sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Uusi vuosi, vanhat kujeet.

Sanonta kai sanoo, että uusi vuosi, uudet kujeet. Mutta let´s face it, vuosi kyllä vaihtuu, mutta ei se tuo mukanaan juurikaan muutoksia edelliseen verrattuna. Vuosi 2017 oli muutosten vuosi: palasin töihin uuteen työkuvaan, molemmat lapset aloittivat päiväkodissa, kotiarki muuttui työarjeksi ja matkustaminen pitkiksi ajoiksi jäi ainakin toistaiseksi unholaan. 

Miten 2018 eroaa tästä? Työt jatkuu 2.tammikuuta, lapset jatkavat päiväkodissa. Voishan sitä toki maalailla unelmakuvia seinälle ja kirjoittaa, miten kaikki tulee muuttumaan, miten uudet tuulet alkavat puhaltamaan niin oikeassa elämässä kuin blogissakin, mutta ainut muutos mikä tässä kaikessa tulee mieleen on urheilu. Ei muuta. Liikunnalle olen raivannut tunnin kaks-kolme kertaa viikossa ja toivon, että saan sen toimiman. No okei, toinen muutos on se, että ostin parkkihallista 3 kuukauden kortin. Vuoden verran jätin auton 12 min päähän ilmaiselle paikalle, tien sivuun ja nyt tuli kyllästyminen. Matka ja kävely on ihan ok, mutta joka-aamuinen paikan etsiminen sekä talvisin töistä juokseminen liukkaalla kelillä alkoivat turhauttaa. Siihen vielä lisättynä jäinen ja luminen auto vastassa, niin hiphei.

Tekisi myös mieli kirjoittaa, miten blogi tulee uudistumaan, muutetaan vähän ulkoasua, kirjoittaisin useammin, ottaisin parempia kuvia, ylipäätänsä kirjoittaisin, mutta en usko siihenkään. Mulla oli vuosi aikaa totutella uuteen arkeen ja antaa blogille aikaa, mutta lopputulos oli alle 50 postausta koko vuoden aikana. Se tekee noin 4 postausta kuukaudessa, 1 viikossa... Mistä ykskaks repisin vielä aikaa ja ennenkaikkea jaksamista, kerran olen meinannut alkaa kuntoilemaankin?


Uudenvuodenlupaukset ovat jollekin perinne, kiva juttu, mutta minä en usko niihin, joten en aio myöskään mitään luvata. Päivä, viikko kerrallaan mennään. En tiedä, jos en olisi näin väsynyt, olisin ehkä positiivisempi, mutta valitettavasti olen ties monettako kuukautta putkeen ihan totaalisen väsynyt. Väsynyt ihan kaikkeen. Silmät tuntuu painavan sata kiloa, se ihana röllykkä toiset sata kiloa, olen jatkuvasti kiukkuinen, en saa mitään ns ylimääräistä aikaiseksi ja välttelen niitä pakollisiakin hommia. Miten vaikeeta on muuten yhden vierashuoneen siivoaminen? Olen kerännyt sen täyteen roinaa ja jatkan edelleen sotkulinjalla sen sijaan, että lajittelisin tavarat ja heittäisin turhat pois. En vaan jaksa aloittaa projektia ja se ärsyttää itseänikin. Tai miten vaikeata olisi harjata hiukset joka päivä? Mulla on hirveen pitkä tukka ja siitä pitäisi pitää huolta, mutta minä harjaan sen ehkä kaksi kertaa viikossa itkien ja sitten jatkan taas sotkunutturalla. Ja kyllä, myös töissä. Harjaan pään päällä menevät hiukset siistiksi, pyöräytän hiukset nutturalle, suihkautan lakkaa päälle ja voila, näytän huoliteltulta, vaikka totuus on kaikkea muuta. Tai miten vaikeata on laittaa vaatteet omille paikoilleen? No tosi vaikeeta. Ja miten vaikeeta on laittaa lasten pieneksi jääneet tavarat myyntiin? Vielä vaikeampaa.

Tämä vuoden 2017 tuoma arki on yllättänyt raskaudellaan. En ole varmaan koskaan ollut näin painavan kuorman alla mitä nyt. Metatyön määrä on VALTAVA. Voi, kunpa vuosi 2018 oli helpompi. 

Onnellista Helpompaa uutta vuotta kaikille!
Rakkaudella, Karina. 

perjantai 29. joulukuuta 2017

Löytyikö joulufiilis?

JOULUKUUN alussa motivoin itseäni joulun tuloon sekä kadonneen joulufiiliksen etsimiseen listaamalla muutamia asioita, jotka nostaisivat joulutunnelmaa. Mitä tuli toteutettua:
  • nosta jouluvalot ikkunanlaudalle - harmikseni kaikki valomme olivat poistuneet taloudestamme, ilmeisesti moni oli rikkoutunut. Mutta se sijaan koristelimme keittiön jouluisasti.
  • leivo pipareita ennen 15.12 - tämä toteutui!
  • askartele lasten kanssa lumihiutaleita ja kiinnitä ne ikkunoihin - tämäkin osittain, askartelimme kyllä erilaisia lumihiutaleita, mutta ikkunaan saakka ne eivät päässeet.
  • nappaa Hope-joulukuusesta 2 lappua ja toteuta ne - tämäkin toteutui osittain. Valitsin kaksi lappua ja toiselle lahja löytyi hetkessä, mutta toisen lapsen lahjatoive oli niin haastava, että vaikka etsin sitä Joensuusta kissojen ja koirien kanssa, en valitettavasti löytänyt, joten palautin lapun takaisin. Sen sijaan osallistuin Joensuun jouluapuun ja kävin ostamassa vähävaraiselle perheelle kassillisen jouluherkkuja. Ainiin ja erään toisen apuryhmän kautta lähetin erään perheen teinitytöille laatikollisen kosmetiikka - sekä hygieniatuotteita. 
  • juo glögiä - Join, melkein joka päivä.
  • tee työkavereille pienet lahjat itse, ei saa ostaa - en ehtinyt, jäivät tänä vuonna kokonaan ilman. Esimiehelle ostin perhekalenterin, mutta muille en tällä kertaa mitään.
  • käy perheen kanssa kuuntelemassa Kauneimpia joululauluja - tämä harmittaa ehkä eniten. Nimittäin unohdimme päivämäärän ihan täysin ja kerran, kun olimme menossa kauppaan, käyttin laskemassa samalla stigalla ja pulkalla kirkonmäkeä alas. Siinä sitten huomasimme, että kirkon parkkipaikka on täynnä autoja ja BING! tajusimme, että oli juuri se päivä. Ensi vuonna sitten! ( Ollaan sanottu näin ainakin 5 vuotta..).
Joulufiilis kyllä löytyi ja varsinkin aattona oli ihanaa odottaa joulupukkia, lahjoja, hyvää ruokaa ja kiireetöntä päivää. Tämän piti olla alun perin joulufiilis+joulu 2017 yhdistelmäpostaus, mutta koska Bloggerissa on joku häikkä enkä saa ladattua kuvia tähän, kirjoittelen kuvien kera meidän joulusta myöhemmin.  Joka tapauksessa, fiilis löytyi ja joulu oli oikein mukava :)

