sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Uusi vuosi, vanhat kujeet.

Sanonta kai sanoo, että uusi vuosi, uudet kujeet. Mutta let´s face it, vuosi kyllä vaihtuu, mutta ei se tuo mukanaan juurikaan muutoksia edelliseen verrattuna. Vuosi 2017 oli muutosten vuosi: palasin töihin uuteen työkuvaan, molemmat lapset aloittivat päiväkodissa, kotiarki muuttui työarjeksi ja matkustaminen pitkiksi ajoiksi jäi ainakin toistaiseksi unholaan. 

Miten 2018 eroaa tästä? Työt jatkuu 2.tammikuuta, lapset jatkavat päiväkodissa. Voishan sitä toki maalailla unelmakuvia seinälle ja kirjoittaa, miten kaikki tulee muuttumaan, miten uudet tuulet alkavat puhaltamaan niin oikeassa elämässä kuin blogissakin, mutta ainut muutos mikä tässä kaikessa tulee mieleen on urheilu. Ei muuta. Liikunnalle olen raivannut tunnin kaks-kolme kertaa viikossa ja toivon, että saan sen toimiman. No okei, toinen muutos on se, että ostin parkkihallista 3 kuukauden kortin. Vuoden verran jätin auton 12 min päähän ilmaiselle paikalle, tien sivuun ja nyt tuli kyllästyminen. Matka ja kävely on ihan ok, mutta joka-aamuinen paikan etsiminen sekä talvisin töistä juokseminen liukkaalla kelillä alkoivat turhauttaa. Siihen vielä lisättynä jäinen ja luminen auto vastassa, niin hiphei.

Tekisi myös mieli kirjoittaa, miten blogi tulee uudistumaan, muutetaan vähän ulkoasua, kirjoittaisin useammin, ottaisin parempia kuvia, ylipäätänsä kirjoittaisin, mutta en usko siihenkään. Mulla oli vuosi aikaa totutella uuteen arkeen ja antaa blogille aikaa, mutta lopputulos oli alle 50 postausta koko vuoden aikana. Se tekee noin 4 postausta kuukaudessa, 1 viikossa... Mistä ykskaks repisin vielä aikaa ja ennenkaikkea jaksamista, kerran olen meinannut alkaa kuntoilemaankin?


Uudenvuodenlupaukset ovat jollekin perinne, kiva juttu, mutta minä en usko niihin, joten en aio myöskään mitään luvata. Päivä, viikko kerrallaan mennään. En tiedä, jos en olisi näin väsynyt, olisin ehkä positiivisempi, mutta valitettavasti olen ties monettako kuukautta putkeen ihan totaalisen väsynyt. Väsynyt ihan kaikkeen. Silmät tuntuu painavan sata kiloa, se ihana röllykkä toiset sata kiloa, olen jatkuvasti kiukkuinen, en saa mitään ns ylimääräistä aikaiseksi ja välttelen niitä pakollisiakin hommia. Miten vaikeeta on muuten yhden vierashuoneen siivoaminen? Olen kerännyt sen täyteen roinaa ja jatkan edelleen sotkulinjalla sen sijaan, että lajittelisin tavarat ja heittäisin turhat pois. En vaan jaksa aloittaa projektia ja se ärsyttää itseänikin. Tai miten vaikeata olisi harjata hiukset joka päivä? Mulla on hirveen pitkä tukka ja siitä pitäisi pitää huolta, mutta minä harjaan sen ehkä kaksi kertaa viikossa itkien ja sitten jatkan taas sotkunutturalla. Ja kyllä, myös töissä. Harjaan pään päällä menevät hiukset siistiksi, pyöräytän hiukset nutturalle, suihkautan lakkaa päälle ja voila, näytän huoliteltulta, vaikka totuus on kaikkea muuta. Tai miten vaikeata on laittaa vaatteet omille paikoilleen? No tosi vaikeeta. Ja miten vaikeeta on laittaa lasten pieneksi jääneet tavarat myyntiin? Vielä vaikeampaa.

Tämä vuoden 2017 tuoma arki on yllättänyt raskaudellaan. En ole varmaan koskaan ollut näin painavan kuorman alla mitä nyt. Metatyön määrä on VALTAVA. Voi, kunpa vuosi 2018 oli helpompi. 

Onnellista Helpompaa uutta vuotta kaikille!
Rakkaudella, Karina. 

lauantai 30. joulukuuta 2017

JOULU 2017


J O U L U  2 0 1 7

Tämän vuoden joulu oli poikkeuksellinen. Vietimme jouluaaton nimittäin vanhempieni kanssa heidän kotonaan. Usealle muulle perheelle ehkä jokavuotinen perinne, mutta meille harvinaista herkkua, ellei sitten itse olla heidän luonaan joulua ulkomailla. Joulun viettämättömyys perheeni kanssa ei todellakaan johdu siitä etteikö haluttaisi viettää se yhdessä, vaan vanhemmillani on tapana lähteä syksyisin lämpimään ja palata Suomeen vasta keväällä.

Tänä vuonna tilanteen muutti pikkuveljeni ylioppilaaksi kirjoittaminen sekä hänen siirtyminen armeijaan ensi kuussa. Näitten tapahtumien ansioista saimme yhteisen joulun.

ps. kuvassa on 7 lapsen ja 7 aikuisen lahjat.


Lähdimme joulunviettoon lauantaina, aaton aattona ennen ilmatieteen laitoksen ennustettua lumimyräkkää ja hyvin siltä vältyttiinkin, vasta perillä alkoi alkoi olemaan melkoinen lumisää! Lauantaina tehtiin pieniä valmisteluita joulun aattoa ajatellen ja nautittiin perheen kanssa yhteisestä ajasta. Pelattiin mm. lasten Aliasta, Olivia tykkää siitä tosi paljon ja on myös todella hyvä pelissä. Tein myös ylläolevan piparijuustokakun kinuskikiilteellä valmiiksi odottamaan.

Aatto aloitettiin aamulla riisipuurolla ja kiireettömällä aamupalalla. Sen jälkeen osa porukasta siirtyi rantasaunalle ja osa jäi sisälle. Koko ajan oli pientä tekemistä ja porukka kasvoi, kun myös loput vieraista tulivat paikalle. Saunomisten, laittautumisten yms jälkeen katettiin joulupöytä, syötiin ja alettiin laulamaan mieheni kitaran säestyksellä joululauluja, odottaen samalla joulupukkia.




Joulupukin käynnin jälkeen availtiin loput lahjat ja katsottiin lasten iloa, kun paketeista löytyi ihania ja mieluisia yllätyksiä <3



Olivian joululahjat oli tänäkin vuonna aika Frozen painotteisia, mutta oli joukossa yksi pehmeä paketti sekä puisia leluja ja Magic delfiini Barbie, josta Olivia oli unelmoinut jo pitkään. Myös toinen pitkäaikainen haave toteutui, kun yhdestä paketista paljastui Incubabies violetti poikainen. 

Pienestä iästään huolimatta Alexkin oli osannut ympyröidä Suuresta lelukirjasta lähes kaikki traktorit, kaivinkoneet ja isot autot, joten ei ollut kovinkaan iso yllätys, kun paketeista paljastui kerta toisensa jälkeen nimenomaan isoja autoja, traktoreita, roska-auto ja Brion junaratapakkaus sekä lisäosia.




Yllättävän hyvin lapset jaksoivat koko päivän touhuta ja odottaa pukkia. Alex ei nukkunut edes päikkäreitä ja pukkikin tuli vasta 19 jälkeen!

