maanantai 30. joulukuuta 2013

Honeymoon special: kuvia

Olo on tällä hetkellä hieman flunssainen, joten ajutuskin on takkuileva ja hidas. Niinpä tein muutaman kollaasin Krabin viimeisestä kokonaisesta päivästämme, kun vuokrasimme pitkähäntäveneen ja vietimme aurinkoisia tunteja merellä ja laguunilla :)





Nauttikaa tämän vuoden viimeisistä päivistä! Jännä, että suomalaiset juhlivat Uuden Vuoden aattoa, kun taas Virossa puhutaan Vana aasta ôhtust eli Vanhan vuoden illasta. Optimismi vs pessimismi vai skumppaa uuden vuoden kunniaksi vs skumppaa vanhan vuoden kunniaksi? Muistan tehneeni viime vuonna Onnen vuosi 2012 postuksen. Mitähän tämä vuosi on sitten ollut, jos vuosi 2012 oli onnellinen, superonnellinen? :) 

Olen kiitollinen jokaisesta ihanasta päivästä, jonka olen voinut vuoden 2013 aikana viettää perheeni kanssa <3 Peace and love! (Minussa muuten asuu pieni hippi, joka silloin tällöin pääsee esiin). Me vietämme huomisen päivän vanhempieni luona, tiedossa luultavasti älänmölyä, hyvää ruokaa ja hieman viiniä. Pusuja, haleja ja rakkautta <3

Karina





lauantai 28. joulukuuta 2013

Lapsellinen äiti.

2,5kk lomasta on jäljellä enää 16 kokonaista päivää. Vain kaksi viikkoa! Mulle kävi taas perinteiset: mihin tää aika on kadonnut? Takana on toki 3 viikkoa porukoilla asumista, viikko Päivin kanssa, viikko Päivin ja mieheni kanssa, melkein viikko Krabilla häälomaillen, joulu ja kohta uusi vuosi - paljon tapahtumia, en voi kieltää. Mutta enää kaksi viikkoa?

Olen niin tottunut olemaan täällä, etten rehellisesti sanottuna osaa enää ajatella Suomea ja sen kylmyyttä. Sitä, ettei aamulla laiteituissa vaatteissa voi olla koko päivää ja vaikka yötä ulkona  ja sitä, ettei Oliviakaan voi Suomessa viedä shortseissa ja t-paidassa ulos. Pukeutuminen talveen ja vauva ulos nukkumaan? Mitä päälle?

Luultaavasti paljon. Väliasua ja haalaria, pipoa ja rukkasta.

On ne murheet mullakin. Vaikka nautin tästä ajasta ja mahdollisuudesta suunnattomasti, tunnen myös huonoa omatuntoa, että olen täällä näin pitkään. Toiset ovat onnessaan, kun pääsevät 14 päiväksi reissuun ja minä vingun, että 2,5kk reissusta on enää 16 päivää jäljellä. Huh, että hävettää.

Elän tällä hetkellä jonkinlaista tunteiden vuoristorataa. Olen samalla hetkellä sekä onnellinen, että surullinen, kiitollinen, että kiukkuinen, ihana ja non-ihanan. Hormooneja on helppo syyttää, mutta joskus on katsottava myös peiliin. Olen tehnyt täällä pientä itsetutkiskelua ja huomannut, että olen erittäin lyhytpinnainen ja malttamaton. Okei, ei nämä ole uusia juttuja minulle, olen nämä aina tiennyt, mutta vasta nyt olen tajunnut, miten nopeasti minut voi saada hermostumaan ihan mitättömistä asioista. Miten tartun lillukanvarsiin, niin kuin mieheni sanoo ja miten loukkaan salamana muita ihmisiä, jos jokin ei mene niin kuin olen itse halunut tai ajatellut.

Esimerkiksi eilen, olimme miehen ja Olivian kanssa altaalla, kun äitini soitti. Olin lupautunut vanhempieni englannin kieliseksi avuksi pankkiin ja olimme edellisenä iltana sopineet, että he soittavat puoli tuntia ennen mun hakemista, jotta osaan olla valmiina. Puhelin siis soi ja vastasin ensin iloisesti, mutta hetkessä iloisuus muuttui ärtyneisyydeksi, äiti nimittäin ilmoitti, että ovat parkkipaikalla autossa odottamassa, jos voisin tulla jo alas. Aloin tottakai skitsoamaan siitä, että olin juuri kuluttanut ensin puoli tuntia siihen, että saan itseni ja Olivian alataalle, se ei muuten ihan nopeaa toimintaa ole, kun ensin pitää antaa lapselle ruokaa, sitten imettää, rasvata, pukea, ottaa tarvittavat asiat kuten vaippa, uimavaippa, leluja, pyyhe, uimarengas, välipala, vesimuki, vara uv hattu, uv puku, kamera, pyllypyyhe, käsidesi, vessapaperia jne jne jne, lopuksi vielä laittaa jossain vaiheessa itsellekin bikinit, jokin rätti sitoa päälle, napata jättilaukku tavaroineen yhteen käteen, Olivia joko toiseen tai vaihtoehtoisesti kantoliinaan ja vielä siihen tyhjään käteen potta ja kämpän avain, sillä ovea ei saa kiinni kuin avaimella. Kun vihdoin olin päässyt hissille, jäin pohtimaan otinko uv asun mukaan, käännyin takaisin kämpille ja noukin vielä senkin tuolinnojalta, sinnehän se oli jäänyt. Päästyäni altaalle sain taas kerran huomata, että unohdin ottaa itselleni rasvaa (jota en edes olisi tarvinnutkaan), omat aurinkolasini enkä tietenkään ollut muistanut ottaa vettä itselleni. Tämän lisäksi olin mennyt altaalle sisäläpökkäissäni.  

