sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Uusi vuosi, vanhat kujeet.

Sanonta kai sanoo, että uusi vuosi, uudet kujeet. Mutta let´s face it, vuosi kyllä vaihtuu, mutta ei se tuo mukanaan juurikaan muutoksia edelliseen verrattuna. Vuosi 2017 oli muutosten vuosi: palasin töihin uuteen työkuvaan, molemmat lapset aloittivat päiväkodissa, kotiarki muuttui työarjeksi ja matkustaminen pitkiksi ajoiksi jäi ainakin toistaiseksi unholaan. 

Miten 2018 eroaa tästä? Työt jatkuu 2.tammikuuta, lapset jatkavat päiväkodissa. Voishan sitä toki maalailla unelmakuvia seinälle ja kirjoittaa, miten kaikki tulee muuttumaan, miten uudet tuulet alkavat puhaltamaan niin oikeassa elämässä kuin blogissakin, mutta ainut muutos mikä tässä kaikessa tulee mieleen on urheilu. Ei muuta. Liikunnalle olen raivannut tunnin kaks-kolme kertaa viikossa ja toivon, että saan sen toimiman. No okei, toinen muutos on se, että ostin parkkihallista 3 kuukauden kortin. Vuoden verran jätin auton 12 min päähän ilmaiselle paikalle, tien sivuun ja nyt tuli kyllästyminen. Matka ja kävely on ihan ok, mutta joka-aamuinen paikan etsiminen sekä talvisin töistä juokseminen liukkaalla kelillä alkoivat turhauttaa. Siihen vielä lisättynä jäinen ja luminen auto vastassa, niin hiphei.

Tekisi myös mieli kirjoittaa, miten blogi tulee uudistumaan, muutetaan vähän ulkoasua, kirjoittaisin useammin, ottaisin parempia kuvia, ylipäätänsä kirjoittaisin, mutta en usko siihenkään. Mulla oli vuosi aikaa totutella uuteen arkeen ja antaa blogille aikaa, mutta lopputulos oli alle 50 postausta koko vuoden aikana. Se tekee noin 4 postausta kuukaudessa, 1 viikossa... Mistä ykskaks repisin vielä aikaa ja ennenkaikkea jaksamista, kerran olen meinannut alkaa kuntoilemaankin?


Uudenvuodenlupaukset ovat jollekin perinne, kiva juttu, mutta minä en usko niihin, joten en aio myöskään mitään luvata. Päivä, viikko kerrallaan mennään. En tiedä, jos en olisi näin väsynyt, olisin ehkä positiivisempi, mutta valitettavasti olen ties monettako kuukautta putkeen ihan totaalisen väsynyt. Väsynyt ihan kaikkeen. Silmät tuntuu painavan sata kiloa, se ihana röllykkä toiset sata kiloa, olen jatkuvasti kiukkuinen, en saa mitään ns ylimääräistä aikaiseksi ja välttelen niitä pakollisiakin hommia. Miten vaikeeta on muuten yhden vierashuoneen siivoaminen? Olen kerännyt sen täyteen roinaa ja jatkan edelleen sotkulinjalla sen sijaan, että lajittelisin tavarat ja heittäisin turhat pois. En vaan jaksa aloittaa projektia ja se ärsyttää itseänikin. Tai miten vaikeata olisi harjata hiukset joka päivä? Mulla on hirveen pitkä tukka ja siitä pitäisi pitää huolta, mutta minä harjaan sen ehkä kaksi kertaa viikossa itkien ja sitten jatkan taas sotkunutturalla. Ja kyllä, myös töissä. Harjaan pään päällä menevät hiukset siistiksi, pyöräytän hiukset nutturalle, suihkautan lakkaa päälle ja voila, näytän huoliteltulta, vaikka totuus on kaikkea muuta. Tai miten vaikeata on laittaa vaatteet omille paikoilleen? No tosi vaikeeta. Ja miten vaikeeta on laittaa lasten pieneksi jääneet tavarat myyntiin? Vielä vaikeampaa.

Tämä vuoden 2017 tuoma arki on yllättänyt raskaudellaan. En ole varmaan koskaan ollut näin painavan kuorman alla mitä nyt. Metatyön määrä on VALTAVA. Voi, kunpa vuosi 2018 oli helpompi. 