Joulupäivänä jatkettiin matkaa muutaman kymmenen kilometrin päähän mieheni veljen perheen luokse, jossa myös heidän siskonsa oli perheensä kanssa ja saatiin vielä toinen perhejoulu, kun kuusi serkusta sai leikkiä keskenään. Tapaninpäivänä matka jatkui kotiin ja sitä seuraavana päivänä oltiinkin jo normaalisti töissä ja päiväkodissa. Joten nopeasti ne joulupyhät sitten meni!


Toivottavasti teilläkin on oli mukavat joulupyhät! Meillä lapset odottaa jo seuraavaa joulua :D

Karina










perjantai 29. joulukuuta 2017

Löytyikö joulufiilis?

JOULUKUUN alussa motivoin itseäni joulun tuloon sekä kadonneen joulufiiliksen etsimiseen listaamalla muutamia asioita, jotka nostaisivat joulutunnelmaa. Mitä tuli toteutettua:
  • nosta jouluvalot ikkunanlaudalle - harmikseni kaikki valomme olivat poistuneet taloudestamme, ilmeisesti moni oli rikkoutunut. Mutta se sijaan koristelimme keittiön jouluisasti.
  • leivo pipareita ennen 15.12 - tämä toteutui!
  • askartele lasten kanssa lumihiutaleita ja kiinnitä ne ikkunoihin - tämäkin osittain, askartelimme kyllä erilaisia lumihiutaleita, mutta ikkunaan saakka ne eivät päässeet.
  • nappaa Hope-joulukuusesta 2 lappua ja toteuta ne - tämäkin toteutui osittain. Valitsin kaksi lappua ja toiselle lahja löytyi hetkessä, mutta toisen lapsen lahjatoive oli niin haastava, että vaikka etsin sitä Joensuusta kissojen ja koirien kanssa, en valitettavasti löytänyt, joten palautin lapun takaisin. Sen sijaan osallistuin Joensuun jouluapuun ja kävin ostamassa vähävaraiselle perheelle kassillisen jouluherkkuja. Ainiin ja erään toisen apuryhmän kautta lähetin erään perheen teinitytöille laatikollisen kosmetiikka - sekä hygieniatuotteita. 
  • juo glögiä - Join, melkein joka päivä.
  • tee työkavereille pienet lahjat itse, ei saa ostaa - en ehtinyt, jäivät tänä vuonna kokonaan ilman. Esimiehelle ostin perhekalenterin, mutta muille en tällä kertaa mitään.
  • käy perheen kanssa kuuntelemassa Kauneimpia joululauluja - tämä harmittaa ehkä eniten. Nimittäin unohdimme päivämäärän ihan täysin ja kerran, kun olimme menossa kauppaan, käyttin laskemassa samalla stigalla ja pulkalla kirkonmäkeä alas. Siinä sitten huomasimme, että kirkon parkkipaikka on täynnä autoja ja BING! tajusimme, että oli juuri se päivä. Ensi vuonna sitten! ( Ollaan sanottu näin ainakin 5 vuotta..).
Joulufiilis kyllä löytyi ja varsinkin aattona oli ihanaa odottaa joulupukkia, lahjoja, hyvää ruokaa ja kiireetöntä päivää. Tämän piti olla alun perin joulufiilis+joulu 2017 yhdistelmäpostaus, mutta koska Bloggerissa on joku häikkä enkä saa ladattua kuvia tähän, kirjoittelen kuvien kera meidän joulusta myöhemmin.  Joka tapauksessa, fiilis löytyi ja joulu oli oikein mukava :)

Karina

perjantai 15. joulukuuta 2017

Korvatulehdus ja mysteeritauti.

Kirjoitin ohimennen muutama päivä sitten Alexin sairastelusta ja lupasin palata aiheeseen myöhemmin. No nyt on sen aika, olen nimittäin opetellut sulkemaan korvani ääniltä ja käyttämään Pikku Kakkosen ajan bloggaamiseen! Toki nyt on helppo kirjoittaa, kun ollaan Pikku Kakkosen aikana kotona, normaalisti me vasta tulla lähempänä puolta kuutta kotiin, jolloin laitetaan ruokaa, syödään ja siirrytään leikkimään. Meillä katstotaan arkisin tosi vähän telkkaria.



Mutta nyt olen kolmatta päivää lasten kanssa Alexin sairastelun takia kotona. Lasten päiväkodissa oli nimittäin joskus kolmisen viikkoa sitten silmätulehdusepidemia ja eräänä aamuna, kun kiireissäni unohdin pestä lasten rähmät silmistä, meidät käännytettiin ovelta, sillä hoitaja epäili Alexilla olevan silmätulehdus. Se oli itse asiassa just silloin, kun mun mies oli Thaimaassa ja olin lasten kanssa kaksi viikkoa yksin. Olin sinä perjantaiaamuna tosi väsynyt, pitkä viikko oli takana ja tärkeä työpäivä edessä, joten kun minulle sanottiin, etten voi jättää lapsia hoitoon, murruin ja puhkesin itkuun. Siinä päiväkodin lattialla minä istuin ja itkin. Lapset hikoilivat ulkovaatteissaan, mutta minä lamaannuin täysin. Koetin selittää, että minun pitää olla töissä, mutta eihän se auttanut mitään.

Päästyämme takaisin kotiin, hoidin työasiat siihen kuntoon, että pystyin olemaan päivän kotona ja soitin saman tien terveyskeskukseen. Saimme ajan yllättävän nopeasti eikä mennyt paria tuntiakaan, kun olimme jo päivystävän sairaanhoitajan vastaanotolla. Varulta hän sitten kirjoitti silmätipat vaikka koetin kertoa muistakin oireista. Alex oli nimittäin yskinyt jo pidempään ja nenäkin valuutti kuin Niagran putous. Mutta eipä hoitajaa ilmeisesti kiinnostanut, sillä Alexia ei tutkittu yhtään enempää.

Seuraavana yönä oli sitten helvetti irti. Alex itki ja yski koko yön, jolloin yön tunneilla varasin hänelle yksityiselle ajan seuraavalle päivälle. Lauantaina käytiin lääkärissä ja siellä todettiin, että hänellä on todella pahasti tulehtunut oikea korva. Vasen oli paremmassa kunnossa. Antibiottiresepti kouraan ja kotiin. Voi raasu, minä ajattelin.

Ab-kuuria kesti 7 päivää ja tunnollisesti muistin antaa jokaisen annoksen ajallaan. Kuurin loputtua odotin vielä muutaman päivän, mutta valitettavasti yskä ei helpottanut yhtään mihinkään, joten 10 päivää edellisestä käynnistä, varasin taas uuden ajan lääkärille. Uusi diagnoosi oli sama kuin edellinenkin: korvatulehdus, mutta nyt niin päin, että vasen oli tosi pahana ja oikea paranemaan päin. Uusi ab kuuri, Ventolinea mikstuurana, Pamolia ja kotiin. Ainiin, otettiin sormesta crp, mut se oli normaali. Lähdettiin samana päivänä pikkuveljeni lakkiaisiin ja seuraavana päivänä eli lakkiaispäivänä Alexille nousi kuume. Pientä kuumeilua kesti la ja su aamupäivästä. Maanantaina vietiin lapset päivähoitoon, koska Alex oli tosi virkeä eikä yöllä tai ma aamulla ollut kuumetta - mutta pari tuntia viennin jälkeen soi puhelin. Alexilla on kuumetta, tulkaa hakemaan lapset pois. 