Karina

torstai 14. joulukuuta 2017

RUOKABUDJETIN VUOSIKATSAUS

Vuosi alkaa olemaan jo lopuillaan ja tässä vaiheessa voidaan kurkistaa menneisiin kuukausiin. Meillähän on kaikkeen budjetti. Ollaan laskettu arvio koko vuoden menoista ja jaettu ne 12 kuukaudella sekä sen perusteella laskettu, paljon laitamme kiinteiden kulujen tilille joka kuukausi rahaa, jotta ne riittää kattamaan kaiken. Kiinteisiin kuluihin kuuluvat lasten hoitomaksut, kauppaostokset, vakuutukset, sähköt, vedet, polttoaineet, jätemaksut, tiemaksu, lääkäri - ja lääkekulut, lasten vaatteet, puhelinlaskut, netti yms. Kaikki niin sanotut pakolliset laskut. Lainat kumpikin maksaa omilta tileiltään ja loput rahoista jaetaan yhteisille käyttö - ja säästötileille sekä rahastoihin.

Kauppalaskuksi ollaan budjetoitu 450 euroa. Se sisältää kaikki hygieniatarvikkeet (pois lukien vaipat) ruokatarvikkeet sekä molempien työpaikkaruoat, koska ne otetaan kotoa mukaan. Polttoaineisiin on varattu 2x150€= 300€/kk.

Miten onnistuimme pysymään budjetissa?


Ruokakauppabudjetti on ylittynyt aika pahasti, meillä on mennyt  joka kuukausi 53,38 euroa enemmän, mitä ollaan laskettu. Toukokuun iso lasku selittyy minun 30-vuotis juhlilla.

Polttoainekulut taas ovat pysyneet ihan budjetissaan, 290e/kk! Elokuun iso summa selittyy meidän asuntoautoreissulla. Ajettiin Joensuu - Kuopio - Ylivieska -Kalajoki -Vaasa - Tuuri - Kuopio -Joensuu reitti. Muuten näyttää aika tasaiselta! Prisman osuus vähän yllättää. Ostetaan Prismasta yleensä vaipat, lamput, paristot, kodintarvikkeet, yms. Silti sinne on mennyt melkein satanen kuussa. Kahviloissa ja ravintoloissa käydään mielestäni aika harvoin, mut ilmeisesti kuitenkin yli kolmellakympillä kuussa. Toisaalta lokakuussa meillä on vuosipäivä ja käydään aina ravintolassa syömässä, joten sekin iso summa selittyy jo sillä. Mitähän me ollaan heinäkuussa tehty?

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen meidän budjetteihin sekä rahankäyttöön. En tiedä menisikö ruokakauppaan enemmän, jos meillä ei olisi budjettia lainkaan? Koska kyllä se budjetti ohjaa aika paljon ostoksia. Esimerkiksi jos puolessa välissä kuukautta on mennyt yli 250 euroa, en ostele heräteostoksia, kuten fetajuustoja eikä meillä syödä ruoaksi tortilloja tai muita ruokia, joihin menee paljon rahaa. Silloin mietitään loppukuukautta ja tehdään edullisia hyviä kotiruokia. Toisaalta taas, jos puolessa välissä kuukautta on lasku alle 150e, kuten nyt, annan helposti kärreihin laittaa viilejä, rahkoja, juustoja, herkkuja ja kaikkea, mitä ei oikeasti tarvitsisi edes ostaa. Eli budjetti ohjaa molempiin suuntiin.

Teetkö sinä budjetteja? Tarkasteletko ja pysytkö niissä?

Karina



tiistai 12. joulukuuta 2017

Pikkuveljen lakkiaiset!

Onpa ihana viikonloppu takana! Isot juhlat on aina kivoja, kun niissä näkee ihmisiä, joita ei muuten kovin usein näe. Toki isoissa juhlissa on haasteena myös sosialisoitua kaikkien kanssa, varsinkin kun sinulla on kaksi pientä lasta (joista toinen on kuumeessa) mukana. Mutta näin kaikenkaikkiaan juhlat meni ihan odotusten mukaisesti ja uskon, että kaikilla oli kivaa.

Ruoista voileipäkakut, kakut ja macaron leivokset vanhempani olivat tilanneet samasta paikasta kuin meidän hääruoat tuli vuonna 2013 eli Juhlapalvelu Remarista. Karjalanpiirakat toin tullessani Kotileipomo Sorsasta. Loput tehtiin itse, minä osallistuin lähinnä venäläisen peruna-makkarasalaatin tekoon. 










Ruokahan oli kieltämättä älyttömän hyvää, mutta taas kerran sitä oli aivan liikaa. Sain sunnuntaina kotiinlähtiessäni ison laatikollisen ruokia mukaan ja edelleen syön niitä. Aamupalaksi kinkkuvoileipäkakkua, täyttejä lettuja ja macaron leivoksia, not bad :) Mutta tulee jo kieltämättä korvista ulos (ei macaron leivokset, ever).

Tuosta Alexin sairastelusta kirjoittelen erikseen, kunhan tiedän itsekin enemmän. Ollaan menossa kohta lääkäriin, jo kolmannen kerran 3 viikon sisällä. Tehdään tänään läpsystä vaihto, mies on töissä 6-14 ja minä 14-19, lapsia ei voi Alexin sairastelun vuoksi päiväkotiin viedä.

Mutta pysytään aiheessa eli lakkiaiset. Tuskailin viimeksi lahjan ja lopulta ostin kaksi settia Finlaysonin pussilakanoita. Ne ovat laadukkaat, ajattomat, pitkäaikaiset ja mielestäni hyvä lahja nuorelle, joka on kohtapuolin muuttamassa pois kotoa ja tulee tarvitsemaan kaiken omaan kotiinsa. Krister nyt toki menee inttiin ensin, mutta sen jälkeen on lennettävä pesästä :) 

Hyvää viikonjatkoa, me aletaan valmistautumaan lääkäriinmenoa varten.

