keskiviikko 29. marraskuuta 2017

"Eihän erota koskaan, olisin ihan paska yh-mutsi".



"Eihän erota koskaan, olisin ihan paska yh-mutsi".

Kaksi viikkoa yksin kahden lapsen kanssa, omakotitalo, työt, arki. Ei siinä paljoa aikaa jäänyt muuhun kuin lasten hoitamiseen. Siivoat, siivoat, siivoat, laitat ruokaa, lämmität uunia, kolaat pihalta lumia, käyt töissä, viet lapset hoitoon, haet lapset hoidosta, käyt kaupassa ja sitten kaikki taas uudelleen ja uudelleen. 

Yksinhuoltajaäidit - ja isät, minä todella nostan teille hattua! Mulle nimittäin riitti jo nämä kaksi viikkoa. Tää on ihan perseestä! Lapset ikävöivät poissaolevaa vanhempaa ja kohdistavat kiukkunsa paikallaolevaan vanhempaan. Omaa hetken rauhaa ei ole kuin iltaisin yhdeksän jälkeen, mutta silloin olet jo niin raato, että kaadut sänkyyn ja nukahdat. 

Eräänäkin lauantaina suunnittelin, että saan lapset nukahtamaan reilusti ennen yhdeksää, jolloin voin aukaista Netflixin, ottaa lasin viiniä ja kietoutua viltin alle. Toiveunta. Todellisuudessa nukutin lapset, silmät ristissä koetin pysyä itse hereillä, kävelin alakertaan, otin viinipullon käteen, katsoin sitä pitkään ja laitoin takaisin hyllylle. Hoipertelin takaisin yläkertaan, vedin peiton nenän alle ja vaivuin syvään uneen. Kello oli vartin yli yhdeksän.

Yksin teet aivan kaiken yksin. Jos lähellä ei ole turvaverkostoja, teet aina kaiken yksin. Aivan kauheeta! Miten te jaksatte? Haluatteko, että otan lapsenne hetkeksi hoitoon? Voin ottaa, jos haluatte edes hetkeksi hengähtää, sillä yksin arjesta vastaaminen ON raskasta. Se on raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jos lapset heräävät yöllä, olet sinä se joka herää. Olet myös se, joka aamulla herättää koko porukan vaikka itse olisit valmis myymään munuaisesi pidempiä unia vastaan. 

Ja entäs sitten taloudellinen puoli! Hyvähän minun on kahden aikuisen tuloilla leikkiä kaksi viikkoa yksinhuoltajaa, mutta entäs ne oikeat yksinhuoltajat, joilla on vaan yhden ihmisen tulot ja pienet elarit? 

En ole ollut pitkään aikaan näin väsynyt, mitä olen nyt. En ole ollut pitkään aikaan niin kiree, mitä olin alkuviikosta. En ole pitkään aikaan kaivannut miestäni näin paljon, mitä kaipaan nyt. Arki on meidän parasta aikaa ja voin ihan rehellisesti sanoa, että kaipaan häntä tähän tavalliseen arkeen ihan kaikesta eniten. Kaipaan häntä kyllä muutenkin, mutta ennenkaikkea jakamaan tätä arkea. Rakas, ihanaa kun tulet huomenna kotiin <3

Palatakseni vielä otsikkoon - mikä tekisi minusta paskan yh-mutsin? No se, etten jaksaisi pyörittää tätä kaikkea yksin. Olen lahjonut lapsiani viimeisen kahden viikon aikana enemmän kuin koskaan ennen yhteensä. Olen korottanut ääntä, hermoillut, kiristellyt ja ollut totaaliväsynyt kaikkeen. Olen kiittänyt lastenohjelmia hetkellisestä rauhasta, jolloin olen voinut keskittyä vaikkapa siihen siivoamiseen tai ruoanlaittoon. Olen alkanut arvostamaan sitä, mitä meillä on mieheni kanssa yhdessä: yhteinen arki.

Oletko sinä yksinhuoltaja? Miten sinä voit, mitä sinulle kuuluu? Mistä saat kaiken voiman olla päivästä toiseen SUPER?

Karina

maanantai 27. marraskuuta 2017

Lenovo Yoga 720 kriisi.

Kylläpä kriisin nyt itselleni tekaisin! Tilasin perjantaina Gigantista Lenovo Yoga 720 kannettavan tietokoneen ja jo tänään noudin koneen postista. Kauniista mustasta laatikosta löytyi ihanan ohut, kevyt ja tyylikäs kone, aivan täydellinen.