Palatakseni siihen puheluun..skitosin siis siitä, että mulla kesti hemmetin kauan päästä altaalle ja kerkesin olemaan siellä vain tunnin, kun he olivatkin jo hakemassa minua enkä ollut yhtään valmis. Äiti yritti selittää, ettei puhelimeeni saanut yhteyttä, jolloin skitsosin vielä enemmän, että eikö hän osaa soittaa mieheni puhelimeen, niin kuin on ennenkin tehnyt. Alettiin sitten pakkaamaan tavaroita taas kasaan, sillä mies ei olisi saanut omia ja Olivian tavaroita sekä Oliviaa yksin kämpille ja neidillä oli nukkumaanmeno aikakin jo tunnin päästä. Vanhempani ilmaantuivat siihen altaalle auttamaan meitä, mutta mitä tein minä? Jatkoin lapsellista valittamista ja olin äkäinen, kuin persiille ammuttu karhu. Iso sellainen.

Eli itsehillintä, missä olet? Julkisilla paikoilla ja vieraiden joukossa, osaan olla kyllä diplomaattinen ja ystävällinen, mutta oma perheeni saa näköjään kärsiä silloin tällöin Karina-hurrikaanista. Rehellisiä jos ollaan, niin liian usein.

Suomeen paluu on päivittäin mielessä, en halua, en halua ja vielä kerran: EN halua. Ajatuskin normaalista arjesta, kylmyydestä ahdistavat. Vielä enemmän ahdistaa tuleva työnhaku ja Olivialle hoitopaikan etsiminen. Vielä kerran, en halua. Voisin jäädä vinkumaan tänne kuin pikkulapsi ja olo onkin kuin pikkulapsella, joka ei saa tahtoaan läpi. Olen tainnut upottautua liikaa unelmissa elämiseen ja unohtanut todellisuuden?

LEAVE ME ALONE. I AM LIVING MY DREAM.

lauantai 21. joulukuuta 2013

Honeymoon special: Hotelli

Varasin Krabin hotellimme hotels.comin kautta. Anyavee Tubkaek Beach Resort,  5 yötä ja aamupalat kahdelle, 420 euroa. Lisäksi tilasin meille kuljetuksen kentältä hotellille, mikä kustansi 27 euroa lisää. (Takaisin kentälle hoidin kuljetuksen suoraan saman kuskin kanssa, säästin meille 11 euroa, eli aika paljon ottaa hotelli välistä, kun tilaa heidän kauttaan).


Hotelli sijaitsee Tubkaekin rannalla, kaukana kaupoista, baareista, ravintoloista,  melusta ja kaikesta mahdollisesta. Ranta oli aivan upea, ja hiljainen. Ei rantatuoleja, ei kauppiaita, tosin ei myöskään niitä kauppoja eikä muita kun hotelleiden ravintoloita. Laskettiin, että sillä rantapätkällä oli 4 tai 5 hotellia, mutta kaikki niin rauhallisia, että tungosta ei todellakaan ollut.

Huone oli deluxe huone merinäköalalla ja omalla "uima-altaalla", jossa oli kiva vilvoitella aurinkoisen päivän jälkeen. Huoneen koko oli kahdelle hyvä, iso, väljä, tilava. Oli meikkinurkkaus, vessa ja suihku sekä olohuone-makuuhuoneyhdistelmä. Huoneen hintaan sisältyivät aamupalan lisäksi pullovesi, kosmetiikkatuotteet, varvassandaalit, aamutakit, safebox, kahvi/tee, vedenkeitin, hiustenkuivaaja, sateen/aurinkovarjot ja jopa taskulamppu! Olen erittäin tyytyväinen valintaamme!

Televisio, DVD-soitin




Aamupala oli todella runsas, monipuolinen ja maukas. Syötiin aamuisin tukevat ateriat,sillä seuraavan kerran syötiin vasta illallisella, kun ei tosiaan niitä kauppoja ollut lähellä ja hotellin oma ravintola oli aivan surkea, oishan sieltä pientä naposteltavaakin saanut, mutta mieluummin säästin bathit illlaselle. Illallisella käytiinkin veireisen hotellin Amari Voguen Bellini ravintolassa, halpa paikka se ei ollut ja viiden päivän aikana onnistuimme jättämään sinne noin 260 euroa, eli reilu viiskymppiä illassa, mutta syötiin me kyllä sen edestä ja ehkäpä siinä on muutama ruokaviinipullokin ;)

Mutta tässä meidän hotellin aamupalatarjontaa:



Maisemat olivat henkeäsalpaavat <3


Uima-altaita alueelta löytyi kaksi, toinen näkyi meidän parvekkeelta ja toinen oli hieman kauempana.




Näihin tunnelmiin tulen vielä palaamaan! Ihanaa joulun odotusta lukijoilleni!! <3

Karina