Nyt puhutaan siis tästä viikosta. No, maanantaina katseltiin vointia kotona ja tiistaina oli jo pakko varata aika taas lääkärille. Meidän vakio korva -, nenä- kurkkulääkäri (vai missä järjestyksessä ne menee..?) ei ollut sinä päivänä Pihlajalinnassa töissä, joten otin ajan lastentautien lääkärille. Mulla meni siinä koko työpäivä hukkaan, sillä sain ajan vasta klo 13 ja tehtiin miehen kanssa vaihto klo 15, jolloin olin 15-20.30 itse töissä. Lastenlääkäri kyseli historiaa, vitamiinien, d-vitamiinin käyttöä yms. ja tutki Alexin perusteellisesti. Lisäksi labrassa otettiin verikoe, nieluviljely ja influenssa näyte. Alex sai hengittää lääkärin vastaanototlla Ventolinea inhalaattorista (babyhaler) ja käski heittää mikstuuraversion mäkeen, se ei tee kuulemma muuta, kun vilkastaa lasta. Saatiin resepti Ventolinea varten, jatkoa ab kuurille (perjantaina saatu resepti ei vastannut määrältään tarvetta), Pronaxenia varten ja soittoajan eiliselle, jolloin kaikki testit olisivat valmiit. 

Ja eilen lääkäri soittikin. Influenssanäyte oli negatiivinen, samoin nieluvilejly, mutta mm. rs-virusta ei oltu testattu, vaikka lääkäri oli sen määrännyt. Joten nyt ei tiedetä, mikä tauti on kyseessä, mutta koska nykyinen antibiootti puree ja Ventolinen babyhaler auttaa, niin jatketaan  näillä lääkkeillä ja käydään tarkastuksessa joulun jälkeen. Eli käytännössä nyt vaan toivotaan parasta ja otetaan lääkkeet ajallaan. Ja maitohappobakteerit tottakai, niitä ollaan käyetetty ihan ekasta kuurista lähtien päivittäin.

Maanantaina toivottavasti arki palaa uomiinsa ja pääsen normaalisti töihin, en todellakaan toivo, että Alexin sairastelu jatkuisi yhtään pidempään. On se vaan niin sydäntä riipaisevaa, kun pieni sairastaa.

Karina

torstai 14. joulukuuta 2017

RUOKABUDJETIN VUOSIKATSAUS

Vuosi alkaa olemaan jo lopuillaan ja tässä vaiheessa voidaan kurkistaa menneisiin kuukausiin. Meillähän on kaikkeen budjetti. Ollaan laskettu arvio koko vuoden menoista ja jaettu ne 12 kuukaudella sekä sen perusteella laskettu, paljon laitamme kiinteiden kulujen tilille joka kuukausi rahaa, jotta ne riittää kattamaan kaiken. Kiinteisiin kuluihin kuuluvat lasten hoitomaksut, kauppaostokset, vakuutukset, sähköt, vedet, polttoaineet, jätemaksut, tiemaksu, lääkäri - ja lääkekulut, lasten vaatteet, puhelinlaskut, netti yms. Kaikki niin sanotut pakolliset laskut. Lainat kumpikin maksaa omilta tileiltään ja loput rahoista jaetaan yhteisille käyttö - ja säästötileille sekä rahastoihin.

Kauppalaskuksi ollaan budjetoitu 450 euroa. Se sisältää kaikki hygieniatarvikkeet (pois lukien vaipat) ruokatarvikkeet sekä molempien työpaikkaruoat, koska ne otetaan kotoa mukaan. Polttoaineisiin on varattu 2x150€= 300€/kk.

Miten onnistuimme pysymään budjetissa?


Ruokakauppabudjetti on ylittynyt aika pahasti, meillä on mennyt  joka kuukausi 53,38 euroa enemmän, mitä ollaan laskettu. Toukokuun iso lasku selittyy minun 30-vuotis juhlilla.

Polttoainekulut taas ovat pysyneet ihan budjetissaan, 290e/kk! Elokuun iso summa selittyy meidän asuntoautoreissulla. Ajettiin Joensuu - Kuopio - Ylivieska -Kalajoki -Vaasa - Tuuri - Kuopio -Joensuu reitti. Muuten näyttää aika tasaiselta! Prisman osuus vähän yllättää. Ostetaan Prismasta yleensä vaipat, lamput, paristot, kodintarvikkeet, yms. Silti sinne on mennyt melkein satanen kuussa. Kahviloissa ja ravintoloissa käydään mielestäni aika harvoin, mut ilmeisesti kuitenkin yli kolmellakympillä kuussa. Toisaalta lokakuussa meillä on vuosipäivä ja käydään aina ravintolassa syömässä, joten sekin iso summa selittyy jo sillä. Mitähän me ollaan heinäkuussa tehty?

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen meidän budjetteihin sekä rahankäyttöön. En tiedä menisikö ruokakauppaan enemmän, jos meillä ei olisi budjettia lainkaan? Koska kyllä se budjetti ohjaa aika paljon ostoksia. Esimerkiksi jos puolessa välissä kuukautta on mennyt yli 250 euroa, en ostele heräteostoksia, kuten fetajuustoja eikä meillä syödä ruoaksi tortilloja tai muita ruokia, joihin menee paljon rahaa. Silloin mietitään loppukuukautta ja tehdään edullisia hyviä kotiruokia. Toisaalta taas, jos puolessa välissä kuukautta on lasku alle 150e, kuten nyt, annan helposti kärreihin laittaa viilejä, rahkoja, juustoja, herkkuja ja kaikkea, mitä ei oikeasti tarvitsisi edes ostaa. Eli budjetti ohjaa molempiin suuntiin.

Teetkö sinä budjetteja? Tarkasteletko ja pysytkö niissä?

Karina



keskiviikko 13. joulukuuta 2017

RÖLLYKKÄ.



Siinä se on. Minun röllykkäni. Rakkaudella, herkuilla ja laiskuudella kasvatettu. Täysi turhake. Ottaa minulta enemmän kuin antaa. Vie tilaa vaatteista, saa minut peittelemään mahaani, valikoimaan työvaatteet huolella, jotta saisin sen piiloon.

Röllykkä on vaativa. Se haluaa säännöllisesti herkkuja - lähinnä suklaata, mutta kelpaa sille myös sipsit ja rasvaiset ruoatkin. Salaatista se ei tykkää eikä myöskään pienistä annoksista. Röllykkä on sitä mieltä, että mitä enemmän lautaselle mahtuu sen parempi. Meillä on röllykän kanssa ihan hyvät välit, en yleensä aamujen jälkeen mieti häntä sen kummemmin, mutta iltaisin, kun menen suihkuun ja pesen röllykän, tulee surullinen ole. Surullinen siksi, että olen itse syyllinen siihen, että röllykkä on pääsenyt kasvamaan näin isoksi! 

Röllykkä on kasvanut viimeisen kahden vuoden aikana ihan tuhottoman nopeasti. Vähän niin kuin lapsetkin kasvaa, silmissä. Olen ajatellut koko ajan, että kyllä se siitä pienenee, mutta mitä isommaksi se on kasvanut, sitä enemmän sillä on ollut minuun valtaa. Joskus jopa ylivaltaa. Vaikka olen päättänyt, etten tänään ota suklaata, niin röllykkä alkaa huutamaan, möyrymään ja aiheuttaa minulle heikkoa oloa. Saa minut avaamaan sen suklaakarkin, jotta saisin sen hiljaiseksi.

Röllykän vihollinen on liikunta. Se ei voi sietää sitä, koska se pienentää häntä ja hän haluaa kasvaa mahdollisimman isoksi, levitä muuallekkin. Itse asiassa sillä onkin jo serkkuja lantiossa, reisissä ja käsivarsissa. Ne eivät ole vielä liitoksissaan toisiinsa, mutta olen alkanut epäilemään, että röllykällä on tavoitteena levitä ympäri minua niin, että se on yhtä - joka puolelta. Vähän niin kuin osavaltio. Ja se alkanut pelottamaan. Jos röllykkä leviää sisäelimiin, olen kusessa.

