lauantai 28. heinäkuuta 2012

Rv 7+3

Huh, töissä oleminen ainakin raskauden alkuvaiheessa on kyllä yhtä taistelua väsymyksen kanssa. Nytkin olen töissä. Vielä jos muutaman tunnin jaksaisi. Sain eilen uuden antibioottikuurin, kun tuntuu ettei enterokokki bakteeri meinaa millään lähtee minusta :( muita oireita mulla ei oikeestaan nyt ole ilmaantunut, antibiootit pitää kovat alavatsakivut poissa ja rinnat aristelee vanhaan tapaansa, väsymys kiusaa ja olo turvonnut. Ihmeellistä kipua tuntuu myös oikeanpuolenmaisen munasarjan kohdalla :( noh, maanantaina on ensimmäinen neuvola! Sitten voin kertoa kaikista vaivoista :D ummetustakin löytyy, jooh, nyt sammuttamiseen ajatusvirran ja jatkan nyt työntekoa, jospa aikakin kuluisi nopeammin :)

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Tiistai.

Rv 6+6

Wau, aika on sittenkin mennyt suhteellisen nopeasti! Huomenna ollaan jo 7+0! Koko tää seitsemäs viikko, joka on nyt meneillään on ollut kaikista vaikein koko alkuraskauden ajan. Niinkuin jo aiemmin mainitsin, väsymys on jotakin todella järkyttävää. Ja paha olo. Saatan aamusta tuntea huonoa oloa, mutta kun tulen töihin, se unohtuu, kun on paljon muutakin tekemistä. Kun sitten olen puol viiden maissa kotona, alkaa taas se kuvotusrumba. Oksettaa, heikottaa, pyöryttää. Tekisi mieli vajota pehmään sänkyyn, laittaa silmät kiinni ja nukahtaa. Eilen meninkin jo seiskalta sänkyyn. 

Tänään tuli ensimmäistä kertaa alushoususuojaan hieman ruskeahkoa juttua, säikähdin. Mutta sitä tuli todella vähän ja siitä on nyt 3 tuntia eikä enempää ole tullut, ainakaan vielä. Mietin, että se voi liittyä virtsatietulehdukseen, antibiootteihin, tai sitten se vaan tuli ja toivottavasti ei tuu enää! Paniikkiin en aio mennä, joillakihan on ollut menkatkin ihan raskauden aikana ja silti kaikki on ollu hyvin :)

Vielä kun jaksan huomisen työpäivän, saan nauttia torstaina kokonaisesta vapaasta päivästä. Aahh, miten sitä,odotankaan. Toki, päivä tulee kulumaan kotia siivotessa, pyykkejä pestessä, ruoan laitossa. Ehkä käväsen myös mustikassa? 

Tänään ollaan töitten jälkeen ajettu nurmikot ja kohta menen auttamaan miestäni rakenteluhommissa, väsymys painaa,mutta taistelen vielä vähän aikaa vastaan.

Varhaisultra, ei kiitos!

Toisin kuin monet muut raskaana olevat, minä en aio mennä varhaisultraan. Kyse ei ole rahasta eikä mistään periaatteesta, vaan yksinkertaisesti siitä, että olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että jos jokin ei ole kunnossa, niin luonto kyllä hoitaa asian ja keskenmeno tulee, jos on tullakseen. Nautin täysin nyt siitä, että olen raskaana ja toivon toki jokainen päivä parasta, mutta miksi lisäisin itselleni stressiä ajattelemalla koko ajan "onko kaikki hyvin, entäs jos on sitä tai tätä tai kolmatta ja neljättä ja ties mitä". Niin...eikös juuri tälläinen ajattelutapa nimeomaan lisää stressiä ja stressihän onkin tosi hyväksi odottavalle?
Ensin stressataan, sitten mennään varhaisultraan niiiiin aikaisin kuin mahdollista ja seuraavaksi itketään keskustelupalstoilla miten lääkäri ei löytänyt "ehkä" mitään, tai ruskuaispussi näkyi muttei alkoita ja miten kohta mennään taas uuteen ultraan ja stressataan vielä enemmän
.
Jos siellä alhaalla on kaikki hyvin, niin sitä parempi mieli tulee ekassa "oikeassa" ultrassa, kun näkee alkion tai siinä vaiheessa jo sikiön ihan satavarmasti. :) tää on varmasti monelle herkkä aihe ja mielipiteitä jakava asia, mutta kuten sanoinkin, tämä on pelkästään minun mielipiteeni. Ja sekin voi tässä vielä muuttua, ei kukaan ole sanonut ettenkö ykskaks voisikaan varata aikaa sinne. Jos haluan.

Tällä hetkellä en tosin tunne tarvetta. Olen perusterve, en käytä alkoholia, en tupakoi, en juo kahviakaan enää. Syön terveellisesti, nukun pitkiä yöunia, liikun. Yritän olla stressaamatta asioista liikaa ja elän elämääni :) Ja eikös sanontakin kuulu: toivossa on hyvää elää!