Karina




maanantai 27. marraskuuta 2017

Lenovo Yoga 720 kriisi.

Kylläpä kriisin nyt itselleni tekaisin! Tilasin perjantaina Gigantista Lenovo Yoga 720 kannettavan tietokoneen ja jo tänään noudin koneen postista. Kauniista mustasta laatikosta löytyi ihanan ohut, kevyt ja tyylikäs kone, aivan täydellinen.

Tai no. Melkein täydellinen. Nimittäin tästä puuttuu kameran muistikortin lukija ihan täysin! Mulla ei ole ollut kymmeneen vuoteen sellaista läppäriä, jossa ei kortinlukijaa olisi enkä tämän vuoksi osannut edes tarkistaa tiedoista tätä ominaisuutta, mulle kun se on ollut ihan itsestäänselvyys.

Ja siinäpä se kriisi nyt sitten on. Palautanko koneen ja hankin sellaisen koneen, jossa on tämä kaipaamani ominaisuus vai ostanko usb liitännällä varustetun muistikortinlukijan? Teenkö nyt kärpäsestä härkäsen vai olenko tottunut "liian hyvälle"? Kone muuten vaikuttaa hyvältä. Menee pieneen tilaan, näytön kääntyvyys on plussaa, näytön koko ihan sopiva, vaikka mietin sitäkin, että onko 13,3 liian pieni. Näppäimistö on hyvä ja tällä on tosi helppo naputella. JBL kaiuttimet toistaa musiikkia oikein hyvin ja jopa läppärin kamera on yllättävä hyvä..

Mutta minä vaan kuvittelen sen säätämisen adapterin kanssa ja pelkään, että se hidastaa kaikkea niin paljon, etten kohta kirjoita blogia ollenkaan. Typerää, i know. Näen silmissäni, miten oon täynnä kirjoitusintoa, kamera on täynnä ihania kuvia. Istun mukavasti jonnekin ja annan ajatusten tulla ulos, kunnes tulee aika lisätä kuvat tekstiin.. ja pam, oon unohtanut usb kortinlukijan jonnekin, mihin en edes muista. Alan etsimään sitä pitkin taloa, käyn kaikki käsilaukut läpi, tarkistan auton lattiat, syyllistän lapsia ja lopulta löydän sen Legoen seasta. Ja niinhän siinä käy! MIKSI, oi miksi tässä ei ole sisäänrakennettua kortinlukijaa? OI MIKSI teen tästä niin ison ongelman?

Onko teillä kaikilla sisäänrakennettu muistikortinlukija? Jos ei, miten siirrätte nopeiten kuvat koneelle? Nyt tuli muuten vähän typerä olo.. mullahan on wifi-muistikortti eli periaatteessahan saan kuvat koneelle ilman mitään välikäsiä! En vaan yhtään muista mikä siinä oli salasanana, täytyy varmaankin ottaa selvää. Huh, joskus on nähtävästi hyvä purkaa ahdistus sanoiksi!

Kahden tunnin kokemuksella tämä kone on aika ihana <3

Karina


tiistai 29. elokuuta 2017

Muistoja vuodelta 1994.

Taitaa olla viimeiset kesäpäivät käsillä! Ilma on viilentynyt, aurinko ei lämmintä enää yhtä lailla kuin heinäkuussa ja tunnelmakin on jotenkin syksyinen. Kylmää, aivastuttaa, tekee mieli kaivautua vilttiin ja juoda kuumaa teetä. Eikö?
Minulle 1.syyskuuta tarkoittaa virallista syksyn alkua, sillä kun asuimme Eestissä, alkoi kouluvuosi aina 1.9. Muistan oman ensimmäisen koulupäivän vieläkin. Vuosi oli 1994 ja asuimme silloin Tallinnassa Mustamäellä. Alakouluksi kutsuttiin 1-4 luokkia ja koulun nimi oli Lepistiku Algkool. Kotoamme käveli kouluun alle kymmenessä minuutissa ja suurin osa kavereistakin asui matkan varrella.



Ensimmäinen koulupäivä oli jännittävä. Minulle ehkä vielä enemmän kuin muille, sillä menin eestinkieliseen kouluun, puhumatta itse sanaakaan eestiä. Kun muut lapset pääsivät koulun jälkeen kotiin leikkeihin, veivät vanhempani minut yksityiselle eestin kielen opettajalle. Tai hän tuli meille kotiin. Yhdessä me tehtiin tehtävät ja hän opetti minulle kieltä. Tätä jatkui pitkälle 2.luokalle asti, kunnes eräänä päivänä tunsin olevani valmis. Olin oppinut minulle täysin uuden kielen muutamassa vuodessa, koulun, ystävien, harrastusten ja yksityisopettajan parissa. 

Eestin kielen opettajan sylissä, 1994. Pöydällä Aabits eli Aapinen.

Vieläkin ihmettelen, miten reipas olin. Pieni 7-vuotias tyttö! Miksi kerron tästä nyt, johtuu ihan vuodenajasta. Joka syksy mietin omaa koulutaipaleeni alkua - vaikeuksia, mahdollisuuksia, lapsen iloa ja keveyden tunnetta. Nyt aikuisena ymmärrän, miten tärkeitä rutiinit ja vanhempien tuki olivat. Mikään ei ole mahdotonta, jos siihen saa kannustusta ja tukea! 

Minulta on monesti kysytty, miksi en puhu lapsilleni eestiä tai venäjää. Olen itsekin sitä miettinyt, aikoinaini jopa kirjoitin postauksen aiheesta, sen löydät tästä. Edelleen olen samaa mieltä, mitä silloinkin. Kieliä ehtii kyllä opettelemaan myöhemminkin, ensin haluan lasteni oppivan äidinkielensä täydellisesti, ettei käy niin kuin minulle. En unohda ikinä yliopiston professorin sanoja: Karina, sinä et osaa venäjää etkä suomea, koeta nyt opetella edes jompi kumpi kieli. Ja minä opiskelin silloin suomi-venäjä kielen kääntäjäksi! Ne sanat satuttivat ja satuttavat edelleen todella paljon. Vaikka tottahan se on. Minä olen kolmikielinen ja pärjään kaikilla kielilläni itselleni täydellisesti. Äidinkieltä minulla ei ole, eikä tule. Tälläinen mä oon, erilainen.

Palatakseni vielä vuoteen 1994, haluaisin sanoa sille pikkutytölle, että raskas on tie, mutta pitkälle se vie! Sulje korvasi kiusaajilta, sulje silmäsi loukkauksilta, keskity positiivisiin ajatuksiin ja ole yhtä ihana, kuin aina olet ollut. Minä rakastan sinua, minä! 