Nyt on tullut aika tappaa röllykkä. Voin henkisesti ja fyysisesti pahoin ja olen valmis nujertamaan sen paskiaisen. MINÄ olen vahvempi kuin hän. Tai se. Tai mikälie. Mutta miten? Miten saan itseni taistelemaan? Mistä saan heikkona hetkenä sen voiman? Mikä nujertaa röllykän?

Jos sinulla on kokemusta röllykästä, kerro minulle, miten pääsit siitä eroon?

tiistai 12. joulukuuta 2017

Pikkuveljen lakkiaiset!

Onpa ihana viikonloppu takana! Isot juhlat on aina kivoja, kun niissä näkee ihmisiä, joita ei muuten kovin usein näe. Toki isoissa juhlissa on haasteena myös sosialisoitua kaikkien kanssa, varsinkin kun sinulla on kaksi pientä lasta (joista toinen on kuumeessa) mukana. Mutta näin kaikenkaikkiaan juhlat meni ihan odotusten mukaisesti ja uskon, että kaikilla oli kivaa.

Ruoista voileipäkakut, kakut ja macaron leivokset vanhempani olivat tilanneet samasta paikasta kuin meidän hääruoat tuli vuonna 2013 eli Juhlapalvelu Remarista. Karjalanpiirakat toin tullessani Kotileipomo Sorsasta. Loput tehtiin itse, minä osallistuin lähinnä venäläisen peruna-makkarasalaatin tekoon. 










Ruokahan oli kieltämättä älyttömän hyvää, mutta taas kerran sitä oli aivan liikaa. Sain sunnuntaina kotiinlähtiessäni ison laatikollisen ruokia mukaan ja edelleen syön niitä. Aamupalaksi kinkkuvoileipäkakkua, täyttejä lettuja ja macaron leivoksia, not bad :) Mutta tulee jo kieltämättä korvista ulos (ei macaron leivokset, ever).

Tuosta Alexin sairastelusta kirjoittelen erikseen, kunhan tiedän itsekin enemmän. Ollaan menossa kohta lääkäriin, jo kolmannen kerran 3 viikon sisällä. Tehdään tänään läpsystä vaihto, mies on töissä 6-14 ja minä 14-19, lapsia ei voi Alexin sairastelun vuoksi päiväkotiin viedä.

Mutta pysytään aiheessa eli lakkiaiset. Tuskailin viimeksi lahjan ja lopulta ostin kaksi settia Finlaysonin pussilakanoita. Ne ovat laadukkaat, ajattomat, pitkäaikaiset ja mielestäni hyvä lahja nuorelle, joka on kohtapuolin muuttamassa pois kotoa ja tulee tarvitsemaan kaiken omaan kotiinsa. Krister nyt toki menee inttiin ensin, mutta sen jälkeen on lennettävä pesästä :) 

Hyvää viikonjatkoa, me aletaan valmistautumaan lääkäriinmenoa varten.

Karina




maanantai 4. joulukuuta 2017

Viikonlopun parhaat.





Kyllä ne viikonlopun parhaat hetket vietettiin tällä kertaa ulkona rakentaen lumiukkoa ja tehden lumienkeleitä. Vaikka ulkona oli varsinkin eilen märkää ja ulkoilun jälkeen melkoisen kasteltu olo, niin lasten ilo Olafia rakentaessa on mittaamaton. Kaikki lumiukothan ovat nykyisin Olafeita, kuinkas muuten!

Tälle viikolle sattuu kivasti kaksi arkivapaata, keskiviikko Suomen itsenäisyyspäivä tottakai, mutta olen vapaalla myös perjantain, sillä pikkuveljeni ylioppilasjuhlia juhlitaan lauantaina ja matkustan lasten kanssa jo perjantaipäivän aikana sinne avuksi ja seuraksi. Viralliset lakkiaiset hänellä on tiistaina eli siis huomenna, mutta niihin en millään pääse, kun olen töissä ja illaksi jo suunnitelmia.

Tästä tulikin muuten mieleen, että mitä sitä hankkisi 19-vuotiaalle miehenalulle ylioppilaslahjaksi? Synttäriksi ostin hänelle lasisisen takeaway Joco Cup kupin, mutta yo lahjaksi en ole vieläkään keksinyt mitäään! Onko ideoita?

Itse sain aikoinani lahjaksi astioita, rahaa, koruja ja liinavaatteita. Osa hyödyllisiä ja edelleen tallessa tai käytössä, mutta osa taas mennyt jo eteenpäin, tai on jossakin tallessa odottamassa seuraavaa paikkaa. Minusta on vähän typerää ostaa esimerkiksi astioita sellaiselle, joka ei ole erikseen jotain tiettyä sarjaa toivonut. Sillisalaatti astiakaapissa voi toki monella toimia, mutta uskon, että nykyisin monet hakee selkeyttä niin vaate - kuin astiakaappiinsakin.

Raha on toki helpoin vaihtoehto niin lahjan antajalle kuin saajalle, mutta sen koen taas liian epähenkilökohtaiselta. Jollekin vieraalle voisin antaa rahaa lahjaksi, mutta omalle pikkuveljelle pitää olla jotain muuta. Pitäisihän minun isosiskona tuntea hänet edes sen verran.. 

Täytyy ilmeisesti ihan ajatuksen kanssa pohdiskella tätä..

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Karina





sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Hei joulukuu!

H E I  J O U L U K U U !

Heti ensimmäisenä haluan pyytää Sinulta, rakas joulukuu, anteeksi. Anteeksi siksi, että en ole sinusta oikein koskaan pitänyt. Vuosia sitten oli vielä ihan kiva, oli pakkasta, valkoista ja valoisaa. Nyt talvet ovat muuttuneet niin paljon, etten ole ihan varma vuodenajasta, onko sittenkin huhtikuu? Lumi tuntuu sulavan seuraavana päivänä satamisestaan ja joulun aaton aattona saa jännittää, tuleeko musta vai valkoinen joulu.



Sen lisäksi, etten pidä sinun lämpötiloistasi, en myöskään ole jouluihmisiä. Siis se JOULU, tiedäthän. Joulu, joka saa ihmiset sekaisin. On tonttuovia, kransseja, tonttuja, pukkeja, pikkujouluja, lahjoja, laatikoita, kinkkuja, kaloja ja koristeita. En minä sano, että se on väärin, mutta itsestäni se ei tunnu omalta, ehkä sitten joskus, kun kotona näyttää kodilta?

Jotta saisin tehtyä itsestäni edes pikkuisen jouluihmisen, ajattelin haastaa itseni ja laadin nyt listan, mitä minun täytyy kuukauden aikana tehdä. 
  • nosta jouluvalot ikkunanlaudalle
  • leivo pipareita ennen 15.12
  • askartele lasten kanssa lumihiutaleita ja kiinnitä ne ikkunoihin
  • nappaa Hope-joulukuusesta 2 lappua ja toteuta ne
  • juo glögiä 
  • tee työkavereille pienet lahjat itse, ei saa ostaa
  • käy perheen kanssa kuuntelemassa Kauneimpia joululauluja
Mitähän vielä? Yritän kovasti luoda joulufiilistä lapsille, en millään haluaisi siirtää tätä antijoulunismiäni heille. Itsehän olen viettänyt yhdenkin jouluaaton lentokoneessa nukkuessa eikä sekään haitannut yhtään. Haluaisin tänä jouluna hankkia meille valkoisen kuusen, mutta luulen, ettei hankita kuusta ollenkaan, sillä vietämme joulun vanhempieni luona. Olin joskus kauan sitten valkoisia kuusia vastaan, eihän ne ole mitään joulukuusia, kuusen pitää olla vihreä! Mutta sitten käänsin takkini ja oikein mielelläni laittaisin nyt sen valkoisen kuusen.