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Blogin pohjustustarina

Lupasin ensin palata ajassa taaksepäin ja näin myös nyt teen.
Ensinnäkin, olen aina haaveillut, että kun täytän 25 vuotta, minulla on tietinkin jo kaksi lasta, tai no ainakin se yksi. Täytettyäni 22 olin vielä sinkku ja elin sinkun elämää. Pidin hauskaa, vietin paljon aikaa kavereiden kanssa, en etsinyt miehistä mitään oikeesti vakavaa.Sitten tapasin, sanotaanko häntä nyt vaikka Sauliksi, eli Saulin.

Se ei ollu rakkautta ensisilmäyksellä, mutta jokin siinä oli ja monien vuoristoratojen kautta olemme edelleen yhdessä. Syksyllä tulee 3 vuotta täyteen. Lapsista olen puhunut oikeestaan koko suhteemme ajan ja Saulikin on ollut halukas perustamaan perhettä: yhdellä ehdolla. Minun tulisi ensin valmistua yliopistosta.

Jätin pillerit vuosi sitten keväällä pois, heti kun sain tietää, että oikeassa munasarjassani on pesäpallon kokoinen kysta, se leikattiin. Sykysyllä (eli 2011) päätimme, että yritämme raskautua. Yritimme yhtenä kiertona, ei tärpännyt. Seuraavan kierron aikan, Sauli veti maton jalkojeni alta ja muistutti etten ole vieläkään valmistunut. Näinpä. Palasimme asiaan keväällä 2012, kun alkoi näyttämään siltä, että saan paperit toukokuussa. Jätimme ehkäisyn, eli kondomit maaliskuussa pois. Ei tärpännyt. Eikä huhitkuussa, eikä toukokuussakaan. Kunnes nyt, viimeiset menkkani olivatkin 6.6. ja tänään on 23.7. eli olen raskaana: 6+5, täysin samoilla viikoilla ja päivillä kuin missaviivyt.blogin Elizabeth, mikä on minun mielestä todella hassua. Kaksi täysin tuntematonta naista ovat päivälleen yhtä raskaan ja molemmat kirjoittavat siitä blogia. Tosin minun blogini sai alkunsa, kun aloin lukemaan Elizabethin blogia. Oma tuntui hyvältä ajatukselta, voi purkaa ajatuksia.

Eli nyt on rv 6+5 ja helppoa ei ole ollut. VÄSYMYS on aivan kamala. Jaksan töissä just ja just sen 6,5 tuntia arkisin, kun olen valmis kaatumaan suoraan sänkyyn. Ja vaikka nukuin viime yönäkin 12 tuntia, niin mikään ei auta!
Tästä on muuten nyt viikko, kun kävin päivystyksessä kovien alavatsakipujen takia. Kaikki oli päällepäin kunnossa, mutta kotipaikkakuntaani terveyskeskukseen vein virtsanäytteen ja paljastui, että minulla on entorokokki bakteerin aiheuttama virtsatietulehdus. Eli olen nyt neljättä päivää antibioottikuurilla. Aamupalani koostui tänäänkin antibiootista, paratabsista ja raskausajan vitamiinista. Söin toki oikean aamupalankin hieman myöhemmin. Ruoka ei sinänsä oo mulle hirveesti maistunut. Olen jopa tahtomattani laihtunut 3 kiloa alkupainostani, johtuu varmasti aineenvaihdunnan vilkastumisesta. Eiköhän ne kaikki lisäkilotkin tuu pikkuhiljaa tänne. Olen 176 cm pitkä ja painan normaalisti noin 69 kg, kun viime aikoina paino on ollut 66-67kg.

Kahvia en ole pystynyt juomaan jo kahteen viikkoon ja ensimmäinen oikea läheltäpiti oksennus meinas tulla eilen, kun haistoin grilliruoan ja rasvaisen öljyn. YÖK.

Nyt siis makaan sohvalla ja yritän päästä kohta keittiöön laittamaan meille ruokaa: Gourmet kanafileitä ja riisiä- nams.

-K-

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Haaveita ja odotuksia.

Olen jo pitkään ajatellut perustavani blogin, jossa kerron, miten odotus edistyy ja minkälaisia tuntemuksia minulla on, ja toki, tiedän, näitä odottavien äitien blogeja on jo pilvinpimein, mutta ei se itselleen ole sama asia lukea toisten kokemuksia ja pohtia niitä sitten mielessään. Minunkin on ajateltava näitä asioita "ääneen".
Koska olen nyt 6+2 viikolla, täytyy palata ajassa hieman taaksepäin. Sitä onkin luvassa seuraavassa postauksessa.
Itsestäni voin kuitenkin kertoa sen verran, että olen 25-vuotias, yliopistosta alemman korkeakoulututkinnon suorittanut, onnellisesti avoliitossa elävä omakotitalossa asuja. Löytyy kasvimaa ja järvenranta. Raskaus on suunniteltu ja kovasti odotettu, joten täytyy toivoa, että kaikki menee hyvin :)

-K-