Olen hymyillyt eilisestä lähtien ja en saa hymyilemistä lopetettua :)
Eilinen ultra oli kaikinpuolin täydellinen kokemus.
Aluksi käytiin vähän tietoja läpi, sitten päästiin itse asiaan. Tutkimushuoneen seinällä oli erillinen monitori,jota olisimme voineet Saulin kanssa tuijottaa vaikka tuntikausia.
Pikkuinen oli niin söpö! Suloinen, ihana, pienen vauvan näköinen. Sanoinkuvaamaton tunne. Muutama kyynelkin siinä tirahti.
Pikkuinen vastasi viikkoja 12+2 (eilen, jolloin oli menkkojen mukaan 12+0), eli nyt ois 12+3 eikä 12+1, laskettua aikaa ei muutettu,se on edelleen 13.3.13 en nyt tiedä miten jatkossa sitten ajattelen asiaa, muuttuko viikko jo maanantaisin vai keskiviikkoisin, niinkuin aikasemmin olen laskenut.. Eihän sillä nyt oikeesti mitään merkitystä ole..
Päästä pyllyyn mitattiin 58 mm ja nt oli 0,8 joten nekin mitat ovat hyviä :)
Alussahan pikkuinen oli paikoillaan ja mitat saatiin helposti mitattua, mut sit se heräs ja mikä jumppaaminen siellä alkoikaan! Venyteltiin jalkoja ja likkuttiin eestaas, se jopa näytti meille peukkua :D ihana pikkuinen siellä kyllä on, en saa sitä mielestäni ja nyt alan pikkuhiljaa tajuamaan, että olen ihan oikeasti raskaana. Kiitos eilisen ultran,kestän nyt näitä pahoinvointejakin paremmin:)
Mutta, ihanaa olisi kirjoitella vielä, nyt vaan kotityöt kutsuu, jonka jälkeen taas verikokeeseen, kun oli jokunarvo jäänu ottamatta silloin pari viikkoa sitten ja nyt sinne kidutettavaksi, eihän viime kerrasta olekaan kuin 3 päivää.. Verikokeen jälkeen huristelen 143 kilsaa 5 tunnin työkeikalle. Lööng däy!
torstai 30. elokuuta 2012
keskiviikko 29. elokuuta 2012
12+0 ja ensimmäinen ultra tänään!
Huomenta!
Tänään on jännä päivä edessä, kun on ensimmäinen ultra puoli kolmelta! Sitä ennen on tosin hoidettava muutama työkeikka ja vaikka kovasti olenkin sitä mieltä, ettei masu vielä näy (eikä se aamusin/kolmeen neljään asti edes oikeesti näy) niin joudun käymään tänään ostamassa ensimmäiset äitiyshousut henkka maukalta, koska totuushan on se, että mun järjetön mahan turvotus kolmesta eteenpäin saa aikaiseksi sen, ettei minulla ole kuin yhdet siistimmät farkut/mustat housut, jotka eivät purista minua. Ja työssäni tarvitsen siistejä vaatteita, huoliteltun yleisilmeen jne.
Maanantaina kävin taas verikokeissa ja olipa ihana reissu, noott. Piikki- ja verikammoisena (liiottelen kyllä aina tässäkin asiassa, jotta mua käsitellään hellästi kuin pikkulasta) otin kengät pois, menin makuulle, suljin silmät ja annoin hoitaja hoitaa hommansa. Nousin istumaan, painoin "reikää" ja luvan saatuanin menin laittamaan kenkiä jalkaani. Siinä siiten huomasin,että, onpa jännä, että labran lattialla on neljä-viis isoa veritippaa lattialla. Olin juuri kääntymässä hoitajaan päin,mjotta voisin ilmoittaa asiasta, kun huomasin, että koko oma käsivarteni kyynärpäästä alaspäin valui vanan verta ja teki vaan lisää tippoja lattialle. Nice. Siinä vaiheessa pidin pään kylmänä, pesin käden ja hoitaja lattian. Lisää painamista ja teippiä käteen..mutta kun pääsin siitä suoraan töihin, en saanut koko tapahtumaa mielestäni ja minua alkoi heikottamaan ja tuntui, että, että nyt kyllä lähtee jalat alta :S
Voi voi. Onneks se tunne meni lopulta ohi.
Tää aamu on ollu mukava, nousin sängystä tasan klo 6 ja saavuttuani alakerran keittiöön, rakas oli hauduttanut minulle puuroa,tehnyt pari leipää,keittänyt kahvia,kaatanut maitoa lasiin ja nostanut vitamiinit ja kalsiumipurkin pöydälle,,vesilasin kera, jotta varmasti muistan ottaa ne.
