lauantai 6. kesäkuuta 2020

1 vuosi ja 2 kk myöhemmin.

Hei! Vuosi ja kaksi kuukautta. Näin pitkä aika on mennyt siitä, kun viimeksi olen tänne kirjoitellut. Melko pitkä aika sitten sanoisinko! Ei hyvästejä, ei selityksiä, ei mitään. Minä vain lopetin.

Syy hiljaisuuteen oli itse asiassa ihan inhimillinen. Meidän kotona oli alkamassa remontti ja kaikessa hässäkässä läppärini vahingoittui eikä toiminut enää. Lykkäsin uuden ostamista niin pitkälle kuin mahdollista ja vihdoin tällä viikolla hain postista uuden koneen. 

Halu kirjoittamiseen on syttynyt pikkuhiljaa uudelleen ja päässä on paljon asioita ja aiheita, joista haluaisin kirjoittaa. Toki aika on edelleen rajallinen ja elämme edelleen remontin keskellä, sillä yläkerta ei ole vielä täysin valmis. Mutta olen valmis kokeilemaan!

Mitä meille tällä hetkellä kuuluu? Hyvää. Kiirettä, mutta hyvää. Remontti alkaa olla loppusuoralla ja Juhannuksen aikoihin todennäköisesti jopa valmis. En voi vieläkään uskoa, että saan sellaisen kodin, josta olen aina haaveillut. Olemme toteuttaneet kaikki ne suunnitelmat, joista olemme puhuneet viimeiset kuusi-seitsemän vuotta. Se on aika uskomatonta. Alakertaa ei edes tunnista enää samaksi! Keittiössä on saareke, kodin sydän, jonka ympärillä laitetaan ruokaa, leivotaan, syödään nopeimmat ruoat, seurustellaan, pelataan lautapelejä. Yläkerran sauna ja kylpyhuone on purettu, alakertaan on rakennettu uusi kylppäri ja sauna. Vanhan keittiön ja olohuoneen välinen seinä on poissa. Ja vaikka mitä muuta! Laitan ennen ja jälkeen kuvia, kunhan remontti on täysin valmis.

Tänä aikana olemme kokeneet myös yksiössä asumisen! Silloin kun remontti alkoi alakerrassa toden teolla, muutimme reilun kilometrin päähän rivitaloon, yksiöön. Työnjako oli selkeä: mies oli noin 16h päivässä talolla tekemässä remonttia, minä hoidin lapset päiväkotiin ja eskariin, ruoat, pyykit ja viihtyvyyden yksiössä sekä kävin töissä. Kun työnjako oli näin selkeä, ei riitoja syntynyt, sillä kumpikaan ei odottanut toiselta muuta kuin sovitun ja kaikki ylimääräinen tekeminen oli ekstraa.

Just nyt elämme melko tavallista arkea. Molemmat käydään töissä ja lapset ovat päiväkodissa hoidossa. Luojan kiitos eskarin suorittanut Oliviakin saa olla vielä kesän päiväkodilla. Koronakevät on meidän kohdalla ollut aika tavallinen kevät, sillä olemme olleet normaalisti töissä ja lapset ovat olleet eskarissa ja päiväkodissa. 

Mulla on tällä hetkellä niin paljon asiaa, että taidan lopettaa tämän kirjoituksen tähän ja vähän jäsennellä ajatuksia ylös, jotta seuraava teksti olisi enemmän johdonmukainen. Ihanaa viikonloppua jokaiselle, joka tänne syystä tai toisesta eksyi tällä kertaa :) 

- Karina -


4 kommenttia:

Kiitos kommentistasi! Vastaan pian :)