Lapsilla on tänä vuonna samanlaiset suklaakalenterit, Ryhmä Haun kuvalla varustettuina. Olivia on malttanut ottaa yhden luukun päivässä auki, mutta Alex onnistui selkäni takana tyhjentämään jo 4 luukkua! Ihan niin kuin minäkin tein pienenä. Pitäisiköhän hankkia itsellekin joulukalenteri? Vielähän sitä ehtisi.

Mikä tekee joulusta joulun ja miten saat itsesi joulufiilikseen?


perjantai 1. joulukuuta 2017

Olivian haastattelu: osa 5.

Edellisestä Olivian haastattelusta on jo pitkä aika. Olivia on nyt 4 vuotta ja 8 kk ja tuntuu, että jotkut vastaukset ne ei vaan muutu yhtään mihinkään. Ainut merkittävä muutos tällä kertaa oli toiveammatti, lukekaa alta, mikä Oliviasta tulee isona <3
Tonttulakki NopsuPopsu


Mikä sinun nimesi on?
Olivia.

Minkä ikäinen olet?
Neljä.

Mistä sinä tykkäät?
Jäätelöstä, kinkkupastasta. Sinusta.

Mitkä ovat sinun lempi lastenohjelmat, mitä tykkäät katsoa?
Ryhmä Hau, Kuiske, Lassie, Milli ja Molli, Kati ja Töppö.

Ketä sinun perheeseen kuuluu?
Alex, äiti, Olivia, isä.

Minkälainen pikkuveli on?
Ei millainenkaan.

Minkälainen äiti on?
Kaunis.

Minkälainen isä on?
Komea.

Mikä on sun lempiruoka?
Kaikista lempiruokani on perunavelli.

Ketä sinä rakastat?
Äitiä.

Mitä tykkäät tehdä ulkona?
Tehdä lumienkeleitä ja lumiukkoja ja lumijuttuja.

Haluatko mennä päiväkotiin ensi viikolla?
En.

Minkälainen koti sinulla on?
Kaunis.

Mitkä sun lempilelut on?
En tiedä.

Mikä sinusta tulee isona?
Kaikkien pienien eläimien ja hyönteisten, perhostoukkien, ampiaisten, ötököiden ja lemmikkien lääkäri.

Kenelle tykkäät soittaa?
Sinulle.

Minne haluaisit matkustaa?
Thaimaahan!

Missä tykkäät nukkua?
Prinsessasängyssä.

Haluaisitko sanoa vielä jotain?
En.

Aikaisemmat haastattelut löytyy "Olivian haastattelu" tunnisteen alta.

ps. on tää läppäri vaan niin ihana, kun saa minut postailemaan vähän väliä :D

Karina

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

"Eihän erota koskaan, olisin ihan paska yh-mutsi".



"Eihän erota koskaan, olisin ihan paska yh-mutsi".

Kaksi viikkoa yksin kahden lapsen kanssa, omakotitalo, työt, arki. Ei siinä paljoa aikaa jäänyt muuhun kuin lasten hoitamiseen. Siivoat, siivoat, siivoat, laitat ruokaa, lämmität uunia, kolaat pihalta lumia, käyt töissä, viet lapset hoitoon, haet lapset hoidosta, käyt kaupassa ja sitten kaikki taas uudelleen ja uudelleen. 

Yksinhuoltajaäidit - ja isät, minä todella nostan teille hattua! Mulle nimittäin riitti jo nämä kaksi viikkoa. Tää on ihan perseestä! Lapset ikävöivät poissaolevaa vanhempaa ja kohdistavat kiukkunsa paikallaolevaan vanhempaan. Omaa hetken rauhaa ei ole kuin iltaisin yhdeksän jälkeen, mutta silloin olet jo niin raato, että kaadut sänkyyn ja nukahdat. 

Eräänäkin lauantaina suunnittelin, että saan lapset nukahtamaan reilusti ennen yhdeksää, jolloin voin aukaista Netflixin, ottaa lasin viiniä ja kietoutua viltin alle. Toiveunta. Todellisuudessa nukutin lapset, silmät ristissä koetin pysyä itse hereillä, kävelin alakertaan, otin viinipullon käteen, katsoin sitä pitkään ja laitoin takaisin hyllylle. Hoipertelin takaisin yläkertaan, vedin peiton nenän alle ja vaivuin syvään uneen. Kello oli vartin yli yhdeksän.

Yksin teet aivan kaiken yksin. Jos lähellä ei ole turvaverkostoja, teet aina kaiken yksin. Aivan kauheeta! Miten te jaksatte? Haluatteko, että otan lapsenne hetkeksi hoitoon? Voin ottaa, jos haluatte edes hetkeksi hengähtää, sillä yksin arjesta vastaaminen ON raskasta. Se on raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jos lapset heräävät yöllä, olet sinä se joka herää. Olet myös se, joka aamulla herättää koko porukan vaikka itse olisit valmis myymään munuaisesi pidempiä unia vastaan. 

Ja entäs sitten taloudellinen puoli! Hyvähän minun on kahden aikuisen tuloilla leikkiä kaksi viikkoa yksinhuoltajaa, mutta entäs ne oikeat yksinhuoltajat, joilla on vaan yhden ihmisen tulot ja pienet elarit? 

En ole ollut pitkään aikaan näin väsynyt, mitä olen nyt. En ole ollut pitkään aikaan niin kiree, mitä olin alkuviikosta. En ole pitkään aikaan kaivannut miestäni näin paljon, mitä kaipaan nyt. Arki on meidän parasta aikaa ja voin ihan rehellisesti sanoa, että kaipaan häntä tähän tavalliseen arkeen ihan kaikesta eniten. Kaipaan häntä kyllä muutenkin, mutta ennenkaikkea jakamaan tätä arkea. Rakas, ihanaa kun tulet huomenna kotiin <3

Palatakseni vielä otsikkoon - mikä tekisi minusta paskan yh-mutsin? No se, etten jaksaisi pyörittää tätä kaikkea yksin. Olen lahjonut lapsiani viimeisen kahden viikon aikana enemmän kuin koskaan ennen yhteensä. Olen korottanut ääntä, hermoillut, kiristellyt ja ollut totaaliväsynyt kaikkeen. Olen kiittänyt lastenohjelmia hetkellisestä rauhasta, jolloin olen voinut keskittyä vaikkapa siihen siivoamiseen tai ruoanlaittoon. Olen alkanut arvostamaan sitä, mitä meillä on mieheni kanssa yhdessä: yhteinen arki.

Oletko sinä yksinhuoltaja? Miten sinä voit, mitä sinulle kuuluu? Mistä saat kaiken voiman olla päivästä toiseen SUPER?

Karina

maanantai 27. marraskuuta 2017

Lenovo Yoga 720 kriisi.

Kylläpä kriisin nyt itselleni tekaisin! Tilasin perjantaina Gigantista Lenovo Yoga 720 kannettavan tietokoneen ja jo tänään noudin koneen postista. Kauniista mustasta laatikosta löytyi ihanan ohut, kevyt ja tyylikäs kone, aivan täydellinen.

Tai no. Melkein täydellinen. Nimittäin tästä puuttuu kameran muistikortin lukija ihan täysin! Mulla ei ole ollut kymmeneen vuoteen sellaista läppäriä, jossa ei kortinlukijaa olisi enkä tämän vuoksi osannut edes tarkistaa tiedoista tätä ominaisuutta, mulle kun se on ollut ihan itsestäänselvyys.