Onnellista Helpompaa uutta vuotta kaikille!
Rakkaudella, Karina. 

lauantai 30. joulukuuta 2017

JOULU 2017


J O U L U  2 0 1 7

Tämän vuoden joulu oli poikkeuksellinen. Vietimme jouluaaton nimittäin vanhempieni kanssa heidän kotonaan. Usealle muulle perheelle ehkä jokavuotinen perinne, mutta meille harvinaista herkkua, ellei sitten itse olla heidän luonaan joulua ulkomailla. Joulun viettämättömyys perheeni kanssa ei todellakaan johdu siitä etteikö haluttaisi viettää se yhdessä, vaan vanhemmillani on tapana lähteä syksyisin lämpimään ja palata Suomeen vasta keväällä.

Tänä vuonna tilanteen muutti pikkuveljeni ylioppilaaksi kirjoittaminen sekä hänen siirtyminen armeijaan ensi kuussa. Näitten tapahtumien ansioista saimme yhteisen joulun.

ps. kuvassa on 7 lapsen ja 7 aikuisen lahjat.


Lähdimme joulunviettoon lauantaina, aaton aattona ennen ilmatieteen laitoksen ennustettua lumimyräkkää ja hyvin siltä vältyttiinkin, vasta perillä alkoi alkoi olemaan melkoinen lumisää! Lauantaina tehtiin pieniä valmisteluita joulun aattoa ajatellen ja nautittiin perheen kanssa yhteisestä ajasta. Pelattiin mm. lasten Aliasta, Olivia tykkää siitä tosi paljon ja on myös todella hyvä pelissä. Tein myös ylläolevan piparijuustokakun kinuskikiilteellä valmiiksi odottamaan.

Aatto aloitettiin aamulla riisipuurolla ja kiireettömällä aamupalalla. Sen jälkeen osa porukasta siirtyi rantasaunalle ja osa jäi sisälle. Koko ajan oli pientä tekemistä ja porukka kasvoi, kun myös loput vieraista tulivat paikalle. Saunomisten, laittautumisten yms jälkeen katettiin joulupöytä, syötiin ja alettiin laulamaan mieheni kitaran säestyksellä joululauluja, odottaen samalla joulupukkia.




Joulupukin käynnin jälkeen availtiin loput lahjat ja katsottiin lasten iloa, kun paketeista löytyi ihania ja mieluisia yllätyksiä <3



Olivian joululahjat oli tänäkin vuonna aika Frozen painotteisia, mutta oli joukossa yksi pehmeä paketti sekä puisia leluja ja Magic delfiini Barbie, josta Olivia oli unelmoinut jo pitkään. Myös toinen pitkäaikainen haave toteutui, kun yhdestä paketista paljastui Incubabies violetti poikainen. 

Pienestä iästään huolimatta Alexkin oli osannut ympyröidä Suuresta lelukirjasta lähes kaikki traktorit, kaivinkoneet ja isot autot, joten ei ollut kovinkaan iso yllätys, kun paketeista paljastui kerta toisensa jälkeen nimenomaan isoja autoja, traktoreita, roska-auto ja Brion junaratapakkaus sekä lisäosia.




Yllättävän hyvin lapset jaksoivat koko päivän touhuta ja odottaa pukkia. Alex ei nukkunut edes päikkäreitä ja pukkikin tuli vasta 19 jälkeen!

Joulupäivänä jatkettiin matkaa muutaman kymmenen kilometrin päähän mieheni veljen perheen luokse, jossa myös heidän siskonsa oli perheensä kanssa ja saatiin vielä toinen perhejoulu, kun kuusi serkusta sai leikkiä keskenään. Tapaninpäivänä matka jatkui kotiin ja sitä seuraavana päivänä oltiinkin jo normaalisti töissä ja päiväkodissa. Joten nopeasti ne joulupyhät sitten meni!


Toivottavasti teilläkin on oli mukavat joulupyhät! Meillä lapset odottaa jo seuraavaa joulua :D

Karina










perjantai 29. joulukuuta 2017

Löytyikö joulufiilis?