Kalsiumia sen takia, ettem normaalisti juo maitoa ollenkaan, syön jogurttia harvoin, juustoa pari siivua päivässä ja rahkaa vielä harvemmin kuin jogurttia. Raskauden takia olen nyt pyrkinyt juomaan edes 1-2 lasia maitoa päivässä, mutta Sauli on sitä mieltä, ettei se riitä, joten hän osti mulle Kalcipos 500mg purkin.
Oho,kellohan on jo noin paljon, täytyy alkaa laittautumaan ja lähteä ajelemaan ensimmäistä työkohdetta kohti :)
Tänään on jännä päivä edessä, kun on ensimmäinen ultra puoli kolmelta! Sitä ennen on tosin hoidettava muutama työkeikka ja vaikka kovasti olenkin sitä mieltä, ettei masu vielä näy (eikä se aamusin/kolmeen neljään asti edes oikeesti näy) niin joudun käymään tänään ostamassa ensimmäiset äitiyshousut henkka maukalta, koska totuushan on se, että mun järjetön mahan turvotus kolmesta eteenpäin saa aikaiseksi sen, ettei minulla ole kuin yhdet siistimmät farkut/mustat housut, jotka eivät purista minua. Ja työssäni tarvitsen siistejä vaatteita, huoliteltun yleisilmeen jne.
Maanantaina kävin taas verikokeissa ja olipa ihana reissu, noott. Piikki- ja verikammoisena (liiottelen kyllä aina tässäkin asiassa, jotta mua käsitellään hellästi kuin pikkulasta) otin kengät pois, menin makuulle, suljin silmät ja annoin hoitaja hoitaa hommansa. Nousin istumaan, painoin "reikää" ja luvan saatuanin menin laittamaan kenkiä jalkaani. Siinä siiten huomasin,että, onpa jännä, että labran lattialla on neljä-viis isoa veritippaa lattialla. Olin juuri kääntymässä hoitajaan päin,mjotta voisin ilmoittaa asiasta, kun huomasin, että koko oma käsivarteni kyynärpäästä alaspäin valui vanan verta ja teki vaan lisää tippoja lattialle. Nice. Siinä vaiheessa pidin pään kylmänä, pesin käden ja hoitaja lattian. Lisää painamista ja teippiä käteen..mutta kun pääsin siitä suoraan töihin, en saanut koko tapahtumaa mielestäni ja minua alkoi heikottamaan ja tuntui, että, että nyt kyllä lähtee jalat alta :S
Voi voi. Onneks se tunne meni lopulta ohi.
Tää aamu on ollu mukava, nousin sängystä tasan klo 6 ja saavuttuani alakerran keittiöön, rakas oli hauduttanut minulle puuroa,tehnyt pari leipää,keittänyt kahvia,kaatanut maitoa lasiin ja nostanut vitamiinit ja kalsiumipurkin pöydälle,,vesilasin kera, jotta varmasti muistan ottaa ne.
Kalsiumia sen takia, ettem normaalisti juo maitoa ollenkaan, syön jogurttia harvoin, juustoa pari siivua päivässä ja rahkaa vielä harvemmin kuin jogurttia. Raskauden takia olen nyt pyrkinyt juomaan edes 1-2 lasia maitoa päivässä, mutta Sauli on sitä mieltä, ettei se riitä, joten hän osti mulle Kalcipos 500mg purkin.
Oho,kellohan on jo noin paljon, täytyy alkaa laittautumaan ja lähteä ajelemaan ensimmäistä työkohdetta kohti :)
sunnuntai 26. elokuuta 2012
Rv 11+4
Heipparallaa piiitkästä aikaa!
Pahoittelen kovasti hiljaisuutta, toivottavasti kukaan ei ehtinyt ajattelemaan, että täällä olisi jokin huonosti, ei, kaikki on oikein hyvin!
Olimme rakkaani kanssa viikon lomalla Turkissa ja palattiin torstaina Suomeen, pikavisiitti kotiin ja jatkettiin autolla un vanhmpieni luokse viikonlopun viettoon, eilen vasta palattiin omaan kotiin.
Nyt ois siis rv 11+4, joka tosin voi ja todennäköisesti muuttuukin keskiviikkona, kun meillä on ensimmäinen ultra!! En missään vaiheessa käyny varhaisultrassa, joten nyt jänskättää ja tuntuu ihanalta nähdä pikkuinen vihdoin ja viimein! :)
Olosta sen verran, että, pahoinvointia on edelleen ja tuntuu et viime päivinä on ollu entistä enemmän, dislike. Ja, kun perjantaina heräsin ja kävin aamupissalla, meinasin itkeä samalla.. Kirveli, poltti, kuumotti. Virtsatietlehdus, taas. Jo kolmas antibioottikuuri alle 12 viikon aikana. Dislike, again.
