Mieletön tunne.

Olen hymyillyt eilisestä lähtien ja en saa hymyilemistä lopetettua :)
Eilinen ultra oli kaikinpuolin täydellinen kokemus.
Aluksi käytiin vähän tietoja läpi, sitten päästiin itse asiaan. Tutkimushuoneen seinällä oli erillinen monitori,jota olisimme voineet Saulin kanssa tuijottaa vaikka tuntikausia.
Pikkuinen oli niin söpö! Suloinen, ihana, pienen vauvan näköinen. Sanoinkuvaamaton tunne. Muutama kyynelkin siinä tirahti.
Pikkuinen vastasi viikkoja 12+2 (eilen, jolloin oli menkkojen mukaan 12+0), eli nyt ois 12+3 eikä 12+1, laskettua aikaa ei muutettu,se on edelleen 13.3.13 en nyt tiedä miten jatkossa sitten ajattelen asiaa, muuttuko viikko jo maanantaisin vai keskiviikkoisin, niinkuin aikasemmin olen laskenut.. Eihän sillä nyt oikeesti mitään merkitystä ole..
Päästä pyllyyn mitattiin 58 mm ja nt oli 0,8 joten nekin mitat ovat hyviä :)
Alussahan pikkuinen oli paikoillaan ja mitat saatiin helposti mitattua, mut sit se heräs ja mikä jumppaaminen siellä alkoikaan! Venyteltiin jalkoja ja likkuttiin eestaas, se jopa näytti meille peukkua :D ihana pikkuinen siellä kyllä on, en saa sitä mielestäni ja nyt alan pikkuhiljaa tajuamaan, että olen ihan oikeasti raskaana. Kiitos eilisen ultran,kestän nyt näitä pahoinvointejakin paremmin:)
Mutta, ihanaa olisi kirjoitella vielä, nyt vaan kotityöt kutsuu, jonka jälkeen taas verikokeeseen, kun oli jokunarvo jäänu ottamatta silloin pari viikkoa sitten ja nyt sinne kidutettavaksi, eihän viime kerrasta olekaan kuin 3 päivää.. Verikokeen jälkeen huristelen 143 kilsaa 5 tunnin työkeikalle. Lööng däy!