JOULUKUUN alussa motivoin itseäni joulun tuloon sekä kadonneen joulufiiliksen etsimiseen listaamalla muutamia asioita, jotka nostaisivat joulutunnelmaa. Mitä tuli toteutettua:
  • nosta jouluvalot ikkunanlaudalle - harmikseni kaikki valomme olivat poistuneet taloudestamme, ilmeisesti moni oli rikkoutunut. Mutta se sijaan koristelimme keittiön jouluisasti.
  • leivo pipareita ennen 15.12 - tämä toteutui!
  • askartele lasten kanssa lumihiutaleita ja kiinnitä ne ikkunoihin - tämäkin osittain, askartelimme kyllä erilaisia lumihiutaleita, mutta ikkunaan saakka ne eivät päässeet.
  • nappaa Hope-joulukuusesta 2 lappua ja toteuta ne - tämäkin toteutui osittain. Valitsin kaksi lappua ja toiselle lahja löytyi hetkessä, mutta toisen lapsen lahjatoive oli niin haastava, että vaikka etsin sitä Joensuusta kissojen ja koirien kanssa, en valitettavasti löytänyt, joten palautin lapun takaisin. Sen sijaan osallistuin Joensuun jouluapuun ja kävin ostamassa vähävaraiselle perheelle kassillisen jouluherkkuja. Ainiin ja erään toisen apuryhmän kautta lähetin erään perheen teinitytöille laatikollisen kosmetiikka - sekä hygieniatuotteita. 
  • juo glögiä - Join, melkein joka päivä.
  • tee työkavereille pienet lahjat itse, ei saa ostaa - en ehtinyt, jäivät tänä vuonna kokonaan ilman. Esimiehelle ostin perhekalenterin, mutta muille en tällä kertaa mitään.
  • käy perheen kanssa kuuntelemassa Kauneimpia joululauluja - tämä harmittaa ehkä eniten. Nimittäin unohdimme päivämäärän ihan täysin ja kerran, kun olimme menossa kauppaan, käyttin laskemassa samalla stigalla ja pulkalla kirkonmäkeä alas. Siinä sitten huomasimme, että kirkon parkkipaikka on täynnä autoja ja BING! tajusimme, että oli juuri se päivä. Ensi vuonna sitten! ( Ollaan sanottu näin ainakin 5 vuotta..).
Joulufiilis kyllä löytyi ja varsinkin aattona oli ihanaa odottaa joulupukkia, lahjoja, hyvää ruokaa ja kiireetöntä päivää. Tämän piti olla alun perin joulufiilis+joulu 2017 yhdistelmäpostaus, mutta koska Bloggerissa on joku häikkä enkä saa ladattua kuvia tähän, kirjoittelen kuvien kera meidän joulusta myöhemmin.  Joka tapauksessa, fiilis löytyi ja joulu oli oikein mukava :)

Karina

perjantai 15. joulukuuta 2017

Korvatulehdus ja mysteeritauti.

Kirjoitin ohimennen muutama päivä sitten Alexin sairastelusta ja lupasin palata aiheeseen myöhemmin. No nyt on sen aika, olen nimittäin opetellut sulkemaan korvani ääniltä ja käyttämään Pikku Kakkosen ajan bloggaamiseen! Toki nyt on helppo kirjoittaa, kun ollaan Pikku Kakkosen aikana kotona, normaalisti me vasta tulla lähempänä puolta kuutta kotiin, jolloin laitetaan ruokaa, syödään ja siirrytään leikkimään. Meillä katstotaan arkisin tosi vähän telkkaria.



Mutta nyt olen kolmatta päivää lasten kanssa Alexin sairastelun takia kotona. Lasten päiväkodissa oli nimittäin joskus kolmisen viikkoa sitten silmätulehdusepidemia ja eräänä aamuna, kun kiireissäni unohdin pestä lasten rähmät silmistä, meidät käännytettiin ovelta, sillä hoitaja epäili Alexilla olevan silmätulehdus. Se oli itse asiassa just silloin, kun mun mies oli Thaimaassa ja olin lasten kanssa kaksi viikkoa yksin. Olin sinä perjantaiaamuna tosi väsynyt, pitkä viikko oli takana ja tärkeä työpäivä edessä, joten kun minulle sanottiin, etten voi jättää lapsia hoitoon, murruin ja puhkesin itkuun. Siinä päiväkodin lattialla minä istuin ja itkin. Lapset hikoilivat ulkovaatteissaan, mutta minä lamaannuin täysin. Koetin selittää, että minun pitää olla töissä, mutta eihän se auttanut mitään.

