo ja edullinen hedelmäsalaatti: banaania, omenaa, kiiviä, appelsiinia ja rypäleitä, jotka ostettu irtona, eli ihan pieni tupsu vain.

Näitten ruokien lisäksi syötiin:

- Kinkkupastaa
- Keitettyjä perunoita, jauhelihastiketta ja salaattia (1 e/annos)
- Makkarakastiketta, perunoita ja salaattia (0,85e /annos)
- Hernekeittoa
- Makaronilaatikkoa
- Broilerisittoa toistamiseen

Paljonko kuukauden laskumme sitten olikaan? 199,93 euroa. Alle 200 euroa ;) Uskomatonta.

Meitä on taloudessa kaksi aikuista ja yksi melkein 2 vuotias taapero. Taapero syö aamupalan, lounaan ja välipalan päiväkodissa, Kotona lisäksi vielä lämpipän ruoan ja iltapalan. Me aikuiset syömme kotona aamupalan, töissä kotoa otetun lämpimän ruoan, pienen välipalan (hedelmä tai pala leipää, nekin kotoa otettuja), illalla lämpimän ruoan ja pienen iltapalan. Kahvia juomme arkisin: mies aamulla 2 kupillista, minä en ollenkaan. Juon töissä puolikkaan mukin päivän aikan. Viikonloppuisin saatan juoda 1 kupin yhteensä, mies 8-10 kuppia yhteensä. Kulutus on siis pientä.

Vaikka kuukausi meni hyvin ja ruokaa tuli syötyä monipuolisesti, on silti ihanaa palata maanantaina kinkkuun, nimittäin se lauantaimakkara taisi olla ainut, joka alkoi kunnolla tökkimään. Esim eilen laitoin sämpylän päälle pelkkää kurkkua, kun en pystynyt edes katsomaan lauantaimakkarapakettia.

Meillä on tarkoitus pitää toinen tälläinen kuukausi vielä ennen kuin vauva syntyy, tähän jää helposti koukkuun ;) Ja totuushan on se, että tälläisiä on kiva tehdä silloin kun siihen on varaa, takoitan sillä sitä, että tarvittaessa olisimme voineet ostaa ihan mitä vaan, mutta ne, joille tämä on arkipäivää - teille nostan hattua. Suunnittelmallisuutta ja budjetissa pysymistä tarvitaan ja se käy varmasti pidemmän päälle aika raskaaksi.

Teen tästä mielelläni jatkopostauksen ruokaohjeineen, jos joku on kiinnostunut?


                             Onko kukaan muu kokeillut tälläistä? Mihin summaan pääsitte?

Karina