Tai no. Melkein täydellinen. Nimittäin tästä puuttuu kameran muistikortin lukija ihan täysin! Mulla ei ole ollut kymmeneen vuoteen sellaista läppäriä, jossa ei kortinlukijaa olisi enkä tämän vuoksi osannut edes tarkistaa tiedoista tätä ominaisuutta, mulle kun se on ollut ihan itsestäänselvyys.

Ja siinäpä se kriisi nyt sitten on. Palautanko koneen ja hankin sellaisen koneen, jossa on tämä kaipaamani ominaisuus vai ostanko usb liitännällä varustetun muistikortinlukijan? Teenkö nyt kärpäsestä härkäsen vai olenko tottunut "liian hyvälle"? Kone muuten vaikuttaa hyvältä. Menee pieneen tilaan, näytön kääntyvyys on plussaa, näytön koko ihan sopiva, vaikka mietin sitäkin, että onko 13,3 liian pieni. Näppäimistö on hyvä ja tällä on tosi helppo naputella. JBL kaiuttimet toistaa musiikkia oikein hyvin ja jopa läppärin kamera on yllättävä hyvä..

Mutta minä vaan kuvittelen sen säätämisen adapterin kanssa ja pelkään, että se hidastaa kaikkea niin paljon, etten kohta kirjoita blogia ollenkaan. Typerää, i know. Näen silmissäni, miten oon täynnä kirjoitusintoa, kamera on täynnä ihania kuvia. Istun mukavasti jonnekin ja annan ajatusten tulla ulos, kunnes tulee aika lisätä kuvat tekstiin.. ja pam, oon unohtanut usb kortinlukijan jonnekin, mihin en edes muista. Alan etsimään sitä pitkin taloa, käyn kaikki käsilaukut läpi, tarkistan auton lattiat, syyllistän lapsia ja lopulta löydän sen Legoen seasta. Ja niinhän siinä käy! MIKSI, oi miksi tässä ei ole sisäänrakennettua kortinlukijaa? OI MIKSI teen tästä niin ison ongelman?

Onko teillä kaikilla sisäänrakennettu muistikortinlukija? Jos ei, miten siirrätte nopeiten kuvat koneelle? Nyt tuli muuten vähän typerä olo.. mullahan on wifi-muistikortti eli periaatteessahan saan kuvat koneelle ilman mitään välikäsiä! En vaan yhtään muista mikä siinä oli salasanana, täytyy varmaankin ottaa selvää. Huh, joskus on nähtävästi hyvä purkaa ahdistus sanoiksi!

Kahden tunnin kokemuksella tämä kone on aika ihana <3

Karina


sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Lasten joululahjat!

Unohditko käyttää perjantaina Black Fridayn tarjouksia joululahjahankinnoissa hyväksi? Ei hätää, monet verkkokaupat, mm. Lekmer* tarjoavat hyvät alennukset läpi viikonlopun ja kenties huomenna kun on Cyber Monday vielä enemmän?
 
Mulla oli perjantaina aikaa kytätä tarjouksia, sillä lapset joutuivat jäämään Alexin sairastelun takia pois päiväkodista. Pistin tilauksia menemään niin Lekmerin, Jollyroomin, Verkkokaupan kuin myös Gigantin suuntaan ja nyt voinkin huokata helpotuksesta - lasten joululahjoja ei tarvitse miettiä enää yhtään. Eikä myöskään miehelle tai minulle, sillä tilasin meille uuden läppärin, Lenovo Yoga 720:sen, joka taittuu myös padiksi ja on kosketusnäytöllinen.
 
Lenovon Yoga kannettava tietokone oli alunperin ainut ostos, jonka olin suunnittelut hankkivani Black Fridayn alesta. Ja sen myös sain, 400 euroa halvemmalla! Sitten eksyin kuitenkin yllämainituille sivuille ja kliklikklik, myös joululahjat löytyivät. Osa sellaisia, jotka Olivia oli Suuresta Lelukirjasta ympyröinyt ja osa ihan minun mielestäni hyviä lahjoja.
 
Lekmeriltä tilasin Olivialle hänen toivomansa Dolphin Magic Barbien*
 
 
Play Doh muovailuvahoja* (yhteiskäyttöön molemmille) sekä Brion junaratakiskoja*, yhteiseksi lahjaksi nekin.
 
Alexille löytyi kiva puinen poliisisetti. Tykkään puisista leluista tosi paljon, ne ovat ensinnäkin ekologisempia, mutta myös huomattavasti pitkäaikaisempia kuin muovilelut. Olivia tulee saamaan myös puisia leluja tänäkin jouluna lahjaksi. Jollyroomilta löytyi esimerkiksi Macaron leivoksia ja lääkäritarvikkeet puisina!
 