Päästyämme takaisin kotiin, hoidin työasiat siihen kuntoon, että pystyin olemaan päivän kotona ja soitin saman tien terveyskeskukseen. Saimme ajan yllättävän nopeasti eikä mennyt paria tuntiakaan, kun olimme jo päivystävän sairaanhoitajan vastaanotolla. Varulta hän sitten kirjoitti silmätipat vaikka koetin kertoa muistakin oireista. Alex oli nimittäin yskinyt jo pidempään ja nenäkin valuutti kuin Niagran putous. Mutta eipä hoitajaa ilmeisesti kiinnostanut, sillä Alexia ei tutkittu yhtään enempää.

Seuraavana yönä oli sitten helvetti irti. Alex itki ja yski koko yön, jolloin yön tunneilla varasin hänelle yksityiselle ajan seuraavalle päivälle. Lauantaina käytiin lääkärissä ja siellä todettiin, että hänellä on todella pahasti tulehtunut oikea korva. Vasen oli paremmassa kunnossa. Antibiottiresepti kouraan ja kotiin. Voi raasu, minä ajattelin.

Ab-kuuria kesti 7 päivää ja tunnollisesti muistin antaa jokaisen annoksen ajallaan. Kuurin loputtua odotin vielä muutaman päivän, mutta valitettavasti yskä ei helpottanut yhtään mihinkään, joten 10 päivää edellisestä käynnistä, varasin taas uuden ajan lääkärille. Uusi diagnoosi oli sama kuin edellinenkin: korvatulehdus, mutta nyt niin päin, että vasen oli tosi pahana ja oikea paranemaan päin. Uusi ab kuuri, Ventolinea mikstuurana, Pamolia ja kotiin. Ainiin, otettiin sormesta crp, mut se oli normaali. Lähdettiin samana päivänä pikkuveljeni lakkiaisiin ja seuraavana päivänä eli lakkiaispäivänä Alexille nousi kuume. Pientä kuumeilua kesti la ja su aamupäivästä. Maanantaina vietiin lapset päivähoitoon, koska Alex oli tosi virkeä eikä yöllä tai ma aamulla ollut kuumetta - mutta pari tuntia viennin jälkeen soi puhelin. Alexilla on kuumetta, tulkaa hakemaan lapset pois. 

Nyt puhutaan siis tästä viikosta. No, maanantaina katseltiin vointia kotona ja tiistaina oli jo pakko varata aika taas lääkärille. Meidän vakio korva -, nenä- kurkkulääkäri (vai missä järjestyksessä ne menee..?) ei ollut sinä päivänä Pihlajalinnassa töissä, joten otin ajan lastentautien lääkärille. Mulla meni siinä koko työpäivä hukkaan, sillä sain ajan vasta klo 13 ja tehtiin miehen kanssa vaihto klo 15, jolloin olin 15-20.30 itse töissä. Lastenlääkäri kyseli historiaa, vitamiinien, d-vitamiinin käyttöä yms. ja tutki Alexin perusteellisesti. Lisäksi labrassa otettiin verikoe, nieluviljely ja influenssa näyte. Alex sai hengittää lääkärin vastaanototlla Ventolinea inhalaattorista (babyhaler) ja käski heittää mikstuuraversion mäkeen, se ei tee kuulemma muuta, kun vilkastaa lasta. Saatiin resepti Ventolinea varten, jatkoa ab kuurille (perjantaina saatu resepti ei vastannut määrältään tarvetta), Pronaxenia varten ja soittoajan eiliselle, jolloin kaikki testit olisivat valmiit. 

Ja eilen lääkäri soittikin. Influenssanäyte oli negatiivinen, samoin nieluvilejly, mutta mm. rs-virusta ei oltu testattu, vaikka lääkäri oli sen määrännyt. Joten nyt ei tiedetä, mikä tauti on kyseessä, mutta koska nykyinen antibiootti puree ja Ventolinen babyhaler auttaa, niin jatketaan  näillä lääkkeillä ja käydään tarkastuksessa joulun jälkeen. Eli käytännössä nyt vaan toivotaan parasta ja otetaan lääkkeet ajallaan. Ja maitohappobakteerit tottakai, niitä ollaan käyetetty ihan ekasta kuurista lähtien päivittäin.