Muistatko sinä sinun ensimmäisen koulupäiväsi?

Sateista tiistai-iltaa!

Karina

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Unelmien matka Amerikkaan: Miami.



Matkakertomuksen ensimmäiseen osaan, New Yorkia koskevaan kertomukseen pääset tästä.


Unelmien matka Amerikkaan: Miami.

Miamista minulla ei kauhean paljon kerrottavaa ole, sillä olimme siellä vain 3 yötä ja päivät olivat tarkoitettu rentoutumiseen rannalla ja shoppailuun. Saavuimme New Yorkista Fort Lauderdalen lentokentälle joskus seitsemän aikoihin illalla ja pienen selvittelyn jälkeen suuntasimme kävellen Rental Car Centeriin, Alamon pisteelle, josta olin etukäteen varannut meille vuokra-auton.*



Autonvuokraus* sujui näin ensikertalaisellakin helposti, kunhan vaan piti päänsä. Virkailija oli todella innokas tarjoamaan kaikenmaailman lisäpalveluita, isompaa autoa, puhelinnavigaattoria, parempia penkkejä, mukavampaa ajoa jne. Ainut tarjous, johon tartuin oli se, että saimme tuoda auton tyhjällä tankilla takaisin. Näin jälkikäteen, senkin olisi voinut hoitaa itse, ei se tankkaaminen ole Jenkeissä yhtään sen mystisempaa kuin Suomessakaan.

Hoidettuamme paperiasiat kuntoon, saimme parkkipaikalta valita maksuluokkaamme sopivasta rivistä itsellemme auton. Valitsimme valkoisen Jeep maasturin, jolla oli ihan superhyvää ajaa. Olin ladannut Suomessa Here sovelluksen sekä tarvittavat kartat ja offline tilassa pystyin navigoimaan todella kätevästi puhelin GPS:ssää käyttäen. Pisteet Herelle, oli tosi kätevä navigaattori!

Sit ei muuta kuin auto kohti Miami Beachia ja Townhouse Miami hotellia*. Hotelli itsessään oli oikein kiva, rannan lähellä. Auto jätettiin hetkellisesti hotellin eteen, josta Valet parkkipalvelun henkilö vei auton jonnekin kauemmas parkkiin. Tämä maksoi 36 dollaria päivältä ja auton sai käyttöön ilmoittamalla siitä hotellin respaan. Seuraavana päivänä saimmekin sitten odottaa 40 minuuttia, että auto tuodaan! Normaali odotusaika olisi ollut vajaa 10 min, mutta aina ei viestit kulje perille ja asiakkaathan siitä sitten "kärsii". Lähtöpäivänä auto taas ilmestyi viidessä minuutissa, joten selvästikin ekana päivänä oli jokin virhe tapahtunut, hotellin tai Valetin päässä.




Eli hotellille saavuimme pe iltana ja heti seuraavana aamuna eli lauantaina suuntasimme kohti Sawgrass Mills Outlettia. Siellä vierähtikin koko päivä ja olimme takaisin hotellilla vasta kahdeksan jälkeen illalla. Sawgrass Mills Outletissa oli tosi hyviä liikkeitä ja ostoksia tuli tehtyä mm. näissä liikkeissä: Michael Kors, Calvin Klein, Tory Burch, Guess, Tommy Hilfiger, Levi´s, Victoria´s Secret jne. Tein kieltämättä aika hyviä löytöjä!

                                               (Kuvan on ottanut äitini, minä ajoin).

Sunnuntaina vietimme rantapäivää, tai ainakin yritimme. Olimme kerenneet olla vasta kaksi tuntia biitsillä, kun alkoi satamaan vettä! Ja sitähän sitten tuli useamman tunnin ajan. Keräsimme kamppeet kasaan ja lähdimme kävelemään ostoskadulle, jossa lähinnä ikkunashoppailtiin. Oli varmaan jo ähky edellispäivän shoppailuista eikä ollut oikein intoa kiertää kauppoja. Pysähdyimme kuitenkin syömään Pizza Rusticaan, josta sai valtavan kokoisia pizzoja. Illasta olimmekin jo sen verran väsyneitä, että pakkasimme matkalaukut valmiiksi ja aloimme unille, seuraavana päivänä oli edessä lento Los Angelesiin.


Maanantaina, 3.7 luovutimme huoneen ja lähdimme ajelemaan pitkin rantaa kohti lentokenttää. Aikaa oli vaikka kuinka paljon, joten pysähdelimme matkan varrella mm. kahville ja rantaparkkiin, jossa oli pieni näköalatorni ja upea ranta. Matka sujui tosi jouhevasti ja paljon kivempi oli ajaa pienempää tietä kuin moottoritietä pitkin kentälle. Auton luovutus sujui sekin ongelmitta ja paria tuntia ennen L.A.:n lentoa, olimme jo kentällä odottamassa ja sushia syömässä.



Miamissa oli kivaa ja rentoa, aurinkoista ja todella paahteista. Tuntuu, ettei happi kulkenut, välillä oli ihan tuskaisen kuumaa. Ja onhan se paikka ihan erilainen kuin esimerkiksi New York, joten olen tyytyväinen, että käytiin myös siellä. Tästä matka jatkuukin sitten Los Angeles postauksella :)

Karina

*mainoslinkkejä


lauantai 15. heinäkuuta 2017

Unelmien matka Amerikkaan: New York.



Lensimme New Yorkiin Norwegianin konella ja meillä oli välilasku Gatwickin lentokentällä. Odotusaika siellä oli muutenkin 8 tuntia ja sen päälle tuli vielä lähes 2 h koneen myöhässä lähteminen, joten samanlaista väsyttävää reittiä en suosittele! Mutta perille lopulta päästiin ja se on tärkein. Oli jo myöhäinen ilta, kun perille päästiin ja väsymyskin aikamoinen. Olin varannut meille netistä etukäteen minibussikuljetuksen kentältä hotellille (Night Times Square Hotel) ja palvelu toimikin oikein kätevästi. Manhattinilla pääsimme toisena pois kyydistä, mikä oli positiivinen yllätys. Eka ilta meni luonnollisesti suihkussa käydessä ja nukkumaanmennessä.

Päivä 1. 

