Hei, me mennään naimisiin!

Nyt näihin kivempiin uutisiin! :)

Ollaan oltu Saulin kanssa yhdessä 3 vuotta ja 2kk, ja olen usein vitsaillut, että eipä oo sormusta näkynyt. No nyt on! Rakkaani polvistui eteeni ja pyysi vaimokseen 20.12.2012 tasan kello 20.12.

Mulle se tuli täysin puun takaa, en osannut aavistaa yhtään mitään!!
Se oli torstai päivä ja johtuen meidän ristiin menevistä aikatauluista, olimme sopineet, että torstai-iltapäivä on täysin Our timea. Kävimme yhdessä kaupassa, suunnittelimme 3 ruokalajin illallisen ja kotona sitten kokkailimme yhdessä.

Alkuruoan jälkeen odottelimme lihan kypsyvän ja katselimme vanhoja matkakuviamme, nauroimme ja pussailimme. Oli niin ihanaa, ja sitten, täysin yllättäen, rakas otti sormusrasian käteensä. Nousi ylös ja polvistui eteeni. Kertoi, miten paljon rakastaa minua ja pikkuoravaa, miten ei halua koskaan menettää meitä ja miten kovasti haluaisi elää elämäänsä aina minun kanssani. Tulisinko hänen vaimokseen? Herkistyin ja kyynelet virtasi molemminpuolin, ja suprise, vastasin KYLLÄ :) <3 olemme nyt kihloissa ja en voisi olla onnellisempi. Häät on kesällä 2013!! Eli ihan kohta! <3

the Accident Day 15.12.12

Jouluhulinat on nyt takana ja ollaan taas omassa kotona :) ihanaa <3 Ennen kaikkia kivoja uutisia ja juttuja, on kerrotava myös ikävempi juttu. Onneksi se on jo mielestä pois :)

Mulle tuli nyt pidempi kirjoitustauko, koska mulle sattui pieni onnettomuus 15.12 enkä oikein halunut kirjoittaa siitä, mutta samalla se pyöri myös koko ajan päässä. Lähinnä se, mitä oliSI voinut käydä.

Oli hyvin liukas keli ja ajoin päivällä yhden-kahden maissaa autolla vanhempieni talolle, ajettuani noin 80 km, menetin auton hallinnan ja kävin 80 km/h vauhdissa kolme-neljä kertaa vastakkaisella kaistalla, renkaat maassa pyörien lopulta 180 astetta oman puolimmaiseen penkkaan, auton nokka osoittaen väärään suuntaan. Siihen se auto pysähtyi ja tottakai säikähdin todella pahasti, kun tajusin mitä tapahtui ja kun ymmärsin, että mulle ei käynyt mitään. Shokki oli silti kova, en päässy autosta ulos, koska penkka oli niin syvä, ettei mun ovi ees auennu, onneksi tuli ihmisiä auttamaan, tärisin, mua oksetti ja huoletti pikkuinen masussa. Kun tapahtuma oli ohi ja traktori vetänyt autoni takaisin tielle, (autokin siis selvisi naarmutta), päätin lähteä takaisin kotiin, mieskin oli viikonlopun vietossa työporukan kanssa mökillä, joten olin täysin yksin. Ajoin pikkuhiljaa kotiin, kun tajusin, ettei Pikkuorava ole liikkunut yli 2 tuntiin onnettomuudesta.

Jatkoin siis suoraan sairaalaan naistentautien päivystykseen. Ekana kätilö otti vauvan sydänkäyrän ja voi sitä helpotuksen tunnetta, kun alkoi kuuluumaan tumtiditumtiditumtidiumtididumdum ääniä :) tämän jälkeen lääkäri ultrasi (ei tosin näyttäny mulle monitoria, eikä sanonun pitkään yhtään mitään. oli koko ajan hiljaa, mikä aiheutti kauhua minussa). Lopulta sitten totes, että kaikki näyttäs olevan kunnossa, mutta jäät nyt yön yli seurantaan.

Siitä suoraan huoneeseen ja lepäämään. Aamulla ultrattiin taas, oli aivan ihana lääkäri, näytti vauvaa ja kertoi painoarvion, joka olis silloin 1085 g :) sanoi, että kaikki on hyvin ja on hyvä, että menin päivystykseen, koska istukka reagoi tuollaisiin 24 tunnin aikana joten oli tärkeää, että minua tarkkailtiin koko sen "vaara-ajan".