Maanantaina toivottavasti arki palaa uomiinsa ja pääsen normaalisti töihin, en todellakaan toivo, että Alexin sairastelu jatkuisi yhtään pidempään. On se vaan niin sydäntä riipaisevaa, kun pieni sairastaa.

Karina

torstai 14. joulukuuta 2017

RUOKABUDJETIN VUOSIKATSAUS

Vuosi alkaa olemaan jo lopuillaan ja tässä vaiheessa voidaan kurkistaa menneisiin kuukausiin. Meillähän on kaikkeen budjetti. Ollaan laskettu arvio koko vuoden menoista ja jaettu ne 12 kuukaudella sekä sen perusteella laskettu, paljon laitamme kiinteiden kulujen tilille joka kuukausi rahaa, jotta ne riittää kattamaan kaiken. Kiinteisiin kuluihin kuuluvat lasten hoitomaksut, kauppaostokset, vakuutukset, sähköt, vedet, polttoaineet, jätemaksut, tiemaksu, lääkäri - ja lääkekulut, lasten vaatteet, puhelinlaskut, netti yms. Kaikki niin sanotut pakolliset laskut. Lainat kumpikin maksaa omilta tileiltään ja loput rahoista jaetaan yhteisille käyttö - ja säästötileille sekä rahastoihin.

Kauppalaskuksi ollaan budjetoitu 450 euroa. Se sisältää kaikki hygieniatarvikkeet (pois lukien vaipat) ruokatarvikkeet sekä molempien työpaikkaruoat, koska ne otetaan kotoa mukaan. Polttoaineisiin on varattu 2x150€= 300€/kk.

Miten onnistuimme pysymään budjetissa?


Ruokakauppabudjetti on ylittynyt aika pahasti, meillä on mennyt  joka kuukausi 53,38 euroa enemmän, mitä ollaan laskettu. Toukokuun iso lasku selittyy minun 30-vuotis juhlilla.

Polttoainekulut taas ovat pysyneet ihan budjetissaan, 290e/kk! Elokuun iso summa selittyy meidän asuntoautoreissulla. Ajettiin Joensuu - Kuopio - Ylivieska -Kalajoki -Vaasa - Tuuri - Kuopio -Joensuu reitti. Muuten näyttää aika tasaiselta! Prisman osuus vähän yllättää. Ostetaan Prismasta yleensä vaipat, lamput, paristot, kodintarvikkeet, yms. Silti sinne on mennyt melkein satanen kuussa. Kahviloissa ja ravintoloissa käydään mielestäni aika harvoin, mut ilmeisesti kuitenkin yli kolmellakympillä kuussa. Toisaalta lokakuussa meillä on vuosipäivä ja käydään aina ravintolassa syömässä, joten sekin iso summa selittyy jo sillä. Mitähän me ollaan heinäkuussa tehty?

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen meidän budjetteihin sekä rahankäyttöön. En tiedä menisikö ruokakauppaan enemmän, jos meillä ei olisi budjettia lainkaan? Koska kyllä se budjetti ohjaa aika paljon ostoksia. Esimerkiksi jos puolessa välissä kuukautta on mennyt yli 250 euroa, en ostele heräteostoksia, kuten fetajuustoja eikä meillä syödä ruoaksi tortilloja tai muita ruokia, joihin menee paljon rahaa. Silloin mietitään loppukuukautta ja tehdään edullisia hyviä kotiruokia. Toisaalta taas, jos puolessa välissä kuukautta on lasku alle 150e, kuten nyt, annan helposti kärreihin laittaa viilejä, rahkoja, juustoja, herkkuja ja kaikkea, mitä ei oikeasti tarvitsisi edes ostaa. Eli budjetti ohjaa molempiin suuntiin.

Teetkö sinä budjetteja? Tarkasteletko ja pysytkö niissä?

Karina



keskiviikko 13. joulukuuta 2017

RÖLLYKKÄ.