Ja siinäpä se kriisi nyt sitten on. Palautanko koneen ja hankin sellaisen koneen, jossa on tämä kaipaamani ominaisuus vai ostanko usb liitännällä varustetun muistikortinlukijan? Teenkö nyt kärpäsestä härkäsen vai olenko tottunut "liian hyvälle"? Kone muuten vaikuttaa hyvältä. Menee pieneen tilaan, näytön kääntyvyys on plussaa, näytön koko ihan sopiva, vaikka mietin sitäkin, että onko 13,3 liian pieni. Näppäimistö on hyvä ja tällä on tosi helppo naputella. JBL kaiuttimet toistaa musiikkia oikein hyvin ja jopa läppärin kamera on yllättävä hyvä..

Mutta minä vaan kuvittelen sen säätämisen adapterin kanssa ja pelkään, että se hidastaa kaikkea niin paljon, etten kohta kirjoita blogia ollenkaan. Typerää, i know. Näen silmissäni, miten oon täynnä kirjoitusintoa, kamera on täynnä ihania kuvia. Istun mukavasti jonnekin ja annan ajatusten tulla ulos, kunnes tulee aika lisätä kuvat tekstiin.. ja pam, oon unohtanut usb kortinlukijan jonnekin, mihin en edes muista. Alan etsimään sitä pitkin taloa, käyn kaikki käsilaukut läpi, tarkistan auton lattiat, syyllistän lapsia ja lopulta löydän sen Legoen seasta. Ja niinhän siinä käy! MIKSI, oi miksi tässä ei ole sisäänrakennettua kortinlukijaa? OI MIKSI teen tästä niin ison ongelman?

Onko teillä kaikilla sisäänrakennettu muistikortinlukija? Jos ei, miten siirrätte nopeiten kuvat koneelle? Nyt tuli muuten vähän typerä olo.. mullahan on wifi-muistikortti eli periaatteessahan saan kuvat koneelle ilman mitään välikäsiä! En vaan yhtään muista mikä siinä oli salasanana, täytyy varmaankin ottaa selvää. Huh, joskus on nähtävästi hyvä purkaa ahdistus sanoiksi!

Kahden tunnin kokemuksella tämä kone on aika ihana <3

Karina


sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Lasten joululahjat!

Unohditko käyttää perjantaina Black Fridayn tarjouksia joululahjahankinnoissa hyväksi? Ei hätää, monet verkkokaupat, mm. Lekmer* tarjoavat hyvät alennukset läpi viikonlopun ja kenties huomenna kun on Cyber Monday vielä enemmän?
 
Mulla oli perjantaina aikaa kytätä tarjouksia, sillä lapset joutuivat jäämään Alexin sairastelun takia pois päiväkodista. Pistin tilauksia menemään niin Lekmerin, Jollyroomin, Verkkokaupan kuin myös Gigantin suuntaan ja nyt voinkin huokata helpotuksesta - lasten joululahjoja ei tarvitse miettiä enää yhtään. Eikä myöskään miehelle tai minulle, sillä tilasin meille uuden läppärin, Lenovo Yoga 720:sen, joka taittuu myös padiksi ja on kosketusnäytöllinen.
 
Lenovon Yoga kannettava tietokone oli alunperin ainut ostos, jonka olin suunnittelut hankkivani Black Fridayn alesta. Ja sen myös sain, 400 euroa halvemmalla! Sitten eksyin kuitenkin yllämainituille sivuille ja kliklikklik, myös joululahjat löytyivät. Osa sellaisia, jotka Olivia oli Suuresta Lelukirjasta ympyröinyt ja osa ihan minun mielestäni hyviä lahjoja.
 
Lekmeriltä tilasin Olivialle hänen toivomansa Dolphin Magic Barbien*
 
 
Play Doh muovailuvahoja* (yhteiskäyttöön molemmille) sekä Brion junaratakiskoja*, yhteiseksi lahjaksi nekin.
 
Alexille löytyi kiva puinen poliisisetti. Tykkään puisista leluista tosi paljon, ne ovat ensinnäkin ekologisempia, mutta myös huomattavasti pitkäaikaisempia kuin muovilelut. Olivia tulee saamaan myös puisia leluja tänäkin jouluna lahjaksi. Jollyroomilta löytyi esimerkiksi Macaron leivoksia ja lääkäritarvikkeet puisina!
 
 
Jollyroomilta löytyi loput lahjoista, LEGO Disney Princess Elsan Maaginen jääpalatsi (Olivian ykköstoive ja se suurin lahja) ja Alexille Brio Junasetti Vuoristorata. Kummatkin hyvällä alella!
 
Kaikkia lahjoja en tähän eritellyt, mutta yhteensä molemmille on meiltä 5 omaa  ja 2 yhteistä (toisessa Play Doh vahat ja toisessa Bríon ratapaloja) lahjaa. Rahaa meni yhteensä 254 euroa eli 127 euroa per lapsi. Summa tuntuu omaan korvaan tosi isolta, mutta mitä Facebookin eri ryhmiä olen seuranut niin ei tuo ainakaan hirveen iso summa ole moneen muuhun verrattuna. Toisaalta, eihän summia pidä verrata, jokaisella on omat varansa ja budjetinsa.
 
Onko teillä joululahjoihin jonkinnäköinen BUDJETTI ja paljonko käytätte lasten lahjoihin rahaa?
 
Karina
 
*mainoslinkki
 
 


maanantai 20. marraskuuta 2017

Kaksi viikkoa yksin lasten kanssa!

 


Mitä meille tällä hetkellä kuuluu?
 


Itse asiassa just nyt hieman erilaista arkea. Mieheni lähti viime viikolla ystävänsä kanssa Thaimaahan ja minä jäin lasten kanssa kotiin. Hän innostui jo viime kesänä vanhasta harrastuksestaan, thainyrkkeilystä ja on treenannut ahkerasti niin itsenäisesti kuin seuran treeneissä, joten mikäpä olisikaan hienompaa kuin treenata kaksi viikkoa Thaimaassa, paikallisten ohjaajien opetuksessa?

Minulla ei valitettavasti ollut mahdollista olla töistä niin pitkään poissa, joten jäin ihan hyvillä mielin lasten kanssa kotiin. Eihän meidän arki nyt sinänsä kovinkaan muuttunut, ihan yhtä lailla vien lapset aamuisin hoitoon kuten tähänkin asti. Suurin muutos lienee siinä, että nyt myös haen lapset hoidosta, käyn kaupassa, laitan ruoat ja hoidan lasten iltamenot yksin. Rankempaa se tottakai on, kyllähän kahdestaan on huomattavasti helpompaa jakaa vastuuta, mutta enköhän näin lyhyen ajanjakson selviä tästä hyvin. Noudatetaan samaa rytmiä kuin ennenkin.

Vaikeinta tässä on Olivian uhma ja kiukuttelu sekä joka asiasta kaupan käynti. Jos sanon, että keksiä ei oteta enää, hän vastaa "saan, anna mulle kaksi tai kaikki"  sitten väännetään taas. Myönnän, että olen välillä ihan liian lepsu, mutta kyllä loppupeleissä minä asioista päätän, ei Olivia.

Työaika minulla on näitten kahden viikon aikana myöskin hieman lyhyempi. Teen normaalisti pari pidempää päivää viikossa ja otan asiakkaita vastaan jopa klo 19, mutta nyt kalenterini on iltaisin kiinni ja tapaan viimeisen asiakkaan klo 15.00. Koska työpaikalta on päiväkodille puolen tunnin matka, minun on lähdettävä 16.15 ja that's it.