Kuten olin jo aikaisemmin suunnittelut, ekana päivänä meillä ei ollut mitään erikoista ohjelmaa. En odottanut, että olisimme jo klo 7 aamulla olleet New Yorkin kaduilla kävelemässä, mutta niin oltiin. Aamukahvit Starbuckissa ja kohti Central Parkia! Tiesin, että puisto on iso, mutta en odottanut sen olven ihan niiiin iso kuin 3,4 neliökilometriä. Kävelimme sinne 5th Avenueta pitkin ihan loppuun asti ja pikkuisen Harleminkin puolella. Piipahdimme puistossa useaan otteeseen, mutta käytännössä kävelimme sen ympäri. Väsytimme jalkamme aika kunnolla, sillä illalla puhelimen askelmittarit näyttivät kummallakin 20 kilometriä! Voitte uskoa, että sinä yönä uni maistui todella hyvältä.




Päivä 2.

Toinen päivä oli nähtävyyksien päivä. Aamupalan jälkeen kävelimme Madame Tussauds vahakabinettimuseoon, josta lunastin City Pass 1 päivän kortimme sekä Hop on Hop off bussin kuitin. Aloitimme nähtävyydet itse museosta ja se olikin hauska kokemus! Madame Tussaudsin jälkeen ajoimme bussilla Cathedral of St. John the Divine - katedraaliin ja sieltä taas bussilla satamaan, josta lähtivät lautat Hudson joelle. Lautta kiersi Vapaudenpatsaan edustalle sekä pidemmälle jokea, mm. Brooklyn Bridgen ali. Päästyämme taas rannalle, jatkoimme bussilla Empire State Buildingille, jossa saimme otettua kuvia yläilmoista. Tultuamme sieltä alas alkoikin jo hämärtymään ja pääsimme kokemaan myös Times Squaren pimeämpään aikaan.  
















Päivä 3.

Kolmannen päivän voisi nimetä Brooklyn Bridgen metsästykseksi. Olin saanut päähänpinttymän, että haluan ehdottamasti nähdä kyseisen sillan ja niinpä heti aamupalan jälkeen menimme metrolle tutkimaan, miten sinne pääsemme. Lippumyyjä mumisi jotakin City Hallista, mutta en ilmeisesti kuunnellut häntä tarpeeksi, sillä tajuttumme ajanneemme jo pitkälti meidän pysäkin ohi, jäimme Brooklynissa pois. Sinänsä ihan kiva näin, muuten olisimme nähneet New Yorkista pelkän Manhattanin, mutta kyllähän siinä vähän alkoi oma osaamattomuus ärsyttämään. Kävelimme Brooklynissa ristiin rastiin ja kun ei metroakaan enää näkynyt missään, menimme paikallisbussin kyytiin, jolla pääsimme 1,5 h seikkailun jälkeen lähemmäksi Brooklyn Bridgea. Lisää kävelyä ja lopulta olimme itse sillan päällä! Ihan naurattaa se seikkailu sinne, kun helpommallakin olisi päässy. Kävelimme sitten sillalla Manhattanille saakka ja otettuani selvää, millä metrolla pääsemme Times Squarelle, istuimme helpottuinena penkille. Alku näytti lupaavalta, kun vastaan tuli samannimisiä pysäkkejä kuin Brooklyniin mennessä... vähän liiankin samannimisiä, sillä ykskaks tajusin, että olimme menossa taas sinne, minne aamullakin. A p u a. Ja meillä alkoi olemaan jo ihan oikeasti kiire hotellille, sillä musikaali alkoi muutaman tunnin päästä. Metrosta pois, oikeille raiteille ja sormet ristissä kohti Manhattania. 





Onneksemme ehdimme hotellille ajoissa: pikasuihku, vaatteet päälle ja suoraan ravintolaan sekä teatterille. Illastimme teatterin vastapäisessä italialaisessa ravintolassa ja ruoka oli taivaallisen hyvää. Broadway musikaali Chicago kruunasi illan olemalla hauska ja viihdyttävä kokemus.



Päivä 4. 

Viimeinen aamu New Yorkissa meni perinteisesti kävellen ympäri kaupunkia. Taksilla ajoimme Newark lentokentälle ja siitä lentokoneella Miamiin :)

Jälkiviisaus ja plussat:

+ hyvä kokonaisuus, hyvin suunnitteltu oli puoliksi tehty :)
+ näin lähes kaiken, mitä halusinkin
+ New York Pass oli hyvä
+ Chicago musikaali viihdyttävä
+ hotelli erinomaisella paikalla

- tutustuminen metrokarttaan ja sen sisäistäminen olisi ollut plussaa
- Hudson joella seilaaminen kesti liian kauan, 2,5h!
- ei käyty missään drinkillä tai tanssipaiakassa


Seuraavaksi sitten Miami :)

Karina






torstai 13. heinäkuuta 2017

Unelmien lomamatka Amerikkaan.

Unelmien lomamatka Amerikkaan.
 

Yli 15 vuotta haaveilua, lähes kaksi vuotta aktiivista säästämistä ja nyt se on ohi. Kaksi viikkoa Atlantin toisella puolella hurahtivat aika nopeasti, liiankin nopeasti. Mutta niinhän kivoille asioille yleensä käy, kaikki loppuu aikanaan.

Meidän matka Amerikkaan alkoi suunnitelmien mukaisesti New Yorkista, josta lentämällä jatkoimme Miamiin ja siitäkin lentämällä Los Angelesiin. Paljon tuli nähtyä ja vielä enemmän koettua. Käteen jäi satoja kuvia, hauskoja muistoja, tyhjempi tili ja täydempi vaatekaappi.

Oma äiti matkaseurana oli mitä parhain valinta. Harvemmin kahdella ihmisellä on niin samanlainen tyyli ja maku kiertää paikkoja. Olemme molemmat sellaisia, jotka tykkäävät kävellä paljon, kiertää kaupunkia, katsoa taloja, ihmisiä, ympäristöä. Jos menemme kauppaan, osaamme skannata kaupan muutamassa minuutissa läpi - kannattaako jäädä penkomaan vai jatketaanko matkaa.

Ajelua Beverly Hillsissä, 20km kävely New Yorkin kaduilla (ekana päivänä!), auringosta nauttimista Miamin hiekkarannalla. Matka oli kaikinpuolin onnistunut juuri niin kuin olimme toivoneet ja kaipuu takaisin on jo syntynyt. Ei New Yorkiin eikä Miamiin, mut Los Angelesiin! Siellä jäi vielä niin paljon näkemättä ja kiertämättä, että ihan harmittaa. Toki New Yorkissakin ja varmasti Miamissakin on vielä monia mielenkiintoisia paikkoja, mut ilmastoltaan Los Angeles oli sellainen, jossa oli helppo olla ja hengittää. Tosin kuin Miamissa, jossa oli tukahduttavan kuuma!



