Viime viikon maanantaina aloitin osa-aikaisesti työt työpaikallani. Ekan päivän fiiliksiä kirjoittelin tiistaina ja siitä ei asiat mihinkään muuttuneet. Heräsin keskiviikkoaamuna väsyneenä, kiukkuisena ja itseäni soimaten. Miksi vaikeutan nyt elämääni, mikä kiire minulla on? Nämä pyörivät kovasti mielessä koko päivän.
Menin töihin, otin kupin kahvia, kone auki ja hommiin. Kahden tunnin jälkeen toivottavaa tulosta ei ollu tullut aikaiseksi ja turhauduin. Tulospohjaista työtä tehden, sitä pitää tehdä joko täysillä tai ei ollenkaan. Ei riitä, että käy silloin tällöin vähän soittelemassa, vaan pitää käydä joka päivä ja tulosta on tehtävä. Maanantai ja keskiviikko osoittivat minulle jo sen, että
- olen liian väsynyt
- ajattelen enemmän kotiasioita, kun osasin odottaa
- kesä on meidän hommissa hiljaisinta aikaa, joten tulosta pitäisi tehdä entistä paremmin
- mainitsinko, että ole liian väsynyt?
Lopputuloksena kävi sitten näin, että häntä koipien välissä laitoin pomolleni sähköpostia, jossa kerroin rehellisesti miltä nyt tuntuu ja miten menee. Että eihän tässä ole oikeasti mitään järkeä, kun polttoainekuluihin menee jo kiva summa. Että eiköhän se ollut nyt tässä. Oli kiva leikkiä 1,5 päivän ajan töissä käyvää äitiä, jolla on 9 kuinen vauva kotona, mutta mieluummin olen äiti, joka on kotona sen 9 kuisen vauvan kanssa, kerran siihen mahdollisuus on. Pientä taskurahaa mä joo tarviin, mutta yritän keksiä jotain muuta tapaa ansaitakseni sitä.
Eli olen taas vapaa kotiäiti, joka aikoo keskittyä kesästä nauttimiseen lasten kanssa kotona, mitähän kaikkea me keksitäänkään? Mieskin jää kohta kesälomalle :)
Ylpeä olen kuitenkin siitä, että uskalsin kokeilla, ymmärsin perääntyä ja vielä julkisesti tästä kertoa. Ihmisiähän tässä vaan ollaan ja joskus tulee tehtyä virhearviointeja mm. oman jaksamisen suhteen.
Enpä minäkään ole mikään yli-ihminen, vaikka joskus siltä tuntuukin :)
Karina.
Hienoa, että uskalsit olla rohkea! Ihanaa viikonloppua ja tulevaa kesää<3!
VastaaPoistaKiitos, ihanaa viikonloppua ja kesää myös sinne!
PoistaHienoa, että teit itsellesi mieleisen ja parhaalta tuntuvan ratkaisun <3
VastaaPoistaJokainenhan on oman onnensa seppä, nyt piti ajatella tunteilla ja järjellä yhdessä <3 Kiitos, olen myös tyytyväinen ratkaisuuni :)
PoistaTämä oli paras ratkaisu :) <3
VastaaPoistaHuippua että kävit kuitenki kokeilee..töitä ehtii tehdä, nauti lasten kanssa kesästä :)
VastaaPoistaNimenomaan, töitä kyllä ehtii tekemään vielä. Lapset taas on pieniä vain pienen hetken.. en tiedä mikä mielenhäiriö mulla ylipäätän oli, kun töihin niin kova hinku oli! Mutta parempi näin! ihanaa kesää!
PoistaOn tärkeä kuunnella sydäntään. <3
VastaaPoistaNäin on, kiitos Iina <3
PoistaNostan sulle hattua et kävit kokeilemassa vaikka nyt ei tuntunutkaan hyvältä. Töitä sä ehdit tekee myöhemminkin ihan tarpeeksi, nauti kesästä ja lapsista!! :)
VastaaPoistaKiitos! Kyllähän mua hävetti laittaa se sähköposti pomolle, laitoin vielä loppuun, että istahdan nyt kahvikupposen kanssa alas ja jään odottamaan, milloin puhelimen ruudulla alkaa vilkkumaan hänen nimensä. Eikä mennyt montaa minuuttia, kun näin kävi. Onneks on ymmärtäväinen työympäristö ja joustava pomo! Alex on niin pieni vielä, että kyllä olet oikessa, nyt on aika nauttia lapsista ja kesästä <3
PoistaVarmasti hyvä päätös :) Hauskaa kesää, nauti "vapaudesta"!