Noin, nyt tämä on kerrottu ja voin huokaista vielä kerran, mitään ei käynyt, voin hyvin, vauva voi hyvin ja olen ajanut autolla normaalisti sen jälkeenkin(se ei tosin tunnu hyvältä, mutta pakko).

Lupaan, että seuraavat postaukset on huomattavasti iloisempia, on niin paljon ihanaa tapahtunut tämän 15.12 päivän jälkeen!!! <3 :))

Neuvola vol.4 & lääkäri +kuvia ennen ja nyt!

Ihan ensimmäisenä täytyy hehkuttaa: sain ihan yllättäen nähdä miedän oravanpoikasen!! :) se oli ihan yhtä söpö ja ihana, kun viime kerrallakin, piti kättä nyrkissä, heilui kuin karuselli ja vei taas mun sydämen..(vaikka sillä on se jo).

Ensin oli aika neuvolatädille ja tämänkertaiset mitat ja arvot:
(suluissa edellisen kerran, joka oli tasan kuukaus sitten)

Paino 77,6 kg (74,0kg) vielä 400g ja olen saanut kantaakseni KYMMENEN kiloa.
painonnousu/viikko +900g (+540g) ..joo, tiedän, liikaa herkkuja. :/ nyt ihan oikeasti skarppaan!
verenpaine 121/63 (120/61)
hemoglobini 126 (120)
sf-mitta 23 (19) - keskikäyrän alapuolella on tämä, painonnoususta huolimatta.
pissan proteiinit ja muut: ok
kohdunsuu kiinteä ja kiinni

Sokerirasituksen tulokset:
paastoarvo 4,6
1h             5,7
2h             4,7

ja tosiaan ultrattiin, koska mulla on supistusmaisia kipuja joka päivä ja varsinkin, kun liikun. Kaikki näytty olevan onneksi kunnossa, mutta sain saikkua perjantaihin asti ja laitoinkin pomolle heti viestiä, että en kykene hoitamaan osuuttani projektista loppuun enkä mielellään stressaa sitä myöskään ensi viikolla. Pomo (mies) oli ymmärtäväinen, pyysi lähettämään keskeneräiset caset hänelle ja pitämään nyt kunnon joululoma. Palkatonta tottakai, teen heille töitä projektiluontaisesti ja mitään kiinteetä tuntimäärää ei oo, se vaan, mikä tulee tehtyä viikossa. Tosin, tälle viikolle piti olla 20 tuntia, täytyy huomenna selvittää, miten asia menee, saanko palkan tältä ajalta vai en. Mielellään sen kyllä ottaisin.

Ei mulla muuten oo mitään tuloja tammikuussa, tän kuun palkka tulee 15.päivä 3 eri työnantajalta marraskuun tehdyistä töistä, mikä on ihan ok, mut ei riitä kattamaan tammikuun vajetta, jos en pystykään tai saakaan töitä enää :/ Äityislomalle jään virallisestihan vasta 13.2, siihen on vielä aikaa.. huoh. Onneksi meillä on se vauvasäästötili, johon ollaan säästetty jo yli vuos ja laitetaan edelleen joka kuukausi, kaikki vauvaan liittyvät menot maksetaan siitä, ei todellakaan tarvii stressata yhtään siinä asiassa! :) suosittelen kaikille vauvasta vasta haaveleiville, ajoissa sentit säästöön, sit on ihanaa, kun voi ostaa mitä haluaa ja millon haluaa :)

Lupasin joskus aiemmin julkaista kuvia ennen raskautta ja sen aikana. here you go:

RV -0 eli ennen raskautta

RV 21+0

RV 27+2 eli tänään, 12.12.12

 

Kuvat otettu eri etäisyyksiltä ja viimeisessäkin on vaatteet päällä, yritän saada vielä tän viikon aikana vaatettomia kuvia :D

 

 

Vaikka vikassa kuvassa näytäkin valaalta, mulla on itelläni kaunis olo ja rakastan masua todella paljon <3 kilot on kiloja, ne saa työllä pois, vauvamasu on ihana, se on kauniin muotoinen, kiinteä, mun oma mussukkapallukka <3

 