Siinä se on. Minun röllykkäni. Rakkaudella, herkuilla ja laiskuudella kasvatettu. Täysi turhake. Ottaa minulta enemmän kuin antaa. Vie tilaa vaatteista, saa minut peittelemään mahaani, valikoimaan työvaatteet huolella, jotta saisin sen piiloon.

Röllykkä on vaativa. Se haluaa säännöllisesti herkkuja - lähinnä suklaata, mutta kelpaa sille myös sipsit ja rasvaiset ruoatkin. Salaatista se ei tykkää eikä myöskään pienistä annoksista. Röllykkä on sitä mieltä, että mitä enemmän lautaselle mahtuu sen parempi. Meillä on röllykän kanssa ihan hyvät välit, en yleensä aamujen jälkeen mieti häntä sen kummemmin, mutta iltaisin, kun menen suihkuun ja pesen röllykän, tulee surullinen ole. Surullinen siksi, että olen itse syyllinen siihen, että röllykkä on pääsenyt kasvamaan näin isoksi! 

Röllykkä on kasvanut viimeisen kahden vuoden aikana ihan tuhottoman nopeasti. Vähän niin kuin lapsetkin kasvaa, silmissä. Olen ajatellut koko ajan, että kyllä se siitä pienenee, mutta mitä isommaksi se on kasvanut, sitä enemmän sillä on ollut minuun valtaa. Joskus jopa ylivaltaa. Vaikka olen päättänyt, etten tänään ota suklaata, niin röllykkä alkaa huutamaan, möyrymään ja aiheuttaa minulle heikkoa oloa. Saa minut avaamaan sen suklaakarkin, jotta saisin sen hiljaiseksi.

Röllykän vihollinen on liikunta. Se ei voi sietää sitä, koska se pienentää häntä ja hän haluaa kasvaa mahdollisimman isoksi, levitä muuallekkin. Itse asiassa sillä onkin jo serkkuja lantiossa, reisissä ja käsivarsissa. Ne eivät ole vielä liitoksissaan toisiinsa, mutta olen alkanut epäilemään, että röllykällä on tavoitteena levitä ympäri minua niin, että se on yhtä - joka puolelta. Vähän niin kuin osavaltio. Ja se alkanut pelottamaan. Jos röllykkä leviää sisäelimiin, olen kusessa.

Nyt on tullut aika tappaa röllykkä. Voin henkisesti ja fyysisesti pahoin ja olen valmis nujertamaan sen paskiaisen. MINÄ olen vahvempi kuin hän. Tai se. Tai mikälie. Mutta miten? Miten saan itseni taistelemaan? Mistä saan heikkona hetkenä sen voiman? Mikä nujertaa röllykän?

Jos sinulla on kokemusta röllykästä, kerro minulle, miten pääsit siitä eroon?

tiistai 12. joulukuuta 2017

Pikkuveljen lakkiaiset!

Onpa ihana viikonloppu takana! Isot juhlat on aina kivoja, kun niissä näkee ihmisiä, joita ei muuten kovin usein näe. Toki isoissa juhlissa on haasteena myös sosialisoitua kaikkien kanssa, varsinkin kun sinulla on kaksi pientä lasta (joista toinen on kuumeessa) mukana. Mutta näin kaikenkaikkiaan juhlat meni ihan odotusten mukaisesti ja uskon, että kaikilla oli kivaa.

Ruoista voileipäkakut, kakut ja macaron leivokset vanhempani olivat tilanneet samasta paikasta kuin meidän hääruoat tuli vuonna 2013 eli Juhlapalvelu Remarista. Karjalanpiirakat toin tullessani Kotileipomo Sorsasta. Loput tehtiin itse, minä osallistuin lähinnä venäläisen peruna-makkarasalaatin tekoon. 










Ruokahan oli kieltämättä älyttömän hyvää, mutta taas kerran sitä oli aivan liikaa. Sain sunnuntaina kotiinlähtiessäni ison laatikollisen ruokia mukaan ja edelleen syön niitä. Aamupalaksi kinkkuvoileipäkakkua, täyttejä lettuja ja macaron leivoksia, not bad :) Mutta tulee jo kieltämättä korvista ulos (ei macaron leivokset, ever).