 
Jollyroomilta löytyi loput lahjoista, LEGO Disney Princess Elsan Maaginen jääpalatsi (Olivian ykköstoive ja se suurin lahja) ja Alexille Brio Junasetti Vuoristorata. Kummatkin hyvällä alella!
 
Kaikkia lahjoja en tähän eritellyt, mutta yhteensä molemmille on meiltä 5 omaa  ja 2 yhteistä (toisessa Play Doh vahat ja toisessa Bríon ratapaloja) lahjaa. Rahaa meni yhteensä 254 euroa eli 127 euroa per lapsi. Summa tuntuu omaan korvaan tosi isolta, mutta mitä Facebookin eri ryhmiä olen seuranut niin ei tuo ainakaan hirveen iso summa ole moneen muuhun verrattuna. Toisaalta, eihän summia pidä verrata, jokaisella on omat varansa ja budjetinsa.
 
Onko teillä joululahjoihin jonkinnäköinen BUDJETTI ja paljonko käytätte lasten lahjoihin rahaa?
 
Karina
 
*mainoslinkki
 
 


maanantai 20. marraskuuta 2017

Kaksi viikkoa yksin lasten kanssa!

 


Mitä meille tällä hetkellä kuuluu?
 


Itse asiassa just nyt hieman erilaista arkea. Mieheni lähti viime viikolla ystävänsä kanssa Thaimaahan ja minä jäin lasten kanssa kotiin. Hän innostui jo viime kesänä vanhasta harrastuksestaan, thainyrkkeilystä ja on treenannut ahkerasti niin itsenäisesti kuin seuran treeneissä, joten mikäpä olisikaan hienompaa kuin treenata kaksi viikkoa Thaimaassa, paikallisten ohjaajien opetuksessa?

Minulla ei valitettavasti ollut mahdollista olla töistä niin pitkään poissa, joten jäin ihan hyvillä mielin lasten kanssa kotiin. Eihän meidän arki nyt sinänsä kovinkaan muuttunut, ihan yhtä lailla vien lapset aamuisin hoitoon kuten tähänkin asti. Suurin muutos lienee siinä, että nyt myös haen lapset hoidosta, käyn kaupassa, laitan ruoat ja hoidan lasten iltamenot yksin. Rankempaa se tottakai on, kyllähän kahdestaan on huomattavasti helpompaa jakaa vastuuta, mutta enköhän näin lyhyen ajanjakson selviä tästä hyvin. Noudatetaan samaa rytmiä kuin ennenkin.

Vaikeinta tässä on Olivian uhma ja kiukuttelu sekä joka asiasta kaupan käynti. Jos sanon, että keksiä ei oteta enää, hän vastaa "saan, anna mulle kaksi tai kaikki"  sitten väännetään taas. Myönnän, että olen välillä ihan liian lepsu, mutta kyllä loppupeleissä minä asioista päätän, ei Olivia.

Työaika minulla on näitten kahden viikon aikana myöskin hieman lyhyempi. Teen normaalisti pari pidempää päivää viikossa ja otan asiakkaita vastaan jopa klo 19, mutta nyt kalenterini on iltaisin kiinni ja tapaan viimeisen asiakkaan klo 15.00. Koska työpaikalta on päiväkodille puolen tunnin matka, minun on lähdettävä 16.15 ja that's it.

Töissä muuten on mennyt tosi mukavasti, kohtahan tulee jo vuosi täyteen! Viihdyn työpaikassani tosi hyvin. Välillä vaan harmittaa, miten vähän lapsiani arkipäivisin näen. Sellaista se kai kaikilla töissäkävijöillä on.

Nyt uutta viikkoa kohti, hyvää maanantaita kaikille!

Karina

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Buzzador: Testissä LEGO DUPLO My First Carousel.

Olen ollut jo vuosia Buzzador ja saanut olla mukana monissa mielenkiintoisissa kampanjoissa. Viimeisimpänä päästiin lasten kanssa LEGO DUPLO My First Carousel kamppikseen ja näin ennestään jo iso DUPLO kokoelmamme sai mukavaa lisäpiristystä.
 
Jos Buzzador toiminta ei ole ennestään tuttu, niin lyhyesti kerrottuna: Buzzadorina pääset kokeilemaan uusia tuotteita, palveluita useimmiten ilmaiseksi (mukana myös maksullisia, mutta selvästikin edullisia kampanjoita). Uudesta kamppiksesta tulee kutsu sähköpostiin, josta pääset ilmoittamaan halukkuutesi osallistua siihen, sitten menee pari viikkoa ja sähköpostiin kilahtaa vastausviesti: pääsitkö vai et. Ite tykkään siitä, että myös "Harmi, et päässy mukaan" viestit laitetaan, sillä silloin ei tartte jää miettimään ja odottamaan, miten kävi.
 