Töissä muuten on mennyt tosi mukavasti, kohtahan tulee jo vuosi täyteen! Viihdyn työpaikassani tosi hyvin. Välillä vaan harmittaa, miten vähän lapsiani arkipäivisin näen. Sellaista se kai kaikilla töissäkävijöillä on.

Nyt uutta viikkoa kohti, hyvää maanantaita kaikille!

Karina

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Buzzador: Testissä LEGO DUPLO My First Carousel.

Olen ollut jo vuosia Buzzador ja saanut olla mukana monissa mielenkiintoisissa kampanjoissa. Viimeisimpänä päästiin lasten kanssa LEGO DUPLO My First Carousel kamppikseen ja näin ennestään jo iso DUPLO kokoelmamme sai mukavaa lisäpiristystä.
 
Jos Buzzador toiminta ei ole ennestään tuttu, niin lyhyesti kerrottuna: Buzzadorina pääset kokeilemaan uusia tuotteita, palveluita useimmiten ilmaiseksi (mukana myös maksullisia, mutta selvästikin edullisia kampanjoita). Uudesta kamppiksesta tulee kutsu sähköpostiin, josta pääset ilmoittamaan halukkuutesi osallistua siihen, sitten menee pari viikkoa ja sähköpostiin kilahtaa vastausviesti: pääsitkö vai et. Ite tykkään siitä, että myös "Harmi, et päässy mukaan" viestit laitetaan, sillä silloin ei tartte jää miettimään ja odottamaan, miten kävi.
 
Päästyäsi kampanjaan mukaan, kirjoitat siitä mielipiteesi/täytät raportin yms. On yleensä kamppiskohtiasta, mitä siinä tehdään. Esimerkiksi tässä DUPLO kamppiksessa on valokuvauskisa, 10 luovinta kuvaa saavat palkinnoksi 73 euron arvoisen DUPLO setin. Olisi aika mieluisa joulupaketti tänne suuntaan! :)




Meillä leikitään LEGOilla ja juurikin DUPLOilla melkein joka päivä. Pieniä "legoihmisiä" on kerääntynyt iso joukko ja he ovatkin jonottamassa kuvassa karuselliin. Itse My First Carousel settiin kuuluu karusellin lisäksi 2 lasta, puu, koristeet ja lintu. Kuvassa näkyvä jäätelökioski, pöytä ja tuolit  sekä kamerat olivat meillä jo ennestään. Karuselli pyörii, kun sitä ylhäältä pyörittää! Instassa voi katsoa pienen Boomerang pätkän, Chard_87 löytyy tili!


 
Täällä menee sunnuntai rentoillen. Tällä hetkellä lapset muovailevat, uuni on tulilla ja kahvi odottaa juojaansa. Mukavaa sunnuntaipäivää sinnekin!
 
 
LEGO DUPLO My First Carousel setti saatu Buzzadorin kautta.  Postaus ei ole maksettu eikä kuulu "diiliin", sillä Buzzadorina voit toimia vaikket kirjoittasikaan blogia. :)
 
#duplobuzz #legoduplo #buzzador

PSST!!!! Aiotko laittaa LEGO paketteja pukinkonttiin? Lekmeriltä löydät ison valikoiman LEGOja alenettuun hintaan! (Mainoslinkki).
 
 
Karina



torstai 9. marraskuuta 2017

Sponsored video: Näkeekö muutkin lapsesi?

Elämäntarinoita on maailmassa yhtä monta kuin ihmisiä. On kivisiä alkuja, pitkiä selvitytymisiä, onnellísia matkoja, hienoja alkuja ja monivivahteisia reittejä. On köyhiä, on rikkaita, on keskituloisia ja kaikkea näiltä väliltä. Meitä kaikkia kuitenkin yhdistää se, ettei kukaan ei pysty päättämään, mihin perheeseen, minkälaisen yhteiskuntaluokkaan syntyy. Et sinä, en minä.
 
Kaikilla lapsilla pitäisi lähtökohtaisesti olla samat mahdollisuudet, sama perusturva. Samat unelmat, ja yhtä rakastavat vanhemmat.Vanhemmat, jotka ovat valmiita tekemään lähes mitä tahansa lapsiensa eteen.
 
P&G mainoskampanja haluaa muistuttaa, että meidän vanhempien tuki on aarteista kallein. Se, mitä me näemme lapsissamme, on ainutlaatuista, voimakasta rakkautta, uskoa heihin, meidän lapsiin. Kuvittele, jos maailma näkisi mitä vanhemmat näkevät? Allaoleva mainosvideo on mielestäni hyvin koskettava. Olen katsonut sen jo vähintään viisi kertaa ja joka kerta silmäni kostuvat.
 

 
Talviolympialaiset 2018 alkavat helmikuussa Etelä-Koreassa. Edessä on 15 lajia ja jaettavana 102 kultamitalia. 102:n ihmisen vanhemmat, läheiset, saavat kokea tunteen, kun heidän työ palkitaan kultamitalilla. Oletko sinä kokoenut sen tunteen?
 
Muistan, kun harrastin yläasteikäisenä Koykushinkai Karatea. Äitini kuskasi minuta 4 kertaa viikossa treeneihin. Vanhempani ostivat minulle kaikki välineet. Sain osallistua jokaiselle leirille, jokaiseen vyökokeeseen. He kannustivat minua tatamin reunalla, kun kilpailin katassa ja he ojensivat minulle kukkakimpun, kun voitin Eestin mestaruuden, kultamitalin katassa, omassa sarjassani.
 
Meidän lapset ovat vielä pieniä. Alex on 2v 2kk ja Olivia 4 v 7kk. Koko maailma on heille vielä auki, heistä voi tulla ihan mitä vaan. Ja minä lupaan, että kannústan heitä jokaisessa harrastuksessa samanlaisella intesiteetillä, kuin omatkin vanhempani kannustivat minua.
 
Oletko sinä voittanut kultamitalin jostakin urheilulajista?
 
Karina 
 
Sponsoroitu video.
 
 


maanantai 16. lokakuuta 2017

Syksyinen pikakuvaus.



Viikonloppu.

Taas on takana yksi viikonloppu. Kotipäivät, kuten Olivia sanoo. Päivät, jolloin äiti ei mene töihin eikä lapset päiväkotiin. Päivät, jolloin pitäisi käydä kaupassa, siivota, pestä pyykkejä ja hoitaa kotia. Kyllähän te tiedätte. Mutta onneksi viikonloppuisin ehtii tekemään muutakin!

Lauantaina me käytiin taas Hoplopissa. Saatiin mukaan ihanat naapurinpojat. Pojat, jotka kaikki ovat syntyneet Alexin kanssa samana vuonna! Se on itse asiassa jopa suuri ihme, sillä meidän tiellä asuville perheille ei ole syntynyt lapsia vuosikymmeniin ja 2015 vuonna syntyi 3 lasta ja kaikki poikia! Kolmen kopla, toivottavasti. Pojat, jotka tulevat kulkemaan yhdessä kouluun ehkäpä jopa harrastuksiin. Edessä on majojen rakentamiset, onkireissut, pyöräilyretket ja vaikka mitä muuta.

Eilen yritettiin pitää pieni kuvaustuokio, mutta oltuamme kohteessa alle 5 min, Alex ilmoitti vessahädästään ja pakko oli lähteä takaisin kotiin. Tykkään kuvata lapsia ja mielelläni olisin toteuttanut ajatuksiani kameran takaa, mutta olosuhteiden pakosta homma jäi kesken eikä kotona käymisen jälkeen menty enää kuvauspaikkaan takaisin. Vaikkakin Alex näyttää ekassa kuvassa ei niin innokkaalta, hän oikeasti kyllä oli :)



Huomasin äsken, että pitkään käyttämäni Picmonkey, valokuvamuokkausivusto oli muuttunut maksulliseksi. Mielelläni olisin valoitusta muokannut, leiman nurkkaan iskenyt. Täytyy ilmeisesti etsiä uusi vastaava, suosituksia otetaan vastaan, mieluiten ei ladattava versio!