Tuosta Alexin sairastelusta kirjoittelen erikseen, kunhan tiedän itsekin enemmän. Ollaan menossa kohta lääkäriin, jo kolmannen kerran 3 viikon sisällä. Tehdään tänään läpsystä vaihto, mies on töissä 6-14 ja minä 14-19, lapsia ei voi Alexin sairastelun vuoksi päiväkotiin viedä.

Mutta pysytään aiheessa eli lakkiaiset. Tuskailin viimeksi lahjan ja lopulta ostin kaksi settia Finlaysonin pussilakanoita. Ne ovat laadukkaat, ajattomat, pitkäaikaiset ja mielestäni hyvä lahja nuorelle, joka on kohtapuolin muuttamassa pois kotoa ja tulee tarvitsemaan kaiken omaan kotiinsa. Krister nyt toki menee inttiin ensin, mutta sen jälkeen on lennettävä pesästä :) 

Hyvää viikonjatkoa, me aletaan valmistautumaan lääkäriinmenoa varten.

Karina




maanantai 4. joulukuuta 2017

Viikonlopun parhaat.





Kyllä ne viikonlopun parhaat hetket vietettiin tällä kertaa ulkona rakentaen lumiukkoa ja tehden lumienkeleitä. Vaikka ulkona oli varsinkin eilen märkää ja ulkoilun jälkeen melkoisen kasteltu olo, niin lasten ilo Olafia rakentaessa on mittaamaton. Kaikki lumiukothan ovat nykyisin Olafeita, kuinkas muuten!

Tälle viikolle sattuu kivasti kaksi arkivapaata, keskiviikko Suomen itsenäisyyspäivä tottakai, mutta olen vapaalla myös perjantain, sillä pikkuveljeni ylioppilasjuhlia juhlitaan lauantaina ja matkustan lasten kanssa jo perjantaipäivän aikana sinne avuksi ja seuraksi. Viralliset lakkiaiset hänellä on tiistaina eli siis huomenna, mutta niihin en millään pääse, kun olen töissä ja illaksi jo suunnitelmia.

Tästä tulikin muuten mieleen, että mitä sitä hankkisi 19-vuotiaalle miehenalulle ylioppilaslahjaksi? Synttäriksi ostin hänelle lasisisen takeaway Joco Cup kupin, mutta yo lahjaksi en ole vieläkään keksinyt mitäään! Onko ideoita?

Itse sain aikoinani lahjaksi astioita, rahaa, koruja ja liinavaatteita. Osa hyödyllisiä ja edelleen tallessa tai käytössä, mutta osa taas mennyt jo eteenpäin, tai on jossakin tallessa odottamassa seuraavaa paikkaa. Minusta on vähän typerää ostaa esimerkiksi astioita sellaiselle, joka ei ole erikseen jotain tiettyä sarjaa toivonut. Sillisalaatti astiakaapissa voi toki monella toimia, mutta uskon, että nykyisin monet hakee selkeyttä niin vaate - kuin astiakaappiinsakin.

Raha on toki helpoin vaihtoehto niin lahjan antajalle kuin saajalle, mutta sen koen taas liian epähenkilökohtaiselta. Jollekin vieraalle voisin antaa rahaa lahjaksi, mutta omalle pikkuveljelle pitää olla jotain muuta. Pitäisihän minun isosiskona tuntea hänet edes sen verran.. 

Täytyy ilmeisesti ihan ajatuksen kanssa pohdiskella tätä..

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Karina





sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Hei joulukuu!

H E I  J O U L U K U U !

Heti ensimmäisenä haluan pyytää Sinulta, rakas joulukuu, anteeksi. Anteeksi siksi, että en ole sinusta oikein koskaan pitänyt. Vuosia sitten oli vielä ihan kiva, oli pakkasta, valkoista ja valoisaa. Nyt talvet ovat muuttuneet niin paljon, etten ole ihan varma vuodenajasta, onko sittenkin huhtikuu? Lumi tuntuu sulavan seuraavana päivänä satamisestaan ja joulun aaton aattona saa jännittää, tuleeko musta vai valkoinen joulu.



Sen lisäksi, etten pidä sinun lämpötiloistasi, en myöskään ole jouluihmisiä. Siis se JOULU, tiedäthän. Joulu, joka saa ihmiset sekaisin. On tonttuovia, kransseja, tonttuja, pukkeja, pikkujouluja, lahjoja, laatikoita, kinkkuja, kaloja ja koristeita. En minä sano, että se on väärin, mutta itsestäni se ei tunnu omalta, ehkä sitten joskus, kun kotona näyttää kodilta?