Huomenna menen verikokeisiin, kattovat kilpirauhaseen liittyvät arvot, johtuu varmaan siitä, että mulla on struuma,joka vielä aikaisessa vaiheessa, mutta siitä ei voi ottaa näytettäkään, koska se on kaulavaltimon takana.
Rakas on ollu kyllä aivan ihana, hauduttaa mulle aampuurot ja tekee voileivät, laittaa ruoan ja rakentaa vielä terassiakin pihalla, kun minä vaan makaan huonoa olo sohvalla :D no, mutta huomenna on paluu karuun alkeen, ollaan kummatkin 6 päivää putkeen töissä ja minä kaiken lisäksi 6 eri paikkakunnalla, eli auto tulee tutuksi.
Tässäpä oli tärkeimmät pikakuulumiset, ajan kanssa sitten uudestaan, kunhan töiltäni ehdin! :)
Mukavaa viikkoa kaikille!
Pahoittelen kovasti hiljaisuutta, toivottavasti kukaan ei ehtinyt ajattelemaan, että täällä olisi jokin huonosti, ei, kaikki on oikein hyvin!
Olimme rakkaani kanssa viikon lomalla Turkissa ja palattiin torstaina Suomeen, pikavisiitti kotiin ja jatkettiin autolla un vanhmpieni luokse viikonlopun viettoon, eilen vasta palattiin omaan kotiin.
Nyt ois siis rv 11+4, joka tosin voi ja todennäköisesti muuttuukin keskiviikkona, kun meillä on ensimmäinen ultra!! En missään vaiheessa käyny varhaisultrassa, joten nyt jänskättää ja tuntuu ihanalta nähdä pikkuinen vihdoin ja viimein! :)
Olosta sen verran, että, pahoinvointia on edelleen ja tuntuu et viime päivinä on ollu entistä enemmän, dislike. Ja, kun perjantaina heräsin ja kävin aamupissalla, meinasin itkeä samalla.. Kirveli, poltti, kuumotti. Virtsatietlehdus, taas. Jo kolmas antibioottikuuri alle 12 viikon aikana. Dislike, again.
Huomenna menen verikokeisiin, kattovat kilpirauhaseen liittyvät arvot, johtuu varmaan siitä, että mulla on struuma,joka vielä aikaisessa vaiheessa, mutta siitä ei voi ottaa näytettäkään, koska se on kaulavaltimon takana.
Rakas on ollu kyllä aivan ihana, hauduttaa mulle aampuurot ja tekee voileivät, laittaa ruoan ja rakentaa vielä terassiakin pihalla, kun minä vaan makaan huonoa olo sohvalla :D no, mutta huomenna on paluu karuun alkeen, ollaan kummatkin 6 päivää putkeen töissä ja minä kaiken lisäksi 6 eri paikkakunnalla, eli auto tulee tutuksi.
Tässäpä oli tärkeimmät pikakuulumiset, ajan kanssa sitten uudestaan, kunhan töiltäni ehdin! :)
Mukavaa viikkoa kaikille!
keskiviikko 1. elokuuta 2012
Rv 8+0 sekä ensimmäinen neuvolakäynti.
Huh! Pitkästä aikaa löysin tännekin aikaa..
Suurimmat uutiset ovat varmaankin se, että maanantaina meillä oli ensimmäinen neuvola.
"Sauli" tuli tottakai mukaan (kesken työpäivänsä), mutta lähti tosin noin 40 min
jälkeen tosiaan siksi, että töihin oli palattava. Aika oli siis aamulla klo 9 ja pois lähdin sieltä itse vasta 11 maissa!
Neuvolatäti oli oikein mukava, sille oli todella helppo puhua, harmi vaan,että hän oli varsinaisen tädin sijaisena ja tuskin enää näen häntä. Ymmärrän kyllä, että ihmisillä on lomia, mutta ei minun mielestämole reilua, että ensin saan kahessa tunnissa yhteyden ja luottamuksen ihmiseen, jota en jatkossa näe ja ens kerralla mua onkin vastassa täysin tuntematon nainen. Vai ylireagoinko? Onko teillä minkälaiset kokemukset tästä?