Muistikortti on vielä purkamatta tietokoneelle ja jokaisesta kohteesta on tarkoitus kirjoittaa oma postaus. Mikä meni hyvin, mikä ei, missä käytiin jne.

Kaikista tärkein on kuitenkin se, että kotona oli mennyt kaikki erityisen hyvin. Lapsillani on maailman paras isä, joka huolehtii niin heistä kuin kodistakin.
 
Minä palasin eilen lomalta töihin ja yritän nyt sopeutua "uuteen arkeen", mies on vanhempainvapaalla lasten kanssa kotona. Aurinko paistaa ja mieli on kepeä, kesä <3
 
Ihanaa loppuviikkoa!
 
Karina

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Ensikertalaisena Jenkkeihin: matkasuunnitelma!

Yli 15 vuoden haaveilu, lähes kahden vuoden aktiivinen säästäminen ja enää yksi viikko. Tasan viikon päästä lennän Joensuusta Helsinkiin ja siitä seuraavana päivänä New Yorkiin!!!

Ensikertalaisena matkaa on joutunut (pääsenyt) suunnittelemaan aika yksityiskohtaisestikin, jottei arvokas aika kuluisi pelkkään haahuiluun ja matkan runko näyttää nyt tältä:

Päivä 1. Saapuminen Helsinkiin myöhään illalla. Yö hotellissa.
Päivä 2. Lento Helsinki - New York. Saapuminen kohteeseen ja 4 yötä New Yorkissa, Night Hotel Times Square hotellissa.



Mitä on tarkoitus tehdä Nykissä?


  • ostin 1 päivän The New York Pass lipun, jolla pääsee moniin nähtävyyksiin. Myyntitekstin mukaan jo vierailemalla 4 kohteessa, lippu maksaa itsensä takaisin, sillä se sisältää kaikkien nähtävyyksien sisäänpääsyn sekä Hop on - hop off kyydit. Lisänä joissakin paikoissa on Fast Track eli kortilla pääsee jonojen ohi. Tein myös listan, mitä haluan ehdottomasti nähdä:
  1. Empire State Building Observatory
  2. Madame Tussauds New York
  3. State of Liberty and Ellis Island
  4. Top of the Rock
  5. Times Square
  6. Museum of Modern Art (MoMA)
  7. Central Park
  8. Brooklyn Bridge
  9. Broadway musikaali (ei kuulu päivälipun hintaan)
  10. Rockefeller
  11. Jokerina: Niagra Falls.
Kaikkia näitä ei ole tarkoitus kiertää samana päivänä. Koska olemme Nykissä 3 kokonaista ja yhden puolikkaan päivän, niin ajattelin, että ekana päivänä tutustumme kaupunkiin ihan itseksemme ja tutkimme ympäristöämme. Hotellimme on hyvin keskeisellä paikalla Times Squaren lähellä, joten mm. Central Parkissa käydään varmastikin heti ekana päivänä aamukävelyllä :) Toisena päivänä hyppääme heti aamsta Hop on- Hop off bussin kyytiin ja suuntaamme mitä todennöisemmin ekana Brooklyn Bridgelle, jonka vierestä lähtee laudat Vapaudenpatsaan lähelle. Tämän jälkeen täytyy katsoa järkevä reitti niin, että näemme mahdollisimman paljon City Passia käyttäen. Kolmantena päivänä kierretään varmaankin katuja ja kauppoja ja illalla suuntaamme Broadwaylle katsomaan jotakin musikaalia. Neljäntenä päivänä mennään aamupäivä fiiliksen mukaan, sillä viimeistään klo 14 meidän pitää olla jo lentokentällä.

Kolmisen tuntia lentokoneessa ja saavumme Floridaan! Tarkemmin Miamiin. Siellä meitä odottaa vuokra-auto ja 3 yötä Miami Beach rannan hotellissa.


Miamissa ollaan 3 yötä eli kaksi kokonaista päivää. Nämä kaksi päivää osuvat viikonlopulle. Mitään selkeää kuvaa minulla ei ihan vielä ole, että mitä tehdään. Mutta onhan tässä viikko aikaa miettiä.. vinkkejäkin otetaan vastaan! Ainakin yksi päivä pyhitetään ihan levolle ja rannoilla oleskeluun, mutta toisena päivänä voisi tehdäkin jotakin!

Ja sitten matka jatkuu taas! Miamin jälkeen lennämme Los Angelesiin ja siellä olemme 4 yötä. Losissakin meitä odottaa vuokra-auto ja hotelli on varattu Hollywoodista.


Losissa on taas vähän selkeämmät kuviot, vaikkakin 4th July sotkeekin vähän, kun ymmärtääkseni silloin on (luonnollisesti) moni paikka kiinni. Mutta joka tapauksessa "pakko nähdä/käydä" listalla ovat mm.:
  1. Universal Studios Hollywood
  2. Hollywood Sign (sinne ylös ei tartte mennä, riittää, että sen näkee selkeästi saa kuvat :)
  3. Griffith Observatory
  4. Runyon Canyon Park
  5. Hollywood Boulevard kaikkine Walk of  Fame tähtineen ja starojen jalanjälkineen Kiinalaisen teatterin edustalla.
  6. Aleuina kiinnostavat Santa Monica, Beverly Hills, Newport Beach,  Laguna Beach - ainakin.
  7. Outlet kylät. Shoppailuun on varattu vähintään 1 kokonainen päivä.
Sittenpä Losista Helsinkiin, yö taas lentokentällä hotellissa ja seuraavana päivänä koneella Joensuuhun ja kotiin. Sound´s like a plan, eikö vain? Jos osaat suositella tiettyä Outletia Kaliforniassa, niin olen kiitollinen! :)

Seuraava viikko menee varmasti aika nopeasti ohi, kun olen lähes joka päivä seitsemään töissä ja perjantaikin on vapaa juhannusaaton vuoksi. Pitää vielä mitettiä, mitä pakkaan mukaan. Matkaa varten en oikein osaa enempää tehdä muuta, lyhyenä yhteenvetona ennen matkaa olen:

  1. Varannut lentoja: 
  • Joensuu - Helsinki - Joensuu
  • Helsinki - New York
  • New York - Florida, Miami
  • Miami - Los Angeles
  • Los Angeles - Helsinki
     2. Varanut hotellit:
  • Helsinki 2 yötä (mennessä ja tullessa)
  • New York 4 yötä
  • Miami 3 yötä
  • Los Angeles 4 yötä
      3. Hankkinut:
  • ESTA
  • New York City Pass
  • Vuokra-auto Miamissa
  • Vuokra-auto Los Angelesissa
Paljon muuta en tällä hetkellä ainakaan keski voivani tehdä! Vai olenko unohtanut jotakin tärkeää? 