VastaaPoistaKiitos! Ehdottomasti nautin <3 Ihanaa kesää myös sinne!
PoistaEn ois kyllä itekään jaksanut tossa tilanteessa lähtee töihin, mut positiivisuuden kautta hei ja tosi hyvä kun kokeilit!:) Mulla on suunnitelmissa olla pari vuotta kotosalla, koska en tosiaan nää itseäni tekemässä kolmivuorotyötä kahden pienen lapsen yh:na.. Tai varsinkaan jos nuorimmainen niistä alle kaksi vee. Vois käydä turhan raskaaks.
VastaaPoistaKahden lapsen kanssa arjen pyörittäminen on työläistä, vaikka kuinka isompi olisi omatoiminen, joten tuntui todella, että olisipa kivaa mennä töihin edes sillon tällöin. Mutta niin ne tunteet vaan voitti töllö kertaa ja se väsymys. Tuntuu etten saa ikinä nukuttua univelkojani pois! Onneksi minulla oli kuitenkin vaihtoehtona jäädä myös kotiin <3 voimia ja ihanaa loppuodotusta sinne!
PoistaItselleen pitää olla rehellinen, ja pitää uskaltaa myös myöntää, ellei jokin asia tunnu hyvältä. Tsemppiä tulevaan ja ihanaa kesää! :)
VastaaPoistaJuuri näin! Kiitos Ave, ihanaa kesää myös sinne! En mä ihan kokonaan ottanu lopareita, tammikuussa sitten viimeistään palaan töihin :)
PoistaJos huomaa ettei vielä ole hyvä hetki niin parastahan se on silloin tehdä sitä mikä tuntuu oikealta.♡♡ Töitä kerkeää tehdä myöhemmin vaikka kuinka monta vuotta.
VastaaPoistaNäin ajattelinkin, töitä ehtii tekemään vielä useita vuosikymmeniä - kun taas lapset, he ovat pieniä vain ihan pienen hetken <3
Poista<3
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaHuh, tunnistan nuo fiilikset... Itse olen yrittäjä joten en uskaltanut enää pitkittää poissaoloani, varsinkaan kun olen asiakaspalvelutyössä. Myöskään meidän talolainaa ei oikein kotihoidontuella maksella :/ Nytpä olen siis tehnyt miehen vuorotyön mukaisesti töitä, ja todella ristiriitaisin fiiliksin. Toisaalta on ihanaa saada vähän muutakin virikettä päivään kuin vaan vauvan kanssa touhuilua, mutta toisaalta olen välillä hirveän huonolla tuulella kun haluaisin vaan nauttia kesästä ja kasvavasta pikkumiehestä. Lottovoitto olis tosi jees.
VastaaPoista-Sippu
Hei Sippu!
PoistaVoi kohtalotoveri!!! Harmi, että sulla ei oikein muita vaihtoehtoja ole :/ mutta toisaalta, kuten itsekin sanoit on kivaa tehdä välillä muutakin kuin olla kotona, joten koeta jaksaa ja ajattele aina positiivisesti! <3 paljon tsemppiä sinne ja ihanaa viikkoa!
Ihanaa että myönnät julkisesti myös heikot kohtasi! Tsemppaa meitä muitakin, aina ei edes tarvitse onnistua :) nauti vapaudesta <3
VastaaPoistaKiitos kannatuksesta! Kyllähän sitö hetken mietti, että kannattiko nyt blogiin ylipäätänsä kertoa työkuvioista alunperinkään, mutta toisaalta, kuten jo sanoin, ihmsiä tässä vaan ollaan :) ihanaa viikkoa sinne!
Poista