Supistuksia

En tiedä ylireagoinko vai kuuluuko tämä ihan normaalisti raskauteen 28.viikolla, mutta minua supistelee kaikki mahdollinen liikkuminen. Siis jopa 15 m kävely.
Jäin taas päiväksi kotiin, vaikka töitä olisi tälle päivälle ollut, yritin kertoa työpaikalla eilen etten välttämättä kykene hoitamaan tehtävääni, mutta sain kuulla, että tämän viikon aikana olisi vielä tehtävä 20 tuntia kentällä. "Oman vointisi mukaan toki" ... Ja mitä jos vointi on sitä, että ainut hyvä asento on selällään/kyljellään sängyssä? Mahtaa monta hyvää kauppaa tulla. Onneksi minulla on huomenna neuvolalääri. Saapi ihan oikeasti kirjoittaa mulle saikkulapun, jonka voin iskeä pöytään ja sanoa, etten ihan OIKEASTI kykene kävelemään ympäri kaupunkia myymässä yrityksille teidän X juttua. Minusta on tullut nyt täysin välinpitämätön tota projektia kohtaan. Haluan vaan, ettei minuun satu enää ja voin normaalisti kävellä esim ostoskärryjen kanssa kaupassa ilman, että tarvii pysähtyä vähän väliä kun supistelee :(
Soitin tänään neuvolaan viime viikon verikokeista ja sokerirasitustestistä: kilpirauhanen toimii hyvin ja testin tulokset olivat erittäin hyvät, ei raskausdiabetesta siis. Hemppari oli sen 125, joten mikään ei nyt selitä mun jatkuvaa väsymystä :(
Nuhtelen itseäni myös aamupäiväsestä saamattomuudesta. Pissa jäi viemättä labraan ja nyt emme tiedä huomenna, jos virtsatietulehdus olisi uusinut ja supistukset johtuu siitä: tyhmä minä.
Makaan siis sängyssä ja luen kirjaa, olo on kieltämättä aika kurja :( olisi edes mies kotona, mut ei. Toisipa joku mulle mehua alakerrasta, mut ei oo ketään. :( vaivun siis semipintapuolimasennukseen ja laitan silmät kiinni, ciao.

Ps.
Pientä luksusta maanantai-illassa oli alkoholiton skumppa ja oma rakas <3

Apua-lukulista tyhjeni!

Apua. Kaikki blogit, joita seuraan ja jotka aina näkyy bloggerin etusivulla, ovat hävinneet siitä! "et seuraa yhtäkään blogia, voit lisätä niitä kohdasta lisää" WTF?! Miten mä voin muistaa nyt kaikki mielenkiintoiset tapaukset! Rakkaat lukijat, linkittäkää minulle vinkkejä kiitos, ja saa olla myös oma blogi tottakai, varsinkin, jos muistat, että oliN lukijana :(
Ärsytys!


...jaaa juuri, kun julkaisin tämän, lukuluettelo palasi, mutta ois silti kiva, jos linkittäisitte blogeja, joita itse seuraatte! :)

Tää menee nyt skitsofreeniseksi monolgoksi, mutta lukuluettelo hävisi TAAS, vaikken ole muuttanut mitään asetuksia. Onko muilla samaa ongelmaa?

Mamashoppailua

Kävin tänään h&m:ltä ostamassa muutaman mama-malliston paidan. Omat trikoopaidat kun tuntuvat nousemaan napaan asti.. Liekö mahan kasvulla osuutta? :D
Kuvia edestä ja takaa, samalla uutta masukuvamatskua. Sovituskopissa oli hyvät peilit ottaa kuvia, mutta paita löytyy kyllä nyt myös omasta kaapista :)

Sokerirasitustesti

Tänä aamuna koitti se päivä, kun maha 12 tuntia tyhjänä tulin sokerirasitustestiin. Litku on juotu noin 53 min sitten, joten kohta tulee varmasti kutsu ensimmäiseen verikokeeseen. Ja sitten vielä tunti ja toinen koe.