Päästyäsi kampanjaan mukaan, kirjoitat siitä mielipiteesi/täytät raportin yms. On yleensä kamppiskohtiasta, mitä siinä tehdään. Esimerkiksi tässä DUPLO kamppiksessa on valokuvauskisa, 10 luovinta kuvaa saavat palkinnoksi 73 euron arvoisen DUPLO setin. Olisi aika mieluisa joulupaketti tänne suuntaan! :)




Meillä leikitään LEGOilla ja juurikin DUPLOilla melkein joka päivä. Pieniä "legoihmisiä" on kerääntynyt iso joukko ja he ovatkin jonottamassa kuvassa karuselliin. Itse My First Carousel settiin kuuluu karusellin lisäksi 2 lasta, puu, koristeet ja lintu. Kuvassa näkyvä jäätelökioski, pöytä ja tuolit  sekä kamerat olivat meillä jo ennestään. Karuselli pyörii, kun sitä ylhäältä pyörittää! Instassa voi katsoa pienen Boomerang pätkän, Chard_87 löytyy tili!


 
Täällä menee sunnuntai rentoillen. Tällä hetkellä lapset muovailevat, uuni on tulilla ja kahvi odottaa juojaansa. Mukavaa sunnuntaipäivää sinnekin!
 
 
LEGO DUPLO My First Carousel setti saatu Buzzadorin kautta.  Postaus ei ole maksettu eikä kuulu "diiliin", sillä Buzzadorina voit toimia vaikket kirjoittasikaan blogia. :)
 
#duplobuzz #legoduplo #buzzador

PSST!!!! Aiotko laittaa LEGO paketteja pukinkonttiin? Lekmeriltä löydät ison valikoiman LEGOja alenettuun hintaan! (Mainoslinkki).
 
 
Karina



torstai 9. marraskuuta 2017

Sponsored video: Näkeekö muutkin lapsesi?

Elämäntarinoita on maailmassa yhtä monta kuin ihmisiä. On kivisiä alkuja, pitkiä selvitytymisiä, onnellísia matkoja, hienoja alkuja ja monivivahteisia reittejä. On köyhiä, on rikkaita, on keskituloisia ja kaikkea näiltä väliltä. Meitä kaikkia kuitenkin yhdistää se, ettei kukaan ei pysty päättämään, mihin perheeseen, minkälaisen yhteiskuntaluokkaan syntyy. Et sinä, en minä.
 
Kaikilla lapsilla pitäisi lähtökohtaisesti olla samat mahdollisuudet, sama perusturva. Samat unelmat, ja yhtä rakastavat vanhemmat.Vanhemmat, jotka ovat valmiita tekemään lähes mitä tahansa lapsiensa eteen.
 
P&G mainoskampanja haluaa muistuttaa, että meidän vanhempien tuki on aarteista kallein. Se, mitä me näemme lapsissamme, on ainutlaatuista, voimakasta rakkautta, uskoa heihin, meidän lapsiin. Kuvittele, jos maailma näkisi mitä vanhemmat näkevät? Allaoleva mainosvideo on mielestäni hyvin koskettava. Olen katsonut sen jo vähintään viisi kertaa ja joka kerta silmäni kostuvat.
 

 
Talviolympialaiset 2018 alkavat helmikuussa Etelä-Koreassa. Edessä on 15 lajia ja jaettavana 102 kultamitalia. 102:n ihmisen vanhemmat, läheiset, saavat kokea tunteen, kun heidän työ palkitaan kultamitalilla. Oletko sinä kokoenut sen tunteen?
 
Muistan, kun harrastin yläasteikäisenä Koykushinkai Karatea. Äitini kuskasi minuta 4 kertaa viikossa treeneihin. Vanhempani ostivat minulle kaikki välineet. Sain osallistua jokaiselle leirille, jokaiseen vyökokeeseen. He kannustivat minua tatamin reunalla, kun kilpailin katassa ja he ojensivat minulle kukkakimpun, kun voitin Eestin mestaruuden, kultamitalin katassa, omassa sarjassani.
 
Meidän lapset ovat vielä pieniä. Alex on 2v 2kk ja Olivia 4 v 7kk. Koko maailma on heille vielä auki, heistä voi tulla ihan mitä vaan. Ja minä lupaan, että kannústan heitä jokaisessa harrastuksessa samanlaisella intesiteetillä, kuin omatkin vanhempani kannustivat minua.
 
Oletko sinä voittanut kultamitalin jostakin urheilulajista?
 
Karina 
 
Sponsoroitu video.