Kun pitäisi.

Tiedättekö sen tunteen, kun siivoatte joka päivä mutta koskaan ei tule puhdasta, tiskit eivät vähene, pyykit eivät lopu?

Meidän kotona vallitsee tällä hetkellä tavarapaljouskaaos. Jokaisessa huoneessa olisi hirveä määrä töitä, kaapit pursuaa tavaroita, lipastot ovat täynnä, epätoivo vallitsee.

Meidän kodin ongelma on liiallinen tavaramäärä sekä se, ettei osata laittaa asioita heti paikalleen. Kun ulkona paistaa aurinko ja pihallakin on töitä, on huomattavasti helpompaa liueta paikalta ja keskittyä vaikka keräämän mustia viinimarjoja. Tai leikkaamaan nurmikkoa. Tai makaamaan säkkituolin päällä auringossa.

Tän hetkinen kaaos sai alkunsa kun tulin synnäriltä. Hommat alkoi kasaantumaan ja sana "pitäisi" tuli vakiokäyttöön.

Pitäisi viedä roskat.

Pitäisi imuroida.

Pitäisi maksaa laskut.

Pitäisi järjestellä kaikki kaapit.

Pitäisi käydä vaatekaappi rankalla kädellä läpi.

Pitäisi silittää vauvan vaatteet ja harsot.

Pitäisi leikata nurmikko.

Pitäisi ostaa vadelmat pakkaseen.

Pitäisi järjestellä eteisen lipaston laatikot toimiviksi.

Pitäisi nimikoida Olivian tavarat.

Pitäisi polttaa paperiroskat.

Pitäisi irtisanoa ipadin liittymä.

Pitäisi laittaa Canonin järkkäri myyntiin.

Pitäisi laittaa puhtaat vaatteet kaappeihin.

Pitäisi käydä Olivian vaatteet läpi.

Pitäisi pestä ikkunat.

Pitäisi laittaa mun auto myyntiin.

Pitäisi katsella pienempää ja halvempaa autoa.

Pitäisi 

Pitäisi... Lista vaan jatkuu ja jatkuu. 

Mistä lähteä purkamaan tätä tilannetta? Meitä on tällä hetkellä kaksi aikuista kotona. Huomiota vaativa melkein 2,5 -vuotias ja vähän väliä tissiä haluava vauva. Juuri kun ehdin kehuskella eräässä vauvaryhmässä, että meidän poika syö päivisin 2-3h välein niin mitä tekee tissiapina? Alkaa vaatimaan tissiä 24/7 tunnin välein. Ei paljon nukuttu viime yönä.. Tuntuu, etten ehdi tekemään päivisin yhtään mitään! Päivät vaan kuluvat hetkessä ja seitsemän aikaan huomaan, että olen suurimmaksi osaksi päivästä vaan pesinyt sohvalla jompi kumpi tissi esillä. 

Oma jaksaminen on tällä hetkellä niin ja näin. Minua ahdistaa kotimme tilanne ja haluaisin siihen todella ison muutoksen, mutta en vaan tunnu saavan mitään aikaiseksi, koska olen väsynyt, todella väsynyt. 15 yön nukkumattomuus alkaa näkymään. Äksyilen miehelleni ja hermostun Olivialle. En huuda, mutta ei se rehellisesti sanottuna kaukana ole. 

Olen varma, että kun koti on saatu kuntoon, arki alkaa helpottamaan. Just nyt se on pelkkää päivästä suoritumista. Onneksi saan sentään nuuskuttaa vauvaa päivät pitkät ❤️ 

Pitäisi muuten päivittää blogiakin useammin, tämä on terapeuttista.

ps. kaiken pitäisi asioiden keskeltä otin auton alle ja karkasin lasten kanssa mun vanhempieni luo Pohjois-Savoon! Pienen miehen eka 150km reissu on siis heitetty tasan kahden viikon ikäisenä. Tänään käytiin myös ystäväni luona kylässä ja huomenna ajellaan iltapäivästä takaisin kotiin. Eihän ne asiat kotona mihinkään karkaa ;)

Karina