Jotta saisin tehtyä itsestäni edes pikkuisen jouluihmisen, ajattelin haastaa itseni ja laadin nyt listan, mitä minun täytyy kuukauden aikana tehdä. 
  • nosta jouluvalot ikkunanlaudalle
  • leivo pipareita ennen 15.12
  • askartele lasten kanssa lumihiutaleita ja kiinnitä ne ikkunoihin
  • nappaa Hope-joulukuusesta 2 lappua ja toteuta ne
  • juo glögiä 
  • tee työkavereille pienet lahjat itse, ei saa ostaa
  • käy perheen kanssa kuuntelemassa Kauneimpia joululauluja
Mitähän vielä? Yritän kovasti luoda joulufiilistä lapsille, en millään haluaisi siirtää tätä antijoulunismiäni heille. Itsehän olen viettänyt yhdenkin jouluaaton lentokoneessa nukkuessa eikä sekään haitannut yhtään. Haluaisin tänä jouluna hankkia meille valkoisen kuusen, mutta luulen, ettei hankita kuusta ollenkaan, sillä vietämme joulun vanhempieni luona. Olin joskus kauan sitten valkoisia kuusia vastaan, eihän ne ole mitään joulukuusia, kuusen pitää olla vihreä! Mutta sitten käänsin takkini ja oikein mielelläni laittaisin nyt sen valkoisen kuusen.

Lapsilla on tänä vuonna samanlaiset suklaakalenterit, Ryhmä Haun kuvalla varustettuina. Olivia on malttanut ottaa yhden luukun päivässä auki, mutta Alex onnistui selkäni takana tyhjentämään jo 4 luukkua! Ihan niin kuin minäkin tein pienenä. Pitäisiköhän hankkia itsellekin joulukalenteri? Vielähän sitä ehtisi.

Mikä tekee joulusta joulun ja miten saat itsesi joulufiilikseen?


perjantai 1. joulukuuta 2017

Olivian haastattelu: osa 5.

Edellisestä Olivian haastattelusta on jo pitkä aika. Olivia on nyt 4 vuotta ja 8 kk ja tuntuu, että jotkut vastaukset ne ei vaan muutu yhtään mihinkään. Ainut merkittävä muutos tällä kertaa oli toiveammatti, lukekaa alta, mikä Oliviasta tulee isona <3
Tonttulakki NopsuPopsu


Mikä sinun nimesi on?
Olivia.

Minkä ikäinen olet?
Neljä.

Mistä sinä tykkäät?
Jäätelöstä, kinkkupastasta. Sinusta.

Mitkä ovat sinun lempi lastenohjelmat, mitä tykkäät katsoa?
Ryhmä Hau, Kuiske, Lassie, Milli ja Molli, Kati ja Töppö.

Ketä sinun perheeseen kuuluu?
Alex, äiti, Olivia, isä.

Minkälainen pikkuveli on?
Ei millainenkaan.

Minkälainen äiti on?
Kaunis.

Minkälainen isä on?
Komea.

Mikä on sun lempiruoka?
Kaikista lempiruokani on perunavelli.

Ketä sinä rakastat?
Äitiä.

Mitä tykkäät tehdä ulkona?
Tehdä lumienkeleitä ja lumiukkoja ja lumijuttuja.

Haluatko mennä päiväkotiin ensi viikolla?
En.

Minkälainen koti sinulla on?
Kaunis.

Mitkä sun lempilelut on?
En tiedä.

Mikä sinusta tulee isona?
Kaikkien pienien eläimien ja hyönteisten, perhostoukkien, ampiaisten, ötököiden ja lemmikkien lääkäri.

Kenelle tykkäät soittaa?
Sinulle.

Minne haluaisit matkustaa?
Thaimaahan!

Missä tykkäät nukkua?
Prinsessasängyssä.

Haluaisitko sanoa vielä jotain?
En.

Aikaisemmat haastattelut löytyy "Olivian haastattelu" tunnisteen alta.

ps. on tää läppäri vaan niin ihana, kun saa minut postailemaan vähän väliä :D

Karina