Joka tapauksessa, tässäpä joitakin tietoja maanantailta:
Pituus 176 cm
Paino 68 kg
Hemoglobiini 135
Verenpaine 110/59
Syke 68
Eli kaikki näyttäis olevan ihan ok. Ainut riesa on se saamarin virtsatietulehdus, sinnikäs semmonen. Mulla on jo toinen antibioottikuuri menossa ja edellinen näyte oli epäpuhdas, joten eilen sain taas kiikuttaa uuden näytteen tk:hon. Oon jo labran vakioasiakas. Verikokeisiin menen muutaman viikon päästä, katsovat veriryhmän, tekevät hiv testin, hepatiitin, kupan...oiskohan ollu muuta..
Kerroin aiemmin mun ruskeasta vuodosta. No, eilen sitä ei tullu ollenkaan ja jännityksellä odotan mitä tämä päivä tuo pikkuhousunsuojaan tullessaan. Laskin nopeasti kalenterista, että jos en olisi raskaana,mminunlla olisi menkat juuri suunnilleen näihin aikoihin, joten on hyvin mahdollista, että elimistö muistelee vanhoja aikoja ja teki mulle valemenkat, jotka onneks pysyivät vaan ruskeina tippoina, tosin 6 päivän ajan..No, will see.
Poltetta ja tunnetta kuin alavatsassa närästäisi on mulla koko ajan, antibiooteista huolimatta. Täytyykin muistaa soittaa tänään tk:hon ja kysellä tuloksia eilisestä pissasta.
Avomieheni on ollu koko tämän alkumatkan kyllä todella ihana, ei mee mukaan mun kiukutteluihin, rasvaa joka ilta mun tissit ja mahan, silittelee, hieroo kipeetä alaselkää, pusuttelee ja halii :) ihana mennä kotiin, varsinkin nyt seuraavat viikot,kun rakas on lomalla ja aina odottamassa mua kotona.:)
Suurimmat uutiset ovat varmaankin se, että maanantaina meillä oli ensimmäinen neuvola.
"Sauli" tuli tottakai mukaan (kesken työpäivänsä), mutta lähti tosin noin 40 min
jälkeen tosiaan siksi, että töihin oli palattava. Aika oli siis aamulla klo 9 ja pois lähdin sieltä itse vasta 11 maissa!
Neuvolatäti oli oikein mukava, sille oli todella helppo puhua, harmi vaan,että hän oli varsinaisen tädin sijaisena ja tuskin enää näen häntä. Ymmärrän kyllä, että ihmisillä on lomia, mutta ei minun mielestämole reilua, että ensin saan kahessa tunnissa yhteyden ja luottamuksen ihmiseen, jota en jatkossa näe ja ens kerralla mua onkin vastassa täysin tuntematon nainen. Vai ylireagoinko? Onko teillä minkälaiset kokemukset tästä?
Joka tapauksessa, tässäpä joitakin tietoja maanantailta:
Pituus 176 cm
Paino 68 kg
Hemoglobiini 135
Verenpaine 110/59
Syke 68
Eli kaikki näyttäis olevan ihan ok. Ainut riesa on se saamarin virtsatietulehdus, sinnikäs semmonen. Mulla on jo toinen antibioottikuuri menossa ja edellinen näyte oli epäpuhdas, joten eilen sain taas kiikuttaa uuden näytteen tk:hon. Oon jo labran vakioasiakas. Verikokeisiin menen muutaman viikon päästä, katsovat veriryhmän, tekevät hiv testin, hepatiitin, kupan...oiskohan ollu muuta..
Kerroin aiemmin mun ruskeasta vuodosta. No, eilen sitä ei tullu ollenkaan ja jännityksellä odotan mitä tämä päivä tuo pikkuhousunsuojaan tullessaan. Laskin nopeasti kalenterista, että jos en olisi raskaana,mminunlla olisi menkat juuri suunnilleen näihin aikoihin, joten on hyvin mahdollista, että elimistö muistelee vanhoja aikoja ja teki mulle valemenkat, jotka onneks pysyivät vaan ruskeina tippoina, tosin 6 päivän ajan..No, will see.
Poltetta ja tunnetta kuin alavatsassa närästäisi on mulla koko ajan, antibiooteista huolimatta. Täytyykin muistaa soittaa tänään tk:hon ja kysellä tuloksia eilisestä pissasta.
Avomieheni on ollu koko tämän alkumatkan kyllä todella ihana, ei mee mukaan mun kiukutteluihin, rasvaa joka ilta mun tissit ja mahan, silittelee, hieroo kipeetä alaselkää, pusuttelee ja halii :) ihana mennä kotiin, varsinkin nyt seuraavat viikot,kun rakas on lomalla ja aina odottamassa mua kotona.:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)