Olen painiskellut taas kerran blogini tulevaisuuden kanssa. Lukijana varmasti jo turhauttaa minun jatkuva kitinä siitä, etten päivitä blogia vaikka haluaisin. Ymmärrän hyvin, en itsekään jaksaisi lukea jatkuvaa itsesääliä. Ensimmäisen kerran olen vakavasti harkitsemassa tämän harrastuksen lopettamista, kokonaan. Kiirettä en aio kuitenkaan tämän asian kanssa pitää, mennään edelleen näillä satunnaisilla postauksilla ja katsotaan, mitä vuosi 2018 tuo! Silloin pitäisi olla työhön liittyvät tentit takana, uutta uraa vuosi takana ja jonkilainen uusi rytmi edessä. Ainakin toivon näin!

Syksyistä viikkoa!

Karina

ps. Olivia takki ei oikeasti ole niin jätti, miltä näyttää. Hänen käsiään vaan kylmäsi (kun ei lapaset kelvanneet) ja kädet ovat lämmittelemässä hihoissa :)




maanantai 2. lokakuuta 2017

6 syytä olla päivittämättä blogia.

6 syytä olla päivittämättä blogia.

1. Läppärin (talon ainut tietokone) välilyönti on rikki.
2. Ei ole aikaa.
3. Vaikka olisikin aikaa, ei ole intoa, katso kohta 1.
4. Ei ole motivaatiota.
5. Ei ole puhtia.
6. Vaikka puhtia iltaisin olisikin, ei ole työvälinettä, katso kohta 1.



Oltiin muutama viikko sitten lasten kanssa FitFatMama Tiinan esikoisen 4v juhlissa. Tiina kysyi minulta, olenko päivittänyt blogia sen jälkeen, kun kirjoitin aiheesta Voiko blogin elvyttää? Tunsin piston sydämessäni. Olenhan minä, peräti kaksi kertaa.

Viime kuukaudet ovat menneet niin nopeasti ohi, etten itsekään ymmärrä. Luin kaikkina vapaahetkinä tenttiin, joka oli syyskuun lopussa ja onnekseni voin sanoa, että pääsin sen läpi! Tähän tämä lukeminen ei kuitenkaan jää, sillä nyt on edessä myös entistä vaativampi tentti, marraskuun puolessa välissä.

Syyskuu muuten oli ihan kiva. Töitä tuli tehtyä todella paljon, pitkiä iltoja toimistolla, lukemista, oppimista. Lasten (ja koko perheenä) kanssa käytiin synttäreillä, Hoplopissa, mun vanhempien luona, kylässä. Ollaan ulkoiltu, laitettu kotipihaa kuntoon - talvi on tulossa, uskokaa tai älkää!

Mut tätähän tää on, elämää. Ruuhkavuosia kenties? Perjantaina meillä on mieheni kanssa 8.vuotispäivä. Ansaitusti pidämme ensimmäisen parisuhdeviikonlopun sitten Alexin syntymän. Lapset menevät vanhempieni luokse ja me vietämme yhteistä aikaa. Perjantaina mennään Lehtiä Ilosaaressa tapahtumaan, jossa esiintyvät mm. Antti Tuisku, Jenni Vartiainen, JVG jne. Lauantaina ollaan vaan kotona, katsotaan leffoja, syödään hyvin. Sunnuntaina mennään hakemaan lapset kotiin.

Nyt pitää vaan tehdä kovasti töitä koko viikko, jotta perjantaina voi heittää aivot narikkaan :)

Mitä teille kuuluu?

tiistai 29. elokuuta 2017

Muistoja vuodelta 1994.

Taitaa olla viimeiset kesäpäivät käsillä! Ilma on viilentynyt, aurinko ei lämmintä enää yhtä lailla kuin heinäkuussa ja tunnelmakin on jotenkin syksyinen. Kylmää, aivastuttaa, tekee mieli kaivautua vilttiin ja juoda kuumaa teetä. Eikö?
Minulle 1.syyskuuta tarkoittaa virallista syksyn alkua, sillä kun asuimme Eestissä, alkoi kouluvuosi aina 1.9. Muistan oman ensimmäisen koulupäivän vieläkin. Vuosi oli 1994 ja asuimme silloin Tallinnassa Mustamäellä. Alakouluksi kutsuttiin 1-4 luokkia ja koulun nimi oli Lepistiku Algkool. Kotoamme käveli kouluun alle kymmenessä minuutissa ja suurin osa kavereistakin asui matkan varrella.



Ensimmäinen koulupäivä oli jännittävä. Minulle ehkä vielä enemmän kuin muille, sillä menin eestinkieliseen kouluun, puhumatta itse sanaakaan eestiä. Kun muut lapset pääsivät koulun jälkeen kotiin leikkeihin, veivät vanhempani minut yksityiselle eestin kielen opettajalle. Tai hän tuli meille kotiin. Yhdessä me tehtiin tehtävät ja hän opetti minulle kieltä. Tätä jatkui pitkälle 2.luokalle asti, kunnes eräänä päivänä tunsin olevani valmis. Olin oppinut minulle täysin uuden kielen muutamassa vuodessa, koulun, ystävien, harrastusten ja yksityisopettajan parissa. 

Eestin kielen opettajan sylissä, 1994. Pöydällä Aabits eli Aapinen.

Vieläkin ihmettelen, miten reipas olin. Pieni 7-vuotias tyttö! Miksi kerron tästä nyt, johtuu ihan vuodenajasta. Joka syksy mietin omaa koulutaipaleeni alkua - vaikeuksia, mahdollisuuksia, lapsen iloa ja keveyden tunnetta. Nyt aikuisena ymmärrän, miten tärkeitä rutiinit ja vanhempien tuki olivat. Mikään ei ole mahdotonta, jos siihen saa kannustusta ja tukea! 

Minulta on monesti kysytty, miksi en puhu lapsilleni eestiä tai venäjää. Olen itsekin sitä miettinyt, aikoinaini jopa kirjoitin postauksen aiheesta, sen löydät tästä. Edelleen olen samaa mieltä, mitä silloinkin. Kieliä ehtii kyllä opettelemaan myöhemminkin, ensin haluan lasteni oppivan äidinkielensä täydellisesti, ettei käy niin kuin minulle. En unohda ikinä yliopiston professorin sanoja: Karina, sinä et osaa venäjää etkä suomea, koeta nyt opetella edes jompi kumpi kieli. Ja minä opiskelin silloin suomi-venäjä kielen kääntäjäksi! Ne sanat satuttivat ja satuttavat edelleen todella paljon. Vaikka tottahan se on. Minä olen kolmikielinen ja pärjään kaikilla kielilläni itselleni täydellisesti. Äidinkieltä minulla ei ole, eikä tule. Tälläinen mä oon, erilainen.

Palatakseni vielä vuoteen 1994, haluaisin sanoa sille pikkutytölle, että raskas on tie, mutta pitkälle se vie! Sulje korvasi kiusaajilta, sulje silmäsi loukkauksilta, keskity positiivisiin ajatuksiin ja ole yhtä ihana, kuin aina olet ollut. Minä rakastan sinua, minä! 

Muistatko sinä sinun ensimmäisen koulupäiväsi?

Sateista tiistai-iltaa!

Karina