Meillä oli vieraita eilen klo 00.30 asti. Pelattiin lautapelejä ja vietettiin aikaa yhdessä. Suihkun jälkeen en saanut kunnolla unta ja löysin itseni vielä klo 2.34 pelaamasta Hay Day farmipeliä. Joo, mulla on kanoja, lehmiä ja sikoja. Erilaisia myllyjä jne,. kasvimaa. Haha. Innoissani kasvattelen rehuja. Ja kiitos niitten tää eka odotustunti onkin mennyt oikeastaan aika nopeasti :)

Mut mihin siis jäin..eli kolmen maissa nukahdin ja 6.50 soi herätyskello, oma auto on pihalla(lue:lumen peitossa), miehen oma katoksessa, joten tyrkkäsin miehen auton piuhaan, tein aamuhommat, tosin ilman mitään ruokaa tai juomaa, peruutin aurausviitan päälle, melkein törmäsin autotalliin, mutta lopulta selvisin terveyskeskukseen.

Ensin minuta otettiin pikakoe sormesta, arvo oli 3,9 , kuulemma hyvä? Mä kun en tiedä noista yhtään mitään. Sit sain juotavakseni noin puolitoista kertakäyttömukillista todella, todella imelää vadelmanmakuista sokerilitkua. Vaikka sokerista tykkään ja mieheni mielestä maailman kaunein ja isoin sokeritoukka olenkin, niin olihan toi aika kamalan makuinen. Tosin, on niitä pahemanmakuisiakin juomia juotu ennen raskautta..absintti mm. Never again!

Tunti on tosiaan mennyt ja eka väliverikoe nyt otettu. Eli edessä toinen odotustunti, verikoe ja sit kotiin.

Ollaan menossa tänään muutamaan autokauppaan koeajamaan tiettyjä autoja, jotka meillä on ostoharkinnassa :) mua tosin väsyttää niin kamalasti, etten tiedä mihin minusta on. Jos saan valita, menen suoraan sänkyyn ja nukun edes tunnin. Mutta tuskin saan tehdä niin, tää päivä kun on suunniteltu autoliikepäiväksi. Onneksi on viikonloppu käsissä. Tai siis onhan? Oon ollu koko viikon kotona, joten en ole viikonpäivästä ihan varma..

Eilen siivottiin koko talo ja leivottiin leivinuunissa sämpylöitä. Vieraille paistoin lettuja. Klo 23 maha alkoi supistelemaan ja tuntumaan tosi inhottavalta :( ja nyt tuntuu kuin munuaisiin sattuisi!

Tää alkaa nyt mennä jaaritteluksi, joten menen hoitamaan farmiani ja toivotan kaikille ihanaa viikonloppua, mun oravanpoikanen hakkaa sisuskalujani, josta nautin täysillä, toivottavasti teidänkin pikkuiset on aktiivisia :)

Voikaa hyvin <3

Näin nälkäisenä on hyvä laittaa kuva viime sunnuntaiaamuisesta hotelliaamupalasta :P

Rv 26+1 = väsymystä ja flunssaa

Viime viikko meni hurjan nopeasti töitä tehdessä. Tällekin päivälle oli tärkeitä asiakastapaamisia sovittu. Mutta kaikki ei menekään aina niin kuin suunnittelee. Olen nyt kotona, toista päivää, flunssaa sairastaen.
Viikonloppuhan oli mahtava, lauantaina nukuttiin pitkään, syötiin aamupalaa pitkään, shoppailtiin kaupungilla, laittauduttiin hotellihuoneessa ja juhlittiin Saulin työpaikan pikkujouluja reilun 100 hengen porukalla. Mulla oli huippuhauskaa! Parhaat åikkujoulut tähän asti! Uskaldauduin jopa jatkoille baariin muutamaksi tunniksi, sillä maha on vieläkin sen verran pieni, että oikealla vaatevalinnalla sitä ei edes välttämättä huomaa :)

Sunnuntaikin oli vielä kiva. Mutta maanantaina heräsinkin pää täynnä räkää, aivot jossakin pumpulitunnellissa. Raajat painoivat jokainen 100kg enkä kyennyt edes sängystä ylös :/ väsytti aivan kamalasti. VÄSYMYS alkoi oikeastaan jo viime viikolla, ja jatkuu yhä vain. Kävinkin tänään verikokeissa, katsotaan kilpirauhasen arvot ja normi verikuva, saa nähä miten pahasta hemoglobini on laskenut.


Päätin myös eilen, että otan sittenkin influessarokotteen, mitä te muut odottajat olette tehneet asian suhteen? En ole rokotteiden fani, mutta nyt olisikin ajateltavaa pikkuista..en tiedä, hankala päätös.