Vauvan kanssa lentokoneessa.

Tästä tuleekin nyt teknisten ongelmien takia taas kuvaton postaus :( Lisään kuvat mahdollisuuksien mukaan jälkikäteen.

Mutta asiaan.

Omakohtainen kokemus: Finnairin lentokoneessa vauvan (7,5kk) kanssa.


Lähtöpaikka: Joensuu (Jns-Hki matkustusaika noin 1 tunti)
Välilasku: Helsingissä, kesto 4,5 tuntia.
Määränpää: Bangkok (Hki-Bkk matkustusaika noin 10 tuntia)
Maksut: Aikuisen lippu + sylilapsi, sylilapsesta maksetaan verot, taisi olla noin 10% aikuisen lipun hinnasta. Myös vauva tarvitsee oman passin!

Tavarat: Aikuisella matkalaukku max 23kg, käsimatkatavarat max 8kg. Lisäksi käsilaukku, kameralaukku, lastenruokaa, matkalukemista, päällystakki.

Joskus minulle on sanottu, että läppäri olisi olisi free zone tavara eli sitä ei lasketa käsimatkatavaran kilomäärään. Sata prosenttisen varma en tästä tietenkään ole.
Mun matkalaukku painoi 23,7kg. Lisäksi minulla oli lentolaukku ja täyteen ahdettu Emmaljungan hoitolaukku sekä päällystakki.

Sylilapsella voi myöskin olla max 23 kg painava laukku matkustusluokasta riippumatta. Lisäksi kokoontaitettavat lastenrattaat ja turvaistuin, joka voidaan tilan ja turvamääräysten salliessa ottaa matkustamoon. Käsimatkatavaroita sylilapsella ei voi olla.

Olivian laukku painoi 21,3kg. Lisäksi oli turvakaukalo, joka meni ruumaan. Se olisi mahtunut ekalle sisämaan lennolle matkustamoon, mutta minun olisi ollut monimutkaista saada se jatkolennolla ruumaan, sillä sille lennolle ei ollut mahdollista ottaa sitä matkustamoon. Sitä paitsi meillä oli lisämaksusta varattu paikka vauvankopan kanssa. Olivia mahtui koppaan just ja just, sillä kopan sisäpituus on maksimissaan 70cm ja vauvan paino saa olla maksimissaan 11 kg. Paluumatkalle meillä ei ole koppaa, sillä matkustamme koko perheen voimin eikä kopalle ole tarvetta, kun on kaksi syliä vaihtelemassa :)

Lisätietoja lasten kanssa matkustamisesta Finnairin koneessa löydät täältä: http://www.finnair.com/FI/FI/information-services/planning-your-trip/children

Nousut&Laskut:

Sylilapset matkustaa nimensä mukaisesti aikuisen sylissä. Aikuisen vyöhön tulee pieni lisävyö, jolla saadaan vauva sylissä omaan vyöhönsä. Vyöstä huolimatta, vauva pääsee istumaan sylissä niin jalat menosuuntaan kuin esim sivuille, jolloin voi katsella vieruskumppania tai ikkunasta ulos. Vyön solki ei paina selkää ja vyö tuntuu muutenkin helpolta käyttää. Tosin löysältä. Sain kiristää sitä vähän väliä.

Ensimmäisen nousun aikana imetin Oliviaa, sillä olin kuullut, että se helpottaisi vauvan korvia. Vaihdoin ennen nousua lentoemon kanssa muutaman sanan ja hän kertoi, että alle vuoden ikäiset kestävät nousut ja laskut huomattavasti paremmin kuin jo vuoden täyttäneet, mutta sain toki imettää, jos halusin. Ja minä imetin. Olivia ei ollut moksiskaan eikä näyttänyt edes tajuavan yhtään mitään, imi tissiä ja sit oltiinkin vielä 50 min sylissä jutellen ja ympärille katsoen. Laskun ajan kokeilin olla imettämättä eikä Olivia reagoinut missään vaiheessa sen kummemmin. Raukka oli sen verran väsynyt, että melkein nukahti hetki enne laskeutumista.

Välikysymys: Miten sain kannettua Olivian, lentolaukun ja hoitolaukun koneesta kentälle? - Kantoliina. Laitoin Olivian koneen laskeuduttua liinaan ja sain kädet vapaaksi. Jatko olikin helppoa. Olivia liinassa kävelin laukkujen kanssa jatkolennon terminaaliin ja bongattuani lentokentän Reiman lainarattaat, laitoin Olivian niihin istumaan. Rattaiden kiinnitys oli mielestäni hutera noin pienelle, joten sidoin huivin Olivian ja rattaiden ympärille, ettei sattuisi vahinkoa.