Matkakuumeisin terveisin, Karina.













tiistai 4. huhtikuuta 2017

Juhlamenu alle 25 eurolla.

      Miltä kuulostaa juhlamenu 10 hengelle alle 25 eurolla*? 

Juhlien järjestäminen käy usein perheen lompakon päälle ja mitä useampi lapsi perheessä on, sitä enemmän rahaa saa tarjoiluihin menemään. Olivian lauantain juhlissa meitä oli yhteensä 7 aikuista ja 5 lasta. Päätin jo ennakkoon, että tällä kertaa mennään mahdollisimman pienellä menulla, sillä perjantaina oli pitkä työpäivä ja kaverijuhlat illasta, joten aikaa tai jaksamista loihtia monen lajin menua ei ollut edes mahdollista toteuttaa. Mutta mitä saa alle 25 eurolla?


                                                                                      (kakkukuvaa ei ole laskettu mukaan)

5 munan TÄYTEKAKKU

5 munaa
jauhoja
sokeria
leivinjauhetta

Ota kolme samanalaista lasia ja riko yhteen kaikki 5 kananmunaa. Laita lasit vierekkäin ja täytä toinen lasi jauhoilla ja kolmas sokerilla niin, että kaikissa on samanverran sisältöä. Lisää jauhoihin 2 tl leivinjauhetta. Vaahdota munat ja sokeri, lisää jauhot. Voitele ja korppujauhota vuoka. Paista 175 asteisessa uunissa noin 40 min.

Tee sillä aikaa täyte: 
1 prk Floran vispikerma
1 prk X-tra maustamaton rahka
0,5 dl sokeria
250g mansikoita

Vispaa kerma sokerin kanssa vaahdoksi ja lisää rahka. Sekoita hyvin. Vedä mansikat sauvasekoittimella sileäksi ja lisää ne rahka-kermaseokseen.

Anna pohjan jäähtyä ja leikkaa kolmeen osaan.
Kostuta mehulla ( itse käytin kotitekoista mustaherukkamehua). Pilko kaksi banaania ja asettele banaaninapit pohjalle. Laita päälle runsas kerros mansikkarahkakermaseosta.
Laita seuraava kerros päälle. Kostuta, lisää mansikkakermaseosta. Laita "kansi" päälle. Kostuta sekin hyvin ja laita loput rahkaseoksesta. 

Vispaa toinen purkki kermaa sokerin kanssa ja pursota sitä kakun päälle haluamallasi tavalla. Koristele, miten haluat :)

MUSTIKKAMUFFINSIT



ohje löytyy tästä postauksesta.

LOHINAPIT

1 pussillinen Rainbow ruisnappeja
Viola lohituorejuusto
ruohosipulista puolet
kylmäsavulohta

Nämä kannattaa tehdä 4-5 tuntia ennen juhlia niin ovat sopivan pehmeitä, mutta silti rapsakoita.
Sekoita tuorejuuston sekaan puolet ruohosipulinipusta (pienenksi silputtuna). Lusikoi seos nappeihin. Leikkaa kylmäsavulohisiivut neljään osaan ja asettele nappien päälle. Kun seos on loppu, ripsauta kuiva - tai tuoretilliä kaikkien nappien päälle.

KINKKUPIIRAKKA

100g voita
2 dl vehnäjauhoja (tai 1,5dl vehnä- ja 0,5 dl ruisjauhoa)
2 rkl vettä
1/4 tl suolaa

täyte:

250g savumaukas viipaloitu palvikinkku (tms)
1 punainen paprika
loput ruohosipulinipusta pieneksi silputtuna
1 prk Creme fraichea
3 munaa
pippuria
pieni pala juustoa raasteena

Sulata voi pehmeäksi, nypi jauhot voin kanssa. Lisää suola ja vesi. 
Voitele vuoka ja taputtele taikina vuokaan.
Viipaloi kinkku ja levitä taikinan päälle.
Ripauta mustaapippuria kauttaaltaan.
Lisää pilkottu paprika ja ruohosipulisilppu.
Sekoita erillään munat creme fraichen kanssa ja kaada seos ainesten päälle.
Raasta hieman juustoa päälle.

Paista 175 asteessa noin 35 minuuttia.

Lisäksi: popcornit.

Kauppalista:

2 banaania 0,5 euroa
ruohosipuli 1,55 euroa
paprika 1,04 euroa
Apetit lohi 150g 3,49 euroa
savumaukas palvikinkki 250g 3,69 euroa
viola lohituorejuusto 1,89 euroa
eila creme fraiche 1,99 euroa
flora vispikera 2kpl 2,50 euroa
maitorahka X-tra 0,5kg 0,82 euroa
kananmuna 10kpl 1,19 euroa
valio voi 500g 1,99 euroa
ruisnappi natural 1,59 euroa
erikoisvehnnäjauho 2kg 0,73 euroa
estrella micropop 3kpl laatikossa 1,65 euroa

yhteensä: alle 25 euroa - ja näistä aineksista saat loihdittua 2 suolaisen ja 2 makean menun. Laskelmassa ei ole otettu huomioon mm juuston, sokerin, suolan, mustapippurin, mustikoiden taikka mansikoiden hintaa sillä olettamuksella, että ne löytyvät kaapista ja pakastimesta.

*todelliset kulut 37 euroa, jos joutuu ostamaan kaupan pakastimesta mustikat ja mansikat  sekä erikseen juuston, sokerin ja pippurin.


2 suolaista ja 2 makeaa tarjoittavaa on ihan hyvä määrä lapsen juhliin. Tässä on mun mielestä ihan todi maistuva, mutta nopea toteuttaa ja ennen kaikkea maistuva menu. Jos meillä olisi ollut kasivsyöjiä, olisin tehnyt vielä pienen kasvispiirakan, mutta siitä ei olisi montaa euroa tullut kuluja lisää. Maitotuotteet on laktoosittomia tai ainakin vähälaktoosisia.

Mitä mieltä sinä olet?

Karina.


sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Parhaat mustikkamuffinsit.

Kuohkeat, vähäsokeriset, nopeat, helpot tehdä lasten kanssa:



MUSTIKKAMUFFINSIT
                                 n. 10 kpl

2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
0,7 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 dl sulatettua voita
1 dl kermaa tai jotain jogurttia
2 kananmunaa
2-3 dl jäisiä mustikoita

Laita uuni 200 asteeseen.
Mitta kaikki kuivat aineet kulhoon ja sekoita puuharukalla.
Lisää loput aineksista ja sekoita hyvin. Pyöräytä jäiset mustikat sekaan ja jaa taikina muffinsivuokiin.  Helpoiten saat taikinan jaettua kahta lusikkaa käyttämällä.
Jätä kohoamisvaraa.