Bangkokin lennossa en imettänyt Oliviaa nousun aikana,  sillä luotin edellisen lennon kokemukseen ja tulos oli sama: ei itkua, ei vääntelehtimistä. Olivia oli nukkunut kentällä penkillä kaksi tuntia, joten oli pirteä ja seuraili mielellään menoa. Laskun aikana oli muutenkin tissiaika, joten imetin noin puolet laskusta. Tälläkään kertaa ei ollut itkua. 


Ruokailu:

Alle 2-vuotiaalle ei ole tarjolla ruokaa, joten omat eväät mukaan! Vauvan ruokien ja nesteiden tulee olla alkuperäisissä pakkauksissa. Itse otin mukaan selliaisia ruokia, joita on kiva syödä myös kylmänä. Vauvalle ei tapahdu mitään, jos hän yhden päivän elää hedelmäsoseilla, Onni puurolla ja tissimaidolla ;) Niinpä varasin lennolle Olivian lemppareita, jotta suu aukeaisi ihmeellisestä paikasta huolimatta. Mango-päärynää, Hedelmäsose, Onni vadelmapuuro. Ruokailu tapahtui sylissä istuen ja onnistui ongelmitta.

Välikysymys: Miten sain itse syötyä, kun matkustin yksin sylilapsen kanssa?
Minut pelasti vauvankoppa sekä oikea ajoitus. Olivia oli juuri nukahtanut syliini, kun ruokakärrien tuoksut valtasivat koneen. Niinpä siirsinkin Olivian koppaan ja sain syötyä täysin rauhassa. Aamupalan aikana Olivia oli myöskin nukkumassa kopassa, mutta valojen pamahdettua täysillä päälle, hän tietenkin säikähti ja heräsi itkien. Sain hänet kuitenkin rauhoittumaan nopeasti ja nostin koppaan istumaan. Muutama lelu syliin ja lapsi oli tyytyväinen ja minä sain syötyä aamupalani. Tosin yhdellä kädellä, sillä pidin toisella Oliviasta kiinni, kun pelkäsin hänen kurottavan laidan yli ikävin seurauksin.

Vaipan vaihtaminen:
Vaihdoin puhtaan vaipan kentällä puoli tuntia ennen koneen lähtöaikaa. Koneessa ensimmäisen kerran noin 3,5 tunnin päästä. Koneen vessassa oli pöntön yläpuolella seinästä laskettava hoitopöytä -  kylmä ja kova. Toisella kerralla otin viltin mukaan, on vauvallekin kivempi. Vaipanvaihtojen yhteydessä käytin Oliviaa myös pöntöllä ja jokaisella kerralla tulikin pissa. Yhdellä kertaa myös järkyttävän iso kakka, niin kuin jo edellisessä postauksessa hehkutin.. Vaippojen vaihtaminen siis sujui helposti vessassa.

Vauva hereillä:
Olivia aika paljon nukkui lennon aikana. Valveilla ollessaan oli sitten arkipuuhaa, vaipan vaihtamista, "potattamista", tissiä, ruokaa, leluilla leikkimistä, taputtelua, ihmisille hymyilemistä jne. Hyvin jaksoi paikoillaan sylissä olla eikä oikestaan turhautunut kertaakaan. Ainut itku tuli silloin heräilessä, kun valot tosiaan pamahti varoittamatta päälle. Mun onneksi, vieressäni istui todella mukava thaimaalainen nainen, joka väänteli Olivialle naamaa ja jutteli sille. Olivia vastasi aina hymyllä :) Paras leikkiväline oli oma sukka, jota sain olla koko ajan laittamassa jalkaan.


Perillä:
Sama homma kuin Suomen päässä. Laitoin jo koneessa Olivian liinaan ja jatkoin matkaani terminaaliin passintarkastukseen ja matkatavaroiden hakuun. Olivia nukahti siihen, joten sain hermoilla ihan yksikseni, kun en meinannut löytää meille tilattua taksikuskia mistään. Yllätys olikin suuri, kun yks kaks näin äitini ja isäni etsimässä meitä :) Matkamme jatkui vielä noin puolitoista tuntia taksissa. Olivia nukkui kaukalossaan koko matkan :)

KYSYMYKSIÄ? Nyt kun kaikki on tuoreeltaan muistissa, kysykää ihmeessä, jos en muistanut kirjoittaa jostakin olennaisesta tai vähemmän olennaisesta, vastaan jokaiseen kysymykseen!

                                      Aurinkoisin terveisin, Karina.