Paista uunin keskitasolla noin 15 minuuttia. Kokeile kypsyyttä puutikulla.



Näitä on tosi helppo tehdä lasten kanssa, sillä koneita ei tarvita ja lapsi voi helposti sekoittaa taikinaa sekä jakaa sen vuokiin. Muffinseista tulee kuohkeita eikä ne ole liian makeita.
Alkuperäinen ohje on Kodinkuvalehden  sivuilta, mutta olen muokannut sitä jonkun verran.

Tätä kannattaa kokeilla!

Karina

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Motivaatiokirje minulle.

Mistä aloittaa, kun päässä pyörii tuhat ajatusta, mutta luovuus on nollassa ja tyhjä paperi nenän edessä saa suuttumuksen, epäonnistumisen tunteita aikaiseksi? Lähes joka päivä mieleeni tulee aihe, josta haluan kirjoittaa "sitten kun" on aikaa, hiljainen hetki jne, mutta mitä tapahtuu, kun se "sitten kun" hetki on edessä? Ei mitään.

Huomasin äsken plärävääni Lifien suosituimmat blogit välilehteä, ajatuksena katsoa, mistä muut tänä päivänä kirjoittavat. Päädyin At Maria´s blogiin ihastelemaan kauniita ruokakuvia ja palasin oman blogini pariin. Mitä annettavaa minulla enää on. Mitä uutta? Mitä vanhaa? Mitään?



Nämä ovat valitettavasti näitä epätoivon hetkiä, joita välillä esiintyy. Kun tekee mieli lopettaa koko harrastus, lyödä blogi kiinni ja antaa olla. Mutta joka ikinen kerta tälläisten pohjakäymisten jälkeen on syttynyt uusi kipinä. Mielessä pyöriviin ajatuksiin on tartuttava kunnolla. Jos tekee mieli kirjoittaa kirosanoista suomalaisessa musiikkikulttuurissa niin silloin se perhana kirjoitetaan. Jos katson ulos ja näen silmissäni lapset lumisella pellolla kirmaamassa (lue naamallaan lumessa) niin silloin ne lapset puetaan, raahataan pellolle ja katotaan asiaa uudemman kerran, kameran linssin läpi.

Jos tekee mieli kirjoittaa, että meillä leivotaan joka lauantai, mites teillä? - niin sen ympärille rakennetaan tekstiä, ohjeita, kuvia. mielipiteitä. Jos 1,5 -vuotiaan puheen kehitys tai lähinnä sen kehittymättömyys  mietityttää, niin etsitään vertaistukea, otetaan asioista selvää ja kirjoitetaan asiasta. Jos edessä on matka USA:han eikä mitään suunnittelmia reittiä lukuun ottamatta ole juuri tehty - niin mikä olisi parempi paikka suunnittella?

Laiskuuttahan tämä blogin laiminlyönti on vain ollut, ei mitään muuta. Tekosyitä. Ja ripaus väsymystä. Antaanette anteeksi, toivon näin. Ja valmistautukaa lukemaan edelläolevista aiheista. Mä pystyn kyllä tähän.

Karina.




sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Heippa tammikuu!

B Y E - B Y E  J A N U A R Y !



Uusi vuosi ja  tammikuu alkoivat perinteisesti paukkuen, iltotulitteiden kauniita valoja katsellen. Mutta nyt kuukausi alkaakin olla taputeltu, joten katsotaan, mitä kuukaudesta jäi mieleen.

Kuun alussa, tarkemmin sanottuna 2.1 palasin töihin. Thaimaan aurinko vaihtui toimiston loisteputkeen ja rentoilu työntekoon. En tässä vaiheessa osannut vielä kuvitellakaan, miten paljon elmäni tulee muuttumaan. Miten paljon töitä on tehtävä, miten väsynyt olen iltaisin, miten aikaisin pitää herätä, jotta pysyy aikataulussa ja niin edelleen.

Arki alkoi pikkuhiljaa hahmottumaan ja kirjoitin siitä postauksen "Työssäkäyvän perheen arki". Perusarjen lisäksi perustin myös toiminimen ja hain starttirahaa. Aloitin yrittäjyyskurssin ja opettelin uusia asioita työhöni liittyen. Joinakin päivinä pää oli niin täynnä kaikkea, että nukahtelin iltaisin sekunneissa. 



Viikonloput olivat pelastuksiani - sain viettää rauhassa aikaa perheeni kanssa. Ulkoilua, leipomista. Vähintään 5 koneellista pyykkiä ja talon siivous. Ja sitten olikin taas maanantai.

Töissä oli koulutuksia koulutusten perään. Starttirahaan liittyen kävin työkkärin ja yrittäjäkeskuksen haastatteluissa, tuskailin erilaisten papereiden kanssa ja  koetin pitää pään kasassa.


Ylläoleva kuva on Jyväskylän Sokos Hotel Alexandrasta eräältä torstaiyöltä, kun työpäivän jälkeen ajoin lähes 4 tuntia Jyväskylään seuraavan päivän koulutukseen. Ja seuraavana päivänä ajoin takaisin. Sitten oli taas viikonloppu <3



Viime viikko oli yhtä matkustamista. Lensin keskiviikkona aamukuuden lennolla Joensuusta Helsinkiin kakspäiväiseen koulutukseen ja torstaina matkustin junalla Jyväskylään koulutukseen. Perjantai-iltana pääsin sitten vihdoin ja viimein kotiin perheeni luokse.


Hard Rock Cafe Helsinki

Näin se kuukausi sitten meni, töissä ja koulutuksissa. Sain perustettua toiminimen ja starttirahastakin tuli myönteinen päätös. Yrittäjyys kurssi on pahasti kesken, mutta sille on onneksi vielä aikaa. 

Tämä viikonloppu meni perheen kanssa. Mies vie Olivin lauantaiaamuna balettiin ja uimaan. Iltapäivästä kävin lasten kanssa ystävän laspen 2v synttäreillä ja illasta saunottiin. Tänään käytiin porukalla pulkkamäessä, leivottiin pullaa, leikittiin ja oltiin vaan. Siinä sivussa ne pyykitkin tuli taas pestyä ja talo imuroitua (ihana mies). Näillä voimavaroilla uuteen viikkoon!

Karina